Vaatelainaamon jäsenyyteni päättyi – mitä jäi käteen?

*Kaupallinen yhteistyö: Vaatelainaamo Vaatepuu

On kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun törmäsin netissä vaatelainaamo Vaatepuuhun ja ihastuin heidän konseptiinsa ikihyviksi. Niin ikihyviksi, että päätin lähes siltä istumalta ottaa yhteyttä Vaatepuun omistajaan Soile-Mariaan ja ehdottaa, josko voisimme tehdä blogiyhteistyötä, koska uskoin vaatelainaamokonseptin olevan aihe, joka kiinnostaa myös blogini lukijoita. Soile-Maria näyttikin heti vihreää valoa idealleni, ja sain käyttööni puolen vuoden jäsenyyden Vaatepuuhun ja mahdollisuuden päästä sitä kautta tutustumaan lainaamokonseptiin lähemmin. Nyt kun jäsenyyteni on päättynyt, on aika kasata yhteen ajatuksia, joita jäsenyys herätti, ja pohtia, mitä jäsenyydestä jäi käteen. Tässä kuitenkin vielä muistin virkistämiseksi aiemmat kirjoitukseni aiheesta, jos haluat kurkata ne ennen tämän yhteenvedon lukemista.

• Ratkaisu vaateongelmiin – vaatelainaamo Vaatepuu
• Vaatelainaamosta lainaaminen – miten se toimii? 
• Vaatelainaamo sai kokeilemaan vihreää
• Rehellisiä kokemuksia vaatelainaamo Vaatepuu jäsenyydestä

Jäsenyyteni päättymisestä on tosiaan nyt kulunut jokunen viikko, joten pystyn jo aika hyvin pohtimaan tuota puolen vuoden pituista lainausjaksoa objektiivisesti. Soile-Maria sanoi minulle heti ensimmäisellä tapaamisellamme, että saan ja minun pitää kirjoittaa täysin rehellisesti, sillä hän haluaa myös kuulla, jos kehitysehdotuksia ja negatiivisiakin fiiliksiä nousee esiin – minkäänlaista ”kehumispakkoa” ei siis todellakaan ole, ja voittekin uskoa, että kertomani kokemukset ovat täysin rehellisiä. Mutta on pakko todeta, että mitään varsinaista pahaa sanottavaa ei ole – päällimmäiseksi jäänyt tunne Vaatepuun jäsenyydestä on todella positiivinen! Kun menin viimeistä kertaa palauttamaan lainani Vaatepuuhun, sanoin kassan takana seisseelle Vilmalle, että jäsenyyden päättyminen harmittaa kovasti. 🙂

Mitä Vaatepuun jäsenyys opetti?

Vaatelainaamon jäsenyydellä oli monenlaisiakin vaikutuksia. Ensinnäkin se vaikutti omiin kulutustottumuksiini. En ole muutenkaan koskaan ollut erityisen kova shoppailemaan, ja ostan paljon käytettynä, mutta lainaamojäsenyyden aikana oma vaateshoppailu jäi aivan minimiin. En varmaan vuosiin ole ostanut niin vähän vaatteita kuin jäsenyyden aikana. Käytännössä en ostanut lähes mitään – vain Italian-reissua varten bikinit ja rantavaatteen sekä kaksi uutta kesävaatetta. Aina kun kuljin kaupungilla ja jonkin vaateliikkeen näyteikkuna yritti huutaa minua puoleensa, pystyi järjen ääni päässäni toteamaan, että minun ei tarvitse ostaa mitään uutta, kun voin lainata jotain kivaa uutta pian lainaamolta.

Jäsenyys siis auttoi säästämään sekä rahojani että luontoa!  Nyt kun jäsenyys on päättynyt, olen kaivannut jotain pientä uutta pukeutumiseeni, ja olen käynyt kirpputorilla, mutta en ole lainkaan mennyt pyörimään kaupoille tai tilannut mitään netistä (tosin sitä en ole muutenkaan oikeastaan koskaan pahemmin harrastanut). Ylipäätään suhteeni omistamiseen muuttui entisestään ja vaatelainaamon jäsenyys sai pohtimaan sitä, miksi kaikki pitäisi aina omistaa itse? Miksi asioita ei voida enemmänkin lainata ja jakaa toisten kanssa? Uskon kyllä, että tämä on se suunta, johon tullaan tulevaisuudessa menemään entistä enemmän.

