63. Järjestäytynyt kissallisuus
Pakupäiväkirja 63.
Lauantai-sunnuntai yöksi oltiin jääty Figueresin kaupungin liepeille. Laitettiin sänkyä kuntoon ja fiilisteltiin mustaa kissaa joka tuli viereiseen puuhun teroittamaan kynsiään. Kohta paikalle ilmestyi toinenkin musta kissa ja kaverukset alkoivat leikkimään. Sitten tuli kolmas kissa. Neljäs… Viides, kuudes. Kissat juoksentelivat ympäriinsä ja muutama taisi yrittää vähän autoonkin sisälle. Ulkona oli pilkkopimeää ja joka suunnassa loisti taskulamppujemme valossa kirkkaita keltaisia kissansilmiä. 😹 Hyvin epäilyttävää parveilua.
Matkakaverin kuolemattomat letkautukset: ”päästiin järjestäytyneestä rikollisuudesta ja tilalle tuli järjestäytynyt kissallisuus…”. Kissat olivat niin tuttavallisia että joku on selvästi heitä ruokkinut ja odottivat saavansa meiltäkin ruokaa. Yöpymistä ajatellen katukissat ovat tuhat kertaa mukavempia kuin koirat. Kissat eivät ole liian uhkaavia, lähtevät helposti karkuun, ja ovat useasti vielä suhteellisen terveen näköisiä. Joten liiallisen kissapopulaation takia ei varmasti mikään yöpaikka skippaantuisi kuten koirien kanssa on käynyt.
Hetken päästä automme vierestä kuului toisen auton ovien pauketta. Joku tulikin juuri paikan päälle ruokakuppeineen päivineen antamaan kissoille kunnon läjät sapuskaa. Aina kiva huomata jos joku paikallinen sentään yrittää pitää eläimistä huolta. Tuolla yöpaikalla oli lisäksemme toinen matkailuauto ja rekkarista päätellen he olivat suomalaisia. Illalla vielä kolmas matka-auto saapui parkkiin, riehakas espanjalainen perhe teki leirinsä täsmällisesti automme kylkeen vaikka parkkipaikka oli valtava ja tilaa oli joka suunnassa. Tuollainen lähentely tietysti saattaa ärsyttää pientä suomalaista matkaajaa. 🤠 Aamulla kuitenkin oltiin kaikki yhtä suurta iloista perhettä kissallisuuksien keskellä. 🐈⬛🐈⬛
Kissat parveilivat ja rapsuttelivat itseään aamuauringossa ja odottivat saavansa ruokaa. Myös kissanpentuja näkyi taas pusikossa. Tuli mainittua että parkissa oli illalla toinenkin suomalainen auto. Kyseiset reissaajat, meitä iäkkäämpi pariskunta rohkeni tulla aamulla juttelemaan. Heillä oli autosta hajonnut kytkin. Mies oli itse automekaanikko mutta ongelma oli että ei ollut mitään paikkaa jossa autoa voisi fiksata. Heillä oli kuitenkin kontaktit autoliittoon ja tuolta pitäisi viimeistään saada apua. Meistäkään ei tuossa tilanteessa mitään hyötyä ollut, mutta kuulemma jo auttoi kun pääsi purkamaan sydäntään jollekin. 🙏
Pariskunta oli Lahdesta kotoisin ja heillä oli mukanaan myös pieni koira. Tuli tietysti kysyttyä että tarvitseeko matkaajat kyytiä jonnekin, vaikkapa ruokakauppaan. Oli kuitenkin sunnuntai ja kaupat ja korjaamot olivat aikalailla kiinni. Heidän ei auttaisi kuin odotella seuraavaan päivään. Onneksi kyseinen parkkipaikka oli todella hyvä paikka jäädä pitämään leiriä. Kaupatkin olivat kävelymatkan päässä.
Oli ihan hauskaa vaihdella reissukokemuksia muiden kanssa. Kerrottiin tietysti omasta auton hajoamisesta Bosniassa, liiskaantuneesta kaasukeittimestä ja muista draaman ja tragedian sävyttämistä tempauksista. Myös kokemuksia eri liikennekulttuureista tuli vaihdettua runsain mitoin. Esimerkiksi yhteinen ärsytyksen aihe oli selvästi tietullien epäselvät ohjeistukset. Tulleista ei välillä ota selvää mitä kuuluu tehdä, missä ja miksi. Yleensä tuokin hoituu lopulta niin että sitä ajaa vaan johonkin luukulle ja vinguttaa korttia johonkin pömpeliin kunnes puomi aukeaa ja matka jatkuu. 👍 Toivotettiin lahtelaisille onnea auton kanssa ja kaikilla oli sama suunta, joten ehkä törmättäisiin uudestaankin. Seuraavaksi oli suuntana nimittäin Barcelona. Ennen Barcelonaa matkalla tulisi kuitenkin Gironan kaupunki. Girona on noin sata kilometriä Katalonian pääkaupungista Barcelonasta koilliseen.
