Kirja- ja leffavinkki: Piiat
Olen nykyään äänikirjasovelluksen aktiivinen käyttäjä, ja kuuntelen mielelläni äänikirjoja muun muassa ennen nukkumaanmenoa, lenkillä tai esimerkiksi siivotessa. Usein koen kuitenkin haastavaksi löytää oikeasti hyviä kirjoja, jotka imaisevat mukaansa ja jäävät mieleen vielä pitkään kuuntelun jälkeenkin. Olenkin liittynyt Facebookissa ”Kirjallisuuden ystävät” -nimiseen ryhmään, josta saan paljon vinkkejä siihen, mikä kirja voisi olla kuuntelemisen/lukemisen arvoinen. Viimeksi, kun etsin kuunneltavaa, muistin kyseisessä ryhmässä käytäneen keskustelua Kathryn Stocketin romaanista Piiat (engl. The Help). Kirja on vuodelta 2009 ja muistan törmänneeni siihen aiemminkin, mutta jostain syystä en ole kirjaan kuitenkaan aikaisemmin tarttunut. Nyt päätin ottaa kirjan kuunteluun, ja onneksi otin – se oli nimittäin todella hyvä!
Kirja sijoittuu 1960-luvun Mississippiin ja se kertoo valkoisista ihmisistä ja heidän värillisistä kotiapulaisistaan. Se kuvaa aikaa, jolloin naiset eivät pahemmin käyneet töissä, vaan he kuuluivat naisyhdistyksiin ja kokoontuvat päivisin pelaamaan pelejä yhdessä, samalla kun värilliset kotiapulaiset hoitavat heidän kotinsa ja lapsensa. Se kertoo jakautuneesta yhteiskunnasta ja siitä, miten ihmisillä on erilaiset lähtökohdat tähän elämään jo syntymästään saakka. Juuri tänä keväänä ja kesänä #blacklivesmatter teki tästäkin kirjasta oikeastaan aivan erityisen ajankohtaisen – monet kirjan kuvaamista asioista kun ovat ajankohtaisia edelleen.
Kirjassa on kolme minäkertojaa: värilliset kotiapulaiset Minny ja Aibileen sekä perinteistä kotirouvan roolia vastaan kapinoiva, koulutettu valkoinen nainen Skeeter. Yhteinen projekti yhdistää nämä naiset ja lopulta tekee heistä myös ystäviä. Projektin toteutuminen on vaakalaudalla, koska se on poliittinen ja vaarallinen – mutta siksi myös niin kovin tärkeä ja merkityksellinen. Samalla projekti aiheuttaa Skeeterille kahnauksia muiden valkoisten naisten kanssa ja saa hänet pohtimaan elämänsä suuntaa ja merkitystä.
Pidin erittäin paljon kirjan kielestä ja kerrontatyylistä. Jokaisella minäkertojalla oli omanlaisensa ääni, ja heistä jokainen oli sympaattinen ja ihana omalla tavallaan. Vaikka kirja oli pitkä, se soljui sulavasti eteenpäin ja juoni piti otteessaan. Tapahtumat ja asiat olivat mielenkiintoisia ja kirja sai ajattelemaan sitä, miten epäreilua elämä voi olla nimenomaan jo siitä näkökulmasta, minne ja mihin oloihin satumme syntymään. Toisaalta se muistutti myös, että aina on toivoa ja muutoksen eteen voimme kaikki tehdä jotain. Vaikka kirjan aihe oli tärkeä ja vakava, oli kirjan kerronta hauskaa ja humoristista, eikä kirjan kuunteleminen tuntunut raskasvetoiselta tai liian vakavalta. Tärkeää aihetta käsiteltiin sopivan kepeästi, mutta kuitenkin nostaen ongelma esiin. Kirja ei myöskään ollut ”liian kevyt”, sillä itse en välitä esimerkiksi perinteisestä chick lit -kirjallisuudesta.
Piiat-romaanista on tehty myös elokuva vuonna 2011. Sen pääosissa näyttelevät muun muassa Emma Stone, Viola Davis ja Octavia Spencer. Myös elokuva oli erittäin hyvä, ja se oli viihdyttävä, mukaansa tempaiseva sekä koskettava. Pidän todella paljon Emma Stonesta, ja hän näytteli myös Skeeterin roolin uskottavasti ja hauskasti. Elokuva ei tietenkään noudattanut aivan täysin kirjan juonta, vaan se täytyy nähdä omana, erillisenä teoksenaan. Se toimikin oikein hyvin, ja myös mieheni (jonka kanssa leffan katsoin), tykkäsi leffasta paljon. Annoimme leffalle arvosanaksi 9+, ja saman arvosanan taitaa saada myös kirja.
Onko siellä muita, jotka Piiat on hurmannut?
-Netta
Lue myös:
