Kun yksiöstä remontoitiin ”kaksio”

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoitella blogissa remontista, joka me tehtiin muuttaessamme kesällä tähän asuntoon. Remontti oli pitkään kuitenkin aavistuksen kesken ja niin siis myös aiheesta kirjoittelu jäi. Uudenvuoden postauksessa julkaisin yhden remonttikuvan ja silloin sain vihdoin kimmokkeen tarttua tähän aiheeseen kunnolla. Luvassa olisi siis taas remontti- ja sisustushöpinöitä höystettynä huonolaatuisilla, kännykällä napatuilla remppakuvilla.

Tämä asunto oli siis alunperin käytännössä yhtä ja samaa tilaa. Tuossa allaolevassa, ikivanhassa pohjakuvassa näkyvän ALK-tekstin kohdalla sijaitsee nykyään avokeittiö ja muu osa huoneesta oli yhtenäistä tilaa, joka oli varattu olohuone- ja nukkumiskäyttöön. Koska meitä oli muuttamassa asuntoon kaksi ihmistä joilla on aika erilainen vuorokausirytmi, päätimme rakentaa asuntoon erillisen pariovilla varustetun ”makuualkovin” (en keksi parempaa sanaa), jonka rakennettavat seinät on merkitty tuohon allaolevaan pohjakuvaan. Tilassa ei sijainnut takkaa, toisin kuin tuo vanha kuva antaa ymmärtää.

punavuorenkatu_20_d_38.jpg

Remonttiprosessi alkoi sillä, että taloyhtiölle piti ilmoittaa tulevasta remontista ja sen sisällöstä sekä pyytää lupa remontin aloittamiseen. Sen jälkeen teimme itse tarkemmat remonttisuunnitelmat ja -piirustukset, jonka jälkeen pääsimmekin itse asiaan. Meillä oli hyvin tiukka remonttiaikautaulu, sillä muuttomme lähestyi kovaa vauhtia ja remontti valmistuikin ihan viime metreillä ennen muuttoamme.

Ennen remonttia:

Alla olevissa kuvissa on nähtävissä lähtötilanne, eli millainen tila oli ennen uutta alkovia. Tuo iso valkoinen kaappi sijatsi lähellä nurkkaa, johon pohjapiirroksessa on merkitty takka, ikkunaa vastapäisellä seinällä siis. Kaapin vieressä oli sänky, ja sänky sijaitsee nykyäänkin aikalailla samassa paikassa, sillä on vain nykyään seinät ympärillään.

img_2109_0.jpgimg_2110_0.jpg

Remontissa tehtiin muutakin kuin vain rakennettiin alkovi – maalasimme myös tuon kuvissa näkyvän laminaattilattian valkoiseksi sekä nuo alemmissa kuvissa näkyvät eteisen keltaisen ja lilan seinän valkoisiksi. Mutta palataan niihin juttuihin myöhemmin, sillä tässä postauksessa keskitytään nyt alkoviin.

img_2296_1.jpgimg_2298_1.jpg

Itse remontti:

Remontti alkoi sillä, että tuo iso vaatekaappi siirrettiin pois tieltä. Muistan, kuinka hemmetin painava ja kömpelö hökötys se olikaan, kun sitä täällä kahdestaan siirsimme – mutta niin vain onnistuimme. Sen jälkeen poistimme lattialistat ja piirsimme laservatupassin avulla seinien tulevat paikat lattiaan, kattoon ja päätyseiniin. Tämän jälkeen asensimme piirtämiemme merkkien mukaan lattiaan, kattoon ja päätyiseiniin teräsrangat. Sitten vuorossa oli pystysuuntaisten teräsrankojen asennus 60 cm välein.

unnamed1_0.jpg

Seuraava vaihe oli kipsilevyjen kiinnitys teräsrankoihin ja äänieristävän villan laittaminen levyjen väliin. Kipsilevyt kiinnitettiin sekä alkovin sisä- että ulkopuolelle, teräsrankojen molemmin puolin siis. Kipsilevy on haurasta materiaalia ja sen käsittely oli haasteellista, varsinkin kun sitä piti leikata oviaukon kohdalle sopivaksi.

unnamed2_1.jpg

Kun kipsilevyt oli saatu paikoilleen, oli aika kitata ruuvien kannat ja kipsilevyjen välit piiloon. Sen jälkeen seinät ja kittaukset hiottiin tasaisiksi ja seinät maalattiin sisä- ja ulkopuolelta valkoisella maalilla. Tämän jälkeen oviaukkoon asennettiin pariovien karmit ja itse ovet. Viimeisenä asennettiin vielä reuna-, kulma- ja jalkalistat sekä ovenkarmien listat.

img_0660_2.jpg

Valmis makuualkovi:

Ja sitten oltiinkin jo remontin kanssa valmiita! Ovien sisäpuolelle asennettiin vielä rullaverhot, jotta alkovissa voi nukkua vaikka toinen olisikin hereillä ja pitäisi valoja päällä, ja niiden ansiosta meidän ei tarvitse pitää ikkunoissamme pimennys- tai rullaverhoja. Alkovi myös eristää sopivasti ääntä niin, että siellä pystyy hyvin nukkumaan toisen puuhaillessa jotain rauhallista.

