Arjen opettelua pienen miehen kanssa

bebe_2_1.jpg

”Miks’ tää ei itke?” kysyi pikkuveljeni pidellessään meidän pikkumiestä ensimmäisen kerran sylissään pari päivää sitten. Bebe on aika rauhallinen vauva, ja hän on vähään tyytyväinen. Hän syö, kakkaa ja pissaa sekä nukkuu. Nyt kotona ollessaan viimeisen 1,5 viikon ajan hän on myös alkanut seurustella jo useiden tuntien ajan päivässä. Silmät suurina hän tuijottelee meitä ja ihmettelee maailman menoa tehden ihania ilmeitä varsinkin suullaan. Me sylittelemme häntä yllin kyllin, sillä haluamme helliä häntä ekstrapaljon pitkän sairaalajakson jälkeen. Heti tulee huono omatunto, jos jätän hänet vauvapesään kellimään, vaikka hän nukkuisikin.

bebe_1_1.jpg

Olimme juuri muutaman päivän minun kotiseudullani mummin ja vaarin huomassa, ja reissu meni todella hyvin! Päätimme lähteä reippaasti reissuun, sillä bebe nukkuu tällä hetkellä erityisen hyvin, ja halusin viedä hänet näytille myös isoveljelleni ja pienille serkuille. On siinä jotain ihmeellistä mennä vierailemaan oman perheen luo oman pienen pojan kanssa. Koko perheeni on tulokkaastamme aivan innoissaan, eikä innokkaista sylittelijöistä ollut todellakaan pulaa vierailumme aikana. Minä ja mieheni saimme ottaa aika rennosti, kun myös hoitajia riitti, ja lähdimme eilen Turkua kohti auto täynnä ihania vauvalahjoja. Kaikesta yleisestä väsymyksestä huolimatta olin eilen illalla iloinen ja onnellinen, ja oli ihanaa pysähtyä ihmettelemään elämän valoisuutta. 🙂

 

 

 

 

Kuvat: The Baby Show.

 

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus

Poika on tullut kotiin!

vauva_h.jpg

Meidän rakas on nyt kotona kanssamme. <3

Minä olin odottavien äitien osastolla toipumassa synnytyksen jälkeen viikon verran, kunnes oli pakko päästä kotiin. Poika oli vastasyntyneiden teho-osastolla 12 päivää, ja sunnuntaina saimme hänet vihdoin kotiin. Olemme nyt kolmen päivän ajan opetelleet elämää perheenä, ja tunteet heittelevät edelleenkin laidasta laitaan. Olen jo oppinut mitä on riittämättömyyden tunne, epätoivoinen välinpitämättömyys huolien keskellä, huono äiti -syndrooma ja järjetön pelko. Tunnen myös rajatonta rakkautta, yletöntä onnea, rauhaa ja tyytyväisyyttä sekä positiivista hämmästelyä. Kaikessa tässä kaaoksessa on tullut entistä selvemmäksi se, että mieheni on minulle se täysin oikea ihminen, jonka kanssa on turvallista jakaa ne kuuluisat elämän myötä- ja vastamäet. Ja poika, hän on ihana. <3

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Vanhemmuus