Palataanko ajassa taaksepäin aina sinne joulukuun 2020 loppuun. Jouluaatto oli mennyt rauhallisesti täällä minun kulmillani pienellä porukalla joulua viettäen. Olimme varanneet heti joulun jälkeen hotelliloman Tampereelta, onhan se matkan varrella mieheni kotipaikalle, jonne oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä.

Kirjauduimme hotelliin ja päätimme viettää rauhallisen illan huoneessa. Jääkaapissa oli kylmässä pullo kuohuvaa mutta sitä ennen halusin käydä keskustassa hakemassa vielä vähän naposteltavaa ja varmuudeksi yhden testin. Mielessäni oli mahdollisuus uudesta elämästä, vaikka merkit eivät vielä viitanneet siihen ja  päätös, että yrittäisimme pienokaista oli vielä tuore.

Kuljin yksin hämeentietä seikkaillen lähintä apteekkia etsien. Oli todella ankara talvimyrsky ja sormet olivat kylmyydestä kankeat, pitihän minun tapani mukaan tehdä monta asiaa samaan aikaan, kuten kävellä, katsoa karttaa, viestitellä ystävälleni Maille, että ”hei olen samassa kaupungissa kuin sinä ystäväni”. Apteekkia ei löytynyt mutta muistin sentään Stockmannin ja ostin sieltä asiaan kuuluvan testin ja vähän herkkuja illaksi. Haluan aina hoitaa jännittävät asiat heti pois alta, joten hotellille tultuani tein testin viipymättä. Kaksi vaaleanpunaista viivaa piirtyi heti näytölle ja kävelin testi kädessä mieheni luokse. Sitä siinä ihmeteltiin ja tuumattiin, että pitänee tehdä uusi testi, kun pääsemme takaisin Helsinkiin. Tiesin jo siinä vaiheessa, että uutta testiä ei tarvita, tilanne on selkeä. Toinen testi kuitenkin tehtiin muutamia päiviä myöhemmin ja tilanne oli edelleen selkeä: Gravid/Raskaana.

Tämä kaikki oli meille todella jännittävää aikaa, emmekä uskaltaneet kertoa alkuun asiasta kenellekään. Tilanne tuntui minullekin uudelta, sillä omat lapseni ovat jo 9- ja  13-vuotiaat. Esikoiseni kohdalla olin vasta 22-vuotias.

Varsinkin rakasta miestäni jännitti uusi tilanne ja onhan kaikki varmasti hyvin. Meneekö kaikki hyvin ja onko meille varmasti pikkuinen tulossa. Hän on pitänyt minusta aina todella hyvää huolta ja nyt meistä: minusta ja pienestä tulokkaasta.

Minulle tarjoutui tilaisuus päästä Turun Felicitas Mehiläisen varhaisultraan ja se oli selkeästi jännittävin ultra, jossa olen koskaan ollut tai siltä se sillä hetkellä vahvasti tuntui. Jännittävää siitä teki myös se, kun näin miten mieheni oli ihan uuden tilanteen äärellä. En ole aiemmin ollut näin varhaisessa ultrassa ja tieto siitä, että sisälläni oikeasti kasvaa pieni ihminen teki kaikesta todellisempaa. Varhaisultra kertoikin, että kohdussa liikkuu vilkkaasti rakenteiltaan normaali sikiö, jonka syke on nopea, kuten kuuluukin. Viikkoja oli tässä vaiheessa 10. Saimme muutamat kuvat mukaamme tuosta pienestä ihmisen alusta. Minua hoitanut lääkäri Anna-Kaisa Poranen oli minulle tuttu vuoden takaa, kun otin osaa Mehiläisen hedelmällisyysiltamaan – illasta pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Minua kiehtoo suuresti tutkimukset ja voisin viettää useamman tunnin kuunnellen miten paljon asioita voi tutkia eri menetelmillä. Genetiikka nykyaikana on mielettömästi kehittynyt ja on huikeaa kuinka sikiön sukupuolenkin saa selville näin varhaisessa vaiheessa raskautta, sillä varhaisultran yhteydessä minulta otetiin verinäyte NIPT-testiä varten. Näyte lähetettiin Turusta aina Italiaan saakka, jossa analysoidaan sikiön soluvapaata DNA:ta, ja siitä tutkitaan kolme tavallisinta ja tärkeintä kromosomipoikkeavuutta: 21, 18 ja 13 trisomia. Tutkimuksessa selviää myös sukupuoli, mikäli sen haluaa tietää.

Me odotettiin jännittyneitä muutama viikko tuloksia ja lausunnon tulos oli normaali. Tulos soitettiin minulle puhelimitse ja sama tieto tuli näppärästi (Mehiläisen) OmaMehiläinen -sovellukseen puhelimessani. Samasta sovelluksesta näkee menneet ja tulevat käynnit, tulokset ja kertomukset, sekä hoitavan lääkärin nimen. Felicitas tekee myös 4D ultria Helsingissä Felicitaksen tiloissa mannerheimintiellä.

Nyt raskautta on kulunut jo viimeiseen kolmannekseen. Pienokainen potkii ja liikkuu mahassa vaikka kuinka. Kaikki on mennyt niin nopeasti ja mallikkaasti, paljon mielenrauhaa on tuonut myös alun käynnit yksityisellä klinikalla. On ollut myös suloista seurata tulevan isän kysymyksiä ja jännitystä hänen omasta ensimmäisestä lapsestaan ja kaikesta uudesta  – sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka onnellisia me kaikki olemme.

Mikäli sinulla heräsi kysymyksiä NIPT-tutkimuksesta tai varhaisultrasta niin vastaan mielelläni, tai laitan kysymyksiä eteenpäin Felicitaksen asiantuntijoille.

