Pakkasen panema

Mulla olisi aamulla puoli yhdeksältä ollut tapaaminen Työkoutsin kanssa toisella puolen kaupunkia ja aamuvirkkuna pistinkin Italiaiseni moottorinlämmittimen pöhisemään jo heti kuuden jälkeen.

No.

Yöllähän oli pakkanen kilahtanut tuonne pariinkymppiin tässä joenmutkassa ja eihän minun Hienohelmani sellaisesta tykkää, sai sitten lämpöä piuhasta tai ei.
Kun yritin Neitiä startata, niin huomasin kaikkien sähkölaitteiden nollaantuneen ja virta-avaimen kääntöä seurasi vain ylenkatsoinen tuhahdus.
Ei käynnistynyt ei.

Mitäpä minä muuta kuin soittamaan Koutsille, että sorry, nou kän duu tänään meidän miittiiä. Bussilla en olisi ehtinyt paikalle ennen yhteisen aikamme loppumista, joten jutustelimme hetken puhelimessa ja varasimme ensi viikolle uuden ajan.

Labraan oli kuitenkin päästävä, koska Biologisten turvakokeiden kanssa pitää olla tarkkana. Onneksi isäni oli maisemissa ja pakeni ilolla äitini ”pölynpyyhintäpäivää” avukseni ja kuljettajakseni. Veret tulivat putkiin lasketuiksi ja kaupassakin sain samalla reissulla kipaistua.

Kotiuduttuani kaivoin autosta esiin akkulaturin ja pistin pöhisemään ajatuksena illan siivussa pistäytyä hakemassa muutama varastoinilaatikko siivousprojektini selkeyttämiseksi. Mutta  yhtä tyhjän kanssa sekin sähkönkulutus, koska eipä käynnistynyt Hani useamman tunnin akunherättelynkään jälkeen.
Ai miksi?

Se samperin laturi hyytyi sekin viiltävässä pakkassäässä.

Onneksi lähipiirissä on näitä autoharrastajia ja yhdellä puhelinsoitolla sain järjestymään pakkasenkestävän akkulaturin liitettäväksi muruseni hyytyneeseen sydämeen.

Josko aamulla pääsisi liikenteeseen….

Hyvinvointi Mieli

5 x 3 hyvää asiaa minussa

Kirsihannele heitti omassa 5 x 3 hyvää asiaa -postauksessaan samaisen haasteen minulle, joten tässäpä omien pähkäilyjeni hedelmät.

Kolme hyvää asiaa

IMG_3141.jpg

Päivässäni:
1. On ihanaa kirjaimellisesti hypätä sängystä ylös sen sijaan, että hivuttaisi itsensä pala palalta ensin pystyyn ja siitä tiputtautuisi varovasti lattialle. Eli nivelpsoriin aloittamani biologinen lääkitys tehoaa ja kivut & nivelten jäykkyys katoavat!

2. Turjakkeen kattama aamupala ja vastakeitetty kahvi odottamassa kun loikin kevyin askelin keittiöön(katso edellinen kohta!).

3. Valo lisääntyy päivä päivältä ja Talitintit ovat täällä jo alkaneet kevätlaulunsa. Riemukas Titityy saa hymyn huulille.

Tänä vuonna
1. Uskon vakaasti, että tänä vuonna kohdalleni osuu se oikea työ- tai sitten vaikka opiskelupaikka.

2. Terveys. Biologinen lääkitys tuntuu toimivan ja sen myötä pystyn taas tekemään enemmän ja fyysisempiä asioita. Oi tule pian kevät ja puutarhahommelit! Tänä kesänä lapio heiluu ja multa pöllyää ihan eri tahtiin kuin aikaisemmin.

IMG_4406.jpg

3. Matka ystävättären kanssa jonnekin. Vaikka sitten vain Kuopioon! Hillittömästi höpötystä, pitkiä kävelyjä,  hyvää ruokaa, viiniä ja yhdessäoloa. Parhautta.

IMG_8738.jpg

Elämässäni
1. Perhe. Kantava ja kannustava voima kaikkeen mitä teen ja olen.

IMG_7501.jpg

2. Ystävät. Elämässäni on joukko ihmisiä, jotka ovat kulkeneet kanssani pitemmän tai vähemmän aikaa, mutta jokainen heistä osaltaan antaa niitä kliseisiä ”onnen pisaroita” päiviini. Ystävät tekevät iloistani suurempia ja suruistani pienempiä, kun ne heidän kanssaan voin jakaa.

3. Jokainen uusi päivä, jonka kulusta ei voi tietää edeltäkäsin vaikka kalenterissa lukisi mitä. Pidän yllätyksistä.

IMG_2424.jpg

Minussa
1. ”Always optimista, never pessimista” (lainaus Kaisa Haataisen kirjasta Meikkipussin pohjalta). Vaikka yleensä kartoitankin asioista ne mahdolliset ongelmatkin, niin pohjimmiltani etsin ja löydän sen kultareunuksen vaikka siitä p*skapilvestäkin.

2. Uteliaisuus. Innostun uusista asioista täysillä ja haluan kokeilla kaikkea mihin vain mahdollisuuden saan. Tämä voi tosin joskus viedä yllättäviin ja outoihin tilanteisiin, mutta…

P1000718.jpg

3. Sisukkus (vai jääräpäisyys?). Pistän aina kaikkeni peliin niin itseni kuin läheisteni kanssa & puolesta, enkä lakkaa yrittämästä, vaikka eteen tulisikin hidasteita, esteitä tai ongelmia.

Blogissani
1. Päivä on aina pikkasen parempi, kun joku kommentoi postausta, eli yksi hyvä asia blogissani olette siis te lukijat!

2. Minun tapani käsitellä asioita on pulauttaa ne ulos päästäni – kun edes osan ajatuksistani kirjoitan tähän blogiin, säästyvät läheiseni tauottomalta höpötykseltäni edes vähän. Tai jos meillä sattuu olemaan mökötyskausi päällänsä, voin höpöttää sydämenikyllyydestä blogiin ja pitää yllä jäätävää hiljaisuutta kotona 😉

IMG_2993.jpg

3. Iloitsen siitä, että saan blogissani olla juuri sellainen hörhelö kuin olen eikä kukaan tule kyselemään, että mikset käyttäydy/puhu/pukeudu ikäsi mukaisesti (hahahahahha -ihan totta, näin olen saanut IRL kuulla!). Ei sillä että tuollaisista kommenteista vähääkään välittäisin, olen mitä olen ja pitäkööt muut piponsa just niin tiukilla kuin tahtovat.
Mutta aina on mukava tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on!

P1000629.jpg

Ei muuten ollut niin läpihuutojuttu mitä aloittaessani ajattelin. Jouduin oikeasti miettimään asioita.

Haaste lentää eteenpäin seuraaville blogeille:

Rakastan rakastan

Naislaif

 

 

 

Hyvinvointi Mieli