2020, Vuosi kuin ikuisuus

Viimeistä päivää viedään tätä omituisinta vuotta ikinä!

Ja hassuinta on, että ”uusi normaali” on tosiaankin niin normaalia, että tuntuu hassulle katsoa kuvia alkuvuoden ja kesän hengähdystauon aikaisilta lomasilta ja ystävien tapaamisista.
Asiat, joita alkuvuodesta piti itseään muistuttaa, sujuvat nyt automaattisesti, esimerkiksi
samalla kun tarkistaa,että avaimet ovat laukunpohjalla, tsekkaa että mukana on myös muutama kasvomaski,
käsidesipullo löytyy kotoa, autosta, nahkarotsin taskusta ja sitä käyttää jatkuvasti ja käsienpesu on vähintään tuplaantunut, mutta sitäkään ei isommin mieti, se vain kuuluu asiaan.

Vuosi on ollut omituinen, mutta lueskellessani kanssabloggaajien postauksia, on vahvasti tullut esille se, ettei omituisuus ole syönyt pois kaikkea hyvää ja ilahduttavaa, mitä elämässä on tapahtunut. Niinpä yritän itsekin listata asioita, jotka ovat tuoneet valoa ja onnenhetkiä joskus raskailta ja ahdistaviltakin tuntuviin hetkiin. Ei tämä vuosi todellakaan pelkkää hampaiden kiristelyä ole ollut.

Vuosihan alkoi hyvin – edellisen määräaikaisuuden loputtua pääsin suoraan jatkamaan uudesa työssä, ei siis työttömyyttä vuonna 2020! Määräaikaisuuden loputtua heinäkuussa, tulin myös valituksi toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen hieman laajennetulla työnkuvalla (koeaika loppuu 31.1.21).

Etätyöpakon alettua, sain viettää ihania viikkoja tehden töitä kesämökiltä käsin ja vietinkin/vietimme siellä enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin. Rakastan Olotilaamme <3

Tytär pääsi opiskelemaan varhaiskasvatusta Itä-Suomen Yliopistoon ja opinnot ovat edenneet hyvin

Poika muutti omilleen – tyhjän pesän angstia ei ehtinyt syntyä, kun pääsin rakentelemaan hänen huoneestaan itselleni omaa työ-/askarteluhuonetta.

Erinäisistä tapaturmista sun muista huolimatta kaikki rakkaani ovat selvinneet hengissä koko vuoden.

Olen selkeästi hyötynyt terapiakäynneistäni, vaikka ne eivät muistutakaan elokuvista tuttuja syväluotaamissessioita vaan puramme lähinnä nyt ja tässä pinnalla olevia ongelmia. Varsinkin nyt syksyllä kohdatut vihamielisyydet ja syytökset etätyöhön lääkärintodistuksella jäätyäni olisivat varmasti ilman viikottaisia purkautumistunteja saaneet mielentilan aika alas.

Rahaa on säästynyt uskomattoman paljon kun shoppailua, reissuja tai shoppailureissuja ei ole päässyt tekemään. Ei minulla IKINÄ ole tilillä ollut 1K euroa uuden tilipäivän koettaessa niinkuin nykyään voi tapahtua!

Parisuhderintamalla ihmeellistä kyllä tämä työskentely saman katon alla on tehnyt hyvää. Molemmat teemme töitä omissa työhuoneissamme, mutta pidämme kahvi- ja lounastauot yhdessä. Ihmeellisesti tulemme paljon paremmin toimeen keskenämme! Ja tietysti kesäaikaan olimme mökillä vuoroviikoin, jolloin viikonloppuisin oli suorastaan ylettömän mukavaa yhdessä!

No niin! Sainhan minäkin vaikka mitä kivaa menneeltä vuodelta kerättyä, hyvä minä!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille, ensi kesää odotellen, viime kesäisen kuvan myötä toivotteleepi  Sutta! Viime vuoden luetuimmat postaukset:
Massage-Gun
Juniorin kotoa muutto
Uusi sohva

Puheenaiheet Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään

Kirjojen vuosi 2020

Bookbeat näyttää saldokseni 164 luettua kirjaa, joten Tulihan noita tänäkin vuonna  luettua.

Aloitin Helmet-lukuhaasteenkin tammikuussa, mutta kirjojen merkkailu listaan jäi parin kuukauden jälkeen tyystin ja luin ihan mitä sattuu ja silmiin osuu.Uskoisin, että 164 kirjan listasta saisin lukuhaasteenkin täyteen kirjattua, mutta laiska mikä laiska, olkoon.

Fyysisiä kirjoja luin varmaankin alle kymmenen, mutta BookBeat kyllä tienasi hintansa useampaan otteeseen.
2020 opettelin ja opinkin käyttämään äänikirjoja, joskin sillä saralla kuuntelin  enimmäkseen hömpää, jota suurkulutin unikirjoinani.
Muutama postaus vuoden varrelta:
maaliskuu 
huhtikuu  
toukokuu
syyskuu
syyskuu2

Jännäreitä ja hömppää olen kuluttanut urakalla – jotenkin kulunut vuosi on ollut sen verran ”vaativa”, että ns. laatukirjallisuuteen en ole jaksanut keskittyä. Lukupinossa odottavat edelleen niin Pajtim Statovcin Bolla, Sofi Oksasen Koirapuisto kuin Anni Kytömäen Margarita ja monta monta muuta tärkeää romaania.
M
utta paskat siitä.
Ehdin lukea ne sitten kun pääni ei kaipaa iloa, keveyttä tai ruotsalaisia saaristomurhia. Tai sitten en.
En ole yhtään sen huonompi lukija tai ihminen vaikka yleissivistyksestäni jäisivät tältä vuodelta uupumaan.

Tänä vuona opin myös jättämään kirjoja kesken, mikäli ne eivät vai imaisseet mukaansa. Aika kauan jaksoin kahlata läpi puuduttavimmatkin kirjanrääpäleet, koska kun olin kerta aloittanut, niin loppuun piti piina saattaa.
Mutta paskat siitäkin.
En tuhlaa enää ainoatakaan hetkeä väkisinlukemiseen, koska kyse ei ole pakollisista oppi- tai tenttikirjoista. Pitäkää tunkkinne. Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja jotka tarttuvat kiinni raivelista ensimmäisestä lauseesta ja vievät jalat alta alkutahdeista.

Vuonna 2020 opin lukemaan vain kirjoja joita haluan lukea.

Kulttuuri Kirjat