Pienet sanat, suuri vaikutus

Ystävä lähetti viestin: ”Miten siellä nyt menee? <3” Neljä pientä sanaa ja yksi pieni sydänemoji, jotka kuitenkin merkitsivät niin paljon. Jotka saivat sydämen lämpimäksi ja tekivät hyvän mielen. Tämä syksy on ollut itselleni kaikkea muuta kuin se paras, ja tuntui niin hyvältä, että joku muistaa ja ymmärtää sen, ja kysyy kuulumisia. Hän sai oloni tuntumaan tärkeältä tuolla pienellä eleellään. Hän osoitti, että ajattelee minua ja tilannettani.

Nykymaailmassa sellainen ei oikeastaan ole ihan tavanomaista. Kaikilla on omat kiireensä ja omat menonsa, omat murheensa murehdittavinaan. Lisäksi someajan nopea ja poukkoileva viestintä eri kanavissa saa aikaan sen, että moni vastaa nykyään viesteihin pitkälläkin viiveellä, ja esimerkiksi tapaamisten sopiminen voi olla vaikeaa ja vaivalloista ja viedä paljon aikaa. Ihmiset eivät ehkä muista ja ehdi miettiä toisten elämäntilanteita ja suruja, kun omissakin asioissa on ihan tarpeeksi mietittävää, ja kaikki on  ylipäätään niin kovin hektistä koko ajan.

Mutta jos haluat olla jollekulle tärkeä ja erityisesti saada hänet tuntemaan, että hän on sinulle tärkeä, kannattaa pysähtyä ja ottaa aikaa hänelle. Se voi olla se pieni, muutaman sanankin viesti, tai mikä parempaa, puhelu tai tapaaminen. Kun muistaa kysyä asioista joista toinen on kertonut, hän huomaa, että olet kuunnellut ja ajatellut häntä. Ja se vain tuntuu niin hyvältä! Sitähän me kaikki ihmiset loppupeleissä syvällä sisimmässämme haluamme ja janoamme: saada tietää olevamme tärkeitä muille ihmisille. Tietää, että meillä on merkitystä. Vaikka me usein automaattisesti ajattelemme, että totta kai läheiset ihmiset tietävät olevansa meille tärkeitä, ei asioita silti pitäisi ottaa itsestään selvinä. Koskaan ei ole haittaa siitä, että sanotaan asiat ääneen sille toiselle ihmiselle. Koskaan ei tiedä milloin on se hetki, kun tapaamme viimeistä kertaa – ei siis jätetä sanomatta asioita, jottei se myöhemmin kaduttaisi.

Ja täytyy myöntää, etten ole ehkä aina itsekään se maailman paras pitämään yhteyttä ja kyselemään toisten kuulumisia tai jaksamista. Mutta aion nyt oikeasti yrittää tulla paremmaksi tässä. Koska ihan oikeasti, yhteydenpito ja yhteys muiden ihmisten kanssa on sitä kaikkein tärkeintä ja merkityksellisintä antia elämässä. Ja haluan, että lähipiirini myös tietää sen. <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa sinne,

-Netta

Lue myös:

Miten lohduttaa läheistä kriisin keskellä?

Jotta muistaisit, että hyviä kanssaihmisiä on olemassa

Kiitos

Kommentit (2)
  1. Niin se on vaan ,että koulussa ei opita kaikkea.Vaan elämä opettaa elämällä.Ja miten se meneekin niin,että kun alkaa tapahtumaan ikävää niin sitä sitten tapahtuu. Niin paljon ,että tuntuu ettei jaksa.. mutta sitähän sanotaan ,ettei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.( Se kyllä tuntuu vaikealta uskoa).

    Mutta näiden ikävien/ raskaiden asioiden keskellä me tarvimme niitä todellisia ystäviä. Jotka kysyvät miten jaksaa? Viestillä/ soitolla ,lähettää kortin,kukkia,tulee käymään ,istuu vierelle jne.. Näissä tilanteissa näkee todelliset ystävät.

    1. Näin juuri. Tuo on kyllä niin jännä, että miten ikävillä asioilla usein onkin tapana kasaantua. Mutta ehkä se on niin, että jos niitä olisi aina ripotellen, elämä kävisi liian raskaaksi. Siksi ne tulevat ”kasassa”, jotta ne käsittelee sitten samalla kertaa. Kuka tietää…

      Mutta tosiaan, vaikeat ajat osoittavat sen, ketkä ovat todellisia ystäviä ja seisovat rinnallamme. Heitä ei ehkä ole yletöntä määrää, mutta ovat sitäkin tärkeämpiä. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *