Aina ei ole helppoa olla ekstrovertti

Yleensä mielestäni on aika kivaa olla ekstrovertti . Tulen hyvin toimeen muitten ihmisten kanssa, tutustun nopeasti, en jännitä työhaastettuihin menoa ja minulla on yleensä sana hallussa tilanteessa kuin tilanteessa. En pelkää joutua huomion keskipisteeksi ja viihdyn erilaisissa uusissa tilanteissa. Mutta toisaalta ekstroverttiuden mukana tulee myös tietty painolasti.

Se liittyy ennen kaikkea mielestäni siihen, että muut ihmiset tietävät ja myös olettavat sinun olevan joka tilanteessa ekstrovertti. Eli se hauska ja puhelias tyyppi. Se, joka pitää tunnelmaa yllä ja johtaa keskustelua, jos muista ei siihen ole. Se, joka on aina hyvällä tuulella, hassu ja jolla on hyviä (tai ”hyviä”) juttuja. Ja vaikka sattuisitkin olemaan kipeänä, väsynyt tai vaikkapa allapäin, lepää viihdyttäjän viitta silti yhä harteillasi. Joskus, kun olin hieman väsyneenä juhlissa enkä siksi ollutkaan yhtä puhelias kuin tavallisesti, kysyttiin minulta, onko kaikki hyvin, koska olen niin hiljainen. Että minun olisi syytä piristyä. Niinpä niin. Kun sinut on totuttu näkemään ja kuulemaan, eivät ihmiset meinaa ymmärtää sitä, että et kuitenkaan aina pysty tai halua sitä.

img_3713.jpg

Toinen ongelmallinen tilanne itselleni on se, kun olen kahdestaan (tai miksei pienessä porukassakin) sellaisen ihmisen kanssa, joka on itse todella hiljainen ja vetäytyvä. Vaikka voisi kuvitella, että ekstroverttina handlaan nuo tilanteet hyvin, niin koen ne usein henkilökohtaisesti vaikeiksi ja raskaiksi. Nimittäin silloin, kun toinen ihminen on todella vähäpuheinen, koen jotenkin että minun täytyy ottaa vastuu keskustelusta ja viedä sitä eteenpäin. En nimittäin jostain syystä vain kestä ”akward silencea” tuntemattomien tai lähes tuntemattomien ihmisten kesken. Näissä tilanteissa minusta tuleekin rasittava pälättäjä, joka pälpättelee omia asioitaan ja koittaa kysellä jotain, toisen vastaillessa lähinnä ”joo.. ei.. ehkä…”. Ja minähän vain jatkan monologiani, koska en vain osaa ja pysty olla hiljaa silloin. Ja koen sen samalla myös äärimmäisen rasittavaksi.

En tiedä onko vastapuoli tyytyväinen siihen, että minä hoidan keskustelun, vai lähinnä ärsyyntynyt ja toivoisi minun vain olevan hiljaa. Muistan aikoinaan sinkkuaikanani olleeni joskus treffeillä tosi hiljaisen tyypin kanssa ja tajusin melko pian, ettei hommasta tulisi mitään, koska se kävisi omalle temperamentilleni aivan liian raskaaksi. Muistan tosin myös, että tuolloin ollessani sinkku eräs kaverini totesi, että minulle sopisi ”hiljainen ja rauhallinen mies, koska tykkään puhua”. Joo, tykkään kyllä, mutta en yksin! Yleinen harhaluulo kai onkin, että ekstrovertit rakastavat puhumista ja äänessä olemista niin paljon, että heille mieluisinta seuraa olisi sellainen ihminen, joka keskittyy kuuntelemaan. No, väärin meni. En todellakaan rakasta monologeja, vaan parhaat ystäväni ovat kaikki varsin suulaita tyyppejä. Heidän kanssaan voin keskustella ja joskus jopa ”puhua kilpaa”, kun juttua riittää molemmin puolin.

img_3715.jpg

Yksi hankalaksi kokemani juttu on myös se, että paljon äänessä olevaa ja höpöttelevää tyyppiä voidaan helposti pitää tietyllä tapaa ärsyttävänä. Muille saattaa tulla se kuva, että ihminen joka puhuu paljon (ja vieläpä usein kovaakin), on jotenkin huomiohakuinen tai muuten vaan rasittava tai ärsyttävä. Tällainen kuva voi syntyä erityisesti, jos ei tunne kyseistä ihmistä kunnolla. Ennakko-oletus voi olla, että puhelias ja nauravainen tyyppi saattaisi olla jotenkin vähemmän syvällinen, vähemmän fiksu tai vähemmän harkitsemiskykyinen kuin rauhallinen kaverinsa.

