Isänpäivän mietteitä

Halusin kirjoittaa isänpäivästä, vaikka se ei olekaan kauhean ”uniikki” aihe tänään. Mutta jokaisen ihmisen teksti omasta isästään, samoin kuin suhde omaan isään, on tietysti uniikki. Huomasin, että olen kirjoittanut isänpäivästä myös vuonna 2014 ja oikeastaan ajatukseni ovat aika samanlaisia kuin silloinkin. Näen edelleen tärkeinpänä asiana minun ja isäni suhteessa sen, että isä on aina olemassa minua varten, kannustaa ja tukee. On ylpeä minusta ja tietysti aina vähän huolissaankin, niin kuin asiaan kuuluu. Ja homma menee tietysti samoin toiseenkin suuntaan. Voi luoja, miten huolestuneeksi tulenkin, jos isä ei vastaa puhelimeensa tai vielä pahempaa, jos se on kiinni – silloin olen jo kehittelemässä vaikka mitä kauhukuvia päässäni..

Kun olin opiskelija, isä auttoi ja tuki minua monella tavalla. Hän tuli kiinnittämään lamput kattoon ja kittaamaan reiät seinissä. Hän tuli auttamaan muutossa ja kasaamaan huonekaluja. Hän auttoi taloudellisesti, kun tarvetta oli. Isä opetti minut käyttämään akkuporakonetta, korjaamaan rikki menneen pyöränkumin ja tekemään polkupyörälle keväthuollon. Olen niistä asioista ikuisesti kiitollinen. En siinä konkreettisessa mielessä, että osaan nyt tehdä nuo hommat, vaan siksi että isä näki sen vaivan ja hänellä oli aikaa minulle. Isä on yksi niistä harvoista ihmisistä, joille voisin soittaa vaikka keskellä yötä, jos jotain ikävää kävisi, ja tiedän että hän auttaisi.

fullsizeoutput_a6f.jpeg

Viime vuosina roolit ovat joskus olleet myös toisinpäin. Olen saanut tilaisuuksia auttaa itse isää. Kun isä joutui onnettomuuteen, haimme hänen kissansa meille hoitoon. Kun isä meni leikkaukseen, tuli hän meille muutamaksi yöksi sen jälkeen ”tarkkailuun”, koska ei saanut mennä yksin kotiin yöksi. Yhtenä jouluna isä tuli meille passattavaksi ja minä hoidin ruoat, juomat ja muut tarjoilut.

Nykyään minulla on tapana viedä isä syömään jonnekin kivaan ravintolaan isänpäivänä. Harvemmin olemmekaan ihan kaksistaan, mutta isänpäivä on sellainen tilaisuus, jolloin vietämme isä-tytär-aikaa. 

Parasta on, että isä on aina isä. Että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa suhde pysyy melko samanlaisena, vaikka vuodet vierivät. Se on turvallista ja lohdullista. Monet asiat ovat muuttuneet, mutta suhteessa isään on paljon samaa kuin 20 vuotta sitten. Jollain tasolla olen isälle aina se pieni tyttö, josta hän huolehtii ja on huolissaan. Se tuntuu hyvältä.

Hyvää isänpäivää vielä ihan kaikille. Minusta on hyvä, että tästä päivästä voi käyttää myös sanaa ”läheisenpäivä”, tai ihan mitä sanaa kukin itse haluaa. Siitä ei kannata pahoittaa mieltään, vaan antaa jokaisen juhlia niin kuin se heille parhaiten sopii. Kaikilla ei ole omaa isää, mutta on ehkä vaari, bonusisä, setä, eno, veli, tai ehkäpä kaksi äitiä, vain äiti, mummo, mamma tai joku muu. Ihan sama kuka, kunhan on joku rakas ihminen, jolle voit aina olla oma itsesi. <3

-Netta

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Kuulumisia juuri nyt

Heippa ruudun sille puolen!

Mulla on ollut tosi kiireinen viikko ja päätinkin, että voisin taas tehdä tällaisen perinteisen ”mitä kuuluu juuri nyt” -postauksen valottaakseni vähän, mitä ruudun tällä puolella tapahtuu. Tässäpä siis tärkempiä juttuja, joita on meneillään juuri tällä hetkellä.

– Työrintamalla puhaltelee vaikka minkälaisia uusia tuulia. Tällä viikolla olen ollut töissä viitenä päivänä, joina työskentelin yhteensä kolmessa eri työssä (eri paikoissa) ja yhtenä päivänä olin koulutuksessa. Yksi työ on ihan uusi ja sitä olen tehnyt nyt vasta kaksi viikkoa, mutta oikein mukavalta vaikuttaa sekä itse työ että työporukka. Meillä oli eilen (perjantaina) uuden työporukan yhteinen virkistysilta ja oli mukavaa ehtiä tutustua työkavereihin vähän lähemmin ja muissakin kuin työasioiden merkeissä. En voi korostaa liikaa sitä, miten tärkeää on viettää aikaa työporukan kanssa muutenkin kuin työasioista puhuen.

img_1685.jpg

– Tänään olenkin menossa Lohjalle entisen työpaikkani (jossa aloitin työt 15-vuotiaana) järjestämään naisteniltaan. Aivan ihana perinne, ja kertoo kyllä siitä, miten hyvä yhteishenki tuossa paikassa on ollut. Lämmittää sydäntä, että he vieläkin haluavat kutsua meitä vanhoja työntekijöitä sinne, vaikka itsekään en ole työskennellyt kyseisessä paikassa ainakaan yli viiteen vuoteen (en edes muista enää tarkalleen, paljonko siitä on jo aikaa).

– Huomenna juhlitaan isänpäivää ja olen menossa isäni kanssa syömään. Meillä on nykyään tapana, että minä varaan jonkin ravintolan täältä Helsingistä ja isä tulee sitten tänne ja menemme syömään ihan kahdestaan. Näin siis huomennakin. Isä ei tiedä mikä ravintola on kyseessä, mutta voin täällä paljastaa jo etukäteen, että menemme tällä kertaa Viikinkiravintola Haraldiin, ihan vain koska olen varma että isä tykkää kyseisestä paikasta 😀

img_1684.jpg

– Olen päättänyt aloittaa uuden postaussarjan, jossa esittelen lempikahviloitani. Olen nimittäin varsinainen kahvilaintoilija ja käyn tosi usein kahviloissa, joten haluan jakaa kahvilavinkkejä muillekin. Monet sanovat, että tukisivat mielellään pienten yksityisyrittäjien kahviloita, mutta eivät koskaan keksi tai tiedä mitään hyvää paikkaa, joten päätyvät Espresso Houseen. Siksi päätinkin nyt ruveta pienten kahviloiden iloiseksi sanansaattajaksi ja aloittaa niistä kertovan ”Lempikahvilat”-postaussarjan, enkä vähiten siksi, että itseäni ärsyttää, kun koko Helsingin keskustan on tukkinut tuo Ruotsin suurin kahvilajätti (josta olin vielä ekan kahvilan kohdalla innoissani, mutta nyt niitä on vaan aivan liikaa ja joka paikassa).

img_1682.jpg

– Tämän viikon paras juttu oli ehdottomasti se, että blogini sai kolmen muun blogin lisäksi Lilyn ”Toimitus tykkää”-leiman (!!) Lukijat saivat ehdottaa haluamiaan blogeja leiman saajiksi, ja kiitos vielä kaikille jotka ehdottivat tätä blogia! Toivoin toki, että leima osuisi oman blogin kohdalle, mutta pessimistisenä suomalaisena ajattelin myös että hyviä blogeja on niin hirvittävän paljon, että lieneekö tuo mahdollista että juuri minun blogini tuon halutun leiman saisi. Sain sitten torstaina kaveriltani viestin, että hän oli bongannut Lilyn toimituksen blogista tuon teksin, josta kävi ilmi, että sain kuin sainkin leiman! 🙂 Piti mennä epäuskoisena lukemaan tuo teksti ja se teki kyllä ihan super iloiseksi. Tekstissä sanottiin Destination: Happiness -blogista näin: ”Nettanen tarttuu oivaltavalla tavalla ajankohtaisiin aiheisiin ja pohtii esimerkiksi työn jättämisestä ja ystävyyden päättymisestä. Joukkoon mahtuu myös kepeitä juttuja, kuten ravintolasuosituksia, sisustusta ja mökkiremonttia. Joka lukukerralla jää jotain mietiskeltävää.”

Niille jotka eivät tiedä, niin tuo leima siis näkyy nyt blogissa ja sen myötä myös blogi saa enemmän näkyvyyttä Lilyssä, näkyy paremmin Lilyn etusivulla ja niin edelleen. Ajattelen, että tämä blogi on kulkenut aikamoisen kasvun matkan itseni mukana ja varmasti pidempään seuranneet ovat huomanneet erityisesti tänä syksynä täällä blogissa vähän uusia tuulia. Ihanaa, että myös Lilyn toimitus on noteerannut tämän blogin kasvun 🙂 Näistä asioista voisin kuitenkin kirjoittaa ihan oman postauksensa lähiaikoina.

img_1700_0.jpg

Olen huomannut, että blogiin on viime aikoina tullut aika paljon uusia lukijoita, joten mulle saa myös heittää kaikenlaisia postaustoiveita ja kysymyksiä esimerkiksi tämän postauksen kommenttikenttään. Muistutuksena vielä, että blogia voi siis seurata Bloglovinissa ja Facebookissa. Instagramissa uudet postaukset ilmestyvät yleensä Instagram Storiesin puolella.

Pientä kiirettä siis ruudun tällä puolen, mutta pelkästään kivoja ja positiviisia juttuja! Ensi viikon loppupuoli on hieman vähemmän hektinen, paitsi että lauantaina järjestän tyttöjen pikkujoulut kotonamme. Mukavaa lauantain jatkoa teille<3

-Netta

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään