Viime vuoden maaliskuussa europarlamentaarikko Heidi Hautala heitti ilmoille Muoviton maaliskuu -haasteen. Haasten tarkoituksena oli saada ihmiset maaliskuun ajan tarkkailemaan omaa muovin käyttöään, pyrkimään vähentämään sitä ja kiinnittämään huomiota muovin kierrätykseen. Hautalan alkuperäisessä haasteessa oli kyse kertakäyttömuovista, ja halutessaan oman toimintansa voi keskittää nimenomaan siihen.

On selvää, että nykymaailmassa ei voi elää kokonaan ilman muovia. Mutta omassa arjessa voi kuitenkin olla asioita, joissa muovin määrää voi vähentää. Kaupassa voi valita kahdesta pakkauksesta sen, joka on muovin sijaan pakattu pahviin. Muovipussin  ostamisen sijaan voi pitää mukana omaa kangaskassia tai hätätapauksessa ostaa paperikassin. Muovisten juomapullojen ostamisen sijaan voi kuljettaa mukanaan omaa lasista juomapulloa, ja hedelmät voi pakata kaupassa kestopussiin muovisen sijaan. Muovisen tiskiharjan sijaan voi ostaa puisen version ja saippuansa voi vaihtaa muovipullon sijaan palasaippuaan, joka on pakattu pahvikääreeseen. Ja niin edelleen. Paljon pieniä juttuja, joista syntyy iso puro ja iso määrä muovia jää kuin huomaamatta pois käytöstä.

(

 (Kuva: Ylen Puoli Seisemän.)

Itse osallistuin haasteeseen viime vuonna ja raportoin siitä viikoittain täällä blogissa. Tällainen oli matkani Muovittomassa maaliskuussa 2018:

– Viikko 1

Innostun toden teolla haasteesta ja lähden mukaan täydellä höyryllä ja erittäin kunnianhimoisesti. Kuvittelen todella voivani välttää muovin käytön lähes kokonaan niin halutessani. Välttelen muovia mahdollisimman paljon ja saan miehenikin innostumaan haasteesta niin, että hän lähettää palautetta Skyrille, että heidän pakkauksissaan on aivan turhan paljon erinäisiä muoviosia. Muovin määrä konkretisoituu ja alkaa myös ahdistamaan ruokakaupassa käydessä. Alan käymään toimistopäivinä lounaalla lounasruokalassa, koska eväinä syötävät valmisateriat on kaikki pakattu muoveihin. Alan ottaa lounasravintolaan oman KeepCup-kestomukin mukaan ja take away -kahvin siihen. Erittäin helppo tapa välttää roskaa. Tajuan viikon päätteeksi, että stressaan haasteesta vähän liikaa että on pakko vähän relata. Aion myös ottaa yhteyttä eri yrityksiin koskien muovia heidän pakkauksissaan.

– Viikko 2

Muovia vaikuttaa olevan kaikkialla, ja se tuntuu ahdistavalta ja raskaalta. Jonkinlaista väsymystä on ilmassa, koska haluaisin tehdä haasteen mahdollisimman hyvin, mutta se on vaikeaa. Haluaisin vain mennä kauppaan ja ostaa sieltä kaikkea ”normaalisti”. Samalla tajuan, miten tärkeä ja silmiä avaava haaste onkaan. Olen saanut blogin kommenttikentässä hyvän vinkin, että itse leipomalla voi helposti vähentää muovijätettä. Leivonkin todella pitkästä aikaa leipää ja siitä tulee herkullista. Ilman haastetta tätä ei olisi varmaan tapahtunut! 🙂 Laitan viestiä Marlille, Valiolle ja HK:lle heidän pakkauksiensa sisältämästä muovista. Ongelmallisia muovin suhteen vaikuttavat olevat myös lemmikkien tarvitsemat jutut – niin koiran- kuin kissanruoatkin on pakattu muovipusseihin samoin kuin käyttämämme kissanhiekka. Liityn #muovitonmaaliskuu -ryhmään Facebookista ja saan sieltä vertaistukea ja ideoita. Otan edelleen KeepCupin mukaan lounasravintolaan take away -kahvia varten.

– Viikko 3

Käymme kauppalistan kanssa isossa kaupassa ja teemme kerralla isot ruokaostokset. Pyrimme välttämään muovia parhaamme mukaan kaupassa. Välttelen ostamasta mitään muuta viikon aikana. Pohdin, miksi muovin välttely on sysätty yksittäisten ihmisten harteille ja miksi yritykset ja yhteiskunta eivät puutu asiaan vahvemmin. Listaan blogiin muoviin liittyviä uutisia, joita luonnollisesti Muovittoman maaliskuun aikana julkaistiin paljon. Koen tyytyväisyyttä, että olen lähtenyt mukaan haasteeseen. Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että käsittelen aihetta blogissani ja Instassani. Toki myös kuittailua ja silmien pyörittelyä, mutta se kertonee enemmän toisesta ihmisestä kuin minusta. Uskon jo kolmannella viikolla, että haasteesta moni juttu jää elämään arjessani haasteen jälkeenkin.

– Viikko 4 + haasteen loppu

Kirjoitan yhteenvedon haasteesta kokonaisuudessaan. On todettava, että muovin välttely oli paikoittain mahdotonta, mutta myös uusia oivalluksia syntyi haasteen aikana. Pohdin, että ekologisesta näkökulmasta on huomioitava sekin, ettei muoviin pakattu tuote välttämättä ole se epäekologisin – näihin asioihin kun vaikuttavat niiiin monet jutut. Listaan postauksessa asioita, jotka jäävät haasteesta mukaan jokapäiväiseen arkeeni: oman kangaskassin ja kestohedelmäpussin kauppaan mukaan ottaminen, oman lasisen juomapullon mukana kuljettaminen, oman KeepCupin käyttö, muovipakkausten kierrättäminen kotona muovinkeräykseen, huuhteluaineesta luopuminen pyykinpesussa, talouspaperista luopuminen (molemmissa muovipakkaus), luonnonkosmetiikan määrän lisääminen ja kosmetiikan pakkauksiin huomion kiinnittäminen, puisen tiskiharjan käyttö.

***

Kaikki viikolla 4 listaamani jutut ovat mukana arjessamme edelleen 🙂 Siksi luulen, että Muovittomaan maaliskuuhun osallistuminen ei juuri nyt antaisi itselleni ihan hirveästi uutta, mutta ehkäpä taas parin-kolmen vuoden päästä voisin kokeilla. Aion kyllä siis maaliskuussa kiinnittää vielä tavallista enemmän huomiota muovin käyttöön, mutta koen kiinnittäväni siihen muutenkin huomiota arjessani. Mutta. Nyt haluankin heittää pallon sinne ruudun sille puolelle, ja haluan haastaa mahdollisimman monet teistä mukaan Muovittomaan maaliskuuhun! Omaan tyyliin ja omaan tahtiin, mutta toivon, että kiinnittäisitte maaliskuussa huomiota käyttämänne muovin määrään ja sen lajitteluun. Oletko mukana?

-Netta

Lue myös:

Mitä kuuluu muovin vastaiselle taistelulle?

Taistelu mikromuovia vastaan