Etupiha ja autopaikka ovat viimein valmistuneet!

Sitä onnen tunnetta on vaikea edes sanoin kuvailla, kun lisäsimme viimeisen kiven paikoilleen. Itsetekemisen suurin onni on, kun näkee työnsä jälkeen.

Projekti ei ollut mitenkään helppo nakki vaan vaati monta työtuntia ja päättäväisyyttä. Tässä tilassa en todellakaan olisi selvinnyt itse, tuskin muutenkaan vaan apunani oli puolisoni ja monet ohikulkijat, jotka kannustivat ja ihailivat projektin etenemistä. Kaikki kasvit ja tarvikkeet tilasin Viherlassilasta Turusta, josta saa myös asiantuntejaa opastusta kasvien ja hoidon valintaan. Ystäväni ovat myös käyttäneet paikan pihasuunnittelua, josta on aina tekijöille suunnattomasti apua.

Reikälaatat ja kivituhkan tilasin Rudukselta, ne tuotiin kätevästä rekka-autolla pihalle.

Suosittelen ehdottomasti ammattilaista asennukseen mutta sanoisin, että kyllä projektista selviää itsekin.

Minun piha on saanut osakseen jo kaksi isoa sorakuormaa. Alimmainen hienojakoinen kivituhka oli täydellisen kova ja valmis pohja kivetyksellesillä sillä se on  jo rakentamisen aikana pihalle tuotu. Uudempi karkea sora kuorittiin pois ja hienojakoinen sora tasoitettiin. Tärkeää on huomioida, että maa viettää talosta pois päin, jotta kaikki vesi valuu oikein talosta pois.

En ole nähnyt reikalaattaa aiemmin missään muualla, kuin julkisten rakennusten pihoilla. Paljon ideoita ja inspiraatiota sen sijaan löysin pinterestistä ulkomaisten kohteiden pihoilta. Halusin ehdottomasti tätä laattaa sillä se ei ole niin nähty ja on mielestäni mielenkiintoinen. Alunperin ajattelin sekoittaa kivituhkaan multaa ja nurmikonsiemeniä, jotta alue olisi vehreä mutta ihastuinkin pelkkään kivituhkaan reikien täytteenä.

Isoja laattoja pitkin kävellään talon pääsisäänkäynnille. Tämä laatoituspolku oli myös yksi haavelistalla oleva idea, jonka toteutin. Aluetta ja kasvillisuutta reunustaa särmikkäästi Kekkilän harmaat isot koristekivet. Riviin laitoin vuorotellen sinikatajaa ja heinää. Erilaisia koristeheiniä on paljon, itseäni kiehtoo eniten valkoraidalliset ja sellainen on esimerkiksi koristekastikka, joka on myös monivuotinen.

Kasveiksi halusin jotain vehreää vastapainoksi kaikelle harmaudelle. Tiedän, että havut olisivat olleet turvallinen valinta mutta mielestäni vähän tylsähkö. Vietän pihalla eniten aikaa keväästä syksyyn, joten minua ei haittaa lehdettömät puut talvisaikaan.

Tummanpunaiset pitkät vaahterat ’CrimsonSentry’ ja betoniruukuissa kasvavat Japaninvaahterat ’Orange dream’ rajaavat kauniisti autopaikkaa, samalla ne tuovat vehreyttä. Betoniruukut vuorasin styroksillä, sahasin ne vain vähän ohuemmaksi, jotta itse puu mahtuu myös kasvamaan. Toisena vaihtoehtona on saksia makuualustasta tai retkialustasta sopivat palat suojelemaan kasvien juuria talvipakkasilta. Joskus kasvit voivat menestyä myös siirtämällä ruukun ja kasvin lähelle taloa mutta tämä on aika tuuria selviääkö kasvi läpi talven. Näitä minun betoniruukkuja ei tuosta enää siirrellä. Piharuukuista olen saanut jo paljon kyselyitä, ne ovat Ruduksen Formento istutusastiat, koossa 400×400.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvaa:

Betoniruukkuihin ostin kohdevalot, jotka sähkömies asensi hämäräkytkimen taakse. Syttyvät siis itsestään illan tultua ja aamunkoitteessa sammuvat omin neuvoin. Kohdevalaistut kasvit ja puut ovat mielestäni tosi kauniita pihalla, näitä haluaisin takapihallekin.

Kolme vaahteraa keksittiin integroida reikälaattoihin. Kasvien istuttamisessa on tärkeää kaivaa iso kuoppa istutettavalle kasville, lisätä multaa ja ravinteita. Lisäksi iso määrä vettä ja sen jälkeen kasvi tai puu maahan. Istutusta tulee kastella alkuun päivittäin, jotta se varmasti juurtuu.

Täällä maalla on ihanan yhteisöllinen meininki, sain tutun kaivurimiehen siirtämään nuo takana olevat kivet tuohon kohtaan ja sen viereen istutin kauniin lehtikuusen: Riippajapaninlehtikuusi ’Stiff Weeper. Samaan yhteyteen istutan syksyllä Magnolian, joka on tämän kesän ruukussa terassilla.

Aiemmin olen ostanut nuo vaahteroiden takana siintävät ikivihreät neljät laakerikirsikat, joita ihaillaan usein. Suosittelen tätä kasvia suurella sydämellä.

Suosittelen myös pihatöitä jokaiselle, sillä on suuri vaikutus palautumiseen töistä ja homma maadoittaa tekijänsä. Lopputulos palkitsee aina! On upeeta katsella miten istuttamasi kasvit kehittyvät ja kasvavat.

Kysymyksiä projektista saa mielellään esittää,yritän vastata parhaani mukaan tai välitän ne eteenpäin asiantuntijoille.

Ihania kesäpäiviä toivoen,

Henna