Tili tuli, tili meni… Onko myös sinulle tuttua, että rahat hupenevat palkkapäivän jälkeen sinne tänne, eikä mitään jää säästöön? Taloudenhoito on taitolaji, jossa myönnän itselläni olevan paljon parannettavaa.

Kun luottokorttilaskut kasvoivat niin suuriksi, että ne tunkeutuivat yöuniin oli pakko myöntää, että taloudenhoito (lue: tuhlailu) oli lähtenyt käsistä. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin me suomalaiset tarvitsisimme 3,8 maapalloa. Arvion mukaan nelihenkisen perheen kotoa löytyy noin 30000 tuotetta, joista aktiivisessa käytössä on vain 1000.

Turha tavara ei ole vain turhaa rahankäyttöä, vaan myös turhaa kuormitusta ympäristölle. Heinäkuun lopussa vietimme maailman ylikulutuspäivää. Ylikulutus tarkoittaa, että kulutamme enemmän kuin mikä on maapallon rajoissa kestävää. Henkilökohtaisesti tiedän, että velaksi eläminen rassaa mieltä. Oman talouden hallinta lisää omaa hyvinvointia, antaa onnistumisen kokemuksia ja tietenkin parantaa omaa taloustilannetta.

Huoleton rahankäyttöni paljastui (myös itselleni) parisuhteessa. Yllättävän monella on kumppaneiltaan salassa olevaa rahaelämää. Meillä törmäyskurssille joutui kaksi erilaista kuluttamisen mallia, esimerkiksi se että toinen käyttää 4-5 euroa kahviin, tuntuu toisesta tuhlailulta. Tosiasioiden myöntäminen on kurja ja nolo asia, mutta samalla hyvä, koska se on ensimmäinen askel eteenpäin. Silloin ollaan hiukan lähempänä sitä, että ongelma voidaan ratkaista. Parisuhteessa raha-asioita  kannattaa lähteä ratkomaan avoimuudella.

Kulutuksen vähentäminen tuntuu ajoittain vaikealta, vaikka tietääkin, että säästökohteita löytyy. Kun joka puolella mainostetaan uutta kulutettavaa, on vaikeaa itse vähentää omaa kulutusta. Kaikkein merkityksellistä itselleni on ollut vähentää ja jättää huomioimatta kaikenlaiset odotukset siitä, miten elämä tulisi elää ja miltä sen tulisin näyttää ulospäin.

Yritän jatkossa miettiä vielä enemmän, mitkä ovat niitä arvoja, joiden haluan näkyvän omassa elämässäni ja vaikuttavan valinnoissani. Ekologisessa kuluttamisessa painotetaan ympäristön säästämistä ja kulutuksen vähentämistä. Kaikella kuluttamisella on vaikutus ympäristön tilaan ja kaikilla kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä.

Ekologinen kuluttaja ostaa tuotteita vaan tarpeen mukaan eli kaikki heräteostokset kannattaa jättää tekemättä. Ekologinen kuluttaminen on harkittua kuluttamista. Lupaan pitää ”nyt kärähdit” -viikot seuraavan palkkapäivän jälkeen. Kirjoitan silloin ylös kaikki ostokseni ja katson mihin rahat katoavat ja yritän tukkia rahareijät.

:Anna

Tiedättehän sen fb:n tavan muistuttaa säännöllisesti menneistä päivityksistä? Tänään havahduin siihen, että vuosi sitten sain diagnoosin työuupumuksesta. Yhtenä aamuna mieli ja kroppa pisti hommalle stopin. Aikataulut ja keskeneräiset projektit ahdistivat niin, etteivät jalat suostuneet toimimaan, isot koulutustilaisuudet ja niissä luennointi eniten. Hotellihuoneessa rintaa puristi, sydän hakkasi, oksetti ja itketti. Miten työ, josta ennen nautti, yhtäkkiä tuntui painajaiselta.

