Muutama ajatus ystävänpäivänä
Päätin, että tänä vuonna en kirjoittaisi ystävänpäivästä, koska olen kirjoittanut siitä jo niin monena vuonna. Mutta sitten mietin, että mitä jos kuitenkin ihan vähän vain. Ja avasin tämän kirjoitusruudun ilman harmainta aavistusta siitä, mitä tähän naputtelisin. We’ll see what happens.
Päätin kirjoittaa siksi, että olen kirjoittanut ystävyydestä paljon tässä blogissa. Eikä siitä mielestäni koskaan voi kirjoittaa tai puhua liikaa! En voi koskaan korostaa tarpeeksi paljon sitä, kuinka tärkeää ystävyys on. Ja kuinka raastavaa sen puute ja yksinäisyys on. Kuinka kipeää sen päättyminen voi tehdä vielä vuosienkin jälkeen. Ja kuinka mahtavaa se onkaan, kun voi kutsua jotain uutta tyyppiä ystäväkseen!
Jenkit juhlivat Valentine’s daytä ja me ainakin vielä toistaiseksi täällä Suomessa ystävänpäivää, vaikka ensimmäisenä mainittu alkaa jalkautua pikkuhiljaa meillekin. Vaikka samaa punaisten sydänten ja rakkauden juhlaa ne ovat oikeastaan molemmat. Ystävyydessäkin on pohjimmiltaan kyse siitä jostain mystisestä sielujen sympatiasta ja tietysti myös rakkaudesta. Mutta miksi niitä asioita on niin kovin vaikeaa arjessa sanoa ääneen niille elämän tärkeille ihmisille? Olet tärkeä. Olet rakas. Kiitos, kun olet ollut ja kiitos kun olet nyt. Kiitos, kun kannattelit, rohkaisit, lohdutit, potkit persuksille, pidit puoliani ja sait minut käkättämään niin, että vedet valuivat silmistäni ja meinasin pissata housuuni. Kiitos, kun pelastitte minut katuojalta ja hulluudelta silloin, kun minulla ei ollut ketään muita. Kiitos, kun luotit minulle vastuullisen kaason tehtävän ja kiitos kun pyysit minua lapsesi kummiksi kunniatehtävään.
Vaikka tällaiset päivät toki ovatkin myös kauppiaiden juhlaa ja ne on helppoa tyrmätä humpuukina, ovat mielestäni oikeastaan aika tärkeitä. Ne saavat meidät hetkeksi pysähtymään hektisen arjen keskellä ja näkemään kaiken sen hyvän, mitä ympärillä on. Kaikki ne rakkaat, tärkeät kultakimpaleet, joita ilman elämä olisi väritöntä. Vaikka välillä tuntuisi yksinäiseltä ja kaipaisi uusiakin ystäviä, on tärkeää nähdä myös heidät, jotka jo rinnalla ovat. Jo olemassa olevaa ystävyyttä voi ehkä syventää entisestään, tai jo sammunutta liekkiä voi kenties lämmittää uudestaan. Tällaiset päivät ovat ehkä tarpeen muistuttamaan meitä siitä, että voisi olla hyvä aika ottaa puhelin käteen ja soittaa sille ihmiselle, joka on jo pitkään ollut mielessä.
Toisaalta tällaisissa päivissä on vähän sama homma kuin joulussa ja äitienpäivässä. Ne voivat oikeasti tuoda esiin syvän yksinäisyyden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteen. Olen pahoillani kaikkien heidän puolesta, joilla niin on. Ja haluan muistuttaa, että aina on kuitenkin toivoa. Ehkä jo ensi ystävänpäivänä asiat ovatkin ihan toisin.
-Netta
Ystävyys-aiheisia kirjoituksiani:
Ystävänpäivän kiitokset ystävilleni
Kun aikuinen haluaisi löytää uusia ystäviä