Leffaklassikko: Liian paksu perhoseksi

Mulla on selkeä muistikuva lapsuudestani, että äitini on puhunut jonkun kanssa elokuvasta nimeltään Liian paksu perhoseksi. Se on jäänyt epämääräisenä irrallisena asiana mieleeni, koska tuo nimi oli lapsen mielestä niin hassu. Siis miten niin liian paksu perhoseksi?? Mitä se tarkoittaa?? No, en itse tuota elokuvaa lapsuudessani nähnyt, joten kysymys jäi ilmaan leijailemaan.

Satuin jokin aika sitten törmäämään Hesarin artikkeliin nimeltä ”Suomi rakasti Kaisua ja Erniä – Verevät päähenkilöt ovat Liian paksu perhoseksi -elokuvan sydän.” Mielenkiintoinen juttu herätti taas kiinnostukseni kyseistä elokuvaa kohtaan. Jutussa kerrotaan, että vuonna 1998 valmistunut tv-elokuva keräsi aikoinaan ruudun ääreen yli miljoona katsojaa. Ylen artikkelin mukaan itseasiassa jopa 1,5 miljoonaa. Siis ihan hirveän määrän! Pystyyköhän siihen suoratoistapalvelujen aikakaudella enää yksikään tv-elokuva?

Ylen artikkelin lopussa on myös elokuvan päähenkilöä näyttelevän Kaarina Hazardin haastettelu Mirja Pyykkö -ohjelmassa, vuodelta 1998. Haastattelu taustoittaa mielenkiintoisesti elokuvan suosiota. Sen perusteella voitaisiin sanoa, että Liian paksu perhoseksi -elokuva on ollut aikansa ”body positive” -ilmiö. Hazard kertoo, että elokuvan ronski ja isokokoiseksi kutsuttu päähenkilö Kaisu on vedonnut katsojiin siksi, että media on täynnä puhetta siitä, että ihmisten pitää laihduttaa. Haastattelussa puhutaan myös naisten kokemista paineista muokata ulkonäköään sekä feminismistä ja julkisuudesta. Siis 90-luvun lopussa, ja nyt 2010-luvun lopussa nuo tismalleen samat aiheet ovat yhä isommin pinnalla.

13-1-4284211-1518078694817.jpgSitten itse elokuvaan. Nimittäin perjantaina, kun vietin rauhallista koti-iltaa yksin kotona, päätin että ainaisen Netflixin tuijottelun sijaan voisin katsoa jonkin elokuvan, ja silloin mieleeni muistui tämä elokuva, jonka tiesin olevan nähtävissä ilmaiseksi Yle Areenassa. Niinpä sain nyt vihdoin tietää, mitä tarkoittaa ”liian paksu perhoseksi”.

Elokuvan päähenkilö on siis ronski ja mutkaton Kaisu, joka muuttaa Pohjanmaalle pikkukylään kauppa-apulaiseksi. Kauppaa pyörittää hintelä ja hyväsydäminen Erni, ja kintereillä häärivät hänen pahansuopaiset äitinsä ja siskonsa. Alusta lähtien selvää on, että Kaisun ja Ernin välille kehittyy romanssi, mutta millainen, sitä en halua tässä spoilata. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 60-luvulle, ja se kuvaa monia aikansa ilmiöitä, kuten maaseutujen autioitumista ja Ruotsiin muuttoa.

Kuten Hesarin artikkelikin kertoo, on Liian paksu perhoseksi -elokuvan kantava voima sen päänäyttelijöissä. Kaarina Hazard näyttelee uskottovasti Kaisua, joka on saanut koko ikänsä kuulla isosta koostaan. Kaisu on mutkaton, suora, lujatahtoinen ja ehkä 60-luvun naiseksi poikkeuksellisen itsenäinenkin. Mika Nuojuan näyttelemä Erni on joka suuntaan joustava, äitinsä tossun alla oleva vässykkä, jolla on kuitenkin hyvä sydän ja leikkisä luonne. Elokuvassa nähdään myös muita tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä 20 vuotta nuorempina, muut muassa Juha Veijonen, Piitu Uski, Jaakko Saariluoma ja Anna-Leena Sipilä.

Vaikka elokuvan asetelma on tavallaan ”hauska”, on siinä myös paljon synkkiä ja harmaita sävyjä. Päähenkilöillä on kullakin omat ongelmansa, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä. Myös erilaisia vastoinkäymisiä tulee ja on tullut jo aiemmin menneisyydessä.

Liian paksu perhoseksi on mielenkiintoinen 60-luvun kuvaus, jossa oli erinomainen roolitus. Ei mikään todella syvästi koskettava, elämää muuttava elokuvakokemus, mutta ymmärrän silti täysin, miksi elokuva on ollut niin suosittu 90-luvulla. Erityisesti silloin se lienee ollut raikas tuulahdus? Elokuva myös palkittiin aikanaan Berliinissä Special Prix Europa -palkinnolla.

Onko siellä muita, jotka ovat nähneet kyseisen leffan? 🙂

-Netta

Kuva: Yle.fi

Muita leffavinkkejä:

Koskettava Amy-dokumentti

12 vuoden ajan kuvattu Boyhood-elokuva

Joululeffoista parhaimmat

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Samaa asua SAA käyttää useissa eri juhlissa

No niin. Voisimmeko nyt kaikki yhteisesti sopia, että puretaan yksi typerä, vanha, pinttynyt, tunkkainen ja aikansa elänyt harhaluulo, jota sinnikkäästi vielä toistellaan? Itse asiassa se tuntuu näin 2010-luvulla käsittämättömältä ja absurdilta. Se aiheuttaa varsinkin meille naisille ihan turhia paineita silloin, kun jokin juhla tai muu tilaisuus häämöttää nurkan takana. Siis tuo jo otsikossakin ilmennyt kuvitelma siitä, että samaa asua ei muka saisi käyttää juhlissa kuin yhden kerran. Tai ei ainakaan usein, tai ei ainakaan kaksissa juhlissa peräkkäin. Höpö höpö. KYLLÄ SAA. Ja oikeastaan, nykyaikana myös pitää. Toivon, että kukaan ei enää osta yhtäkään mekkoa tai muuta asua vain yhden tilaisuuden tai illan takia.

Tämä ajatus on muhinut mielessäni jo aiemmin, esimerkiksi rapujuhliemme aikaan, kun päädyin uuden mekon ostamisen sijaan tuomaan asuun vaihtelua koruilla. Mutta ei se mikään niinkään tuore ajatus ole – juttu on vellonut päässäni jo paaaaljon pidempään. Ajatus palasi kuitenkin mieleeni taas tällä viikolla, kun lisäsin Instagram-tililleni tuon alla olevan kuvan. Sain kuvaan ihania kommentteja, joissa muun muassa kehuttiin mekkoa ja sen väriä. Se tuntui kivalta, koska kuvan mekko on oikeastaan ollut jo pitkään sellainen luottomekkoni. Olen ostanut sen vuonna 2013 ja se on ollut päälläni lukemattomissa tilanteissa – muun muassa omissa kandi-/25-vuotisjuhlissani, eräissä häissä, lukemattomilla illallisilla ja erilaisissa illanvietoissa. Enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen! Lisäksi tämä mekko päällä mulla on aina hyvä fiilis ja tiedän, että se näyttää kivalta.

img_8314.jpg

Tästä mekosta ”pitkäikäisen” omassa käytössäni ovat tehneet muutamat tietyt asiat – ja se on alunperinkin ostettu vähän harkiten, ei hutiloiden. Sen malli on sellainen, että se sopii hyvin juuri minun vartalolleni. Väri on yksinkertainen eikä mekossa ole mitään kuviota, johon voisi kyllästyä. Leikkaus on myös aika klassinen eikä mikään pienen hetken ohikiitävä trendijuttu. Mekkoon on myös helppoa yhdistellä erilaisia koruja ja muita asusteita, joilla saa halutessaan vaihtelua.