Vaatelainaamon jäsenyys toi myös muutoksia ja rohkeutta omaan pukeutumiseeni. Uskalsin rohkeammin kokeilla sellaisia vaatteita, joita en ehkä tulisi ensimmäisenä ostaneeksi kaupasta. Kaupasta omaksi ostaessa olen hyvin harkitseva ja pohdin, tulenko käyttämään vaatetta vähintään 5 vuotta eteenpäin. Tuolla ajatusmallilla ostetut vaatteet ovat luonnollisesti aika neutraaleja kuvioiltaan ja väreiltään. Lainatessa ei puolestaan tarvinnut miettiä tällaisia asioita, vaan saattoi hullutella ja lainata jotain räväkämpääkin niin värien kuin kuosien suhteenkin.

Samoin opin entistä enemmän olemaan välittämättä vaatteiden kokolapuista ja saatoin yhtä hyvin päätyä lainaamaan S-kokoisen kuin XL-kokoisen vaatteen, koska lainaamolla on paljon rentoja malleja, jotka sopivat kokolapusta huolimatta monen kokoiselle. Tätä aion noudattaa jatkossakin! Lisäksi tutustuin moniin kotimaisiin merkkeihin, joiden vaatteita en ollut aiemmin käyttänyt, mutta joihin tykästyin: Andiata, R/H, R-Collection, Uhana Design..  Sellainen ihan konkreettinen asia jäi myös käteen, että vaatelainaamokokeilun jälkeen vaatekaapistani löytyy uusi väri – vihreä! En ollut koskaan osannut käyttää vihreää, mutta vaatelainaamokokeilun aikan tuli jostain kummallisesta syystä lainattua useampikin vihreä vaate, ja väri jäi käyttöön senkin jälkeen. Ostin kirpputorilta itselleni elämäni ensimmäisen vihreän vaatteen, mitä ei varmasti olisi tapahtunut, jollen olisi tullut lainaneeksi monia vihreitä vaatteita Vaatepuusta. Tämä on ihan mahtava ja oikeasti tosi konkreettinen kokeilusta käteen jäänyt asia.

Opin myös entistä enemmän lukemaan vaatteiden pesu- ja hoito-ohjeita. Vaatepuussa ohjeistetaan joka kerta asiakasta kunkin vaatteen hoidosta, ja muistutetaan käyttämään hajusteetonta pesuainetta ja skippaamaan huuhteluaineen käyttö. Meillä ollaan kyllä jo pitkään oltukin käyttämättä huuhteluainetta ja käytetty vain hajustamattomia pesuaineita, mutta jotenkin näiden asioiden tärkeys korostui taas, koska siten yhteisen vaatekaapin vaatteet sopivat varmasti kaikille, myös herkkäihoisille ja hajusteyliherkille.

Vaatepuun jäsenyyden aikana myös juhlavaatekriisit loistivat poissaolollaan. Useinhan juuri juhlien aikaan tulee se fiilis, ettei ole mitään päällepantavaa ja että ”pitäisi” hankkia jotain uutta. Nyt juhlat olivat pukeutumisen kannalta ihan erityinen ilonaihe, kun tiesi että pääsee lainaamaan jotain kivaa ja näyttävää juhlavaatetta Vaatepuusta. Lainasin muun muassa ihanan Katri Niskasen hameen vapuksi, Katri Niskasen mekon kummipojan rippijuhliin ja Ivana Helsingin paljettimekon Elton Johnin keikalle. Näitä upeita vaatteita en olisi koskaan raaskinut ostaa omaksi, mutta nyt pääsin käyttämään niitä juhlatilaisuuksissa ja se oli kyllä aivan huippua!

Mitä konseptissa voisi kehittää?

Jos sitten pitää miettiä asioita, joita konseptissa voisi kehittää, niin mieleeni tulee lähinnä vaatteiden lainausaika. Tästä taisin jo kirjoittaa jossain aiemmassa postauksessanikin. Vaatteiden laina-aika on siis 1-2 viikkoa kerralla, jonka jälkeen ne pitää siis palauttaa ja vaihtaa uusiin. Lainaamo ei sijaitse sellaisen reitin varrella, jota itse arjessa kulkisin, ja minulla ei ole Kruununhakaan oikeastaan mitään muuta asiaa lähes koskaan. Minun piti siis varata aina erikseen joku iltapäivä siihen, että käyn lainaamolla vaihtamassa lainani. Välillä tämän ajan löytäminen saattoi olla arjen pyörityksessä aavistuksen hankalaa, ja kaksi kertaa puolen vuoden aikana kävi niin, että en päässyt lainaamolle ajoissa, ja maksoin sitten 10 euron maksun lisäviikosta. Siksi itselleni sopisi paremmin sellainen systeemi, että vaatteita saisi kerralla lainaan hieman enemmän ja niitä saisi pitää vaikkapa 3-4 viikkoa. Jäsenyyteni päätyttyä tunsin aavistuksen jopa jonkinlaista helpotusta siitä, että minun ei tarvitse nyt miettiä, milloin löydän ajan lähteä lainaamolle.

