Englannin korkeimman oikeuden mukaan Johnny Depp pahoinpiteli Amber Heardin ainakin 12 kertaa – miksi hän siis voitti Yhdysvalloissa?
Ennen viimekeväistä Depp v Heard -oikeudenkäyntiä samoja asioita oltiin käsitelty myös Englannin ja Walesin korkeimmassa oikeudessa Deppin ja The Sun-tabloidia julkaisevan News Group Newspapersin välisessä oikeuskiistassa. Tuolloin Depp hävisi. Tämä oli sinänsä yllättävää, sillä Englannin lainsäädäntö on lähtökohtaisesti kantajan puolella, eli syytetyn osapuolen on todistettava, että he eivät ole syyllistyneet kunnianloukkaukseen. Vielä yllättävämpää oli se, että Depp sitten meni ja voitti Yhdysvalloissa. Siellä kunnianloukkauksiin liittyvä laki on taas päinvastainen: kantajan tulee pystyä todistamaan, että hänen kunniaansa on loukattu.
Tuomiot vaikuttavat siis täysin nurinkurisilta, sillä kaiken logiikan mukaan jos Depp hävisi Englannissa, ei hänellä tulisi olla mitään mahdollisuutta voittoon Yhdysvalloissa. Mitä ihmettä siis kävi?
Depp v NGN – perusfaktat
Depp v NGN sai alkunsa vuonna 2018, kun The Sun julkaisi toimittaja Dan Woottonin kolumnin, jossa ihmeteltiin vaimonhakkaaja-Deppin valintaa Ihmeotukset-elokuviin. Depp haastoi lehden julkaisijan News Group Newspapers Ltd:n (NGN) oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän väitti, että Heard oli ollut suhteessa se väkivaltainen osapuoli, ja oli kehittänyt salaliiton häntä vastaan. NGN valitsi puolustuslinjakseen sen ehkä hankalimman: he tulisivat todistamaan, että Depp oli pahoinpidellyt Heardin useaan kertaan heidän liittonsa aikana.
Oikeudenkäynti meinasi peruuntua jo ennen alkuaan Deppin tiimin jäätyä kiinni siitä, etteivät he olleet noudattaneet oikeuden määräystä jakaa kaikki Deppin tekstiviestit suhteen ajalta NGN:n asianajajien kanssa. Kolmeviikkoinen oikeudenkäynti käytiin lopulta Lontoossa heinäkuussa 2020. Amber Heard oli NGN:n päätodistaja, ja todisti 14:sta eri välikohtauksesta, joiden aikana Depp oli ollut väkivaltainen. Oikeudenkäynti oli medialle avoin, poikkeuksena seksuaalista väkivaltaa koskevat osuudet, mitkä käsiteltiin suljettujen ovien takana. Koronapandemiasta johtuvien matkustusrajoitusten takia yhdysvaltalaiset mediatalot eivät lähettäneet toimittajiaan paikalle ja keissistä ei raportoitu siellä olleenkaan niin innokkaasti kuin vuonna 2022.
Marraskuussa 2020 korkeimman oikeuden tuomari Andrew Nicol antoi päätöksensä. Depp oli hävinnyt jutun, sillä hänen oltiin voitu todistaa syyllistyneen Amber Heardin pahoinpitelyyn useaan otteeseen. Nicolin mukaan Heard oli joutunut pelkäämään suhteessa henkensä puolesta, ja väkivallan tultua julkisuuteen hänen uransa ja aktivisminsa ovat kärsineet tuntuvasti. Depp sai luvan valittaa, mutta maaliskuussa 2021 pyyntö uudesta oikeudenkäynnistä hylättiin perusteettomana.
Amber Heardin antama lausunto oikeudenkäynnin päätyttyä heinäkuussa 2020:
Miksi Depp hävisi Englannissa, mutta voitti Yhdysvalloissa?
Englannissa tuomion antoi kokenut tuomari, jonka tuli perustella näkemyksensä yksityiskohtaisesti
Englannissa tuomion antoi korkeimman oikeuden tuomari Andrew Nicol, joka on tehnyt pitkän uran mediaoikeuden parissa. Hän perusteli päätöstään 129-sivuisella selonteolla, joka on luettavissa täällä.
