Joskus jaksan jaaritella joutavia. Joskus jäädyn juroksi. Joskus jaksan juosta jänönä, Joskus jämähdän jumiin. Joskus jumalten juomista juovun, joskus janoisaksi jään. Joskus jokainen jotain janoaa, Jäätelöä, jumalaa, jatkuvuutta.

Tuntuu että vaikka miten karsin ja poistan, eivät hyllyt tyhjene ollenkaan!

Pitäisi istahtaa rauhassa pöydän ääreen ja tutustua kunnolla tähän blogialustaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, mutta kun… pitää sitä ja pitää tätä, hoppuhoppukiirekiire, ei jaksa, ei ehdi, ei pysty repeämään. Ja niinpä sitä huomaa urputtavansa itsekseen kun pikaisesti naputtelee lyhyen elonmerkin blogiin, vähän niinkuin velvollisuudesta. Elämässsä on niin pirusti kaikkea häröilyä nyt, että pelkkä sivupalkin vaihtoehtojen […]

Nainen vilkaisee rannekelloaan, lähtevien lentojen ilmoitustaulua ja sitten miestä, joka sitkeästi tuijottaa ulos ikkunasta.
Voisitko halata minua?

Nykyinen työpaikkani on kyllä nostanut aktiivisuuttani kulttuurinkuluttajana suuresti

Ihmettelen itseäni. Ilman iloako istuisin itsekseni? Ikävissäni itkisin? Ilta iskee ihmiseen ikävän. Ihmisen ikävän. Ihon ikävän. Irtosuhteillako iloa imisin iltoihini? Itsekkäästi. Ilmeilen irvokkaasti ihmetellen: Iloako?

Neljävitonen Ilona ottaa ja jää auton alle heittäen henkensä onnettomuudessa. Ja tästä tarina vasta alkaa. Ilona kun ei lennähdäkään taivaan iloihin, ei kärvenny helvetin tulissa, eikä synny uudestaankaan yhtään miksikään vaan päätyy leijailemaan pitkin poikin Helsingin taivaita ja tuttuja maisemia. Ja lopulta vääjäämättömästi hän päätyy tarkkailemaan perheensä ja rakkaidensa elämää tuossa omituisessa välitilassa missä leijuu.  […]

Kutsu nököttää hyllynkulmalla ja vaatii ottamaan kantaa. En halua, en halua, en halua! Aamulla huomaan kuitenkin pukevani ylleni pikkumustan, etsiväni hillitymmällä korolla varustetut avokkaat kaapista ja sujauttavani ne mustien sukkahousujen verhoamiin jalkoihini. Vilkaisu peiliin, vallattoman hiussuortuvan pujottaminen korvan taa ja olen matkalla. Perillä pysyttelen syrjemmällä ihmisjoukosta, joka jo vähän rennompana, hiljaa jutellen asettuu pöytien ääreen […]

Emma Rous: Au Pair Herkullinen mysteerijännäri, josta ei puutu yllättäviä käänteitä, draamaa eikä rakkauttakaan. …Seraphinen isä on juuri kuollut tapatumaisesti ja hän on raivaamassa jäämistöä kaksosveljensä Dannyn ja isoveljensä Edwinin kanssa. Tavaroiden joukosta löytyy kaksosten syntymäpäivänä otettu valokuva, mutta kuvassa äidin sylissä on vain yksi vauva. Onko vauva Seraphine vai Danny? Ovatko he oikeasti kaksosia? […]

Hullut haaskat huutavat hotellilla, häiritsevät hiljaista hetkeäni! Haluan hautautua häiriöttömästi huopani halauksiin, hengähtää hetken. Hiljaa höperöt!