Meille kotiutui muutama viikko sitten uusi kattokruunu. Juuri sellainen, jollaista olin jo pitkään toivonut, mutta joiden olin todennut olevan aivan liian kalliita tämänhetkiseen budjettiimme. Alakerrassamme sijaitsi nimittäin vielä kesällä kattokruunuihin erikoistunut pieni liike, jossa meille kerrottin pientenkin antiikkisten kattokruunujen hintojen olevan (heillä) noin 1000 – 2000 euron luokkaa. Niinpä luovuin haaveestani toistaiseksi ja päätin siirtää sen johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Kuitenkin juuri koko alkuvuoden olen puhunut siitä, että haluaisin olohuoneeseemme uuden lampun. Ja kas vain – eräänä päivänä avatessani Facebookin pomppasi silmieni eteen kattokruunun myynti-ilmoitus. Ilmoitus oli julkaistu minuutti sitten. Tiesin, että nyt pitää toimia nopeasti, koska suosituilla kirppiksillä hyviin tavaroihin kertyy välittömästi pitkä jono. Niinpä kirjoitin salamana kommenttikenttään ”ostan” ja toivoin, ettei kukaan muu ehtisi ennen minua. Ja tällä kertaa ei ehtinyt! Jälkeeni kertyi kyllä sitten pitkä jono, mutta kattokruunu oli minun ja kävimmekin noutamassa sen vain puoli tuntia ilmoituksen ilmestyttyä nettiin.

Edellinen kattokruunumme oli siis uudistuotantoa ja se on ollut alunperin mieheni kodissa. Hän oli hankkinut sen aikoinaan niinkin jännittävästä paikasta, kuin Kodin Terrasta. Mielestäni se oli ihan kiva, mutta kuitenkin omaan makuuni vähän liian moderni. Kattoruunu lienee täällä blogissa joskus vilahtanut, mutta tässä vielä muistin virkistykseksi muutama vanhan kruunumme kuva:

Kruunu muutti nyt miehen vanhempien vierashuoneeseen ja jatkaa eloaan siellä onnellisena ja arvostetumpana kuin täällä meillä.

Täytyy tähän samaan syssyyn kirjoittaa vielä muutama ajatus Facebook-kirpputoreista. Tuntuu, että nykyään tosi usein blogeissa ja muuallakin somessa puhutaan niistä melko negatiiviseen sävyyn, nostaen lähinnä esiin niiden ongelmia. On totta, että monilla nettikirppareilla on turhia sääntöjä, vähän yliaktiivisia ylläpitäjiä ja ohareita tapahtuu, mutta mikäpä maailmassa olisi täydellistä? Kun katson näiden asioiden läpi ja listaan päässäni Facebook-kirppisten plussat ja miinukset, jään silti selkeästi voiton puolelle.

Ensinnäkin, olen myynyt lukemattoman määrän tavaraa Facebook-kirppiksillä. Ja se on niin paljon kätevämpää kuin se, että vuokraisi kirppispöydän viikoksi ja maksaisi tuotoistaan ison summan kirpputorin pitäjille. Lisäksi tavarat pitäisi laputtaa ja hinnoitella, kuskata ne itse kirpputoripöytään ja mielellään vielä käydä myyntijakson aikana lähes joka päivä siivoamassa pöytää ja viemässä sinne lisää tavaraa. Nyt voin vain napata kuvan myytävästä tuotteesta puhelimellani ja ladata kuvan Facebookiin. Ostaja hakee tuotteen minulta kotoa eikä kukaan välikäsi vie tuotosta mitään. Jos siinä nyt vähän joutuukin säätämään tapaamisajan kanssa tai joku ei haluakaan ostaa varaamaansa tuotetta, niin eipä se maailmaani kaada. Kyse on kuitenkin vain ja ainoastaan käytetyn tavaran myymisestä. En ota sitä niin vakavasti, vaan suhtaudun siihen enemmänkin sellaisena tavaran kiertoon pistämisenä ja ihan hauskana puuhasteluna.

Ja ostanut olen Facebookin kautta myös vaikka ja mitä! Varsinkin opiskelijana tulin ikionnelliseksi siitä, että minulla oli mahdollisuus hankkia merkkituotteita, joita en koskaan olisi voinut ostaa uutena. Hyvät tuotteet toki menevät Facebook-kirppiksillä heti ja usein tuntuu, että koskaan ei ehdi ensimmäiseksi itse, mutta toisaalta esimerkiksi tämä kattokruunu-case osoitti sen, että kyllä niinkin joskus käy. Vähän aikaa sitten sain itselleni Solsidanin 1 & 2 -tuotantokaudet suklaalevyä vastaan. Muita hyviä löytöjäni ovat muun muassa Marc by Marc Jacobsin kello, Ralph Laurenin takki, Tommy Hilfigerin sandaalit, Gantin kengät, mekko vuosijuhliin, olohuoneen pikkupöytä ja kaksi vanhaa tuolia. Lisäksi kaikkea muuta pientä on vuosien varrella kertynyt matkaan ja varmasti kertyy jatkossakin.

Täältä lähtee siis edelleen iso peukku Facebook-kirppiksille, ja erityisesti nyt, kun tämä unelmien kattokruunu löysi sitä kautta meille uuteen ja rakastavaan kotiin. Ja mikäpä oli muuten tämän ihanuuden hinta? 50 euroa, ei paha mielestäni, kun olin luullut, että näistä joutuu aina pulittamaan vähintäänkin satasia.

-Netta

Lue myös:

Uusi (vanha) pöytä tuli taloon

Kirpputorilta löytyi täydellinen senkki tv-tasoksi

Nämä sisustustuotteet sain joululahjaksi