Olen aina suhtautunut työhön intohimoisesti. Olin saanut työpaikan, josta olin haaveillut jo pidempään. Uudessa mielenkiintoisessa työssä en osannut rajata työpäivien pituutta, työ ja vapaa-aika läikkyivät – tuntui että olin koko ajan töissä. Työn määrä tuntui järkyttävän suurelta, ei ollut aikaa tehdä mitään kunnolla. Mitä enemmän pinnistelin, tekemättömien töiden lista vain kasvoi.

Olin jo päästänyt itseni niin pitkälle, että olin tottunut uupumukseen. Olin koko ajan huolissani: ehdinkö, osaanko, selviydynkö? Oikein mikään ei tuonut enää iloa, kaikesta löytyi mutkun ja sitkun. Ajatukset olivat jäässä ja lähimuisti surkea, mikä sai tuntemaan etten yksinkertaisesti kykene siihen, mihin pitäisi. Ammatillinen itsetunto romahti ja empatia muita kohtaan katosi. Samoin suhde ennen niin mielekkääseen työhön vaihtui kyynisyyteen. Mieleeni hiipi pahimpina hetkinä työmatkoja ajaessani jopa itsetuhoisia ajatuksia, mutta hoin itselleni: ”yritä pysyä hengissä”.

Uupumus syntyy asteittain, mikä tekee sen tunnistamisen vaikeaksi. Uupuessaan ajattelu ja huomiokyky heikkenevät. Uupuneessa mielessäni pysähtymistä helpompaa oli jatkaa hammasta purren eteenpäin. Olen yrittäjäperheestä ja minut on kasvatettu siihen että jaksaa, senkin jälkeen jaksaa vielä vähän ja loppujen lopuksi pitää jaksaa aina vaan. Työyhteisö ja lähipiirini eivät huomanneet, että olin palamassa loppuun. Töissä yritin tsempata loppuun asti, työyhteisön olikin vaikeaa hyväksyä jäämiseni sairauslomalle.

Minulla on paljon kohtalotovereita. Suomessa joka neljäs työikäinen kokee työuupumusta. Huolestuttavaa on, että jollain tavalla uupumus on normalisoitunut työpaikoilla. Yleisyydestään huolimatta työuupumukseen ei osata suhtautua. Uupunut jää yksin, sairastunutta saatetaan syyllistää siitä, ettei hän kestä työelämän ”normaaleja” vaatimuksia. Koen edelleen selittämätöntä häpeää bönäristäni. Yritän ymmärtää miksi sairastuin. Burnout ei ole työtäpakoilevien sairaus, vaan useimmiten siihen sairastuvat vastuuntuntoisimmat ja työhönsä intohimoisimmin suhtautuvat työntekijät.

Mitä opin tästä kaikesta? Opin ainakin sen, että myös työssä jota rakastaa voi palaa loppuun. Ymmärrän, että uupuminen voi osua kenelle tahansa. Lääke uupumuksesta toipumiseen on aika, mitään pikalääkettä siihen ei ole. Vuosi on itselläni osoittautunut lyhyeksi ajaksi loppuun palamisesta parantumiseen. Mutta hyvä startti on kuitenkin otettu. Tänäänkin uskaltauduin luokan eteen ja jopa nautin opettamisesta. Saan ilon nykyisin pienistä arkisista asioista, luonnosta ja perheestä. Edelleenkin minun täytyy opetella, että olisin vain kotona tekemättä mitään, ettei tarvitse ansaita hyväksyntää.

Elämä on tälläkin hetkellä omien rajojen tunnistamista ja niistä kiinni pitämistä. Uupumus jätti jäljet, muisti takkuilee yhä ja keskittymiskyky on huonompi, mutta osaan kuunnella itseäni paremmin ja olla hiukan armollisempi. Silti aina uupumuksen uusiutuminen pelottaa. Tästä sitkeästä seuralaisesta ei ole helppoa päästä eroon. Kerran tavattuaan se kurkistelee aina kulman takana.

:Anna