Syntyä tytöksi

Raskaus on tuonut minut nyt jotenkin ihan uudella tavalla naiseuden äärelle. Jätin tarkoituksella käyttämättä sanaa ydin, koska ei naiseus lissäntymiskykyyn tai -haluun saatika synnyttämiseen tiivisty. Se on naiseuden yksi ulottuvuus. Tosin sellainen, jonka liepeillä ihminen kohtaa naisena väkisinkin jotain, mitä mies ei lähtökohtaisesti koskaan kohtaa.

Olen tuntenut itseni raskauden aikana yhtenä hetkenä naisellisemmaksi kuin koskaan, nyttemmin ehkä vähemmän sulokkaaksi ja enemmän manaatiksi, mutta kuitenkin. Olen törmännyt naisena olemista koskeviin odotuksiin aivan uudella tavalla. Koskaan aikaisemmin olemisestani ja tekemisestäni ei ole ollut yhtä vahvaa yhteiskunnallista käsikirjoitusta kuin nyt. Koskaan siihen ei myöskään ole kohdistunut näin vahvaa kiinnostusta ja kontrollia. Olen kohdannut aikaisempaan elämään verrattuna vähän erilaisia naisen kehoon ja ulkonäköön kohdistuvia normeja, mutta myös oppinut katsomaan niiden ohi ja käsittelemään niitä juurikin sellaisina, odotuksina joiden täyttämisessä on neuvotteluvaraa ja tilaa omalle ajattelulle.

Biologia

Lopulta olen joutunut kasvokkain sen ihmisyyden osa-alueen kanssa, jonka perinteisesti katsotaan yksinkertaisimmillaan erottavan naisen miehestä, lisääntymiseen liittyvän biologian ihmeellisyyden kanssa. Näen nyt ihan itse sen, että joitain naisen biologiaan liittyviä keskimääräisiä, ja nimenomaan lisääntymiseen liittyviä ominaisuuksia on mahdoton paeta, ja ne kyllä lopulta näyttelevät roolinsa siinä, minkälaisia ovat äidit ja millaisia ovat naiset äiteinä. Ja minkälaiseksi perheet muodostuvat. Ja minkälaiseksi sitten perheellisten naisten elämät. Keskimäärin. Olen joutunut myöntämään, että naisena olemisessa on jokin ulottuvuus, jossa tasa-arvo voi toteutua vain tiettyyn pisteeseen saakka. Nimittäin raskauden, synnytyksen ja äitiyden ulottuvuus. Vaikka asiahan on niin, että ylipäätään tieteen parissa ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä, jos edes käsitystä siitä, kuinka suuren osan sukupuolieroista selittää biologia ja minkä sosialisaatio. Me ei tiedetä muuta, kuin että kummallakin on roolinsa.

Tyttöveikkaus

Me ollaan saatu ultrassa työttöveikkaus, ja sillä oletuksella mennään varmaan synnärille saakka. Niinpä tänään voisi olla paikallaan miettiä, mitä se tyttöveikkaus tarkoittaa käytännössä. Koska sehän tarkoittaa aina jotain, meille muille ja hänelle itselleen.

Lottovoitto

Tämä aika on monin tavoin parempi tytöille ja naisille, kuin mikä tahansa toinen aika. Sanotaan että on lottovoitto syntyä Suomeen. Minä sanon että on lottovoitto syntä tyttönä, kaikista ajoista ja paikoista juuri 2020-luvun Suomeen. Aivan viime vuosina uskomattaoman vahva voima on myllännyt poliittistia ja yhteiskunnallisia rakenteita ympäri maailmaa, tai ainakin länsimaita. Myllyn pyörähtäessä käyntiin Suomi oli jo yksi maailman tasa-arvoisimpia maita, mitä tulee sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Meidänkään yhteiskuntamme ei silti ole välttynyt joutumasta myllyn jauhettavaksi. Minä koen, että Suomi on sen vuoksi tänään monin tavoin muuttunut, parempi paikka olla nainen ja tyttö kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Eikä vain parempi naisille, vaan kaikille. Aina kun sukupuolen perusteella tehdyt oletukset ja rajaukset tulevat näkyviksi, niiden voima heikkenee hiukan, mikä puolestaan vapauttaa pikkuhiljaa meitä kaikkia, sukupuoleen katsomatta.

