Koska Suomen kesä on mitä on, löytyy aina sellaisia hetkiä, kun on aikaa katsella hyvää sarjaa. Vaan mikä siinä onkin, että hyvän sarjan löytäminen voi välillä olla kiven takana? Omia kestosuosikkejani ovat muun muassa Grace & Frankie, Moderni perhe, Solsidan ja Sinkkuelämää, mutta aina on tilaus ja tarve myös uusille tuttavuuksille. Päätinkin nyt jakaa muutaman hyvän Netxlix-sarjavinkin teille, jotka kaipaatte uutta katseltavaa.

Dr. Foster

”Määrätietoinen ja lahjakas lääkäri Gemma Foster (Suranne Jones) elää täydellistä elämää. Perheeseen kuuluu rakastava aviomies Simon (Bertie Carvel) ja poika Tom (Tom Taylor). Gemman arki suistuu raiteiltaan, kun hän alkaa epäillä miestään uskottomuudesta. Gemma päättää selvittää totuuden, minkä seurauksena hän ajautuu pakkomielteen pimeälle polulle.” (Yle)

Tätä sarjaa Netflix suositteli minulle jokin aika sitten, ja päätin uteliaisuuttani kokeilla, josko se olisi oikeasti minun makuuni. Kiinnostusta herätti se, että kyseessä on BBC-sarja, jossa oli vain viisi jaksoa, eli itseasiassa kyseessä on eräänlainen ”minisarja”. Blogipostausta tehdessäni kävi ilmi, että myös Yle on esittänyt sarjan, ja siitä onkin olemassa toinenkin viiden jakson tuotantokausi. Jes! Toinen tuotantokausi täytyy katsoa pikapuoliin.

Dr. Foster -sarjan ensimmäinen tuotantokausi nimittäin todellakin imi minut mukaansa heti ensimmäisestä jaksosta. Hyvin tehty laatusarja, jonka juoni muuttui jakso jaksolta monisyisemmäksi ja koukuttavammaksi. Mukaan mahtui monenlaisia yllätyksiä. Tykästyin niin paljon, että katsoin kolme viimeistä jaksoa putkeen yhtenä iltana, heh. Päähenkilö Suranne Jones tekee upean roolisuorituksen. Britanniassa Dr. Foster on voittanut palkintoja ja herättänyt keskustelua mustasukkaisuudesta, pettämisestä ja perheväkivallasta. Iso suositus!

Bonusperhe

”Draamakomedia Bonusperhe kertoo nykyperheen koettelemuksista, joissa bonusäidit ja isäpuolet, ärsyttävät sisarpuolet ja kierot ex-puolisot taistelevat huomiosta. Kaikki haluavat saada lainsäätäjän puolelleen. Mukaan mahtuu myös aimo annos hyvää mieltä. Tapahtumien keskiössä ovat Patrik ja Lisa, jotka löysivät toisensa ja aloittivat alusta. Heillä arki on hektinen palapeli. He asuvat uudessa yhteisessä talossa ja tahti kiihtyy nollasta sataan, koska he hoitavat lapsiaan vuoroviikoin.” (Yle)

Myös Bonusperhettä on esitetty Ylellä. Muistan nähneeni aikoinaan jonkin mainoksenkin, mutta silti sarja on mennyt itseltäni ohi. Kun olin keväällä työmatkalla Ruotsissa, tuli puheeksi, että tykkään tosi paljon Solsidanista ja olen nähnyt Solsidan-elokuvankin. Ruotsalainen kollegani kysyi, olenko katsonut Bonusperhettä, koska senkin taustalla vaikuttaa Solsidanista tuttu Felix Herngren. Sarja on kuulemma Ruotsissa tosi suosittu.

Ehdin jo unohtaa koko sarjan, kunnes sekin tuli Netflixiä selaillessa vastaan. Nyt olemme miehen kanssa katsoneet sitä yhdessä, ja tykkään kyllä! Tietysti vaarana on vähän se, että rupeaa vertailemaan sarjaa liikaa Solsidaniin, ja sarjat ovat keskenään kuitenkin aika erilaisia. Sanoisin, että Bonusperhe pyrkii enemmän tietynlaiseen totuudenmukaisuuteen ja on siinä mielessä enemmänkin draamasarja, kun taas Solsidanin kantava voima on huumori ja välillä ihan övereiksikin viedyt kärjistykset, kuten Fredden grillailut ja Mickanin avokaupat.

