En suostu syyllistymään (bloggaamisesta)

Meinasin aloittaa postauksen selittelemällä. Pyytelemällä anteeksi. Sitä, etten ole tällä viikolla kauheasti kirjoitellut, koska olen aloittanut uuden työn ja siinä on ollut opettelemista. Muutenkin on ollut vähän kiirettä. Mutta sitten päätin, että en kyllä varmasti ala syyllistymään! Voisin pyytää anteeksi sitä, että olen ollut kiireinen enkä ole päivittänyt tällä viikolla blogia kuin ”vasta” kerran, mutta en kyllä suostu siihen. Elämässä on jo ihan tarpeeksi muitakin asioita, joista voi halutessaan syyllistyä. Blogin pitämisen täytyy olla itselleni hauskaa, miellyttävää ja inspiroivaa, enkä todellakaan halua, että se aiheuttaa minulle velvollisuutta tai syyllisyyttä. Jollain viikolla postauksia voi tulla viisi ja jollain sitten yksi. Mitä sitten? Se on elämää. En voi syyllistyä siitä, että uuden työn opettelu on vienyt mehut. Te lukijat kyllä aivan varmasti ymmärrätte, että elämääni kuuluu niin paljon muutakin kuin tämän blogin kirjoittaminen.

img_3019.jpg

Olen ylipäätään huomannut, että blogimaailma ja blogin kirjoittaminen vaikuttaa aiheuttavan monelle kirjoittajalle harmaita hiuksia, stressiä ja syyllistymistä. Olette varmaan törmänneet blogimaailmassa ainakin seuraaviin anteeksipyytelyihin:

1) ”Anteeksi, että en ole päivittänyt niin ahkerasti tällä viikolla, olen ollut kiireinen/reissussa/keuhkokuumeessa..”

2) ”Pahoittelen postauksen kuvien huonoa laatua. Oli oikea kamera huollossa/liian pimeää/vähän kiire ehtiä pippaloihin..”

3) ”Pahoittelen, että ensi viikolla postauksia tulee vähän vähemmän, koska lähden matkalle/minulla on tosi kiire viikko/anoppi tulee yökylään..”

4) ”Anteeksi, kun olen vastannut niin huonosti kommentteihin! Olen tehnyt niin paljon muita töitä/taistellut nettiyhteyden kanssa/ollut synnytyslaitoksella…”

5) ”Pahoittelen, että en ole julkistanut arvonnan voittajaa. Olen hoitanut sairasta lasta/järjestellyt muuttoa/ollut sukulaisen luona sairaalassa..”

6) ”Anteeksi, kun tämä postaussarja ei ole saanut jatkoa hetkeen. Syy on se, että minulla ei ole ollut siihen mitään lisättävää/en ole ehtinyt ajatella koko asiaa, koska olen ollut mukana ihmissuhdedraamassa/kadun, että edes aloitin sen.”

Ehkä vähän ääriesimerkkkejä osa, mutta tajuatte pointin? Blogin kirjoittaminen voi aiheuttaa syyllisyyttä ja tarvetta pahoitella sellaisissa elämäntilanteissa, joissa siihen ei todellakaan ole tarvetta. Itse haluan todellakin uskoa siihen, ettei kenenkään maailma kaadu siihen, etten hetkeen postaisi, ja ettei normaaliin elämään kuuluvia asioita tarvitse pahoitella. Ymmärrän kyllä senkin, että joskus voi haluta kertoa, miksi postauksia ei ole hetkeen kuulunut, mutta ainakaan millekään jatkuvalle anteeksipyytelyn ja pahoittelun tielle en aio lähteä.

Mutta se siitä. Tänään on perjantai ja viikonloppu häämöttää edessä. Meillä on huomenna tiedossa Halloween-bileet ja pääsen pukeutumaan naamiaisasuun. Tarkoituksenani on saada napattua pari kuvaa asustani, jotta voin esitellä sen sitten täälläkin. Oikein ihanaa viikonloppua ruudun sille puolen!<3

-Netta

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

5 työtä, joita olen tehnyt

Blogeissa kiersi joskus aikoinaan tällainen postaussarja/haaste, jossa esiteltiin erilaisia töitä, joita bloggaaja on elämänsä varrella tehnyt. En tuolloin itse kirjoittanut aiheesta, mutta nyt kun blogissani on ollut paljon puhetta työstä, mietin että voisi olla hyvä raottaa vähän sitä, minkälaisia hommia sitä on tullut tehtyä. Itse olen siis aloittanut työnteon 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen ehtinyt tehdä vaikka ja mitä. Tässä haasteessa lieneekin ideana se, että kaivellaan vähän menneitä eikä kerrota siitä ihan uusimmasta työstä. Kerrotaan, mitä kaikkea on tullut kokeiltua ennen nykytilannetta. Musta kyllä tuntuu, että 5 työtä on tosi vähän, siitä jää oikeastaan monta tärkeää pois. Tässä tuleekin nyt 5 aika randomisti valittua työtä, joita olen tehnyt:

tablet-1250410_960_720.jpg

1) Kokkikerhon ohjaaja

Yksi ihan ensimmäisiä töitäni oli toimia kokkikerhon ohjaajana kerran viikossa 1-3 -luokkalaisille lapsille. Toimin kerhonohjaajana ystäväni kanssa ja teimme hommaa yhteensä kolme vuotta. Olin homman aloittaessani ysiluokkalainen ja tein sitä siis myös lukion ekalla ja tokalla. Selvisimme hommasta mielestäni yllättävän hyvin, koska mitään sen suurempia katastrofeja ei sattunut, muistaakseni ainoastaan yksi leikkuulauta osittain suli, kun sen päälle oli laskettu tulikuuma kattila, heh… Olin siitä vielä niin nolona, etten kehdannut myöntää sitä kenellekään, vaan otin sulaneen leikkuulaudan mukaani ja heitin sen vasta kotona roskiin. Jälkeenpäin ajatellen, miksi?! Selväähän se on, että tekevälle sattuu, ja tuossa tilanteessa tekijöitä olivat 9-luokkalaiset tytöt ja ainakin kymmenen alle 10-vuotiasta lasta, joten hieno suoritus on jo vain sekin, että kaikki pysyivät hengissä ja ruokakin oli ihan ok.

2) Golfkentän kioskin myyjä

Tämä oli kesätyö ollessani muistaakseni 19-vuotias. Tehtävä sinänsä oli helppo: menin aamulla golfkentän kahvilaan, jossa lastasin golfauton täyteen myytäviä pullia, sämpylöitä, limuja ja muuta. Sitten ajelin golfautolla läpi golfkentän sen keskellä sijaitsevalle ”majalle” eli kioskille, jossa järjestelin paikat ja avasin kioskin. Grillailin makkaroita valmiiksi golffareita varten. Harmi vain, että oli todella sateinen kesä ja golffareiden määrä oli monena päivän tosi vähäinen. Olin kuolla tylsyyteen ja ehdin muun muassa lukea kaikki Twilight-kirjat työaikana. Ja vaikka golffareita kentällä olisi ollutkin, niin hekin liikkuivat aina max neljän ihmisen joukoissa, eli ”kiireaikana” minulla saattoi olla neljä asiakasta kerrallaan. Sitten vähän taukoa, ja sitten taas ehkä neljä asiakasta, tai ehkä ei yhtään. Ja se golfautolla ajelu ei muuten ollut mitenkään helppoa: onnistuin monta kertaa peruuttamaan ties mihin aitaan ja aiheutin autolle varmaan aika monta naarmua ja kolhua.

3) Ravintolatyöntekijä ravintola Kappelissa

Tämä oli myöskin kesätyö, pari vuotta golfkentän jälkeen. Tein tuona kesänä todella paljon töitä. Työskentelin Espan lavan viereisellä kiskalla, kahvilan puolella, terassilla ja Club Kappeli -klubeilla. Mulla on jäänyt tuosta vajaasta puolesta vuodesta mieleen lähinnä se hirveä kiire ja hektisyys ja se kuinka paljon tein töitä, mutta toisaalta myös ihanat työkaverit ja hurtti huumori, joka auttoi jaksamaan. Kesän päätteeksi Kappeli meni remonttiin ja siisteintä oli, kun saimme esimerkiksi heitellä Arabian astioita rikki jätelavalle. Siinä sai purkaa koko kesän antipatiat 😀 Vaikka ei sillä, mielestäni kyseisille astioille olisi tietysti voinut löytää järkevämpiäkin käyttökohteita… Saimme myös viedä kotiin jotain irtaimistoa ravintolasta, ja mulla onkin tänäkin päivänä kotona yksi kultakehyksinen iso peili ja yhdet kultaiset taulunkehykset, jotka ovat Kappelista peräisin.

4) Yliopiston koevalvoja

Tein tätä vain muutaman hassun päivän opiskeluaikana. Olin siis valvomassa pääsykokeita, mikä oli erittäin helppoa. Käytännössä työhön ei kuulunut mitään muuta, kuin tarkkailla, että kokeiden tekijät ovat hiljaa ja keskittyvät omiin kokeisiinsa. Helppo tapa tienata lisärahaa siis.

5) Sijaisopettaja

Opiskeluaikana aloin tehdä ”vakityöni” ohella myös opettajan sijaisuuksia. Tästä riittää sekä hyvää että huonoa kerrottavaa, ihan täysin riippuen päivästä, koulusta, luokasta ja niin edelleen. Aika pian huomasin, missä kouluissa on hyvä meininki ja minkä luokkien kanssa on kivaa työskennellä. Aloinkin sitten hieman valikoida, minne menin sijaiseksi ja minne en. Kouluissa ja luokissa on tosi paljon eroa. Osa oppilaista haluaa tietysti ”kiusata” sijaista ja osa taas tykkäsi tosi paljon, kun oli sijainen ja vähän vaihtelua. Myös koulujen ja opehuoneiden ilmapiireissä oli paljon vaihtelua.

coffee-1128136_960_720.jpg

Lisäksi mä olen työskennellyt ainakin rippileirin isosena, konditoria-kahvilan työntekijänä, elokuva-avustajana, hintaseurannan datan kerääjänä, pikaruokalatyöntekijänä, joulumarkkinoiden myyjänä, lastenhoitajana, kivijalkakaupan myyjänä, nettikaupan työntekijänä, luokanopettajana ja kääntäjänä. Mitäköhän unohdin mainita?

Musta on iso rikkaus, että oon päässyt tekemään monenlaisia töitä. Ne on kaikki omalta osaltaan opettaneet jotain ja niistä opeista on ollut hyötyä taas seuraavassa työssä. Minkälaisia töitä te ootte tehneet?

-Netta

(Kuvat: Pixabay)

Lue myös:

Mitkä asiat ovat työssä tärkeitä?

Kirjavinkki: Unelmahommissa

Jätin työni – onko se rohkeutta?

Suhteet Oma elämä Raha Työ