Ihania turhakkeita

Kaipasin jotain piristystä keittiönpöydälle – ei kukkia, koska en nyt jaksa pitää huolta siitä, että ne saavat tarpeeksi vettä ja että muistaisin leikata tuoreet imupinnat varsiin ja ja ja mitä vielä? Sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta kukkia on ulkona niin paljon, että en niitä muutenkaan kaipaa sisätiloihin (koska mieluiten vietän aikaani ulkona).

Muistin yht´äkkiä Espanjasta ostamamme ”Seven Color Crystal Boll”-vesipolymeeripalleropussit ja kaivoin ne kaapin uumenista esiin. Seitsemää väriä pusseissa ei ollut, mutta keltaista ja oranssia kuitenkin ja nehän ovat lempivärejäni, joten miksi valittaisin?

Vettä megaisoon konjakkilasiin ja kuivat rupulipallerot vesilasiin lillumaan.TSADAM!
Muutaman tunnin odottelun jälkeen vesi oli imeytynyt pieniin polymeeripallukoihin kasvattaen ne suuuuuren suuuuuuriksi herkullisen näköisiksi palloiksi.  En oikein itsekään ymmärrä mikä näissä minua viehättää niin tuhottoman paljon, mutta niin se vain tekee.
Voisin huljutella kiiltävän kosteita palluroita lasissa pitkään ja hartaasti ja pakko myöntää, että näin juuri usein unohdunkin pöydän ääreen tekemään…Tilasin sitten näitä lisääkin, kun huomasin kuinka ne minun mieltäni ilahduttavat ja  rauhoittavatkin.
Olin oikein Zen huljuttelusession jälkeen.

Ainakin vartin. Ja se on tänä päivänä pitkä aika!

 

Koti Sisustus Ostokset

Kirjatonttuilua eli kuinka pääsin eroon ylimääräisistä kirjoista

Maaliskuussa kerroin kirjahyllyn raivausurakastani ja toivoin silloin pääseväni kertaalleen luetuista kirjoistani eroon antikvariaattiin. No en päässyt eroon en.
Niinpä useampi banaanilaatikollinen kirjoja on ollut pinottuna eteiseen, olohuoneeseen ja takkahuoneeseen muistuttaen päivittäin, että eivätpä ole banaanilaatikot somia sisustuselementtejä.

Yritin myydä kirjoja tori.fi:ssä ja FB:n kirppareilla ja sain myytyä ehkä 10 kirjaa.
*190 kirjaa edelleen niissä banaanilaatikoissa*

On se uskomatonta, miten KUKAAN ei halua enää ostaa kirjoja – tai ei ainakaan netissä, ehkä jos olisin raahannut banaanilaatikkoni fyysiselle kirpputorille, niin kirjat olisivat voineet kelvatakin parinkymmenen sentin hinnalla joillekin.
Eurolla ne, kertaalleen luetut, siistit ja sileät, uudetkaan kirjat eivät liikkuneet mihinkään.

Lopulta tympäännyin asiaan tyystin ja päätin pistää kirjat kiertoon ilmaiseksi.
En kuitenkaan minkään FB-ryhmän kautta vaan Bookcrossing-mentaliteetilla ylläreinä pitkin-poikin kaupunkia!
(Kirjat, joissa ei ollut kansipapereita tallessa vein kirjaston vaihtohyllyyn.)

Pakkailin kirjat napakoihin pakastepusseihin, liitin mukaan viestin, missä kehoitin löytäjää ottamaan kirjan omaksensa  sekä toivottelin hyvää kesää ja lukuiloa! Viestin allekirjoitin ”Kirjatonttu”.

Aina jonnekin lähtiessäni nappaan muutaman pakatun kirjan laukkuuni ja jätän ne sopivaan paikkaan kun muiden silmä ei asiaan tartu.
Yhtenä tylsänä sunnuntai-iltana lähdettiin jopa ihan asiaksemme Turjakkeen kanssa ilta-ajelulle ja pudotettiin kirjoja bussipysäkkien katoksiin ja puistonpenkeille,  töihin mennessä jätä    n kirjan parkkitalon maksumasiinan päälle ja kauppakeskuksen vessassa pistäytyessä vaikka lavuaarin päälle…

Toukokuun aikana kiertoon lähti kuutisenkymmentä kirjaa, joten vielä niitä riittää jaettavaksi, mutta takkahuoneessa ei ole enää banaanilaatikkoa ja vahvasti näyttää siltä, että  kesäkuun ensimmäisinä viikkoina, myös olohuoneen laatikko tyhjenee.

En tiedä onko löytäjä työntänyt kirjan lähimpään roskalaatikkoon vai vienyt sen kotiinsa, mutta toivon suuresti, että edes osa näistä kirjoista on ilahduttanut löytäjäänsa ja päätynyt uuden lukijan silmien iloksi!

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat