Destination: Happiness

14.10.2020 nettanen

Paperijätteen vähentäminen on arjen ekoteko

Kaupallinen yhteistyö: Digi- ja väestötietovirasto

Oletko koskaan miettinyt, miten paljon paperiroskaa syntyy vuosittain julkisen hallinnon kirjeistä? Siis niistä, joita lähettävät muun muassa kaupungit ja kunnat, Verohallinto ja sairaanhoitopiirit. Viranomaiset lähettävät Suomessa joka vuosi kansalaisille kymmeniä miljoonia kirjeitä, joista iso osa päätyy lopulta jätteeksi. Lisäksi jokainen kirje on tietysti vielä pakattu kirjekuoreen, joka on oikeastaan automaattisesti jätettä.

Pelkästään Verohallinto käyttää Suomessa yhdessä vuodessa 1,3 miljoonaa kiloa (!) paperia. Näin hurja paperimäärä aiheuttaa luonnollisestikin myös suuren määrän hiilidioksidipäästöjä. Päästöjä syntyy prosessin aikana muun muassa paperin valmistamisesta, painatuksesta sekä kuljetuksesta.

Onneksi viranomaisviestintään käytetyn paperin määrää on kuitenkin nykyään mahdollista vähentää. Moni meistä on jo hyvä tovi sitten siirtynyt e-laskuihin, ja esimerkiksi terveystietoja on nykyään mahdollista tarkastella sähköisesti. Nyt myös viranomaisviestintä alkaa viimeinkin siirtyä digitaaliseksi, ja tätä tukee myös Suomi.fi-viestit -palvelu. Sen käyttöönotto on kätevä tapa vähentää paperijätteen määrä, ja palvelun käyttöönotto onkin helppo tapa meille jokaiselle tehdä arjen pieni ekoteko.

Suomi.fi-viestit -palvelu on kätevä ja turvallinen tapa vastaanottaa julkishallinnon viestejä. Itse olen jo pidemmän aikaa saanut esimerkiksi yksityisen terveysaseman viestejä sähköisesti, ja Suomi.fi-viestit -palvelu mahdollistaa nyt myös monien julkishallinon viestien saamisen digitaalisessa muodossa paperisen kirjeen sijaan. Palvelusta löytyy jo nyt esimerkiksi paljon kaupunkeja ja kuntia, virastoja ja sairaanhoitopiirejä. Palvelusta voi myös itse lähettää viestejä osalle mukana olevista organisaatioista, mikä nopeuttaa ja helpottaa asioiden hoitamista. Itse tulen varmasti olemaan palvelun kautta tulevaisuudessa yhteydessä muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä Verohallinnon kanssa. Miten kätevää!

Moni varmaan myös tunnistaa tilanteen, että kun jokin tärkeä paperi pitäisi löytää, niin tietenkään juuri silloin sitä ei löydy yhtään mistään (ainakin itselleni tämän on vähän liiankin tuttua). Suomi.fi-viestit -palvelussa tärkeät dokumentit pysyvätkin hyvin tallessa digitaalisessa muodossa, eivätkä ne voi kadota tai tuhoutua. Tämä on kyllä äärimmäisen kätevää, koska papereilla nyt vain tuntuu olevan jokin mystinen kyky välillä hävitä kuin tuhka tuuleen, ja esimerkiksi muuttojen yhteydessä jotain tuntuu aina katoavan lopullisesti. Ja toki paperisissa kirjeissä on sekin vaara, että ne voivat kadota jonnekin postin kuljetuksen aikana, ennen kuin edes saavuttavat vastaanottajansa. Ja voi sitä vaivan määrää, kun jokin paperilla ollut (ja sittemmin kadonnut) dokumentti pitää sitten jostain saada itselle uudestaan!

Paperimuotoisissa dokumenteissa on sekin huono puoli, että ne vievät aika paljon tilaa, jos niitä on vähänkin enemmän. Ainakin meidän kotoa löytyy kaiken maailman kansioita ja mappeja, jotka vievät paljon tilaa eivätkä varsinaisesti mitenkään miellytä silmää. Lähinnä ne vain keräävät pölyä, koska niitä tarvitaan hyvin harvoin, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, että ne on pakko olla olemassa eikä niitä siksi voi heittää poiskaan. Miten vapauttava ajatus onkaan, että jossakin vaiheessa suurin osa tärkeistä dokumenteista olisi digitaalisessa muodossa, hyvässä tallessa eikä viemässä tilaa kotoa (!!). Tähän Suomi.fi-viestit -palvelu tuo varmasti paljon apua tulevaisuudessa.

Suomi.fi-viestit -palvelulla on jo nyt puoli miljoonaa käyttäjää, ja käyttäjämäärä on jatkuvassa kasvussa. Tätä edesauttaa varmasti se, että palvelun käyttöönotto on helppoa. Palvelua voi käyttää joko tietokoneella tai älypuhelimella. Palvelun käyttö on turvallista, koska se vaatii tunnistautumisen ennen käyttöä. Tunnistautumiseen tarvitaan joko pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai henkilökortissa olevan kansalaisvarmenne. Viestit eivät voi mennä käyttäjältä ohi, koska palvelu lähettää niistä aina ilmoituksen joko tekstiviestinä tai sähköpostitse.

Latasin taannoin itselleni käyttöön Suomi.fi-viestit -palvelun, ja nyt haluan haastaa teidät kaikki muutkin tekemään saman! Yhdessä me voimme vähentää paperiroskan määrää, ja mitä useampi tämän palvelun lataa käyttöönsä, sitä suurempi määrä paperia säästetään. Otatko haasteen vastaan?

-Netta

Avainsanat: ekologisuus, yhteistyö

Puheenaiheet Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

11.10.2020 nettanen

Surusta, ilosta ja somesta

Jokin aika sitten törmäsin somessa mietelauseeseen, joka meni suunnilleen näin:

Kukaan ei muistele vanhana sitä, että meni ajoissa nukkumaan.

Jollain tapaa nuo sanat kolahtivat itseeni, ehkäpä varsinkin tämän kuluneen koronavuoden ja yllättäviä, ikäviä asioita sisältäneen syksyn keskellä. Elämä on ollut tavallaan tosi rutinoitunutta koko vuoden ajan – töitä, kotoilua, koiralenkkejä ja mökkeilyä. Kaikki kivat suunnitelmat ovat aikalailla peruuntuneet, eikä hirveästi mitään kivaa spesiaalia ole tapahtunut. Ja kyllä, se on alkanut puuduttaa ja väsyttää! Kaipaan jotain hauskaa ja kivaa tämän iänikuisen kotoilun keskelle. Ja kaiken rutinoituneen keskelle on sitten lisäksi mahtunut muutama ikävä uutinen, eikä niiden vastapainoksi tosiaan ole tapahtunut ihan hirveästi mitään kivaa.

Miksi sitä välillä on myös niin omiin rutiineihinsa takertunut, ettei ehkä tule edes miettineeksi, että voisi tehdä jotain kivaa vaihteeksi? Sitä ikään kuin urautuu itsekin toistamaan samaa kaavaa tosi helposti. Juuri sanoin miehelle, että ikävät asiat kyllä löytävät meidät ihan itsestään, mutta usein kivat ja hauskat hetket ja illat pitää kyllä vähän ”järjestämällä järjestää” ihan itse – ne eivät aivan samalla tavalla tipu eteen, kuin ikävät jutut. Mutta hitsi vie, järjestetään sitten! Nyt kyllä kaipaan jotain kivaa ja piristävää, ja sitä on sitten itse tietoisesti järjestettävä.

Olenkin tässä viime aikoina paljon miettinyt omaa elämääni, arkeani ja ajankäyttöäni. Olen kaivannut asioita siitä entisestä ”normaalista”, mutta todennut myös, että esimerkiksi omassa ajankäytössäni on parantamisen varaa ihan itselläni. Siihen voin itse vaikuttaa, enkä voi kaikesta syyttää vain tätä vuotta ja koronaa.

Oikeastaan tuota ylempänä ollutta mietelausetta pureksittuani totesin, että se voisi myös kuulua näin:

Kukaan ei muistele vanhana sitä aikaa, jonka käytti somessa.

