Reilua viikkoa ennen joulua ensimmäisellä lapsella nousee korkea kuume joka jatkuu erinäisten sivuoireiden saattelemana yhdeksän päivää. Alkuun elättelen toivetta, että se on jotain yksittäistä ja ohimenevää, vaikka alitajuisesti tiedänkin, ettei näin ole. Jouluaattona samassa taudissa on jo kolme lasta ja uutena vuotena koko perhe.

 
Pitkään ja hartaasti odotettu joululoma siis alkoi ja kului meidän perheessä tänä vuonna influenssan kourissa. Alkuun vaikutti siltä, että lapsilla on enterorokko, mutta sairastelun vaan jatkuessa alkoi käydä ilmeiseksi, että meillä sairastetaankin ensimmäistä kertaa ikinä influenssaa.
 
Itselläni on jo yli 12 vuotta äitinä oloa takana enkä ole aiemmin vielä törmännyt yhtä rajuun tautiin. Tällä kertaa meni 20 päivää putkeen niin, että yhdellä tai useammalla lapsella kerrallaan oli yli 39 astetta kuumetta. (Tässä yhteydessä lämpimästi suosittelen influenssarokotuksen ottamista. Itselläni se oli ja olinkin ainoa perheessä joka tautiin ei sairastunut.)
 
Tästä voisi äkkiä päätellä, että joulu, uusi vuosi ja samalla koko joululoma menivät ihan piloille. Ja siltä itsestänikin ensin tuntui.
Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, eivät menneetkään. Päin vastoin meillä oli monella lailla rennompaa ja kivampaa kuin pitkään aikaan.
 
Koskaan ennen ei olla ehditty olla yhtä rauhassa päivästä toiseen vain kotona, pelata rajattomasti lautapelejä, lukea kirjoja, katsella yhdessä sohvalla viltin alla televisio-ohjelmia, elokuvia ja piirrettyjä ja mikä tärkeintä, olla stressaamatta yhtään mistään. Kuumeiset lapset olivat tavanomaista rauhallisempia ja viihtyivät sisätouhuissa yllättävän hyvin.
 
Koska sairaille maistuivat ruuat huonosti, ei tarvinnut stressata ruuanlaitostakaan, vaan jokainen sai syödä sitä, mitä teki mieli. Joulukarkitkin riittivät tänä vuonna  harvinaisen pitkään, kun sairaille eivät maistuneet edes ne kovin hyvin.
 
Ainoa kurja juttu, ja se mikä itseänikin vieläkin harmittaa, on se että ei voitu tavata ketään kavereita ja tuttuja eikä kutsua meille vieraita. Uudenvuoden juhlatkin oli pakko perua. Myös lasten hartaasti toivomat ja odottamat kaverien yökyläilyt siirtyivät otollisempaan aikaan.
 
Mutta oli mukava huomata, ettei kaiken tarvitse aina olla niin ohjelmoitua ja suunniteltua, vaan muutenkin voi olla kivaa.
Kaikkein parasta koko jutussa oli se riemu, mikä syntyi kun kuumeiden laskettua päästiin taas pitkästä aikaa ulos puuhailemaan; pulkkamäkeen, luistelemaan ja lumitöihin. Kyllä arjen yksinkertaiset asiat vaan ovat niitä ihan parhaita juttuja, se unohtuu liian usein.
 
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
 
-Taru