Tuomari ei perustanut tuomiotaan yhden todistajan lausunnolle, eikä varsinkaan vain Heardin tai Deppin. Sen sijaan hän keskittyi jokaiseen 14:sta väitetystä väkivallanteoista. Hän arvioi niiden todennäköisyyttä sen perusteella, mitä tapahtumiin liittyviä todisteita kumpikin puoli oli esittänyt, sekä mitä muut todistajat sanoivat. Ylle linkatussa tuomiossa hän käy läpi prosessinsa juurta jaksaen. Hän päätyi tulokseen, että todisteet puoltavat Heardin versiota tapahtumista, ja ainakin 12 pahoinpitelyä voitiin katsoa todistetuiksi.
Tuomari ei tehnyt päätöstä kummankaan osapuolen aikaisempien tekojen tai suhteiden perusteella, eikä varsinkaan sen perusteella, millainen kummankaan kehonkieli oli oikeudessa, tai kuinka paljon tai vähän tunteita he näyttivät.
Jos haluat tutustua kyseiseen docciin, muttet jaksa lukea, niin tämä tubettaja antaa melko hyvän yhteenvedon:
Yhdysvalloissa tuomion antoi maallikkovalamiehistö, jonka ei tullut perustella näkemystään
Yhdysvalloissa tuomion antoi maallikkovalamiehistö, jolla ei ollut asiantuntijatietoa oikeudenkäynneistä, kunnianloukkauslaista tai lähisuhdeväkivallasta. Yhdysvalloissa jokainen kansalainen on velvoitettu toimimaan valamiehenä oman piirikuntansa oikeusistuimessa, jos arpa heihin sillä kerralla osuu. Ennen oikeudenkäyntiä molempien puolien asianajajat saavat vielä vaikuttaa siihen, ketkä valituista otetaan lopulliseen valamiehistöön. Yleensä valamiehistöön valikoituvat siis sellaiset ihmiset, joilla ei ole aikaisempaa asiantuntijuutta tai muita sidoksia oikeudenkäynnin aihepiiriin. Tästä syystä valamiesoikeudenkäynneissä korostuvat asianajajien ja todistajien esiintymistaidot – faktojen kokonaiskuvalla ei ole välttämättä niinkään väliä, jos toinen puoli on hyvä vetoamaan valamiehistöön ja siten vaikuttaa uskottavammalta.
Median mukaan osa Depp v Heard -oikeudenkäynnin valamiehistöstä jopa nukkui todistajanlausuntojen aikana. Tuomiota antaessaan heidän piti vain ruksittaa lista ”kyllä/ei”-laatikoita, eikä heidän tullut perustella päätöstään mitenkään, ainoastaan huolehtia siitä, että he kaikki seisoivat sen takana. Lista (ennen ruksitusta) on nähtävissä täältä. Heille annettiin kyllä jonkin verran ohjeita, mutta he saivat itse päättää, noudattavatko niitä. Ohjeistusten sisällöstä kiisteleminen on muuten iso osa valamiesoikeudenkäyntiä – tässä tapauksessa valamiehistöä ei ohjeistettu esim. siitä, mitä lähisuhdeväkivalta on.
Yksi valamiehistöstä on sittemmin avannut medialle syitä, minkä takia he kallistuivat Deppin puolelle. Hänen mukaansa he itse asiassa uskoivat molempien osapuolien käyttäytyneen liitossa väärin, mutta Heard ei heidän mielestään pystynyt todentamaan väkivaltaa. Ajoittain hyvin itkuinen Heard esiintyi heistä epäuskottavammin ja tuijotti heitä liikaa; Depp taas oli rationaalinen ja rauhallinen. Kohu lahjoitusten ympärillä myös söi Heardin uskottavuutta heidän silmissään merkittävästi.
Valamiehistön melko hataralle pohjalle jäänyt ymmärrys keissin faktoista tuli haastattelussa hyvin selväksi. He mm. kyseenalaistivat sen, että Depp olisi voinut olla väkivaltainen, sillä hän käytti alkoholia, marihuanaa, opioideja ja muita keskushermostoa lamauttavien päihteitä, mitkä usein tekevät ihmisestä pöhnäisen. Väite kertoo paljon valamiesten päihdetietouden tasosta, ja sivuuttaa täysin Deppin oikeudenkäynnissä useaan kertaan esille tulleen kokaiinin ja muiden stimulanttien käytön, mikä liittyi useaan väkivallanteoista. Toinen uskomattoman kuuloinen asia oli valamiehen väite, että parin ero oli lopulta hyvässä hengessä sujunut ja että ilman ACLU/WaPo-mielipidekirjoitusta Depp olisi voinut vaikka auttaa Heardia tämän uralla. (Olisipa tämä jotain satiiria, mutta ei.)