img_6908_1.jpgAlkovista tehtiin tarkoituksella jämptin kokoinen, eli sinne ei varattu tilaa kuin sängylle ja yöpyödälle, jotta makuutila ei veisi turhaan neliöitä muilta toiminnoilta pienessä asunnossa. Koska asunto on pieni ja tarvitsimme lisää säilytystilaa, ostettiin sänkyyn korkeammat jalat ja sängyn alle jemmattiin tuollaisia siistejä säilytyslaatikoita, joissa säilytetään muun muassa pyyhkeitä ja lakanoita.

img_6916_1.jpg

Koska sänky sijaitsee seinää vasten, on petiä hankalaa pedata meidän isolla päiväpeitollamme. Siksi olemmekin nyt päätyneet olemaan kokonaan ilman päiväpeittoa – kauniit lakanathan saavatkin näkyä! Nämä Vallilan lakanat saimme joululahjaksi. Ja kuten kuvista näkyy, minä en silitä lakanoita (aihe josta Tiia juuri kirjoitti Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogissaan :D). Ehkä jonain päivänä olen vielä sellainen kodinhengetär, joka priorisoi elämänsä moisiin asioihin, tai sitten en.

Allaolevassa kuvassa vasemmalla näkyvä ruskea ”pinta” kuuluu valkoiselle vaatekaapillemme, joka näkyikin jo tuolla postauksen alussa. Se sai siis vaihtaa paikkaa tuohon alkovin sivuseinälle ja onkin mitoitettu olemaan juuri samanmittainen sen kanssa.

img_6918_1.jpg

Yöpöytänä meillä on Kartellin Componibili, joka on myös juuri täydellisen kokoinen tuohon tilaan. Yhtään isompi yöpöytä tuohon ei mahtuisikaan! Yöpöydän lamppu on vintagea ja se on kuulunut aikoinaan mieheni mummolle. Helsinki-aiheiset taulut tilasimme joskus entisen kotimme olohuoneeseen, mutta tässä kodissa ne saivat paikan makuutilasta.

img_6909_1.jpgimg_6912_1.jpgimg_6914_1.jpg

Seinämaaterialit (metallirangat, kipsilevyt ja listat) maksoivat yhteensä noin 200 euroa ja pariovet karmeineen maksoivat noin 550 euroa. Päälle tulee maalien hinta eli noin 20 euroa, eli remontin yhteishinnaksi tuli suurinpiirtein 800 euroa. Remontti toteutettiin täysin omin voimin.

Olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Meillä on hieman erilaiset unirytmit, eli toinen herää usein aikaisemmin ja toinen taas valvoo välillä pidempään, joten ihan ”perinteisessä” yksiössä asuminen voisi olla meille hankalaa. Itseasiassa uskon, että olisin voinut tulla erittäin rasittavaksi valittajaksi sellaisessa tilassa. Lasiovien ansiosta alkovi ei myöskään pienennä tilaa mitenkään, koska päivällä pidämme aina alkovin ovet (ja verhot) auki.

Mitä tykkäsitte? Onko teillä mulla jotain erilaisia ratkaisuja pieniin asuntoihin?

-Netta

Lisää tee se itse -remonttiaiheisia postauksiani:

Laminaattilattian maalaaminen valkoiseksi

Keittiremontti BEFORE & AFTER

Mökkiremontti osa 1: Rantasaunan pukuhuone

Muovimatto vaihtui valkoiseen lautalattiaan

Lisää sisustusaiheisia postauksiani:

Edellisen kotimme sisustus

Kaupunkikodin makuuhuone

Vaaterekki tuli taloon

Koti Sisustus DIY

Tammikuun kirjavinkit

En tiedä lukeeko kukaan kirjoja tammikuussa, kun jouluhan on perinteisesti sitä lukemisen kulta-aikaa ja tammikuussa kaikki vain polttavat kaloreita kuntosalilla, mutta siitäkin huolimatta tai juuri siksi ajattelin jakaa pari kirjavinkkiä. Ja hei, näitä ei tarvitse edes lukea, kun nämä voi kuunnella äänikirjoinakin! Niin tein itsekin ja bussimatkat sujuivatkin varsin rattoisasti.

Martina Haag: Olin niin varma meistä (2017):

olinniinvarmameista_1.jpg

”Tulen loppuelämäni joka toinen viikko kaipaamaan lapsiani. Anders on vienyt minulta puolet heidän lapsuudestaan, enkä voi asialle yhtään mitään. Kuvittelin, että välillämme oli jotakin erityistä, jotakin paljon voimakkaampaa kuin kellään muulla. Niillä jotka luovuttivat, niillä joiden rakkaus sammui, niillä joihin iski viidenkympin kriisi ja jotka vaihtoivat nuorempaan. Tietenkin mekin riitelimme ja olimme eri mieltä lukemattomista asioista. Mutta ei kai kukaan oleta, että rakastavaiset istuvat vierekkäin samanlaiset vaatteet päällä lukemassa saman kirjan samaa lukua.”