Koska lainaamon valikoima vaihtuu jatkuvasti, kun osa vaatteista on lainassa ja vaatteita myös vaihdetaan eri lainauspisteiden kesken, on tietysti myös valikoima joka kerta erilainen. Tämä aiheutti itselleni sen, että joskus löysin lainattavaa helpommin ja nopeammin, ja joskus taas pörräsin lainaamossa aika pitkään etsien jotain itselleni sopivaa – ja toisinaan tuntui aluksi hetken, että en löydä mitään. Vaan aina kyllä lopulta löysin, ja tämä myös toisaalta kannusti kokeilemaan välillä jotain itselle ”uudenlaista”. Saattoi myös käydä niin, että näin jotain erityisen kivaa ja ajattelin lainaavani sen seuraavalla kerralla – mutta tuolloin se olikin lainassa, ja samaa vaatetta ei välttämättä enää koskaan tullut vastaan. Eli vaatteet vaihtuvat tiuhaan, mutta samatkin vaatteet saattoivat toki tulla useita kertoja vastaan ja yhden paidan myös lainasin kahteen eri otteeseen.  Täytyy muuten sanoa, että lainaamoon oli myös aina tosi kiva mennä, koska siellä on aivan ihana henkilökunta ja siellä tunsi itsensä aina todella tervetulleeksi. Myös asiakaskunnan välillä vallitsi ihanan lämmin tunnelma, ja vaatteita soviteltiin usein kimpassa ja toimittiin puolin ja toisin makutuomareina.

Yksi asia, jota hieman mietin, on se että lainaamon jäsenyyden voi tällä hetkellä ostaa käyttöönsä kerrallaan 6 kuukauden ajaksi. M-jäsenyys, joka minulla oli käytössäni ja joka oli mielestäni itselleni sopivin kooltaan, maksaa 280 euroa. Se voi olla joskus iso raha maksettavaksi kerralla, ja varsinkin jos kokeilee vaatelainaamoa ensimmäistä kertaa. Siksi olisi kiva, jos jäsenyyden voisi myös saada vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi hintaan 140 euroa. Jos ei ole kovin korkea palkka, voi olla helpompaa maksaa useammin pienempi summa, kuin kerralla iso summa. Tokihan sitä voisi ottaa myös esimerkiksi XS-jäsenyyden hinnalla 150 euroa / 6 kk, mutta kyseisellä jäsenyydellä saisi minun makuuni liian vähän lainoja kerralla ja sitten pitäisi olla aikaa käydä vaihtamassa lainat oikeastaan ihan joka viikko.

Kuten jo ylempänä kirjotinkin, päällimmäisenä Vaatepuun jäsenyydestä jäi tosi hyvä fiilis, ja se että jäsenyys on nyt ohi, harmittaa vähän! Varsinkin nyt pikkujoulukauden kynnyksellä, kun on paljon juhlia tiedossa, ja tiedän miten ihania vaatteita Vaatepuusta olisi voinut lainata juuri tähän sesonkiin.

Toivon ja uskon, että vaatelainaamo-konsepti on tulevaisuuden pukeutumismuoto. Yhä enemmän korviimme kantautuu uutisia siitä, miten pikamuoti on todella epäekologista ja saastuttaa aivan hurjasti. Koska useat meistä kuitenkin tykkäävät pukeutumisesta ja tyylistä, on vaatelainaamokonsepti oiva ratkaisu tähän – saa kokeilla erilaisia tyylejä ja vaatteita ilman tarvetta hankkia niitä omiksi. Ja Vaatepuun vaatteet ovat suurimmalta osin vielä kotimaisilta merkeiltä!

Itse päätin, että haluan kyllä taas tulevaisuudessakin olla vaatelainaamon jäsen, ja ajattelin pyytää jäsenyyttä joko joulu- tai synttärilahjaksi. 🙂 Ihan mahtava lahjavinkki siis tulevaa juhlakautta ajatellen!

Kiinnostaako vaatelainaamo-konsepti? Vai oletko ehkä kokeillut sitä? 🙂

-Netta