Girona on historiansa aikana kokenut 34 eri taistelua, mistä syystä se on saanut lempinimekseen La Ciudad de los Sitios / Piiritysten kaupunki. Girona on aina ollut merkittävä kaupunki Kataloniassa ja sen pystyi huomaamaan. Gironan vanha kaupunki teki itseeni suurimman vaikutuksen kaikista vanhoista kaupungeista joita ollaan tällä reissulla nähty, ja niitä on paljon! Gironan kaupungissa on vaikutteita roomalaisilta, arabialaisilta, juutalaisilta sekä kristityiltä.
Katedraalin piha oli täynnä piirustelevia taiteilijoita.
Asioita joita en olisi uskonut löytäväni mistään päin ulkomaita. NOCCO ja Filipinos-keksit.. 🧐🧐 Päivän suuri tärkeä fakta: nuo ovat kaikkien aikojen suosikkikeksejäni.
Gironassa oli todella taianomainen iso puisto jossa oli valtavan kokoisia vanhoja lehtipuita. Jos olisin paikallinen, olisin tuolla varmaan joka päivä retkeilemässä tai lenkillä.
Linnunpöntön sijaan lepakonpönttö.. 😁
Ja tuttu näky tällä reissulla: nuudelisoppaa!!
Girona oli todella hieno ja historiallinen paikka. Tuolla on varmasti ihmisen hyvä elää, ei liian lähellä eikä myöskään kaukana Barcelonaa. Gironasta otettiin pikkuhiljaa suuntaa juurikin Barcelonaan mutta tehtiin vielä pyhiinvaellusreissu spraymaalitehtaan pihalle. 😄 Jäätiin matkan varrelle myös yöksi, jotta jaksaisimme sitten koko seuraavan päivän painattaa isossa kaupungissa. 😎 Ensi kertaan. 🍹🍹🍹
–
Illan pyykkien pesuttelun jälkeen osa pyykeistä olivat aamulla edelleen märkiä, joten autoon askarreltiin taas hienot pyykkinarut. Seuraava tehtävä oli löytää mahdollisesti kaasukeitin. Läpikävimme todella monta kauppaa löytääksemme uuden keittimen tai Trangian polttoöljyä. Potentiaalisia kauppoja oli, vähän Motonetin tyylistä sun muuta rautakauppaa mutta emme löytäneet kuin yhden tyyriin butaanikaasupullon.
Yläpuolisen parempaa keitintä ei Ranskan kaupoista löytynyt! Kyseinen Cuisinier ei kuitenkaan lähtenyt matkaan mukaan. Seuraavaksi tuli suoritettua rajua googlettamista ja tuloksena löytyi tieto kaupasta joka mahdollisesti myisi sopivaa polttoöljyä. Pienessä Toolstation liikkeessä oli lähinnä vain tiski, mutta kuvaa näyttämällä kaupan työntekijä lähti takatiloista hakemaan oikeanlaista pulloa. Jes! Pitkästä aikaa pääsisi taas käyttämään Trangiaa. Nyt ei siis ollut enää kiirettä löytää uutta kaasukeitintä.
Tankkiin bensaa vielä Ranskan puolella. Vaikka itselläni ei asukaan sukulaisia Espanjassa, niin nyt tuntuu vähän kuin olisi ajanut kodista kotiin. Espanjassa on niin helppo olla. Ainakin kielestä ymmärtää jotakin! Jos en minä, niin matkatoveri vähintäänkin. Itsekin osaan sanoa: ay caramba oikeissa, sille tarkoitetuissa tilanteissa. 🫡 (Oikeasti olen käynyt espanjan ykköskurssin mutta tuosta on aikaa).
Lauantai meni suurimmaksi osaksi ajellessa Espanjan suuntaan. Raja ylitettiin Le Perthusin kohdalta. Raja-alueen molemmin puolin oli todella paljon erilaisia ruoka- ja vaatekauppoja, hotelleja ja toimintaa. Rajapaikka ei ollut mikään autiokylä niin kuin monissa muissa paikoissa. Vanhat rajavartiokopit lojuivat kuitenkin tyhjillään mutta minkäänlaista vartiointia ei rajan ylitykselle ollut. Espanja saavutettu ja se on ollut vähän niinkuin yksi tämän reissun päätavoitteista. Toki, Espanjan alkupää kuljetaan Kataloniassa ja jos katalonialaisilta kysytään, emme ole Espanjassa laisinkaan. Suuri osa puhuu kataloniaa ja tuo eroaa espanjan kielestä jonkun verran. Kataloniaa alueena on ehkä vaikea ymmärtää, mutta kai läheltä liippaa jos mietiskelee vaikkapa Ahvenanmaata ja vertaa tuohon. Sillä erotuksella että ahvenanmaalaiset eivät yritä kynsin ja hampain päästä irti Suomesta, niin kuin katalonialaiset yrittävät päästä Espanjasta.
