Taistelu mikromuovia vastaan

Kun kirjoitin postauksen siitä, miksi en enää osta Kiinakaupoista, nousi asian yhteydessä kommenttikentässä myös esiin sana mikromuovi. Sana ei välttämättä soita vielä nykyään kaikille mitään kelloja, vaikka asiasta kyllä puhutaankin yhä enemmän. Itselleni tuo sana tuli tutummaksi, kun toimin opettajan työssä ja aihetta käsiteltiin ympäristötiedon oppikirjoissa. Jokunen viikko sitten myös Hesarissa oli iso juttu mikromuovista ja sen haitallisuudesta, ja sen jälkeen me olemme täällä kotonakin puhuneet aiheesta ja miettineet, miten voisimme omalla toiminnallamme vähentää tuottamamme mikromuovin määrää.

Ensin pitää varmaan vielä kerrata, mitä se mikromuovi oikeastaan onkaan. Mikromuovi on mikroskooppisen pieniksi kappaleiksi (alle 5 mm) hajonnutta muovia tai jo valmiiksi sellaista, esimerkiksi kosmetiikassa. Mikromuovia syntyy esimerkiksi muoviroskasta, liikenteestä, teollisuudesta ja vaatteista. Se esimerkiksi vaikeuttaa vesieläinten ja eliöiden ravinnonsaantia syrjäyttämällä niiden oikean ravinnon. Muovit voivat vaikuttaa eläimiin esimerkiksi häiritsemällä niiden hormonintuotantoa. (Lähde: HS.) Lisäksi joka vuosi satatuhatta merinikäkästä ja -kilpikonnaa sekä yli miljoona merilintua kuolee syömäänsä muoviin. Kuolinsyitä ovat muun muassa se, että muoviroska tukkii tai rikkoo eläimen ruoansulatuskanavan, eläin tukehtuu, eläin sotkeutuu muoviroskiin ja nääntyy siksi nälkään, tai jää saaliiksi tai se menettää uinti- tai lentokykynsä. (Lähde: HS.)

Tuntuu siltä, että mikromuovista on viime aikoina alettua puhua paljon enemmän. En muista kuulleeni asiasta vielä vaikkapa viisi vuotta sitten, mutta kun tehdessäni tätä kirjoitusta googletin sanalla mikromuovi, löytyi esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ylen (ja lukemattomilta muilta) sivuilta valtava määrä artikkeleita ja viedoita aiheeseen liittyen. Mikromuovin suhteen monet kysymykset ovat vielä tänä päivänä avoimia – ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, miten mikromuovi vaikuttaa ekosysteemiin tai ihmisen elimistöön ja terveyteen. Tutkimukset ovat kuitenkin jo osoittaneet, että mikromuovia on hanavedessä – Yhdysvalloissa tehdyissä kokeissa mikromuovia oli 94 % näytteistä, Euroopassa sen sijaan 74 % näytteistä oli mikromuoveja (Lähde: HS).

Mikromuoveja on hankalaa tutkia niiden pienen koon takia. Koska tutkimukset ovat osoittaneet hanavedessä olevan mikromuoveja, on siinä todennäköisesti myös pienenpieniä nanohiukkasia, joita ei edes pystytä todentamaan. Tutkijoiden mukaan nämä pienet hiukkaset pääsevät lävistämään ihmisen soluja ja kulkeutumaan näin elimiin.  Ilmiön aiheuttamista terveyshaitoista sen sijaan ei ole vielä olemassa mitään tutkimustuloksia. On kuitenkin selvää, että mikromuovi aiheuttaa haittaa ainakin ympäristölle ja vesieläimille.

Miten kuluttaja sitten voi vähentää tuottamansa mikromuovin määrää?

1) Vältä tekokuituisia vaatteita

Vaatteista irtoaa mikromuovia käytössä ja pesun yhteydessä, ja se ajautuu viemäriverkoston kautta vesistöihin. Mikromuovia irtoaa kaikista materiaaleista, mutta esimerkiksi luonnonkuidut hajoavat luonnossa. Jos materiaali on biohajoamaton eli öljypohjainen tekokuitu, voi se säilyä hyvinkin pitkään luonnossa ja kerätä itseensä kaikennäköisiä kemikaaleja. Tekniset urheiluvaatteet ja fleece ovat tässä suhteessa ”huonoimmat” materiaalit. Tutkijoiden mukaan kolmannes mikromuovien aiheuttamasta problematiikasta häviäisi, jos luonnossa hajoamattomien tekokuitujen käyttö lopetettaisiin. Kaikista tekstiileistä 65 prosenttia on tehty biohajoamattomista tekokuiduista, kuten polyesteristä ja nylonista. Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat biohajoavia.

Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä  valitettavasti todella pieni, vain noin 4-5 % koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista. Pinnoitetut polyesterikankaat, kuten softshell ja Gore-Tex ovat materiaaleja, joista irtoaa eniten mikromuoveja. Yhtä lailla mikrokuituja irtoaa pesussa myös tekokuituisista fleecetuotteista, teknisistä urheiluvaatteista ja tekokuituneuleista. (Lähde: Yle.)

–> Suosi siis vaatteissa luonnonkuituja, kuten puuvillaa ja villaa, tai biohajoavia tekokuituja. Niitä ovat materaalimerkinnoissä ainakin tencell ja lyocell. Älä myöskään pese vaatteitasi turhaan. Vaatteiden raikastamiseen riittää usein vaatteen tuuletus, ja esimerkiksi villa on materiaalina sellainen, joka nimenomaan paranee tuulettaessa. Yksi keino poistaa vaatteista bakteereja on myös laittaa ne muovipussiin ja muovipussi pakastimeen.

