Yhtäkkiä kaikki tuntuukin taas aika normaalilta. Ystävää tavatessa en vieläkään halaa ja kotiin tullessani pesen kädet, mutta muuten kaikki on aika tavallista. Kävin ystävän kanssa syömässä, kirpputoreilla ja kahvilla (ja se oli niin ihanaa!), ja unohdin oikeastaan jo tyystin, että juuri äskettäin elettiin vielä aikaa, jolloin niin ei voinut tehdä. Ihmismieli on kyllä ihan uskomattoman joustava ja sopeutuva. Vähän sama asia, miten nyt elän ja hengitän täysillä kesää ja sen lämpöä, ja olen jo autuaasti unohtanut sen, että vielä kuukausi sitten oli paljon viileämpää. Totumme oikeastaan lähes kaikkeen, hyvässä ja pahassa.

Mutta mielelläni kyllä tottuisin tähän lämpöön ja hetkiin ystävien kanssa, ja toivonkin kovasti, että niitä olisi tiedossa mahdollisimman paljon lisää lähiviikkoina! Vanhemmiten huomaan itsessäni sellaisen piirteen, että suren kesän lyhyyttä ja sen tulevaa päättymistä hirveästi jo etukäteen. Se on aika kurjaa ja surullista, ja yritänkin opetella siitä pois. Pitäisi osata elää päivä kerrallaan, hetki kerrallaan.

Mökillä ollaan puuhasteltu todella paljon kaikenlaista. Olen silpunnut oksia oksasilppurilla kuin hullu, koska meillä on ollut jättimäinen oksakasa, johon on vain kertynyt lisää ja lisää oksia sitä mukaa, kun pihaa on raivattu. Vihdoin eilen sain kasan tyhjäksi, ja vaikka sen jälkeen olin aivan poikki, olen myös todella tyytyväinen siihen, että nyt kasa on poissa eikä uutta kasaa ole ilmenemässä ihan heti. Lisäksi olen trimmeröinyt pihaa sieltä sun täältä, eikä trimmerimme ole ihan kevyimmästä päästä – eikä siinä tietenkään ole minkäänlaisia valjaita. Meillä on nyt pihallamme robottiruohonleikkuri joka leikkaa nurmikon, mutta ei aivan jokaista kolkkaa, joten osa piha-alueista pitää sitten trimmeröidä kuntoon. Lisäksi nyt riittää paljon kasteltavaa ja kitkettävää, varsinkin jos ei ole hetkeen käynyt mökillä.

Saunaprojekti etenee vauhdikkaasti ja elämmekin sen kanssa aivan viime hetkiä. Postaussarja, jota tänne blogiin olen remontista kirjoittanut, kulkee  siis hieman jälkijunassa ja todellisuudessa remontti on jo pidemmällä. Niin pitkällä, että todennäköisesti jo hyvin pian istumme ensimmäistä kertaa löylyissä! Ajatella. Sitten noin vuoden kestänyt iso projekti tulee päätökseensä ja pääsemme nauttimaan työn hedelmistä. Voin kuvitella, miten hyvä fiilis sitten on. Hyvä fiilis on myös remontin päättymisestä, sillä aina kun on joku iso projekti kesken, niin vähänhän se jäytää takaraivossa. Kun se nyt tulee päätökseen, niin uskon että iso määrä energiaa vapautuu muuhun käyttöön.

Lomalla en kyllä aio tehdä mitään isoja projekteja. Ehkä jotain pientä puuhastelua, mutta ennen kaikkea haluan vain olla. Rentoutua ja kerätä voimia. Tiedossa on neljä viikkoa putkeen lomaa, ja sellaisesta luksuksesta en olekaan hetkeen päässyt nauttimaan. Sanoisin, että tämä tulee tarpeeseen. Ja jo ennen sitä on juhannus, jota vietämme omalla mökillämme ystävien kanssa. Muistatteko, kun keväällä kirjoitin siitä haavehetkestä, joka siintää jossain koronarajoitusten jälkeisessä ajassa? Kuvailin tilannetta, jossa istumme ystävien seurassa viinilasien ja sipsikulhojen kanssa puutarhassa katselemassa auringonlaskua. Kuvitella, että se hetki koittaa jo tällä viikolla. <3

-Netta