Todisteet tukevat Heardia – Yhdysvalloissa Depp keskittyi niiden blokkaamiseen koko oikeudenkäynnistä
Englannissa nähtiin runsaampi todistusaineisto kuin Yhdysvalloissa. Virginiassa Deppin tiimi nimittäin sai ison osa Heardin todisteista (kuten tekstiviesteistä ja terapiaan ja terveyteen liittyvistä dokumenteista) rajattua oikeudenkäynnin ulkopuolelle hearsay-pykälää hyväksikäyttämällä. Jos Heard oli esimerkiksi kertonut väkivallasta terapeutilleen tai lääkärilleen, tätä voitiin pitää huhupuheena, koska se perustui Heardin sanomaan kolmannen osapuolen (Depp) teoista, ei terapeutin/lääkärin omaan silminnäkijätodistukseen. Eli siis: koska terapeutti/lääkäri ei itse todistanut Deppiä hakkaamassa Heardia, ei hänen lausuntoaan voitu esittää valamiehistölle. Koska lähisuhdeväkivalta tyypillisesti tapahtuu kotona tai muussa yksityisessä tilassa, tarkoittaa tämä sitä, että sitä on erittäin hankala todistaa.
Jos siis näit Deppin asianajajasta Camille Vasquezista keväällä 2022 TikTok-pätkiä, jossa tämän jatkuvat ’Objection! Hearsay!’-huudahdukset on esitetty jonain Yaaasss bossbabe!!!-tyylisenä oikeuden puolustamisena, think again. Deppin asianajajat tiesivät Englannin oikeudenkäynnin jälkeen kuinka paljon todisteita Heardillä oli. Strategia Yhdysvalloissa oli saada ne pidettyä poissa valamiehistön silmien edestä – ja siinä he olivat hyvin onnistuneita.

Deppin todistajat ovat lähes kaikki hänen palkkalistoillaan ja usein epäuskottavia
Heardin todistajat (ystävät, sisko, entiset työntekijät) ovat pysyneet samoina molemmissa oikeudenkäynneissä ja todistivat pääpiirteittäin samoin. Muut todisteet suhteen ajalta tukevat heidän versiotaan tapahtumista. Heidän elantonsa ei ole Heardista riippuvainen. Useiden heistä voi katsoa todistavan omia intressejään vastaan todistamalla Heardin puolesta, sillä he ovat joko itse viihdealalla tai olivat Deppin ja Heardin liiton aikana saaneet nauttia Deppin avokätisyydestä. Lisäksi oikeudenkäynnit ovat tehneet heistä vainottuja netissä.

Deppin todistajat ovat molemmissa oikeudenkäynneissä olleet suurelta osin hänestä taloudellisesti riippuvaisia eli joko työntekijöitä, yhteistyökumppaneita, tai ystäviä, joiden elämiskulut Depp maksaa. Heidän kertomuksensa, kuten edellisissä postauksissa olemme näyttäneet, ovat usein alati muuttuvia, ja heidät on saatu ristikuulusteluissa kiinni suoranaisista valheista. Heidän kertomuksensa eivät useinkaan sovi yhteen todisteiden kanssa, ja perustuvat usein sille mitä he uskovat, sen sijaan, mitä he oikeasti todistivat omin silmin. Hullunkurisinta on se, että heidän todistajanlausuntonsa usein myös tukevat Heardin versiota asioista.
Depp vaihtoi useita todistajia oikeudenkäyntien välillä, ja sai näin jätettyä Virginian prosessin ulkopuolelle tiettyjä raskauttavia todisteita häntä vastaan. Erityismaininnan ansaitsee Stephen Deuters, Deppin ex-assistentti ja tämän tuotantoyhtiön nykyinen johtaja. Deuters on siis se kaveri, joka tekstiviesteissään mainitsee Deppin pahoinpidelleen Heardia. Hänen yrityksensä saada viestit näyttämään viattomilta söivät Deppin uskottavuutta Englannin oikeudenkäynnissa. Deutersia ei siksi kutsuttu todistamaan Virginiassa, mikä esti myös hänen tekstiviestiensä esittämisen valamiehistölle.
