Kävin perjantaina ruokakaupassa. Samalla reissulla päätin ostaa miehelleni joululahjan, sillä hänen toivomansa asia oli black fridayn vuoksi urheiluliikkeessä alennuksessa. Kassalle jonottaessani katselin ympärilläni olevaa vaate- ja urheiluvälinepaljoutta ja aloin pohtimaan, mitä kyseisen kaupan ja kaikkien muidenkin kauppojen myymättömille tuotteille tapahtuu. Urheilu- ja vaateliikkeiden valikoimat tuntuvat uudistuvan vähintään parin kuukauden välein, eikä kaikkia tuotteita varmasti saada myytyä. Suurin osa luultavasti lopulta myydään isoilla alennusprosenteilla, mutta esimerkiksi H&M:n ja muiden pikamuotiketjujen myymättömiä vaatteita tiedetään hävitettävän polttamalla. Samaten jotkin luksusmuotitalot päätyvät mielummin hävittämään myymättömät tuotteet kuin myymään niitä alennetulla hinnalla, sillä ilmeisesti se vaikuttaisi haitallisesti brändin arvoon.

Järjellä ajateltuna ehjien ja käyttökelpoisten tuotteiden hävittäminen kuulostaa pöyristyttävältä. On ahdistavaa ajatella, miten paljon luonnonvaroja kulututetaan vaatteiden valmistukseen ja rahtaamiseen toiselta puolelta maailmaa, vain jotta osa niistä päätyy hävitettäväksi. Lisäksi suuri osa vaatteista valmistetaan epäeettisissä oloissa tehtaissa, joissa ei ympäristöasioita varmaankaan mietitä sen enempää kuin työntekijöiden hyvinvointiakaan. Tästä hyvä esimerkki on Ylenkin esittämä dokumentti Machines, joka kuvaa suuren intialaisen tekstiilitehtaan oloja.

Black fridayn kaltaiset alennusmyynnit aiheuttavat minussa ristiriitaisia tunteita. Ostaminen vain sen vuoksi, että jokin asia on alennuksessa, ei ole järkevää rahankäyttöä. Järkevintä olisi olla ostamatta kokonaan, jos tarvetta ei oikeasti ole. Ymmärrän silti, että toisaalta tällaiset päivät voivat joissain tapauksissa olla hyvä keino hankkia jotain sellaista, mitä pitäisi muutenkin ostaa. Massiivisten mainoskampanjoiden tavoitteena ei kuitenkaan ole kouluttaa meistä rationaalisia kuluttajia, vaan juuri päin vastoin eli saada meidät ostamaan asioita keinotekoisesti luotujen mielihalujen vuoksi. Ihan oma lukunsa sitten ovat ns. kiinan-kaupat, joiden halvalla myymät tuotteet ovat yleensä väärennöksiä ja usein myös terveydelle haitallisia, joissain tapauksissa jopa hengenvaarallisia. Kauheinta on, että monet tilaavat näistä nettikaupoista vaatteita, elektroniikkaa ja jopa kosmetiikkaa, vaikka tietävät niiden valmistusolosuhteista ja terveysriskeistä. (Tämä aihe ansaitsisi oikeastaan ihan oman postauksensa, mutta ei mennä siihen nyt.)

Ennen raskauttani elimme mieheni kanssa muutaman vuoden ajan niin, ettemme juurikaan ostaneet mitään turhaa tai shoppailleet huvin vuoksi. Tämä oli osaksi pakon sanelemaa, sillä elimme pitkään vain yhden ihmisen tuloilla ja samaan aikaan maksoimme sekä vuokraa että asuntolainaa kodista, jonka olimme jo ostaneet mutta jossa emme vielä asuneet. Yllättävän helposti totuimme elämäntyyliin, jossa rahaa ei juuri kulutettu muuhun kuin peruselämiseen. Ostaminen ei enää tuonut minulle mielihyvää, vaan aloin jopa tuntea huonoa omaatuntoa, jos kerran vuodessa ostin uudet farkut tai talvitakin vanhan tilalle. 

Nyt olemme joutuneet vauvan vuoksi tekemään paljon uusia hankintoja. Sen seurauksena olen huomannut, kuinka koukuttavaa shoppailu voi olla. Toistaiseksi olemme vielä pysyneet kohtuuden rajoissa vauvantarvikkeiden kanssa, mutta mitä enemmän olen viime kuukausina asioita ostanut, sitä pienemmäksi on käynyt kynnys ostaa lisää. Asiaa vaikeuttaa se, että ensimmäisen lapsen kohdalla ei voi etukäteen tietää, mikä kaikki tulee tarpeeseen (tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin). Minulla on puhelimessa ostoslista vauvalle tarvittavista asioista, ja onneksi suurin osa sen kohdista on nyt ruksittu hankituksi. Omatuntoani helpottaa hieman se, että edes osa tavaroista on käytettynä ostettuja.

Lapsen tulon myötä on pakko hyväksyä, että tästä lähtien joutuu kuluttamaan aiempaa enemmän. Kasvava lapsi tarvitsee säännöllisin väliajoin esimerkiksi uusia vaatteita ja harrastusvälineitä pieniksi jääneiden tilalle. Ja varmasti tulemme hankkimaan lisäksi myös sellaisia asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä. Haluaisin opettaa lapseni järkeväksi rahankäyttäjäksi, mutta kuulostaisi kohtuuttomalta kieltää häneltä kaikki mielihalut vain siksi, ettei se meidän vanhempien mielestä ole järkevää.

Oletteko te miettineet kulutusasioita lapsen tulon myötä? Entä mitä ajatuksia black friday ja kuluttaminen ylipäätään herättävät?