Yleensä tammikuu on mielestäni hidas ja suorastaan mateleva kuukausi, mutta tänä vuonna ei kyllä voi sanoa samaa. Jostain syystä tammikuu hujahti tänä vuonna ohitse kuin silmänräpäyksessä! Se johtunee siitä, että yritin kovasti edistää erästä projektia (ja se vei paljon aikaani), ja samoin kuukauteen mahtui myös paljon erinäisiä kivoja juttuja. Tässä tulevat taas perinteiseen tapaan viime kuukauden parhaat jutut.

– Paras aamiainen: hävikkibrunssi ystävän kanssa. Tammikuun alkupuolella kävimme Jutan kanssa ravintola Loopin vegaanisella hävikkibrunssilla. Kyseisen brunssin ruoat olivat siis pelastettua ruokahävikkiä – ihan mahtava idea! Myös miljöö Lapinlahden sairaalan alueella oli kiva, ja kerrankin tuli kokeiltua jotain kokonaan uutta brunssipaikkaa keskustan ulkopuolella.

– Paras uusi tuttavuus: vastasyntynyt kummityttöni. Minusta tuli kolmannen kerran kummi heti tammikuun alussa, kun kummityttöni syntyi. Minulla on ollut aiemmin kaksi kummipoikaa, ja niinpä nyt sain ensimmäisen kummityttöni. Kävin tervehtimässä häntä hänen ollessa viikon vanha, ja voi mikä söpöläinen hän onkaan! Kovasti jo odotan hänen ristiäisiään, jotta saan tietää mikä hänen nimekseen tulee <3

– Paras sarja: Lost. Hahah, tämä hieman huvittaa minua, mutta myönnetään silti. Tammikuussa olen lähes joka päivä katsonut Lostia! Olen tammikuun aikana käynyt kaappeja läpi; järjestellyt ja laittanut turhaa tavaraa kiertoon. Kun kävin läpi dvd-levyjämme, löysin kaapin pohjalta kaikki Lost-sarjan tuotantokaudet. Olin aikoinaan sarjan tullessa telkkarista sen tosi kova fani ja katsoin aina torstaisin kaikki jaksot Neloselta. Sain tuolloin myös kaikki tuotantokaudet dvd:llä joululahjaksi, mutta olen tainnut kertaalleen katsoa vain puolet niistä. Nyt sitten kaappeja siivotessa päätin, että joko nämä dvd:t lähtevät kiertoon tai sitten katson sarjan läpi – ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Nyt olen sitten tietysti ihan koukussa sarjaan ja katsonut sitä aivan liikaa. Muistin, miksi tästä aikoinaan tykkäsin. Vaikka sarjassa on paljon höpöhöpöä ja kaikenlaisia epäluonnollisia elementtejä, se on myös hyvin psykologinen ja pureutuu siihen, että ihmisten käytökselle on yleensä aina jokin syy heidän taustassaan. Tämä on kyllä siinä mielessä huono sarjasuositus, että en tiedä näkeekö kyseistä sarjaa tällä hetkellä mistään suoratoistopalvelusta.

– Paras liikuntamuoto: uiminen. Vuodenvaihteessa kaikki päättävät alkaa liikkua taas enemmän – niin myös minäkin. Olen alkanut taas käymään uimahallissa, ja se on kyllä yksi harvoista liikuntamuodoista, joista tykkään aidosti (t.”ikuiset traumat koululiikunnasta”). Lisäksi Yrjönkadun uimahalli on vaan niin älyttömän ihana paikka, että siellä sielu lepää ihan vain jo miljöönkin puolesta.

– Paras suunnitelma: lomamatka loppukeväälle. Olemme alkaneet miehen kanssa suunnitella, että lähtisimme loppukeväästä tai alkukesästä jonnekin lomamatkalle. Olemme viimeksi olleet viime kesänä Italiassa ja Ranskassa, ja olemmekin nyt hieman pohtineet, josko matkustaisimme tällä kertaa jonnekin eri puolelle Italiaa tai sitten esimerkiksi Kreikkaan tai Portugaliin. Kaikkein kivointa olisi kyllä lähteä vaikkapa toukokuussa, kun Suomessa ei ole vielä välttämättä ole kovin lämmintä. Toivotaan, että nämä suunnitelmat saadaan oikeasti konkretisoitua, eivätkä jää vain haaveilun tasolle. Ostettuamme lennot maksan lentohyvitykset tällä tavoin.

-Paras ostos: uudet päälliset sohvaan. VIHDOIN saimme hankittua 11 vuotta vanhaan sohvaamme uudet päälliset, ja nyt koko sohva näyttää kuin uudelta. Paras ostos aikapäiviin! Sohvaamme myydään myös uusia istuintyynyjä, mutta jo päällisten vaihto antoi sohvalle niin hyvän ”kasvojenkohotuksen”, ettei uusille tyynyille tunnukaan olevan tarvetta ainakaan juuri nyt. Tämä oli kyllä ekologinen ja edullinen vaihtoehto sille, että olisimme ostaneet kokonaan uuden sohvan. Ehkäpä tällä samalla porskutetaan eteenpäin seuraavatkin 11 vuotta. 😀

– Paras elokuva: Green book. Katsoimme viime viikonloppuna Green book -elokuvan, joka on palkittu vuoden 2019 Oscar-gaalassa parhaan elokuvan, parhaan miessivuosan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnoilla. Elokuva sijoittuu 1960-luvun Amerikkaan ja siinä ex-portsari Tony Lip pestataan tummaihoisen pianonsoittajan autonkuljettajaksi kahdeksi kuukaudeksi kiertueelle. Matka tuo ilmi rasismin ja rotuerottelun, mutta se myös paljastaa Tony Lipin hyväsydämisyyden ja sen, että ystävyys voi syttyä kahden täysin erilaisen ihmisen välille. Päähenkilöiden roolisuoritukset olivat erinomaisia ja heistä molemmista alkoi tykätä omalla tavallaan. Tykkäsimme miehen kanssa molemmat tästä elokuvasta ja meiltä lähteekin sille iso suositus.

Tammikuu kului enemmän kotosalla ja telkkarin äärellä kuin joulukuu, mutta toisaalta juuri sellaista tähän väliin kaivattiinkin. Ja vaikka mitä kivaahan tähänkin kuuhun kuului! Helmikuulta odotan ainakin paljon aurinkoa ja edelleen myös sitä lunta, mutta saa nähdä, miten sen toiveen kanssa mahtaa käydä.

-Netta