Mutta jos mietitään Bonusperhettä ihan irrallisena omana teoksenaan, on se mielestäni oikeasti hyvä. Hyvät näyttelijät, todenmukaisia (ja toki myös vähän vähemmän todenmukaisia) juonenkäänteitä ja sopivasti huumoriakin. Tietysti sarjaan varmasti pystyisi samaistumaan vielä paremmin, jos olisi omia lapsia ja saati sitten siinä tilanteessa, että eläisi ”bonusperheessä”, kuten Ruotsissa sanotaan. Mutta hyvin sarja toimii tällaiselle lapsettomalle alle kolmekymppisellekin.

Silta

”On selvää, että näyttelijä Sofia Helinin Saga tulee jäämään yleisön muistoihin ainutlaatuisena hahmona, joka rikkoi kaikkia mahdollisia mielikuvia naispäähenkilöstä, ja vastaavasti Henrik ja näyttelijä Thure Lindhart oli hänkin jotain ihan muuta kuin tyypillinen miespoliisi.” (Hs)

Silta on siinä mielessä erilainen sarja kuin kaksi aiempaa, että sen olen jo itse nähnyt kokonaisuudessaan. Halusin kuitenkin ehdottomasti vinkata siitä teille, jotka ette ole ehkä sarjaa vielä nähneet, tai jotka haluatte katsoa sitä uudestaan. Netflixistä löytyy tällä hetkellä sarjan neljästä kaudesta kolme ensimmäistä. Nimenomaan Netflixin kautta löysin itsekin alunperin Sillan, ja sieltä olen aikoinaan katsonut sarjan kaksi ensimmäistä kautta todella nopeassa tahdissa ahmien, koska ne imivät niin totaalisesti mukanaan. Kolmannen ja neljännen kauden katsoin esitysaikataulun mukaan Yleltä silloin, kun ne julkaistiin. Kun sarja keväällä loppui lopullisesti, jäi jäljelle kieltämättä pieni tyhjiö. Tässä se nyt sitten oli.

Silta on sarjana aika synkkä – siis ihan konkreettisestikin niin, että sarjan värisävyt ovat tosi tummia ja harmaita. Sarjassa kuvatut rikokset ja tapahtumat ovat raakoja ja kamalia, enkä oikeastaan usein katso tämän tyyppisiä ohjelmia ollenkaan. Mutta jokin Sillassa kiehtoo minua ihan hirveästi. Ehkä se, että sieltä kauheuden lomastakin pilkahtaa toivoa, mutta toisaalta sekin, että sarja kuvaa sitä, kuinka elämä ihan oikeasti voi olla epäreilua ja brutaaliakin. Tavallisille ihmisille voi tapahtua kamalia asioita. Oma lukunsa sarjassa ovat sen henkilöhahmot – aivan loistava, sosiaalisesti kömpelö ja töksähtelevä Saga Norén (Sofia Helin), nallekarhumainen, mutta kamaliin asioihin pystyvä Martin (Kim Bodinia) ja menneisyyden haamujen kanssa kamppaileva Henrik (Thure Lindhart). Henkilöhahmot ovat se kantava voima, jonka takia sarjan rankkojakin juttuja pystyy katsomaan. Aikoinaan Kim Bodnian poisjääminen toisen kauden jälkeen oli kova kohu, mutta Thure Lindhart vetää kyllä oman roolinsa hienosti kotiin. En silti voi väittää, ettenkö olisi henkilökohtaisesti kaivannut koko kahden viimeisen kauden ajan myös Martinia sarjaan, niin hyvä oli hänenkin osansa sarjassa.

Jos et ole vielä Siltaa nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti. Itse ajattelen sen olevan jopa sellainen osa ”Pohjoismaista kulttuurihistoriaa”, koska se on ollut niin uskomattoman suosittu ja puhuttu. Se on ollut ruotsalaisen ja tanskalaisen televisiosarjatuotannon huomattavin kansainvälinen menestys ja sarjan esitysoikeudet on myyty lähes 180 maahan. Netflixin mukaan Silta oli palvelun katsotuin sarja Suomessa vuonna 2017.

Vaikka olen itse nähnyt sarjan jo kertaalleen, ajattelin alkaa pian katsoa sitä uudestaan. Miehen kanssa katsottiin kaudet 3 ja 4 yhdessä, mutta hän ei ole katsonut kahta ensimmäistä tuotantokautta, joten siksikin ne olisi kiva katsoa yhdessä. Lisäksi sarja on niin nopeatempoinen ja tapahtumarikas, että jotain jää aina huomaamatta – seuraavilla katselukerroilla alkaa pikkuhiljaa huomata näitä detaljeja.

—

Olivatko nämä sarjat tuttuja? Ja ennen kaikkea – olisiko suositella jotain uutta kiinnostavaa katseltavaa?

-Netta

Lue myös:

Leffavinkki: Boyhood

Leffavinkki: Amy-dokumentti koskettaa

Leffaklassikko: Liian paksu perhoseksi