Vietimme toissa viikonlopun Haikon kartanon lumisissa maisemissa koemaistajan syntymäpäivän kunniaksi. 

En ollut ennen käynyt ko. paikassa ja olinkin kovin utelias sen suhteen. Minulle myös vinkattiin, että Haikon kartanossa saisi syödäkseen ihania ruokia. Sinne siis!

Pakko sanoa, että itse hotelli oli hieman pettymys, koska ainakin ns. perushuone oli jämähtänyt 80-luvulle. Kylpylä oli siisti ja viihtyisä, mutta pienempi kuin kuvitelmissamme. Pääsimme silti, pienestä ruuhkasta huolimatta, testaamaan poreammeen, kuumavesialtaan sekä höyrysaunan. 

Kylpemisen jälkeen olikin kiva vaihtaa puhdas vaatekerta päälle ja kävellä lyhyt matka kartanolle.

Pöytä kartanolla oli katettu kauniisti.

Valitsimme molemmat yhden menun listalta, helppoa kun ei tarvitse arpoa mitä söisi. Viinipakettikin oli valmiiksi mietitty.

Keittiömestarin tervehdys oli sienicappucino jossa ei nimestään huolimatta ole kahvia 😉 hyvää oli. Kylkeen sai leipäkorista leipää.

Hiillostettu siikatartat, äyriäissalaatti ja kukkakaalipyree. Tartar oli oikein maukas, samoin kukkakaalipyree mutta petyin hieman äyriäissalaatin kohdalla, se kun taisi olla yksi ainoa jättirapu?

Syntymäpäiväsankarin maukas lohikeitto tilliöljyllä.

Illan ehdoton kohokohta oli taivaallinen timjami-yrttikuorrutettu poron ulkofilee sekä poronluista yön yli keitetty kastike. Lisänä kasviksia sekä perunamuffinssi sienitäytteellä.

Koemaistajan 47 vuotta menulla ollut härkäannos yrttikastikkeella, taivaallisella kasvispikkelsillä sekä riisillä. Erinomaista!

Iloinen ruokailija 🙂

Oma jälkiruokani oli lakkapannacotta kaurakeksillä.

Koemaistajan jälkiruoka voitti omani, podin lievää annoskateutta kun olin maistanut hänen mustaherukkasorbettiaan. Vaikka pannacottani olikin herkullista, vei tämä voiton. Suklaakakku kätki myös sisäänsä rouskuvia pähkinöitä. 

Illallinen oli kaikin puolin maukas, nautiskelimme sitä rauhassa noin pari tuntia ja nautimme kartanon ravintolan tunnelmasta. Tosin, ihmettelimme tätä suomalaista ”kuiskitaan ravintolassa”-kulttuuria. Ainoat äänet jossain vaiheessa olivat taustamusiikki, supina ja erään pienen vieraan äännähdykset 😀 kovin erilaista oli esim. jouluaaton illallisellamme Italiassa, jossa ihmiset puhuivat kovaa, korkealta ja toistensa päälle. 

Ruoka täytti kyllä kaikki odotukset ja tykkäsin menukokonaisuuksista, vaikka välillä podinkin vastapäisen lautasen takia annoskateutta 😉

Pssst! voit seurata ruokaseikkailujani Facebookissa, Bloglovinissa, Pinterestissä sekä Instagramissa (annemi83)!