Nimittäin, myönnettäköön. Somessa kuluu niin itselläni, kuin myös useimmilla läheisillänikin tosi paljon aikaa. Siis suoraan sanottuna liikaa. Aivan liikaa minuutteja ja jopa tunteja pienen ruudun päämäärättömään selailuun. Time well spent? Ei todellakaan. Loppupeleissä asiat, jotka nyt muistan, kun katselen kulunutta elämääni taaksepäin, eivät liity mitenkään someen. Tai toki ehkä välillisesti siten, että olen saanut somesta uusia kavereita ja esimerkiksi blogini on totta kai mahdollistanut paljon kivoja juttuja, ja blogin kirjoittaminen on asia josta nautin. Mutta, jos nyt puhutaan juuri sellaisesta ihan turhasta somessa pörräämisestä ja turhien uutisten tankkaamisesta ja päämäärättömästä sovellusten käytöstä, niin se on kyllä loppupeleissä hyvin pitkälti ajanhukkaa. Tai ainakin voisin paljon useammin käyttää sen ajan esimerkiksi johonkin harrastukseen, opiskelemiseen ja erityisesti toisten ihmisten kanssa yhdessä olemiseen.

Lähes kaikki parhaat muistoni ja kokemukseni elämästä ovat peräisin ajasta, jota olen viettänyt yhdessä toisten ihmisten kanssa. Okei, totta kai on myös joitain henkilökohtaisia onnistumisia, kuten opiskelemaan pääseminen tai valmistuminen, mutta mitä kivaa niissäkään asioissa olisi ollut, jos niitä ei olisi voinut jakaa ja juhlistaa yhdessä muitten kanssa. Suurin osa parhaista hetkistä on kuitenkin ollut iltoja ja öitä ystävien kanssa, juhlia ja festareita, mökkireissuja ja yökyläilyjä – mitä tahansa, mitä olemme tehneet ja jakaneet yhdessä. Ne ovat niitä hetkiä, jotka säilyvät sydämessäni ja joita muistelee aina hymyssä suin.

Siksi tämä korona-aika ehkä on itselleni tällaisena sosiaalisena ihmisenä ollut erityisen ankeaa. Kun sosiaalisia kontakteja on pitänyt karsia ja minimoida, on pitänyt vetäytyä poispäin ihmisistä ja on joutunut potemaan jonkinlaista syyllisyyttäkin siitä, jos ja kun on tavannut ihmisiä. Jouduin keväällä perumaan omat 30-vuotisjuhlani, ja niin on joutunut moni ystävänikin. Kesä kului ilman festareita ja pikkujoulujakaan tuskin tulee. Siis juuri niitä kivoja ja ihania juttuja, jotka nostavat arjen yläpuolelle! Niitä, jotka antavat voimaa jaksaa ja piristävät, kun murheet painavat. Sen sijaan on vetäydytty kotiin, vietetty entistä enemmän aikaa somessa tekemättä ei-mitään-järkevää ja menty ajoissa nukkumaan.

Päätinkin tuossa vähän aikaa sitten, että vaikka mitään isompia kokoontumisia ei nyt saa järjestää, niin jotain pientä kivaa piristystä on tähän syksyyn ihan pakko keksiä yhdessä ystävien kanssa. Vaikka sitten yhden tai kahden tyypin kanssa kerrallaan. Niistä hetkistä vain saa aina vain niin paljon! Eikä sen tarvitse olla mitään super ihmeellistä: leffailta kotona, hyvän ruoan valmistusta yhdessä tai vaikka hemmotteluilta kasvonaamioiden merkeissä. Ja se on ihan erityisen tärkeää tällaisena aikana, kun maailmantuska iskee harteille ja olo on välillä vähän epätoivoinen. En halua, että näistä päivistä ja tästä vuodesta jää mieleen vain ja ainoastaan korona, eristys, surua ja murhetta. Tähän vuoteen on pakko luoda myös kivoja muistoja.

Voi luoja, miten kovasti mä odotankaan jo vuotta 2021. Mä haluan uskoa, että siitä tulee kaikin puolin parempi meille kaikille, ja että voimme kaikki silloin luoda kivempia muistoja kuin vuonna 2020. Mutta ei pidä odottaa sinne ensi vuoteen asti, vaan on aloitettava jo nyt. Vähennettävä sitä turhaa aikaa somessa (ja mentävä myös välillä myöhemmin nukkumaan) ja sen sijaan tehtävä asioita, joista nauttii ja jotka tuovat iloa. Toki niissä puitteissa, joissa se tässä maailmantilanteessa on mahdollista. Nyt voi olla vähän luova ja keksiä ihan uusia ajanviettotapoja. Ja ehkä osa niistä jää elämään perinteinä senkin jälkeen, kun tämä vuosi on ohi.