Tag: marokko

Ei nyt siis mikään ”final countdown” ole kyseessä kuitenkaan; päätin vaan aika ex tempore jutellessani Kitarapojan kanssa varata lennot Marokkoon, ja sitten menin ja varasin! (Äiti – tiedoksi vaan.)  Kitarapojan viisumia ei myönnetty (ullari), joten vuori menee sitten Muhammedin luo.  Lomaräpsy viime vuodelta. Lentojen lisäksi olen jo nohevana tyttönä varannut vuokra-auton ja majoitukset, ja enemmän […]

Edellisen postaukseni kommenttikenttässä Dhdg ihmetteli, miten minulla voi riittää kaksisataa euroa viikon majoitukseen, kun hän itse satsaa saman jo yhteen yöhön. Hän tuumikin, että taidamme käyttää eri matkanjärjestäjiä. No niinhän me käytämmekin. Marokon-reissuni oli nimittäin minun itseni järjestämä. Kammoan turistialueita, ja haen nykyään matkoiltani luksuksen ja turvallisesti valmiiksi pureskellun asemesta ns. autenttisuutta ja hengailua paikallisten […]

Disclaimer: sisältää aikuiselle naiselle täysin sopimatonta haaveilua. Kirjoittaja itse nimittäin sattuu olemaan sitä mieltä, että haaveilu ei ainoastaan satuta ketään, mutta on myös ihmisenä olemisen yksi perusedellytyksistä. Haaveita pitää olla aina, eikä niistä kaikkia tarvitse toteuttaa.  Hhjj heitti viime postaukseni kommenttikenttään apokalyptisen ennustuksen minun ja Kitarapojan suhteesta: “Eihän tämä parikymppinen Marokkoon halua jäädä; se haluaa […]

Kitarapoika teki (suuntaansa) kolmentoista tunnin matkan viettääkseen yhden yön kanssani; juuri alkaneet yliopisto-opiskelut eivät valitettavasti mahdollistaneet pidempää yhdessäoloa. Poika hyppäsi yöjunaan ja tuli loput kolme tuntia bussilla. Kävi ilmi, että yhdeksän tuntia oli optimistinen arvio, ja että matka olisi taittunut kyseiseen aikaan vain erittäin nopealla autolla ja teräksisillä hermoilla (Marokon liikenne on aika…krhm…omalaatuista, ja itseasiassa […]

Jos ilmeeni ikuistettaisiin nyt emojiksi, se olisi se, jossa on silmien paikalla sydämet. Kitarapoika soittelee minulle serenadeja ja minä laulan mukana ensin hapuillen, myöhemmin yhä itsevarmemmin.  Yhteisen yön jälkeen hymyilemme toisillemme unensikkuraisin silmin ja suukottelemme vaikka emme ole vielä pesseet hampaitamme.  Ja ei, emme ole rakastelleet. Kitarapoika haluaa odottaa. Hassuinta on, ettei se edes häiritse […]

Ei, en jännitä tapaamista Kitarapojan kanssa juuri ollenkaan. Ei, minua ei häiritse meidän kahdenkymmenen vuoden ikäeromme. Ei, en tunne mitään paineita siitä, että minun kehoni liikkuessani muistuttaa laavalampun hypnoottista vellontaa, kun taas tämä street workoutia harrastava pyykkilautavatsa helmenvalkoisine, täydellisine hammasriveineen luultavasti muistuttaa liikkuessaan lähinnä valpasta pantteria, joka on lihakset jännittyneenä valmistautunut iskuun. Koska en jännitä […]

Kaksitoista päivää lomaan. Aurinkoa, lämpöä, mausteitten tuoksua, katujen värikästä hälinää, grillausta ja ehkä joku kameliekskursio autiomaahan. Morocco here I come. Odotus kuplii vatsanpohjassa (eri tavalla kuin viime aikoina on kuplinut, heh), ehkä siellä läpättää muutama perhonenkin. Jännitän Kitarapojan tapaamista. Kitarapojan, joka tunnustaa ujosti Whatsappissa, että haluaa ehkä halata minua tavatessamme. Ja että haluaisi ehkä nukkua […]

Uhosin täällä, että ensi vuonna tähän aikaan en enää ole tässä työpaikassa. Otin ensimmäisen askelen siihen suuntaan eilen, kun pistin vetämään hakemuksen kansainväliseksi ihmisoikeustarkkailijaksi Lähi-Itään kansainvälisen organisaation kautta. Pesti on useamman kuukauden mittainen, ja käsittääkseni sen kestoa saa itse hieman muokkailla sen mukaan, kuinka pitkäksi aikaa pystyy sitoutumaan. En ole puhunut asiasta töissä vielä; aion […]