2) Valitse kosmetiikkasi tarkoin, suosi luonnonkosmetiikkaa

Mikromuoveja käytetään useissa iholta pois pestävissä tuotteissa, kuten kuorintavoiteissa, suihkugeeleissä, hammastahnoissa tai parranajogeeleissä. Muovihelmiä lisätään kuorintavoiteisiin tai pesugeeleihin siksi, että ne poistavat kuollutta ihosolukkoa ja saavat ihon tuntumaan pehmeämmältä. Hammastahnoissa niiden tarkoituksena on poistaa värjäytymiä. Mikrohelmiä sisältävät kosmetiikkatuotteet kiellettiin Yhdysvalloissa Barack Obaman kaudella ja ne kielletty myös muun muassa Kanadassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Taiwanissa. Suomessa kieltoa ei kuitenkaan ole voimassa, vaan odottelemme, miten EU päättää asiaan suhtautua. (Lähde: Yle.)

Muovia korvaamaan on kehitetty useita erilaisia vaihtoehtoja. Mikrohelmien tapaisia rakeita voi tehdä esimerkiksi selluloosasta. Myös kasviperäisiä jauheita tai siemenmurskaa käytetään. Luonnonkosmetiikassa käytetään vain luonnonmukaisia ainesosia, joten niissä ei ole mukana muovia.

–> Kaiken muun ekologisuuden lisäksi luonnonkosmetiikan käyttö on kannattavaa siksi, että silloin vältät tuottamasta vesistöön mikromuovia. Luonnonkosmetiikan kuorivat ainesosat ovat usein joko pähkinöitä tai hedelmien siemeniä.  Jos et halua käyttää luonnonkosmetiikkaa, kannattaa ladata puhelimeen kännykkäsovellus CosmEthics, joka kääntää kosmetiikan tuoteselosteen selkokielelle. Näin tiedät, sisältääkö tuote mikromuoveja.

3) Osta mahdollisimman vähän moviroskaa, älä koskaan heitä muovia luontoon

Maailman meriin päätyy arviolta 12 miljoonaa tonnia muovia vuodessa. Yksinkertasin ja helpoin tapa vähentää tuota määrää on tietysti vähentää muovin käyttöä. Valitse ostoksilla mieluiten aina sellainen tuote, jota ei ole pakettu muoviin, tai jossa muovin määrä on mahdollisimman pieni. Korvaa myös kertakäyttötuotteet, kuten kertakäyttöastiat, pillit, muoviset kauppakassit ja juomapullot kestovaihtoehdoilla. Naisille yksi tapa muovijätteen määrän vähentämiseen on käyttää kuukuppia, lapsille voi puolestaan käyttää kestovaippoja. Ota kauppaan mukaan oma pussi hedelmille tai kiinnitä lappu suoraan itse hedelmään sen sijaan, että käyttäisit pieniä muovisia hedelmäpusseja.

Lisäksi tärkeää on kierrättäminen. Mikäli taloyhtiössänne on mahdollista kierrättää muovi erilliseen muovinkeräysastiaan, kannattaa kyisenen optio ehdottomasti käyttää. Kierrätetyt muovipakkaukset menevät uusien muovituotteiden raaka-aineeksi, ja niistä valmistetaan esimerkiksi muovikasseja, kukkaruukkuja ja ämpäreitä. Jos muovinkeräysastiaa ei ole, voi muovin laittaa joko energiajätteeseen tai sekajätteeseen. Tärkeää on, ettei retkeillessä, veneillessä, piknikillä tai missään muuallakaan koskaan heitä roskia luontoon tai vesistöön. On oikeasti aika pieni vaiva viedä jätteet lähimpään roskikseen tai kuskata ne repussa vaikkapa sitten kotiin asti, jossa ne voi lajitella.

4) Vähennä yksityisautoilua

Iso osa merten mikromuovista on peräisin liikenteestä, kuten autonrenkaista ja tiepinnoitteista (lähde: HS). Renkaat jauhavat teiden pinnoilta muovia ja se päätyy sadevesikaivojen kautta vesistöihin.

–> Vähennä siis yksityisautoilua ja kulje sen sijaan julkisilla, kimppakyydillä, pyörällä tai kävellen. Ja yksityisautoiluhan nyt tunnetusti on haitallista monesta muustakin syystä kuin vain mikromuovien takia, eli sen vähentäminen on aina hyvä idea 🙂

***

Huh! Tehdessäni tätä postausta luin kymmenittäin artikkeleja mikromuovista ja muovista ylipäätäänkin. Ja voin sanoa, että silmäni avautuivat viimeistään nyt sille, kuinka hemmetin paljon muovia on ihan joka paikassa. Olen kyllä huomannut sen täällä kotonakin, kun olemme nyt itsekin alkaneet lajittelemaan muovin muovinkeräykseen. Sekajäteastiamme on koko ajan lähes tyhjä, koska lähes kaikki roska on aina muovia. Ihan kamalaa.

Lukemissani artikkeleissa kerrotiin myös, että maailmassa on tähän mennessä tuotettu 8,3 miljardia tonnia muovia ja puolet siitä 13 viimeisen vuoden aikana. Kaiken lisäksi 70 % kaikesta maailmassa tuotetusta muovista on jo nyt kaatopaikoilla, merissä tai poltettuna ilmaan. Haluan kuitenkin uskoa, että sillä on ihan oikeasti väliä, mitä yksittäinenkin ihminen tekee.

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Lue myös:

Mitä kuuluu muovin vastaiselle taistelulle?

Mitä jäi käteen Muovittomana maaliskuuhun osallistumisesta?

Koetko ilmastoahdistusta?

Ekologisuuden tulisi koskea kaikkia, ei vain marginaalia