Englannin oikeudenkäynnissä Depp tunnusti, ettei ollut edes lukenut omia todistajanlausuntojaan
Yksi Englannin oikeudenkäynnin omituisimmista hetkistä oli se, kun Depp tunnusti ristikuulustelun aikana, että hänen todistajanlausuntonsa olivat itse asiassa hänen asianajajiensa kirjoittamia, ja että hän oli allekirjoittanut ne ominaan lukematta niitä. Tämä käytännössä söi sen lopunkin uskottavuuden, mitä Deppillä oli – ja saa tämän jälleen vaikuttamaan hyvin etääntyneeltä realiteeteista, sillä tällaisen tunnustaminen kun on viimeinen asia, mitä todistajan kannattaa oikeudessa tehdä.
Englannin oikeudenkäynnistä esitettyjä väitteitä:
Väite: Tuomari perusti päätelmänsä vain siihen, mitä Heard sanoi
Tarua. Tuomari Nicol keskittyi vertaamaan esitettyjä todisteita kummankin puolen esittämiin versioihin tapahtumista. NGN:n esittämästä 14:sta pahoinpitelystä Nicol hyväksyi ’vain’ 12 todennetuiksi. Yhdessä tapauksessa oli epäselvää, oliko siihen liittynyt fyysistä väkivaltaa, ja toinen hylättiin sen takia, että Deppiä ei ristikuulusteltu aiheesta. Tuomarin mukaan Heardin kuvaus tapahtumista oli myös ajoittain dramaattisempi kuin todellisuus. Heard esimerkiksi kuvaili olleensa kuin panttivanki Australiassa 2015. Tuomarin mukaan tätä ei voi ottaa kirjaimellisesti totuutena, sillä vaikka tilanne oli varmasti ollut erittäin pelottava ja traumatisoiva uhrin näkökulmasta, oli Heardilla ollut koko ajan puhelimensa ja pääsy pois talosta.
Väite: Tuomari piti Heardin todistajanlausuntoa uskottavana, koska tämä oli sanonut lahjoittaneensa erorahat
Tarua. Valituksessaan Depp väitti, että Heardin väite, että lahjoitukset oli jo tehty, vaikutti alitajuisesti tuomari Nicoliin. Valitusoikeuden tuomarit eivät pitäneet tätä uskottavana, koska tuomiosta käy selkeästi ilmi, että Nicol teki päätöksensä analysoimalla väitettyjä pahoinpitelyitä ja niistä esitettyjä todisteita. Hän mainitsi lahjoitukset vasta loppulauseessaan, eivätkä ne olleet osa tuomioon johtaneita seikkoja.
Väite: Editoitua nauhaa, jolla Heard sanoo lyöneensä Deppiä, ei kuultu Englannin oikeudenkäynnissä
Tarua. Kyllä kuultiin, ja se oli myös iso osa Deppin valitusta. Nicol ja valitusoikeuden tuomarit totesivat, että nauhaa ei voitu ottaa huomioon, koska Depp ei ollut sanonut sen liittyvän niihin 14:sta pahoinpitelystä, mistä oikeudessa väiteltiin. Depp ei esittänyt nauhalle mitään kontekstia (eli mihin tapaukseen se liittyi) – luultavasti siksi, koska konteksti ei tue sitä näkemystä, että Heard olisi ollut suhteessa se pahoinpitelijä.
Väite: Heardia ei ristikuulusteltu oikeudenkäynnissä/Deppin tiimi ei saanut käsiinsä yhtä paljon todisteita häneltä kuin Yhdysvalloissa, sillä Heard ei ollut syytteessä vastaajana
Totta ja tarua. Heardia itse asiassa ristikuulusteltiin oikeudenkäynnissä usean päivän ajan, eli tämä osa väitteistä ei pidä paikkaansa. Voi olla totta, että Deppin tiimillä ei ollut samanlaisia oikeuksia vaatia todistusaineistoa Heardilta samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa. Jos näin oli, niin se ei kuitenkaan selkeästi olisi hyödyttänyt Deppiä, sillä hän ei esittänyt Yhdysvalloissa mitään varsinaista uutta materiaalista todistusaineistoa, vaan lähinnä keskittyi blokkaamaan Heardin vahvimpia todisteita pois ja keskittämään huomion epäoleellisuuksiin kuten lahjoitussummiin.
