6. Oman onnen oja
Pakupäiväkirja 6.
Jatkossa matkapostauksia ei varmasti tule tätä tahtia, vaan aina silloin kun pääsen hyvien wifi-yhteyksien äärelle. 🙂 Aiemmin olen vielä pyrkinyt ottamaan kaiken ilon irti kotififistä. 🐶 Onneksi kuvien käsittelyyn ja kirjoittamiseen ei nettiä tarvitse. Julkaisun tuominen päivänvaloon saattaa olla vain vähän hankalampaa.
Nyt on Ilpoisten asunnon ovi suljettu viimeisen kerran ja avaimet jätetty pöydälle, lauantain syyspäiväntasauksena. 🙏 Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja siirrytään ”virallisesti” syksyyn. Syksy on muutenkin aina suurten muutosten aikaa joten mikä olisi ollutkaan symbolisempaa kuin tämä. Minipaniikki meinasi iskeä siinä vaiheessa kun hyppäsi illan pimeydessä hissiin, lähti talosta viimeisen kerran ja tajusi olevansa täysin auton armoilla. Todettiin siinä hiljaisuuden keskellä että nyt ollaan oman onnen nojassa, tai ojassa, miten sen nyt ottaa. Ensimmäinen yö ajettiin Paimion pimeyteen uimarannan parkkipaikalle jossa oli aamulla hyvä tila räjäyttää auton sisältö parkkikselle ja tehdä vähän järjestelyitä. Oltiin meinaan aika brutaalisti törkätty viimeiset tavarat autoon asunnon loppusiivouksen jälkeen ja lähdettiin kaasu pohjassa baanalle.
Yllä kuva tyhjästä häkkivarastosta (🙏🙏🙏), ja vieressä todiste siitä että varasto johon loput kamat jätettiin lukittiin viimeisen kerran. Tämä meidän kahden neliön varasto olikin sitten lopulta melkoisen täynnä tavaraa. Tilaa oli riittävästi, joten sinne päätyi aika paljon kamaa jota ei olisi tarvinnut edes säästää. Käytettiin kirjaimellisesti varaston koko tila jokaista pikkuista koloa myöden. Viimeinen asia joka ilpparin asunnosta lähti autoon mukaan olivat peitot. 😁 Tuo asunnon loppusiivous on aina yllättävän suuri ruljanssi johon menee enemmän aikaa kuin olettaisi.
Kaasujalka höllenikin sitten jo Lohjan kohdalla jossa suoritettiin sukulaisten ja kavereiden morottamisia. Meillä oli myös iso kassillinen kotoa tulleita spraymaaleja jotka mieluusti oli kulutettava ennen laivaan hyppäämistä. Lohjalta löytyy pari graffitiseinää niin tuli sitten suhaistua viimeiset piissit vielä Suomen puolella.
”Toiki pitäis viedä Paloniemeen” on kuulemma yleinen lohjalainen lausahdus siellä sijainneen mielisairaalan takia. Toka yö yövyttiin siis Paloniemellä. Näihin lohjaisiin rantamaisemiin tuli aamulla herättyä. Täällä Suomessa alkaa olla aika vilpakka aamuisin. Retkielämä on kyllä kivaa ja pikku kylmyys kuuluu asiaan (tai sitten olen siihen niin tottunut). Autossa on ollut erittäin hyvä nukkua ja joka iltainen Task, eli sängyn avaaminen on todella nopea prosessi. 👍Ja sivuhuomiona, tämän auton remppaaminen oli siitäkin syystä vähän hankalaa että se on sulavasti pyöreäreunainen eikä laatikonmallinen niin kuin kuvista näette. 😄
Seuraavan päivänä ravitseva aamupala matkakumppanin Mummin & Mutsin luona ja sitten suuntana Helsinki! Nyt on sosialisoitu monen vuoden edestä. Tehtiin niin monet vierasvisiitit ennen Suomesta lähtöä että ollaan varmasti ilomielin molemmat turpa kiinni pari päivää ja hypätään laivaan. Helsingissä tehtiin vielä muutamat morottamiset ja käytiin Vantaan King Kebabissa. Ehdottomasti paras kasvisrulla jonka olen koskaan syönyt, 5/5.
Viimeinen törkykallis tankkaus Suomen puolella. 😄 Kyseinen huoltoasema on arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemaa Casa Finlandia ”kokoelmaa” nimeltänsä CF-200. Näitä huoltsikoita on kaksi, ja blogiani enemmän seuranneet mahdollisesti tietävät että olen kova Suurosen Futuro -talojen fiilistelijä. Tavoite on että reissun aikana käyn bongaamassa ehdottomasti ainakin yhden Futuro -talon jostakin päin Eurooppaa, mieluusti enemmän.
Matkaseuralaiseni otti varaslähdön etelään ja kävi virallisesti Espanjan puolella, nimittäin Espanjan suurlähetystössä hakemassa passinsa. Niin kuin paikalla hänelle todettiin, Suomen passilla hän ei tee tuolla mitään, lähetystö on täysin Espanjan reviiriä. Passikin haettiin ajallaan, paikka meni kello 13 kiinni ja olimme pihalla noin kahdeksan minuuttia ennen sulkemista! 🤙🤌
Päätettiin yhtäkkiä ostaa samalle illalle laivaliput Viroon koska iltalähdöt olivat sen verran edullisia, eikä kauheasti huvittanut enää jäädä yöksi Helsinkiin. Pikku hermostumista alkoi leijailemaan ilmassa, miten päästään tullista läpi tämän auton kanssa ja kuskia tietysti kuumottaa alkukankeudessa lähteä ulkomaille ajelemaan. Itse en ole koskaan ollut edes laivassa auton kanssa, joten uusi kokemus tämäkin. Yhdessä postauksessa mainitsinkin että raja matkailuauton ja tavallisen auton välillä on hyvin häilyvä, matka-autosta tulee verot maksettavaksi. Meidän pakumme on erittäin epämääräinen tapaus, joka ei ole matkailuauto, mutta jossa on kuitenkin muutama ”huonekalu” ruuvattu kiinni. 🙂 Kukaan ei kurkannut tullissa autoon sisälle, päästiin etenemään ja nyt ollaankin onnellisesti laivassa kohti Tallinnaa. Kello on perillä sen verran paljon että katsotaan vain eka hyvällä kohdalla oleva parkkipaikka ja jäädään nukkumaan. Todennäköisesti joku uimarannalla sijaitseva parkkis, siitä on nyt näyttänyt tulevan tämän reissun teema. 🧜♀️
Näihin kepsuisiin (vönerrullaisiin) ja laivaisiin tunnelmiin täältä tähän. 👌😀 Sen verran nopea tämä matka Viroon että ollaan varmaan kohta jo perillä.