Muistan itsekin joskus ihmetelleeni, miksi yliopiston luennoilla tai harrastuksissa samat ihmiset ovat olleet jatkuvasti äänessä, ja jopa pohtineeni ovatko he jonkinlaisia besserwissereitä. Nyt myöhemmin kadun näitä ajatuksiani! Sittemmin olen joutunut samanlaisiin tilanteisiin itse, ja ymmärtänyt mahdollisen syyn heidän käytökseensä. Nimittäin esimerkiksi tänä syksynä ollessani valokuvauskurssilla opettajamme esittäessä kurssilaisille kysymyksiä, ei yksikään ihminen vaivautunut vastaamaan hänelle. Ei edes toteamaan, ettei tiedä. Ja sellaisissa tilanteissa mun ekstrovertti-uhriutujaluonne tulee esiin: mä koen, että mun on sitten ”pakko” vastata, kun ei kukaan muukaan sitä tee. Tuntuu niin tylsältä, että opettaja kyselee kysymyksiä mykäksi muuttuneelta ihmisjoukolta. Ja niin mä sitten itse olinkin äänessä vähän väliä kurssilla syksyn aikana, ja ehkä olin sitten se joidenkin mielestä ärsyttävä tyyppi. Mutta sittenpähän olin.

Näitä tällaisia tilanteita toki on muitakin, joissa jotenkin tulee se olo, että ”koska kukaan muu ei sano mitään, niin jospa minä nyt sitten uhraudun..”. Viimeksi jokin aika sitten työpaikan koulutuksessa. Tiedän, että sellaisessakin tilanteessa on mahdollista saada otsaansa ”pätijän” leima, mutta kun mä vaan en voi antaa sen kouluttajan seisoa siellä ikuisesti odottamassa vastausta kysymyksiin, joihin kukaan muukaan ei näytä vastaavan.

img_3720.jpg

Ekstroverttius on helpottanut mun elämässä sitä, että esimerkiksi uusiin työpaikkoihin mennessä mun on ollut helppoa tutustua porukkaan ja sulautua joukkoon. Mutta toisaalta tietynlaisissa työympäristöissä saatettaisiin ehkä enemmän arvostaa introverttiutta, koska se usein stereotyyppisesti yhdistetään älykkyyteen, rauhallisuuteen, harkitsevuuteen ja keskittymiskykyyn. Ekstrovertista puolestaan saatetaan pikaisella katsauksella ajatella hänen olevan liian spontaani, puhelias ja avoin. Ehkä vähän höpsökin, ja joidenkin mielestä tosiaan myös rasittava tai ärsyttävä.

Samoin joissain työyhteisöissä ei ehkä arvosteta sitä, että ekstrovertti haluaisi mielellään jakaa muitten kanssa enemmänkin kuin vain työasioita ja tutustua paremmin henkilökohtaisellakin tasolla, eikä siihen aina saa vastakaikua. Onneksi tietysti työelämässä kuitenkin työn jälki ja lopputulos on se mikä ratkeisee, eikä kenenkään persoonallisuuspiirteitä saa ottaa mukaan työn tuloksen arviointiin.

img_3718.jpg

No, vaikkakin tässä tuli nyt listattua ekstroverttiuden ”huonoja” puolia, niin kuten mainitsinkin jo tekstin alussa, on se kyllä pääsääntöisesti kivaa. Ja sekin on selvää, ettei ketään ihmistä oikeasti voi jaotella karkeasti mihinkään tiettyyn persoonallisuustyyliin, koska jokainen ihminen on niin monen osasen summa. Mä huomaan ainakin, että mun oma käytös vaihtelee riippuen vireystasosta, seurasta, stressistä ja vaikka mistä. Ja toisaalta vaikka mä olenkin pääsääntöisesti sosiaalinen, seurallinen ja puhelias, niin mulle on tosi tärkeää saada myös omaa aikaa olla rauhassa kotona. Mieluiten myös välillä ihan vain yksikseni ja saada touhuta jotain omia juttujani, kuten kirjoittaa, siivoilla tai vaikkapa katsoa jotain hölmöä tv-sarjaa.

-Netta

Lue myös:

En olekaan ekstrovertti, vaan ambivertti

Helpot ja vaikeat ihmiset

Iloitsetko toisten puolesta?

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Kulutusfilosofiani, osa 1: Miksi olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan?

Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kuluttamisesta, ensin Black Fridaysta/Älä osta mitään -päivästä ja sen jälkeen Kiinakaupoista. Koska kuluttamiseen liittyvät jutut pyörivät tätänykyä päässä ja aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet tosi luettuja ja kommenttikentässä on syntynyt erittäin hyvää keskustelua, päätin kirjoitella blogissa vähän enemmänkin ajatuksiani kuluttamisesta. Ihan ensimmäiseksi päätin valottaa ajatuksiani kosmetiikan suhteen.

cosmetic-2357981_960_720_0.jpg

En oikeastaan itse ole ihan kauhean kova käyttämään kosmetiikkaa enkä omista miljoonaa eri putelia. Se johtuu siitä, että minulla on aina ollut melko hyvä iho, helpot hiukset ja meikissäkin luotan usein aika hillittyyn ja helppoon lookiin. Se lienee ihan hyvä asia, sillä kosmetiikkaan liittyy monia ongelmallisia asioita, kuten kemikaalit, ympäristökuormitus ja eläinkokeet. Lisäksi kosmetiikka on siinä mielessä vielä uusi asia, ettei sen kaikkia vaikutuksia ihmisen terveydelle vielä tunneta, koska pitkän aikavälin tutkimustuloksia ei ole olemassa. Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari kommentoi Ylen artikkelissa olevansa huolissaan raskaana olevien naisten kemikaalialtistuksesta, joka voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Hän toivoo, että Suomessa otettaisiin käyttöön sama suositus kuin Tanskassa, jossa raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään käytännössä kaikkea kosmetiikkaa, koska se voi vaikuttaa hormonijärjestelmiin. Tuotteiden turvallisuudesta tiedetään tällä hetkellä todella vähän ja valmistajien tietoihin vaikuttaa heidän halunsa tehdä rahaa. Toppari nostaa esimerkkinä ftalaatit, jotka olivat ennen sallittuja kosmetiikassa, mutta uudempien tutkimustulosten jälkeen kiellettiin kokonaan.

Lisääntyvä ongelma kosmetiikan suhteen on myös se, että kosmettiikkajäämät siirtyvät vesistössä pieneliöihin, kuten planktoniin, ja saattavat sitä kautta siirtyä lautasillemme vaikuttaen esimerkiksi hormonitoimintaamme. (Lähde ESS13.5.2016.) Haitallisia mikromuoveja on muun muassa useissa kuorinta-aineissa, hammastahnoissa ja hiusgeeleissä. Sen lisäksi, että mikromuovien kemikaaleja voi siirtyä ihmisten lautasille, ovat ne luonnollisestikin erityisen haitallisia meren eläimille, kuten kaloille ja linnuille. (Lähde.)

toner-906142_960_720_1.jpg

Itse kuljen arkisin usein myös ilman meikkiä, mikä on hyväksi sekä ympäristölle, iholleni että ehkäpä myös muullekin terveydelleni, kun keho saa olla ilman ylimääräistä kemikaalikuormaa. Käytän kuitenkin totta kai myös kosmetiikkaa, mutta sen ostamisen suhteen olen tehnyt paljon muutoksia viime vuosina. Jossain vaiheessa huomasin törmääväni mediassa yhä useammin kemikaalikriittisiin artikkeileihin ja keskusteluihin, ja pikkuhiljaa aloin myös itse miettimään asiaa. Onko turvallista tunkea kainaloihinsa alumiinia sisältävää deodoranttia (joiden käyttöön on yhdistetty monia terveyshaittoja) ja kuoria ihoaan muovinpaloja sisältävällä voiteella? Olenkin sittemmin asteittain siirtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikan käyttöön. Syitä tähän ovat ainakin ekologisuus, ajatus siitä etten halua turhia kemikaaleja kehooni ja lisäksi se, että luonnonkosmetiikan hinnat ovat nykyään inhimillisemmät ja helpommin saavutettavissa kuin joskus aiemmin. Luonnonkosmetiikka hoitaa ihoa luonnollisesti, luonnollisilla raaka-aineilla esimerkiksi muovien, parabeenien ja synteettisten öljyjen sijaan.

Ekologisesta näkökulmasta katsottuna luonnonkosmetiikka on takuulla synteettistä kosmetiikkaa parempaa: sen raaka-aineiden tuotannossa, hankinnassa ja itse tuotteiden valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Raaka-aineet ovat suurelta osin kasviperäisiä ja näistäkin suurin osa on luomutuotettua. Tuotteiden valmistamisessa tavoitteena on kuluvan veden ja energian sekä tuotantolaitoksessa syntyvän jätteen määrien jatkuva pienentäminen. Luonnonkosmetiikkatuotteen käyttö sekä tuotteen ja pakkauksen käytön jälkeinen hävittäminen aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän kuormitusta. (Lähde: Hidasta Elämää) Tärkeää on kuitenkin huomioida, että luonnonkosmetiikka-termiä ei ole suojattu lailla. Siksi kannattaa käyttää tuotteita, joilla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti (mm ecocert, Soil Association, CosmeBio), koska silloin tietää tuotteen täyttävän luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit.

aloe-vera-2036626_960_720_0.jpg

Itse en alunperin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta siksi, että luulin sen olevan paljon kalliimpaa kuin tavallinen markettikosmetiikka. Niin se varmaan vielä joitakin vuosia sitten olikin, vai olenko vain kuvitellut? Kuitenkin tällä hetkellä käytän luonnonkosmetiikkaa jo shampoossa, hoitoaineessa, suihkusaippuassa, kasvokuorinnassa, käsisaippuassa, kosteusvoiteessa, huulirasvassa ja deodorantissa, ainakin. Olen tykästynyt virolaiseen Organic Shop -merkkiin, jonka luonnonkosmetiikka on todella edullista. Hinnat ovat mielestäni täysin samaa luokkaa kuin normaalissa päivittäiskosmetiikassa, eli tässä tapauksessa luonnonkosmetiikan käyttö ei ainakaan verota kukkaroa yhtään sen enempää kuin tavallisenkaan. Lisäksi on kivaa, että tuotteet valmistetaan tuossa naapurimaassamme, jolloin niitä ei ole tarvinnut kuljettaa tänne maapallon toiselta puolelta. Tuotteet ovat myös olleet käytössä hyviä ja niitä saa esimerkiksi Sokokselta ja Stockmannilta, eli ne ovat helposti saatavilla kauppareissulla, eikä tarvitse erikseen lähteä erikoisliikkeeseen. Lisäksi minulla on ollut käytössä kasvojen puhdistukseen Konjac Sponge, joka on 100 % luonnontuote, ja deodoranttina kokeilussa on nyt Schmid’s Bergamot + Lime, joka vaikuttaa olevan minun tarpeisiini hyvä, sillä en ole kova hikoilemaan. Toistaiseksi olen silti vielä urheillessa käyttänyt ”tavallista” dödöä, koska luonnonkosmetiikkadödöön siirtyminen voi viedä keholta hetken aikaa tottua.

Meikeissä en ole itse vielä tähän mennessä kokeillut luonnonkosmetiikkaa, mutta olen jo pitkään niiden (ja osan muustakin kosmetiikasta) suhteen luottanut aika pitkälti suomalaiseen Lumeneen, koska on ekologisempaa käyttää lähellä tuotettua kuin maailman toiselta laidalta tänne lennätettyä tavaraa. Syitä Lumenen käyttöön ovatkin erityisesti kotimaisuus, luotettavuus ja yrityksen arvot. Lumenen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja 80 % tuotteista myös valmistetaan täällä. Lisäksi Lumene hyödyntää toiminnassaan muun muassa elintarvike- ja puuteollisuuden sivutuotteita, jotta luonnon raaka-aineiden kallisarvoisia ainesosia ei jäisi käyttämättä. Lumene on sitoutunut Vastuu Huomisesta -ohjelmaan, joka kiinnittää huomiota yrityksen toiminnan vastuullisuuteen ja tuoteturvallisuuteen. Tuotteita ei testata eläinkokein, vaan niiden sijaan käytetään vaihtoehtoisia menetelmiä tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi. Lumene WaterSmart-ohjelman myötä vedenkäyttöä tuotannossa ja tuotekehityksessä on vähennetty yli kolmanneksella muutaman viimeisen vuoden aikana. (Lähde: Lumene) Ylipäätään pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan Suomessa valmistettuja tuotteita ja myös tuotteita, joilla on joutsen- ja avainlippu. Luin jokin aika sitten Joutsenlipulle työskentelevän kemistin haastattelun, jossa hän totesi, ettei tuotteen tarvitse olla luonnonkosmetiikkaa, jos se vain on ystävällinen niin käyttäjälleen kuin luonnolle.

skincare-2357980_960_720_1.jpg

On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jo se on tosi paljon, että ylipäätään ajattelee näitä asioita ja tekee parhaansa. Valintoihin vaikuttavat aina monet asiat, kuten mikä sopii kenenkin iholle ja rahapussille. Omana tavoitteenani on pikku hiljaa vaihtaa yhä vain useampi tuote luonnonmukaiseen ja kokeilla uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja -tuotteita. Pikkuhiljaa voisin kokeilla luonnonkosmetiikkaa myös meikeissä. En kuitenkaan aio syyllistää itseäni siitä, jos toisinaan joku ostamani tuote ei luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista tuotantoa olisikaan. En nimittäin usko, että ehdottomuus tai liian ankarien raamien itselleen laittaminen tuovat onnea. Mutta ainakin tässä ollaan jo hyvällä polulla kohti oikeaa suuntaa.

Onko siellä muita luonnonkosmetiikan tai kotimaisen kosmetiikan käyttäjiä? Ottaisin erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä merkeistä ja tuotteista!

-Netta

Kuvat: Pixabay

Lue myös:

Vuosi luonnonkosmetiikkadödön käyttäjänä

Ensimmäistä kertaa ekokasvohoidossa

Kauneus Meikki Vastuullisuus