Sekin täytyy mainita, että tämä mekko ei silti todellakaan ollut kallis. Se maksoi alennusmyynnissä alle 20 euroa. Mutta kun käytin sen valintaan hieman harkintaa, on se kestänyt hyvin aikaa ja palvellut uskollisesti monenlaisessa menossa. Tietysti olen myös pitänyt siitä hyvää huolta ja esimerkiksi välttänyt turhaa konepesua (ja sen sijaan tuulettanut) ja tarvittaessa pessyt ja silittänyt mekon siinä olevien hoito-ohjeiden mukaan.

Selailin äskettäin Instagram-tiliäni, ja löysin sieltä vuosien varrelta useitakin eri kuvia, joissa minulla on tämä sama mekko päällä. Iloisissa ja onnellisissa hetkissä yhdessä ystävien kanssa. Miksi se olisi ”noloa”? Miksi se oli ”väärin” tai miksi niin ei saisi olla? Miksi noissa hetkissä olisikin sen sijaan ”pitänyt” olla jokaisessa päällä uusi, erilainen asukokonaisuus?

img_8315_0.jpg

Toivon (ja osittain myös uskonkin), että ihmisten kulutustottumukset ovat muutoksessa – myös pukeutumisen saralla. Että minkäänlainen vaatimus tai ennakko-oletus ei olisi se, että jokaisessa juhlassa ja tilaisuudessa pitäisi aina olla uutta päällä. Sen sijaan toivon, että annettaisiin entistä enemmän arvoa sille, että ihminen tuntee tyylinsä ja on onnistunut löytämään luottovaatteita, jotka näyttävät hyvältä vuodesta toiseen ja joissa on hyvä olla.  Että hän tuntee itsensä ja tietää, mikä hänelle sopii ja mikä häntä miellyttää pidempään, kuin yhden illan ajan.

Kyseistä aihetta olisi mielenkiintoista käsitellä myös sukupuolikysymyksenä – miksi miehille kyllä suvaitaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen tumma puku tai kauluspaita, mutta naisille tulee jostain tämä paine siihen, että tyylin pitäisi ”uudistua” juhlasta toiseen? Epäreilua ja vanhanaikaista, sanon minä. Se aihe jääköön kuitenkin nyt kuitenkin nyt mietintämysyyn, koska muuten postauksesta tulee kilometrejä pitkä.

Joka tapauksessa, tämän asian muuttumiseen on toki vielä matkaa. On oikeastaan uskomatonta ja huvittavan absurdia, että esimerkiksi joka vuosi linnan juhlien aikaan joulukuussa iltapäivälehdet repivät klikkiotsikoita siitä, jos jollakulla poikkeuksellisesti sattuu olemaan sama asu päällä toistamiseen. Toivon syvästi, että tämä asetelma vielä vuosien saatossa kääntyy toisin päin – uskomattomampaahan on todellisuudessa se, jos esimerkiksi kansanedustaja ei voi käyttää samaa mekkoa useampana vuonna, kenties asua vähän muokaten ja asusteita vaihtaen.

Olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta! Koetteko paineita uuden asun hankintaan, kun joku juhla lähenee? Vai käytättekö surutta samaa mekkoa vuodesta toiseen? Ja toisaalta – mahdollistaako nykyvaatteiden laatu edes sitä, vai olemmeko pakotettujakin hankkimaan uuden pikkujoulumekon joka vuosi?

-Netta

Lue myös:

Miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet?

Miksi en (enää) osta Kiinakaupoista?

Ratkaisu vaateongelmiin – Vaatelainaamo Vaatepuu

Muoti Vastuullisuus Päivän tyyli Trendit