Ja näkyviksi ne todellakin ovat tulleet. Vastentahtoisinkin sovinistijäärä joutuu katsomaan harjoittamaansa arkipäivän sovinismia seurauksineen silmästä silmään yhä useammin. Jos ei muuten, niin siksi, etteivät kanssaihmiset, varsinkaan naiset, enää purematta niele epäasiallista sukupuoleen perustuvaa kohtelua tai siedä edes ns. hyväntahtoista sellaista. Me ollaan opittu tunnistamaan sitä ja tarttumaan siihen ihan eri tavalla.

Meillä on malleja paitsi vahvoista naisista, myös vaihtoehtoisia malleja naisista, jotka haistattavat pitkät naiseuden  normeille, kuka millekkin. Roosa Meriläinen seksuaaliselle siveydelle, Kaarina Hazard lempeän ja pehmeän naiseuden odotuksille, Alma klassisen naiskauneuden normeille, Sanna Marin käsityksillemme vallasta maskuliinisena ominaisuutena ja etuoikeutena. Ne ensimmäiset näkyvät ja erilaiset naiseuden mallit ovat tärkeitä, koska ne vapauttavat ajattelua, murtavat naisten omia sisäisiä muureja, rikkovat yhteiskunnan lasikattoja ja avaavat ovia ihan käytännössäkin.

Käsi sydämmelle, olisitteko ikinä kymmenen vuotta sitten uskoneet, missä tilanteessa näiden asioiden suhteen ollaan nyt? Itse en olisi, mutta toisaalta, olenkin pessimisti.

Feminismi

Feminismi ei ole mennyt liian pitkälle. Eikä feminismi ole miesvihaa. Miesvihaa tai miehiin kohdistuvaa vihaisuutta tietenkin on mutta ei se liity oikeastaan feminismiin, vaan vastakkainasetteluun. Se liittyy turhautumiseen joka syntyy kun naiset tulevat entistä tietoisemmiksi piilossa olleista epätasa-arvoisista käytännöistä elämässään, mutta kohtaavat miesten taholta vähättelyä ja vastustusta. Patriarkaattinen järjestelmä on ikivanha rakenne, joka saa meidät, myös jotkut naiset ajattelemaan, että feminismissä on kyse liian pitkälle menneestä vihapuheesta. Niin ne rakenteet toimii. Niiden kuuluu olla sillä lailla huomaamattomia, että me luullaan ajattelevamme ihan itse. Tuntuu typerältä kirjoittaa tähän näin itsestään selvä lause, mutta feminismi ei pyri vapauttamaan sukupuoliroolien ja normien kahleista vain naisia, eikä se edes onnistuisi. Miesten ja kaikkien muidenkin pitää vapautua myös.

Sukupuoliroolit

Vapautumisella pitäisi aina tarkoittaa vapautta valita itse. Feminismi on ismi paikallaan, niin kauan kun sukupuoli tarpeettomasti rajoittaa yksilön mahdollisuuksia ja vapautta tai määrittää hänen asemaansa. Ajattelen kuitenkin, että on hyvä tiedostaa eräs sukupuolirooleja koskeva asia. Sukupuolta koskevat normit, kuten muutkin normit ovat käyttäytymistä ja valintoja ohjaavia ja samalla helpottavia, yhteisöelämää mahdollistavia ohjeita ja kirjoittamattomia sääntöjä. Meidän ajassa juuri nämä normit on kyseenalaistettu, mutta se ei tarkoita että ne olisivat olleet tyhjänpäiväisiä. Aina on niitä, joille elämästä tuli juuri asteen verran raskaampaa, kun sukuolinormit ei enää ohjaakkaan valintoja tai muihin ihmisiin suhtautumista entiseen tapaan. Siksi tämä muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, tai kahdessakaan. Voi olla että nyt tarvitaan uusia ohjeita. Normittomuus ei taida olla mahdollista kuitenkaan, normien ei vain tarvitse koskea sukupuolta. Toisaalta, ojasta allikkoon mennään vauhdilla silloin, jos normi kääntyy päälaelleen, ja perinteisenä pidetystä naisena tai miehenä olemisesta tai siihen liittyvistä ulkoisista piirteistä tulee paheksuttuja tapoja olla ja elää. Ja niille vastakkaisista olemuksista ja tavoista toivottuja. Emme tulleetkaan purkaneeksi sukupuolinormeja, vaan rakentaneeksi uudet, yhtälailla kahlitsevat roolit.

