Yksi asioista jota odotin innolla raskauden suhteen oli nimen valinta. Jotenkin se oli samanlainen juttu kuin hääpuvun valinta, jotain mitä jo lapsena suunnitteli että sitten joskus pääsee tekemään 🙂 

Mutta, se on vaikeaa! Paljon vaikeampaa kuin sen hääpuvun valinta, jossa ostin sitten ensimmäisen sovittamani 😀 Vika on ehkä siinä, että olen onnistunut keksimään liikaa speksejä hommaan. Haussa on nimittäin tytönnimi joka on 

– kaksitavuinen (liitän tämän siihen, ettei lapselle tulisi sitten mitään erikoista lempinimeä, pitemmät nimet tuntuvat ehkä keräävän niitä herkemmin?)

– sointuu sukunimeen (tykkään nimistä, joissa etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella tai muuten sointuvat keskenään. Joku kielitietelijä varmaan keksisi tälle jonkun terminkin – nimet kuten Anna Abreu, Nooralotta Neziri, Klaara Kivilahti jne miellyttävät itseä)

– jotenkin äännettävissä englanniksi (työtilanne on sen verran heikko että on olemassa todellinen uhka tai mahdollisuus sille että töitä joutuu hakemaan ulkomailta piakkoin ja vaikka esim. Verna olisi kiva, ei vaan mitenkään onnistu englanniksi, samoin ääkkösiä sisältävät nimet ovat vähän kieltolistalla)

– ei liian suosittu – tykkäisin esim. Islasta, mutta lähipiiristä löytyy jo pari. Samoin muuten kriteerit täyttäisi esim. Venla, Saaga tai Aada, mutta ovat olleet kovin suosittuja viime vuosina

– mutta ei liian erikoinen, en halua että kirjoitusasua joutuu aina selittämään

– ei mielleyhtymiä kaverin koiraan (Hetta, Viivi), julkkiksiin (Vanessa, Viktoria) tai tuttuihin. Tiesittekö muuten että Vanessa on irlantilaisen runoilija Jonathan Swiftin keksimä nimi, jolloin se kuulostaa heti paljon mielenkiintoisemmalta kuin jääkiekkoilijan missivaimolta? Tosin ei sovi kaksitavuisuuskriteeriin ja epäilisin lasta kutsuttavan Nessaksi. 

Joten lopputulos nimikirjoista: ei mitään! Nimetön vauva raukka 😀 Niin ja tavallaan haluaisin vielä että nimellä olisi joku merkityskin, eikä vain että se sattui kuulostamaan hyvältä… tällaista nimeä ei luultavasti tule koskaan löytymään ja jostain kriteeristä joutuu pakostakin luopumaan. Toisaalta jollain tapaa odotan että se vauva ulostullessaan sitten jotenkin näyttäisi joltain niistä nimistä, jotka ovat short listille päätyneet. Tai että se ilmestyisi jotenkin unessa mystisesti, että näin sen tulee olla!

Millä kriteereillä olette itse valinneet nimen? Jouduitko tekemään kompromissin vain löytyikö nimi helposti? Ja tärkeimpänä – please, onko ehdotuksia? 😀