Puolet kesälomasta takana, puolet edessä
Otsikko sen jo kertookin – puolet tämän kesän lomistani on nyt ohi ja puolet vielä edessä. Tänä vuonna lomani ovat vähän pätkissä – ensin oli viikko lomaa Italiassa, sitten hetken aikaa töitä, sitten toinen lomaviikko, jolloin olimme Ranskassa ja vähän myös Suomessa. Nyt on edessä kolme viikkoa töitä ja sitten olisi vielä kaksi viikkoa putkeen lomaa.
Viime vuonna minulla oli vain kaksi viikkoa lomaa (eivätkä nekään putkeen), ja jo heti ensimmäisen lomaviikon jälkeen kirjoitin, miten minulla oli vähän ikävä takaisin arkeen. Se johtui varmaan siitä, että ensimmäisen lomaviikon olimme sukuloimassa, ja olimme yövieraina sukulaisille. Silloin helposti voi ikävöidä omia rutiineita. Lisäksi olin aloittanut keväällä uudessa työpaikassa, ja uuden työn kanssa oli vähän ”kuherruskuukausi” vielä meneillään.
Sen sijaan tänä vuonna, nyt kahden lomaviikon jälkeen, en voi sanoa kaipaavani arkea, työtä tai rutiineja. Olisin todella mielelläni lomalla nytkin, ja jotenkin jo valmiiksi etukäteen (typerää, I know) suren sitä, miten lyhyt tämä kesä loppupeleissä onkaan ja miten nopeasti lomat kuluvat, ja miten pian taas on syksy ja arki ja sitten saadaan odottaa seuraavaa lomaa taas sata vuotta…
En haluaisi, että elämä on vain sitä, että odotetaan lomia. Mutta jostain sellainen ”loman tarve” on minuun nyt joka tapauksessa pesiytynyt. Takana on toki aika rankka talvi ja pitkä työputki, mikä vaikuttaa varmasti paljon. Olen myös pohtinut sitä, mikä on minulle sitä parasta ja rentouttavinta lomaa, sitä todellista ”akkujen latausta”. Vaikka molemmat ulkomaanreissumme olivat hienoja ja kivoja, ei sen tyyppinen reissaaminen ehkä ole minulle sitä optimaalisinta hermolomaa.
Ensinnäkin, minulla on lentopelko ja niinä päivinä kun tiedän joutuvani lentämään, olen koko päivän ennen lentoa enemmän ja vähemmän hermostunut ja ahdistunut. Lennon jälkeen olen myös usein väsynyt, koska olen jännittänyt koko päivän ja lennon ajan. Reissussa joutuu myös usein käyttämään paljon aikaa erilaisissa kulkuneuvoissa – junissa, busseissa, metroissa ja takseissa – ei myöskään sitä rentouttavinta minulle. Jos matka-aikataulu on tiivis ja on nähtävä ja tehtävä paljon lyhyessä ajassa (esimerkiksi muitten reissaajien toiveesta) – ja vaikka ne olisivat kivojakin asioita, väsyy minun mieleni aina jonkin verran sellaisestakin.
Toisin sanoen, vaikka olemme olleet kahdella mukavalla ja kivalla matkalla, olivat ne molemmat aika tiivisaikatauluisia eivätkä ehkä minun mielenlaadulleni kaikkein rentouttavimpia. Ehkä parhaiten minulle itselleni toimii matkustusmielessä jokin rantalomatyylinen, jossa itse kohteessa ei ole tarkoitus tehdä hirveästi muuta kuin makoilla aurinkotuolissa, lukea kirjaa ja siemailla drinkkiä – tai sitten tekemistä voidaan keksiä fiiliksen mukaan rennosti ja ex tempore. Seuraava lomamme olkoon siis enemmän jotain sen tyylistä.
Nyt meillä on onneksi vielä kaksi viikkoa lomaa tiedossa. Mutta aavistuksen huolissani olen sen suhteen, paljonko ehdin loppulomastakaan ihan vain olla. Lähdemme silloin todennäköisesti heti loman alettua Pohjois-Suomeen sukuloimaan. Ajomatkaa omalla autolla kertyy noin kahdeksan tuntia suuntaansa, jonka ajamme varmasti aikalailla yhteen menoon. Tarkoituksena on viipyä paikan päällä jokunen yö – niin, että koko ensimmäinen lomaviikko ei kuitenkaan mene sukuloidessa.
Loppulomaksi suunnitteilla on lähinnä olla omalla mökillämme. Siellä on ihanaa ja kivaa, mutta olen huomannut, että siellä hommat todella helposti lipsahtavat vähän työleiriksi. Olemme nyt kolmen vuoden ajan remontoineet mökkiämme, ja remontti jatkuu yhä. Ja sen tiesimme toki mökin ostaessamme, että remonttia riittää – se ei siis ole mikään yllätys. Mutta pikku hiljaa olen huomannut itsessäni sen, että kun viikonloput ja lomapätkät täyttyvät aina remontista, alkaa mieli kaivata senkin tilalle välillä joutilaisuutta.
Toisin sanoen – fiilis on kai se, että oikein koskaan ei tunnu olevan enää sellaista aikaa, kun ei tarvitsisi tehdä mitään. Ja sitä oma mieleni jotenkin niin hirmuisesti kaipaa. Ja siksi onkin nyt minun itseni tehtävä varmistaa, että sitä se myös saa. Juhannuksena menimme mökille ja mies halusi taas tehdä remonttia. Totesin, että hän saa kyllä sitä tehdä ihan vapaasti, mutta minä en tällä kertaa aio tehdä yhtään mitään. Ja niinpä istuin pihatuoliin ja luin lehteä. Sirkkelin soiminen vähän häiritsi välillä rentoutumistani, mutta tietoisesti pyrin kuitenkin istumaan siinä ja nollaamaan mieltäni. Toki sitten myöhemmin intouduin myös puutarhahommiin, mutta ihan omasta tahdostani, ja niitäkin tein tällä kertaa varsin maltilla.
Kahdelle jäljellä olevalle lomaviikolle otankin sen mission, että yritän antaa itselleni luvan ja tilaa olla, sikäli kuin se vain on mahdollista. Pyrin myös miettimään sitä, mitkä ovat niitä syitä, jotka aiheuttavat sen fiiliksen ”loman tarpeesta”. Jotkut asiathan omassa arjessa ovat syitä siihen, ja niihin olisi hyvä saada muutosta. On esimerkiksi tuntunut hyvältä antaa itselle lupa olla rauhassa ”laiska” blogin suhteen nyt kesän ajan. Olen myös pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien mukaan etäpäiviä ja hölläilemään vähän kaiken suhteen mahdollisuuksien mukaan.
Sen sijaan sille, että kesä ja loma (ja elämä) tuntuvat kuluvan jatkuvasti vain nopeammin ja nopeammin, ei välttämättä ole niin hirveästi mitään tehtävissä – olen kuullut sellaista huhua, että se kuuluu aikuisuuteen. Tai mikäli teillä on jotain salaisia vinkkejä, laittakaa ihmeessä jakoon! 😀
-Netta
Lue myös:
Olipa kiva lukea kuulumisiasi ja pohdintoja lomasta 🙂 Hauskaa, että sinulla on vielä toinen loma edessä 😀 Ymmärrän myös hyvin kokemuksesi tuosta reissaamisen ja lomailun suhteesta. Itse olen todella kova matkastressaaja, enkä tykkää oikeastaan ollenkaan matkustaa, vaan matkustukset rajoittuvat oikeastaan kotiseudulla käyntiin ja saan siitäkin jo ihan riittävän stressin aikaan, vaikka matkaa ei olekaan montaa tuntia.
Toivottavasti välissä olevat työviikot menevät mukavasti ja saat nauttia tarpeeksi rennoissa merkeissä toisesta lomasta. Blogista ei kannata ainakaan ottaa turhaa stressiä, vaan kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Itse en ainakaan odota blogien päivittyvän millään säännöllisellä tahdilla, vaan koska seuraan Bloglovinin kautta (kiitos vielä parhaasta vinkistä!!), niin saan päivitykset uusista postauksista ja muutenkin luen mieluiten sellaisia juttuja, jotka on kirjoitettu ”oikealla” fiiliksellä, eikä vain pakollisina täytepostauksina.