Sillä on väliä

Asiat ovat siis paremmin. Tytöillä on entistä paremmat mahdollisuudet ja meillä on hiukan vähemmän kalitsevat sukupuoliroolit. Silti kaikki kuitenkin kysyvät, kumpi on tulossa. Moni tahattomasti esittää myös olettamuksia syntymättömän lapsen ominaisuuksista ja tulevaisuudesta ihan ääneen. Vanhasta tottumuksesta. Sillä on siis selvästi väliä. Suoraan sanottuna, jos sukulaisten, ystävien ja tuttujen varmoina esittämät oletukset lapsen ulkonäöstä, luonteesta ja jopa synnytyksen kulusta ärsyttävät, sukupuoleen perustuvat sellaiset todella vituttavat. Tyttö on vääränlainen jo syntymänsä hetkellä, jos hän ei ole siro ja pieni, kuten oletetaan. Ja tästä se alkaa. Ei voi kuin yrittää kasvattaa tytöstä rohkea. Ei auta esittää, ettei epätasa-arvoisia rakenteita olisi olemassa. Tekee karhunpalveluksen, jos ei noteeraa koko asiaa. On parempi vain näyttää itse esimerkkiä ja valaa lapseen uskoa siitä, että oli hän sukupuoleltaan mitä tahansa, rakenteissa on rakonsa ja porsaanreikänsä. Niiden löytäminen voi olla vaikeaa ja viedä aikaa, mutta niitä on. Eli siis että et voi välttämättä kulkea suorinta tietä, mutta tie on silti olemassa.  Kertoa, että valitettavasti sukupuoli saattaa edelleen joskus olla rajoite, mutta sen ei saa koskaan antaa olla itselleen este.

Politiikkaa PRKL!

Jos ei maailma ole tasa-arvon kannalta valmis täällä Suomessakaan, vielä vähemmän se on sitä länsimaiden ulkopuolella. Naisten kohtaamat esteet ja ongelmat ympäri maailmaa ovat vakavia, hengenvaarallisia ja tiukasti rakenteellisia sekä maapallon tulevaisuuden kannalta elintärkeitä. Siksi naistenpäivän ei soisi muuttuvan kaupalliseksi söpöilypäiväksi ystävänpäivän tapaan. Se on poliittiinen päivä. PRKL! Ei kukkia vaan kunnioitusta kiitos! Säästä suklaarahasi ja lahjoita ne vaikka Planille! 

Ja tuosta lopuksi vähän voimaannuttavaa standuppia. Hyvää naistenpäivää!

Lue myös:

Äidiksi, osa 1: Nallehaalari ja maailmantuska

Äidiksi, jakso 2: Totuus tulee humalaisen suusta

Äidiksi, osa 3: Maan pinta on kova

Raskausdiapetes – Odottajan tuomiopäivä

INSTAGRAM/BLOGLOVIN/BLOGIT.FI

puheenaiheet ajattelin-tanaan tasa-arvo uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (1)
  1. Elämää äitihormonien kanssa: synnytyksen jälkeinen estrogeenivaje – Elämä kerrallaan | Lily
    2.2.2021, 08:41

    […] Syntyä tytöksi […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *