Olen kelohonka, olen kallio.

Tänään pysähdyin ajatukseen, että minun olisi syytä kehua itseäni. Aika kiittää itseäni siitä kaikesta, mitä olen saanut aikaan ja mitä olen käynyt läpi. Tajusin, että talven lumien ja jäiden mukana on sulanut paljon pois siitä riittämättömyyden tunteesta, jossa olen ajoittain kieriskellyt. Yhtäkkiä huomaan olevani rennompi, vapaampi ja elämäniloisempi. Voisin kiivetä kukkulalle ja huutaa koko maailmalle ”selvisin tästäkin!”.

Sillä viime vuosina on ollut paljon hankaluutta, mutta en silti kertaakaan ole luovuttanut. Olen jatkanut sitkeästi eteenpäin, ja nyt näin jälkikäteen en voi kuin ihailla itseäni. Ja se on tärkeää. Koska kukaan muu tässä maailmassa ei tiedä millaista on olla minä ja kohdata minun haasteeni. Kukaan muu ei siksi voi oikealla tavalla kehua tai kiittää.  Siksi on äärimmäisen tärkeää tehdä se itse. Antaa kiitosta silloin, kun siihen on aihetta.

10646764_10202657582742080_3081541846908494409_n.jpeg

Tänään hymyilen itselleni ja taputan itseäni olkapäälle. Ehkä halaankin. Olen vahva kuin kelohonka, joka ehkä taipuu tuulessa, muttei koskaan kaadu. Olen kallio, joka ei koskaan murru, vaikka vähän elääkin. Tietysti olen samaan aikaan myös jotain pientä ja haurasta, joka voi särkyä, ja jota tulee kohdella varoen ja hellästi. Mutta nyt huomaan, että en ole mennyt rikki, vaikka niin pelkäsinkin. Olen ihan ehjä ja käyttökelpoinen edelleenkin.

Ajattelen nyt, että vaikka usein toivoisin elämääni vain paletin kirkkaita sävyjä, on rikkaus saada nähdä kaikki värit. Silloin ymmärtää, että harmaassakin on tuhansia eri nyansseja ja valkoinen näyttää puhtaammalta, kun on joskus nähnyt mustaa. Silti toivon nyt, että saisin hetken lillua vaaleissa väreissä. Kuvassa on liian kauan ollut harmaat reunukset.

Tänään ajattelen Eeva Kilven sanoja:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

-Netta

Lue myös:

Aika on arvokkain valuuttamme

Sinä omistat oman tarinasi

Vaikeuksista ja vahvuudesta

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Mökkikausi on jo nurkan takana

Viikon päästä on jo huhtikuu. Se kuulostaa jo niin ihanan keväiseltä! Muistan, että aikoinaan kun vielä asuin kotona vanhempieni luona, oli huhtikuun alku aina se aika, kun sai vihdoin kaivaa skootterin autotallin perukoilta esiin ja teini-ikäisen elämä tuntui taas yhtäkkiä niin paljon helpommalta, kun pääsi liikkumaan vapaasti. Vaikka enäää en skootterilla ajakaan, on edelleen mielessäni huhtikuu sellainen kevään rajapyykki.

Nyt maaliskuun lopussa minuun iski joku inhottava flunssa, ja monta päivää kului peiton alla maaten. Tuntuupa ihanalta, kun pikkuhiljaa jaksaa taas muutakin kuin nukkua, niistää ja köhiä. Innolla odotan kevään etenemistä ja kevään merkkejä luonnossa.

Siinä missä maaliskuu häilyy vielä jossain talven ja kevään rajamailla, on huhtikuu ehdottomasti jo virallinen kevätkuukausi. Itselläni katse kääntyykin nyt kovasti mökkiremontin suuntaan. Syksyllähän ehdimme saada juuri uuden lattian asennettua, kun sitten pakkaset jo saapuivat hieman odotettua aiemmin. Mökkiremontin tekeminen jäi silloin siihen, ja nyt säiden lämmetessä olisi tarkoitus mahdollisimman pian jatkaa siitä mihin jäätiin.

Mökin sisällä seinät olisi nyt tarkoitus tapetoida seinät hengittävällä tapetilla. Tämän jälkeen pitäisi kunnostaa keittiönurkkaus, ja sitten ollaankin jo aikalailla valmiita tuvan kanssa! Luulen, että kesällä keskitytään sitten ulkopintoihin (ja ainakin eteisen kunnostus saa jäädä myöhempään). Ainakin mökin eteläpuolen ulkolaudoitus on pakko uusia kokonaan, sillä se on ikivanha ja auringon sekä muiden sääilmiöiden haalistama ja haperoittama. Lisäksi koko mökki olisi tarkoitus maalata uudelleen. Väri pysyy samana itse mökissä, mutta ikkunananpuitteet ja muut osat, jotka ovat nyt keltaisia, saavat vaihtaa värinsä valkoiseen. Näin saadaan mielestäni kivaa raikastusta aikaan. Todennäiköisesti myös mökin katolle tehdään jotain, koska siitäkin on väri rapissut osittain pois.

img_2257.jpg

Odotan myös kovasti jo alkavaa puutarhakautta! Viime kesänähän pääsimme tosi helpolla – saimme nauttia sadosta ilman, että meidän piti itse kasvattaa mitään. Teimme mökkikaupat heinäkuussa, ja mökin edellinen omistaja oli ystävällisesti kylvänyt kaikkea mahdollista perunoista papuihin. Tänä vuonna saamme kuitenkin kasvattaa satomme itse, ja olenkin jo hieman ryhtynyt suunnittelemaan, mitä kasvattaisimme. Perunoita totta kai tänäkin vuonna, ja varmasti myös yrttejä, porkkainoita, salaattia, herneitä, kurkkua.. Mielelläni kasvattaisin myös tomaattia ja chilejä, mutta ne vaativat vähän tarkempaa hoitoa, enkä ole vielä varma, miten pitkiä ajanjaksoja kerrallaan oleilemme mökillä. Ehkäpä aloitamme tänä vuonna helppohoitoisista kasveista ja pikkuhiljaa siirrymme sitten vaativampiin. Lisäksi pihassa kasvaa tietysti paljon hedelmäpuita, marjapensaita ja raparperia.

img_2236.jpgimg_2239.jpg

Edellinen omistaja kertoi, että mökkimme pihaan nousee keväisin huikea määrä sipulikukkia, ja näin kevään korvalla saakin alkaa jännäämään, koska se tapahtuu. Erityisen jännää siitä tekee tietenkin se, ettemme tällä hetkellä käy mökillä kovinkaan usein ja pelkään, että kyseinen näky menee minulta ohi. Viimeistään pääsiäisenä on taas pakko päästä käymään mökillä tarkistamassa tilusten kunto ja kurkkimaan, josko sipulikukat jo kukkisivat.

Lisättyäni tähän postaukseen kesäisiä kuvia, tuli jo tosi malttamaton olo. Tulisi jo se kesä sieltä ja äkkiä! Haluan päästä möyrimään tuonne kasvimaalleni, ja perennoitakin olisi tarkoitus hankkia lisää, ja terassikin pitäisi jonnekin saada.. Oikeastaan ideoita ja suunnitelmia on loputtomasti. No, ei tässä onneksi enää kauaa mene, kun sen aika on.

Ihanaa maaliskuun viimeistä viikkoa muruset!<3

-Netta

Lue myös:

Terveisiä mökkipuutarhasta

Onko kuivanmaan mökissä järkeä?

Mökin tupa on melkein valmis!

Kauneus Sisustus DIY