Blogiani säännöllisemmin lukevat ehkä muistavat, että kirjoitin elokuussa postauksen, jossa kertoilin tavoitteistani tälle syksylle. Yksi tavoitteistani oli lisätä kasvisruoan osuutta ruokavaliostani, ja lupasin myös kertoilla myöhemmin blogissa, miten tuo tavoite lähtee toteutumaan.

Tavoitteelle oli oikeastaan kaksi erillistä syytä. Ensinnäkin, kasvisruokavalio on monilta osin terveellisempi kuin runsaasti punaista lihaa sisältävä ruokavalio. Tutkimusten mukaan punainen liha lisää syöpäriskiä; jo 65 grammaa punaista lihaa päivittäin lisää syöpään sairastumisen riskiä. Yhdysvaltain kansallisen syöpäinstituutin julkaiseman selvityksen mukaan eniten käsittelemätöntä punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita syövien kuolleisuus on kolmanneksen suurempi kuin vähiten punaista lihaa syövien viidenneksen. Terveysriskejä voi alentaa huomattavasti vähentämällä lihansyöntiä tai korvaamalla punaisen lihan valkoisella lihalla, kuten kalalla tai kanalla. (Lähde)

Toinen syy muutokseen on luonnollisestikin ympäristösyyt. Koko muutos kävi yhtäkkiä entistä ajankohtaisemmaksi, kun IPCC:n ilmastoraportti julkistettiin. Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 14.10.2018, että ”Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 %, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat”. Jutussa kerrotaan, että ruoantuotannolla on paljon ympäristövaikutuksia; se aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, metsien hakkaamista, vesipulaa, eroosiota, merien saastumista ja lajien sukupuuttoja. Jo nyt puolet maapallon jäättömästä pinta-alasta on joko karjan laidunmaata tai peltona, jossa kasvatetaan ruokaa karjalle (!!!) . Myös ruokahävikki on iso ongelma. Tutkimuksen mukaan kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta menee hukkaan. Eläinpainotteinen ruokavalio on tutkijoiden mukaan tehoton tapa ruokkia ihmiskunta, sillä lihasta ja maitotuotteista saadaan vain 18 prosenttia kaloreista ja 37 prosenttia proteiinista.

Kysymys tietysti voisikin kuulua, miksi en ruvennut kertarykäyksellä vegaaniksi? Eikö se kaiken järjen mukaan olisi ainoa oikea teko? Vastaus on kuitenkin se, että tunnen itse itseni ja tiedän, että minulle eivät sovi mitkään ehdottomat, kertalaakista tehdyt isot muutokset. Tarvitsen aikaa sopeutua ja oppia uutta. Mutta ehdottomasti haluan kehittyä paremmaksi tässä asiassa, ja olen koko syksyn opetellut uusia tapoja, ja opettelen lisää jatkuvasti. Toinen kysymys kuuluukin, miten lisätä kasvisruoan osuutta ruokavaliosta? Siihen pyrin vastaamaan tässä postauksessa.

Tässä muutoksia, joilla itse olen tähän mennessä muuttanut ruokavaliotani:

– Maitotuotteiden vaihtaminen kaura- tai soijapohjaisiin. Nykyään on tarjolla yhä enenevissä määrin tuotteita, jotka korvaavat täysin maitopohjaiset tuotteet. En ole juonut maitoa lukion jälkeen lainkaan ruokajuomana, eikä meidän perheessä muutenkaan käytetä maitoa kuin kahvissa. Olen nyt vaihtanut lehmänmaidon kaura-/soijamaitoon, samoin kuin ruoanvalmistuksessa käytettävän kerman kaurakermaan. Jugurtin sijaan syön kaura- tai soijapohjaista jugurttia (esimerkiksi Valion Oddlygood, Yosa, Alppro Soya). Myös kahviloissa tilaan nykyään aina latteni kasvipohjaiseen maitoon – ja se maistuu ihan huippuhyvältä! Tämä muutos ei siis ole tuntunut siltä, että olisin mitenkään joutunut ”luopumaan” mistään, päin vastoin. Ja nämä kaikki korvaavat tuotteet löytyvät sieltä samasta maitohyllystä, jossa aiemminkin asioin, eli mitään ylimääräistä vaivaa ei todellakaan ole itselleni aiheutunut.

– Punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kasvisvaihtoehdolla. Olen syönyt huomattavasti vähemmän punaista lihaa – oikeastaan vain sellaisessa ”herkuttelutarkoituksessa”, eli esimerkiksi kaverin synttäreillä tai tupareissa. Ja niin sen pitäisi ollakin – punaisen lihan pitäisi olla korkeintaan sellainen erikoistapauksien erikoisruoka. Arkisin olen syönyt kanaa ja kasvisruokia (valitettavasti en osaa syödä kalaa). Mutta tässä tullaan mielenkiintoiseen pointtiin, jolle silmäni ovat vasta viime aikoina avautuneet – esimerkiksi juustosalaatti ei välttämättä ole hirveän paljon parempi juttu, kuin jauhelihakastike. Juustoonhan tarvitaan maitoa, ja maito tulee lehmästä. Lehmä on jättimäinen eläin, jonka ruokkiminen ja ”oleminen” kuluttaa paljon ympäristöä. Hyvä kirjoitus tästä aiheesta oli Vekuri-blogin postaus ”Aiheutin ’kasvissyöjänä’ enemmän päästöjä kuin sekaani”. Siinä kerrotaan perustellusti, että ympäristön kannalta kanan syöminen saattaa jopa olla pienempi paha kuin juuston syöminen – juuri siksi, että kana on niin paljon pienempi eläin kuin lehmä.

MUTTA. Tässä tullaan taas tähän – mistä sitä pieni ihminen voi näitä asioita tietää?! Tässähän menee pää aivan pyörälle ja tulee totaalisen voimaton olo, että kun yrittää tehdä parhaansa ja kehittyä ihmisenä, ja mitä jos tekee kuitenkin koko ajan väärin.. Siksi otan tässä kohtaa käyttöön yhden tärkeimmistä elämänfilosofioistani: lempeyden. Olen nyt tämän asian suhteen prosessiin alkupäässä, ja teen parhaani ja yritän. Se saa riittää.  Juusto on joka tapauksessa pienempi paha kuin liha, sanoo esimerkiksi tämä artikkeli.

– Meillä on nyt kotona kasvisruokapäivä. Mietin, miten saisimme kasvisruoan säännölliseksi osaksi ruokavaliotamme täällä kotona. Päätin, että meillä vietetään ”meatless mondayta”, ja olen kirjoittanut jääkaapin oveen listan, jossa on tuleville maanantaipäiville valmiiksi päätetty kasvisruoka. Niinpä tiedän valmiiksi joka maanantai, mitä tulen kokkaamaan, ja käyn vain töiden jälkeen kaupan kautta ostamassa ainekset. Sillä tavoin pysyn päätöksessäni kasvisruoan suhteen enkä ala nälkäisenä sooloilemaan ja osta jotain epämääräistä. Yleensä tämä ruoka riittää sekä maanantaille että tiistaille, ja toki olemme kasvisruokaa saattaneet muinakin päivinä tehdä, mutta tällä tavoin ainakin yhtenä päivänä viikossa se on nyt kiveen hakattu.

Tämä oli helppo tapa myös myydä idea miehelle – hän kun vielä toistaiseksi vähän pohtii, että ”mikä homma”. Hyvin ovat ruoat kuitenkin hänellekin uponneet, että ei ongelmaa sen suhteen. Aloitin kasvisruokien tekemisen niistä kaikista ihan tutuista ja helpoista kasvisruoista, joita meillä on muutenkin aiemmin jo syöty – pinaattilettuja, halloum-pitaleipiä, luomuavokadopastaa, falafel-pyöryköitä, fetapastaa, tomaattikeittoa, kasvissosekeittoa… Nyt tarkoitukseni on opetella lisää uusia reseptejä. Ja tosiaan kasvisruokien lisäksi olemme syöneet enemmän myös kanaruokia, ja siten vähemmän punaista lihaa.

– Lounailla olen kokeillut uusia kasvisruokia. Söin elämäni ensimmäisen kerran nyhtökauraa, ja sehän oli hyvää! Syön ihan varmasti uudelleenkin. Lounailla olen syönyt enää tosi harvoin punaista lihaa, ja tarkoitukseni on nyt asteittain vähentää myös kanan syöntiä lounailla, koska Helsingin keskustassa on tarjolla niin hyviä kasvislounaita.

Pidin yhtenä viikkona kirjaa arkipäivien syömisistäni. Söin arkiviikon aikana 5 lounasta, joista 3 lounasta sisälsi kanaa ja 2 oli kasvisruokaa. Söin 5 päivällistä kotona, joista 1 sisälsi kanaa, 3 oli kasviruokaa ja 1 sisälsi punaista lihaa. Viikonloppuna unohdin listata ruokani, mutta luulisin silloin syöneeni 1 annoksen punaista lihaa.

Yhden asian olen huomannut vähennettyäni punaisen lihan syöntiä – kehoni viestii B-vitamiinin puutoksesta muun muassa siten, että suussani on ollut aftoja ja suupielet ovat halkeilleet. Eli kun B-vitamiinia ei enää saakaan tarpeeksi lihasta, on se otettava purkista. Sama juttu koskee myös foolihappoa. Täytynee siis käydä apteekissa hakemassa nämä lisät 🙂

Muuten ruokavalion asteittainen muuttaminen ei ole tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En silti halua vieläkään ryhtyä ihan 100 % totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen. Koen nimittäin, että elämä voisi hankaloitua sen myötä esimerkiksi silloin, jos mennään kylään vanhoille sukulaisille tai joihinkin juhliin, eikä sitten voisikaan oman ruokavalion takia syödä enää mitään, tai olisi ylimääräiseksi vaivaksi toisille. Mutta omassa arjessani voin totta kai tehdä näitä muutoksia, ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin asti nämä muutokset vievät.

En ole varsinaisesti koskaan ajatellut rupeavani kasvissyöjäksi, mutta kyllä tässä varmaan aika pian ollaan jo ainakin ”lounaskasvissyöjiä”, sitten ehkä jo ”arkikasvissyöjiä”. Ehkäpä jossain vaiheessa loppuu kiinnostus ja halu koko lihansyöntiä kohtaan kokonaan, kuka tietää. Koen tämän nimenomaan prosessina ja matkana, mutta en halua ottaa hirveän isoa stressiä asiasta.

Sain juuri viikonloppuna ystävältäni muutaman uuden kasvisruokareseptin, ja niitä kokeilen innolla lähiaikoina. Ehkäpä laitan tänne blogiinkin reseptejä tulemaan, mikäli osoittautuvat hyviksi.

Mukavaa iltaa! <3

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Lue myös:

Koetko ilmastoahdistusta?

Vuoden 2018 turhake on pikamuoti

Miten tehdä lentojen päästöhyvitykset?