Depp sai kuitenkin Yhdysvalloissa pakottaa Heardin psykiatriseen testaukseen, mikä oli ehkä se ainoa todellinen uusi mahdollisuus minkä Heardin haastaminen suoraan oikeuteen toi hänelle.
Väite: Tuomarin mukaan The Sunilla oli hyvä syy uskoa Heardia, mutta hän ei kommentoinut sitä, olivatko pahoinpitelyt oikeasti tapahtuneet
Tarua. Tuomari yksiselitteisesti sanoi, että pahoinpitelyt voidaan katsoa todistetuiksi siviilioikeuden standardien mukaisesti. Rikosoikeudessa vaatimukset näytöstä olisivat toki vielä tiukemmat.
Väite: Tuomari Nicol on korruptoitunut
Kun muuta ei keksitä, voi aina syyttää tuomaria korruptoituneeksi. Deppin fanit ovatkin esittäneet tästä useita teorioita. Yhden mukaan Nicol suosi The Sunia, koska hänen poikansa, joka on toimittaja, on ilmeisesti joskus työskennellyt samalle radioasemalle kuin The Sunin jutun kirjoittanut Dan Wootton.
Toisen teorian mukaan Nicol päätti jutun The Sunin hyväksi koska lehden omistaja, mediamoguli Rupert Murdoch, on lahjonut hänet. Jos tämä on totta, on merkillistä, miksi Nicol on itse asiassa monissa muissa The Sunia vastaan nostetuissa jutuissa antanut tabloidille epäsuotuisen tuomion. Miten pitäisi tulkita esim. tämä The Sunin artikkeli vuodelta 2016, jossa lehti syyttää Nicolia diktaattoriksi ja sananvapauden polkijaksi koska hän oli tuominnut lehden maksamaan korvauksia miehelle, jonka kunniaa heidän julkaisemansa artikkeli loukkasi? Lisäksi on huomattava, että toinen Murdochin omistama media, Fox News, levitti innokkaasti pro-Depp-propagandaa Depp v Heard-oikeudenkäynnin aikana.
Jotkut teoreetikot taas näkevät Heardin vaikutusvaltaisen miljardööri-exän Elon Muskin olevan jotenkin kuviossa mukana. Mitään todisteita tästä ei ole, ja tosiaan Musk on se, joka on päästänyt Deppin äänitorven Adam Waldmanin takaisin Twitteriin. Waldman alunperin sai lähtöpassit Twitteristä, koska käytti tiliään lähinnä Heardia koskevan vihapuheen levittämiseen.
Kolmas teoria perustuu sille, että Heardin asianajajana toimineen Jennifer Robinsonin mentori on lakiasiantuntija Geoffrey Robertson. Robertson ja tuomari Nicol ovat kirjoittaneet yhdessä teoksen nimeltä Media Law, ja ovat työskennelleet muutenkin yhdessä ennen Nicolin siirtymistä tuomariksi.
Todellisuudessa Englannin lakipiirit ovat melko pienet, eli ammatillisia yhteyksiä on helppo löytää. Otetaan esim. Deppin asianajaja, David Sherborne. Sherbornen muihin tunnettuihin asiakkaisiin lukeutuu lakimies Cherie Blair, ex-pääministeri Tony Blairin vaimo. Blair oli yksi naisista, jotka järjestivät Heardille illalliskutsut oikeudenkäynnin aikana ja ilmaisivat muutenkin tukensa. Oliko Sherborne siis oikeasti Heardin puolella? Yllä mainittu The Sunin artikkeli, jossa Nicolia syytetään sananvapauden viholliseksi, liittyi muuten keissiin, jonka Nicol oli ratkaissut mahdollisesti rikolliseen toimintaan sotkeutuneen bisnesmiehen hyväksi. Arvaatte varmaan, kuka kyseistä bisnesmiestä muuten edusti oikeudessa – kukapa muukaan kuin sama David Sherborne!