Bongattiin matkalla kyltti Salvador Dalin museosta joka veti meitä puoleensa. Päädyttiin siis Figueresin kaupunkiin. Tarkoitus oli käydä katselemassa pelkästään museota mutta kaupungin läpiajaessa huomasimme että koko paikka näytti todella kivalta joten jätimme auton parkkiin ja lähdimme tuonne kävelylle.
Kuten monet varmasti tietävät Salvador Dalí oli espanjalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän on syntynyt Figueresissa ja myös haudattu kyseiseen kaupunkiin. Picasson lisäksi hän oli aikansa kuuluisin elävä taiteilija. Showmies oli tunnettu erikoisista tempauksistaan. Dalin tuotanto on valtava. Hän on kirjoittanut lukuisia manifesteja, romaaneja, runoja, romaanin, esseitä ja niin edelleen! Parhaiten hänet tunnetaan tietysti surrealistisista teoksistaan.
Figueresissa oli elämää, kivoja kauppoja, hienon näköisiä ja idyllisiä ostoskatuja. Todella kiva paikka. Pohdittiin Dalin museoon menemistä seuraavana päivänä mutta liput maksoivat 17€ per naamari joten päätettiin skipata tuo. Jo pelkästään museon ulkopuolella oli todella paljon mielenkiintoista katseltavaa.
Katalonialaiset pyrkivät kovasti päästä itsenäisyyteen ja antavat sen myös rajusti näkyä kaduilla. Espanjan lippuja ei näy vahingossakaan missään. Jopa motarilla ajellessa vastaan on tullut tekstejä: ”This is not Spain”. Yhdellä motarin yli kulkevalla sillalla oli kannanottajia liehuttamassa lippuja, banderollien kera jossa luki jotakin itsenäisyydestä. Katalaanit ovat useaan otteeseen historiassa halunneet itsenäisyyttä tai laajempaa itsehallintoa. Heillä on oma kielensä, kulttuurinsa joitakin omia lakeja.
Jotkut saattavat muistaa Katalonian kriisin vuonna 2017. Espanjan toisen tasavallan perustamisvaiheen aikana Katalonia ennätti julistautua itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1931, mutta Espanjan keskushallinto ei tunnustanut yksipuolista julistusta. Seuraavana vuonna hallitus myönsi Katalonialle itsehallinnon, mutta perui sen 1934 epäonnistuneen itsenäistymisyrityksen jälkeen. Katalonian parlamentti äänesti alueen itsenäisyydestä vuonna ja 2017 ja julisti Katalonian tasavallan. Espanjan keskushallinto kuitenkin mitätöi itsenäisyysjulistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa. Tuloksena oli poliittinen yhteenotto. 😮💨
Jatkettiin matkaa ja lähdettiin etsimään yöpaikkaa. Pakko todeta että ensimmäinen pikkukaupunki heti Espanjan rajan yli tultaessa tarjosi meiningiltään enemmän kuin yksikään Ranskan läpiajetuista kaupungeista yhteensä. Ollaan muutenkin mietiskelty mitkä ovat olleet tämän autoreissun käytyjä suosikkipaikkoja. Bosnia & Hertsegovina ja Romania menevät kummankin mielestä ehdottomasti vaikkapa Italian ja Ranskan yli eksoottisuudellaan ja mielenkiintoisuudellaan. Näistä kahdesta taas miljoona kertaa mielummin valitsisin matkakohteeksi Italian kuin Ranskan. Ranskan meininki ei niin sanotusti resonoinut itseäni ollenkaan. Toki ajettiin lähinnä vain rannikkoa pitkin ja tuo on ehkäpä se kehnoin paikka roadtrippailla. Joka paikassa on tietysti aina omat hauskat juttunsa. Italia ja Ranska olivat ajelijalle hieman hankalia. Viro/Latvia/Liettua/Puola aivan 5/5 autolla kuljettavaksi. Huoltoasemia, vettä ja vessoja löytyy eivätkä surulliset katueläimet kiusaa reissaajaa. Espanjan puolella alkoi myös Ranskan jälkeen ilmenemään asioita joita yleensä pitää täysin itsestään selvinä juttuina. Huoltoasemat olivat kunnollisen oloisia ja niissä oli kunnon myymälät. Kaupungilla kävellessä voi löytää pieniä ruokakauppoja sieltä sun täältä, ei pelkästään Chanelin ja Guccin vaatekauppoja ja viiniä.. 🍷😁😁 Seuraavana päivänä törmättiin leiripaikalla ensimmäistä kertaa toisiin suomalaisiin autoilijoihin. Ensi kertaan!