Martina Haagin Olin niin varma meistä -kirja kertoo eronneen, petetyn Petran tarinan. Hän on toimittaja, joka muuttaa Lappiin erätupavahdiksi selvittääkseen eroaan ja päätään. Autiotuvalla Petra kestitsee yksin vaeltajia ja kirjoittaa uutta kirjaansa. Yksin autiotuvalla asuminen on haastavampaa ja jännittävämpää kuin Petra kenties alunperin odottikaan. Matkan aikana hän ehtii kerrata koko suhteen historian ja myös käydä läpi kaikki mahdolliset tunteet asiaan liittyen.

Ruotsalaisen suosikkikirjailija Martina Haagin kieli on mielestäni erityisen mukaansatempaavaa ja viihdyttävää. Ja hauskaa. Se on tärkeää mainita, sillä erosta kertova kirja voisi helposti luisua vain surkutteluun, mutta Martina Haag käyttää kirjassa tosi paljon huumoria. Kirjan parissa sai niin nauraa, herkistellä kuin vähän jännittääkin. En voi liikaa korostaa sitä, että Haag on mielestäni hyvä ja kekseliäs kirjoittaja. Se voi toki tämän kirjan kohdalla johtua siitäkin, että kirja on osittain omakohtaisiin kokemuksiin perustuva. Täytyy antaa kredittiä myös äänikirjan lukijalle, näyttelijä Meri Nenoselle, joka sai tarinan heräämään henkiin ja minut uskomaan, että äänessä olisi ollut kirjan päähenkilö Petra. Jostain syystä tämä tarina veti minut mukaansa niin, etten meinanut malttaa käydä nukkumaan, kun jäin vain kuuntelemaan tätä äänikirjaa.

Ane Riel: Pihka (2015):

pihka.jpg”Valkoisessa huoneessa oli pimeää kun isä tappoi isoäidin. Olin siellä. Myös Carl oli siellä, mutta häntä he eivät koskaan huomanneet. Oli jouluaattoaamu ja satoi pikkuisen lunta, mutta kunnon valkeaa joulua ei tuona vuonna tullut.”

Tanskalaisen Ane Rielin Pihka-teos palkittiin Lasiavain-palkinnolla 2016. Teos on yhtä aikaa outo, sekopäinen, ällöttävä, mielenkiintoinen, mukaansatempaava, surullinen ja viihdyttävä. En osaa sanoa tarkalleen, mitä tyylisuuntaa Pihka edustaa. Se ei ole kepeää viihdettä, vaikka siinä on ajoittain piirteitä siitäkin. Dekkari se ei ole, vaikka jännittäviä kohtiakin siitä löytyy. Se edustaa jonkinlaista inhorealismia.

Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Liv, joka elää maalaistalossa yhdessä liikuntakyvyttömän, ylipainoisen äitinsä sekä tavaroita hamstraavan ja varastelevan isänsä kanssa. Isä on ilmoittanut Livin kuolleeksi, jottei tämän tarvitse mennä kouluun ja tästä syystä Liv myös asuu kotitalonsa pihalla kontissa. Koska Liv on lapsi, ei hän osaa kyseenalaistaa sitä, etteikö hänen elämänsä olisi normaalia ja onnellistakin. Pala palalta kirja valottaa sitä, miten tähän karmaisevaan tilanteeseen on päädytty – elämässä kun asiat ovat monen asian summa ja yleensä kaikelle on jonkinlainen selitys.

Ane Rielin Pihkan lukeminen oli erikoinen kokemus – tavallaan kirja aiheutti kurjia fiiliksiä, kun pikku-Liv kävi sääliksi ja hänet olisi halunnut pelastaa jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, mutta toisaalta kirjaa halusi myös ahmia eteenpäin, koska halusi tietää mitä kaikkea hullua vielä oli edessä ja miten kaikki lopulta päättyisi. Jossain vaiheessa toisaalta tuntui, että kirjan haluaisi vain lopettaa, koska kaikki oli niin outoa – mutta en tietenkään enää pystynyt. Ei siis ehkä paras kirja rantalomalle, mutta vaikkapa pitkälle ja rauhalliselle joululomalle kylläkin, kun olisi aikaa ja tilaa pureskella kirjan tapahtumia rauhassa.

Onko siellä muita, joille nämä kirjat ovat jo tuttuja? Ja ennen kaikkea, mitäs nyt sitten seuraavaksi kannattaisi lukea/kuunnella?

-Netta

Lue myös:

Kirjavinkki: Unelmahommissa

Kaksi kirjaa poliisista: Keisari Aarnio & Luodinkestävä

Nouse nyt on kirja Ulrika Björkstamin selviytymisestä

Veitola-kirja yllätti erittäin positiivisesti

Onnea on … kirjat!

Suhteet Oma elämä Kirjat Suosittelen