Ihanaa kesän jatkoa Netta! <3
Hei ihana, kiitos kommentista <3
On kyllä kivaa, että vielä on toinen pätkä lomaa edessä. Ja silloin yritän kyllä tietoisesti hölläillä ja rentoutua! Mahtavaa kuulla, että ymmärsit mitä ajoin takaa tekstilläni. Mietin nimittäin, kuulostaako se liian kiittämättömältä valitukselta ja siltä, etten arvostaisi sitä, että pääsin matkustelemaan. Nimittäin totta kai arvostan, mutta oma mielenlaatuni vain sattuu olemaan sellainen, että matkustaminen myös omalla tavallaan stressaa. Lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin! Matkustukseen vaan kuuluu niin paljon kaikkea, joka nimenomaan ei rentouta minua vaan aiheuttaa päinvastaisia tunteita. Mutta ei sillä, silti on välillä kiva käydä jossain ja kyllähän matkoista saa myös paljon kaikkea positiivista irti, mutta yhä enemmän tajuan olevani ihminen, joka tarvitsee rentoutuakseen paljon tyhjää tilaa ja aikaa vain olla.
Ihanaa, että ymmärrät myös tätä rennompaa postaustahtia! <3 Tosi kiva, että Bloglovin-vinkistä on ollut hyötyä – itsekin seuraan sitä kautta blogeja ja se on kyllä niiiin kätevä! En kyllä itsekään varsinkaan kesällä edes ehtisi lukea blogeja jos kaikki päivittyisivät joka päivä, joten uskon ettei lukijoita yhtään haittaa vaikka postailenkin nyt pikkuisen harvemmin. 🙂
Oikein ihanaa kesää sinnekin ja ihanaa, kun jaksat aina piristää kommenteillasi! Ne merkitsevät todella paljon. 🙂
Miusta tuntuu, että lomille asetetaan nykyään ihan liikaa paineita. Pitäisi olla menossa sinne ja tonne, nähdä kaikki ystävät ja käytävä jossakin ulkomailla, jotta voisi sanoa loman onnistuneen. Ei ihme, että moni tarvitsisi loman jälkeen vielä sen kuuluisan toisen loman pelkkään lomasta toipumiseen. Jos joku kertoo, ettei ole vielä lomasuunnitelmia tehnyt tai meinaa mennä vain fiiliksen mukaan, niin sitä ihmetellään tai sitten vähän kaihoisasti puuskahdetaan, että kuulostaapa ihanalta, kun se oma loma on tosiaan buukattu aivan täyteen. Ei vaan osata olla suorittamatta lomiakaan, joten ihmisiä vaan palaa jatkuvasti enemmän loppuun kuin aiemmin.
Toivottavasti saat rauhassa lomailla viimeiset lomaviikot ja ladattua akkusi täyteen, ettei jää heti jo kaipaamaan uutta lomaa! Tsemppiä lomien välissä oleviin työviikkoihin. 🙂 <3
https://astuharhaan.wordpress.com/
Toi on kyllä niin totta! Mun tosi monella ystävällä on joku ”lomakalenteri”. Siis sellainen, että koko lomaksi on niin paljon menoja, että ne on pakko merkitä siihen kalenteriin, jotta muistaisi mitä kaikkea pitäisi tehdä ja milloin. Ja sitten he haalii siihen innoissaan vaan uutta tekemistä. Mä en itse taas haluaisi mitään sellaista. Mun unelma ois se, että olisi vain kalenteri ihan tyhjänä ja saisi tehdä fiiliksen mukaan mitä milloinkin huvittaa. Valitettavasti vaan sitä lomaa on vuodessa niin hirveän vähän, että helposti ne tekemiset pakkaantuu niille harvoille lomapäiville, halusit tai et. Esim just vaikka jotkut sukuloinnit toiselle puolelle Suomea on vain helpointa hoitaa kesällä, kun pelkäksi viikonlopuksi sinne ei oikein edes ehdi ajella.
Mäkin toivon kyllä, että tuo viimeinen lomapätkä menisi mahdollisimman rennosti ja pyrin kyllä omalla toiminnallani myös vaikuttamaan siihen, että niin olisi!
Kiitos paljon! <3 Ja samaa sinne!