Syyskuu meni nopeasti.  Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä  ”sarjasta” eli 3 x kuukauden kuva -haaste. Laskin kuukauteen sisältyvät vanhustenhuollolliset tapahtumat. Vanhustenhoito vaatii voimia ja aikaa. Hirvittää. Onneksi kuukauteen mahtui myös omia asoita. Mökki saatettiin talviteloille, olin hyvän ystävän kanssa kulttuurireissulla ja pääsin alkuun omassa kuntoilussa.

Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:

1. Arkikuva
2. Kuukauden huippuhetki
3. Ei mennyt kuin Strömssössä

Tässäpä minun syyskuuni

Arki

Arkea ryydittää mummon ja vaarin arjen  avustaminen. Lukuina se näyttää  tukahduttavalta. Perushoidosta onneksi vastaa arkisin käyvä hoitaja. Siitä huolimatta olen myös ajoin hoitaja, autan WC:ssä ja puen vaatteita.

Laskin mielenkiinnolla, mitä olen heidän kanssaan tehnyt:

• 27 käyntiä, joiden lomassa erilaisia kuljetuksia 8 ja 3 erillistä apteekkireissua. Eli käyn heitä katsomassa liki päivittäin. Olen ohjelmanumero.
• 12 kauppareissua, ei riitä kerran viikossa, koska aina unohtuu jotain, vaikka viikkolistassa lukee, että Kauppalista kuntoon. Tavallisesti ostetaan tuotteet Suomen halvimmasta, mutta Kiehu-maito ja rikottu ja esikeitetty ohraryyni on haettava muualta. Eli sama kauppareissu ajoin sisältää kaksi eri brändin liikettä. Joskus kolme.
• 20 käynnin yhteydessä ruuan valmistus, pöydän kattaminen, vihannesten pilkkominen, tiskikoneen täyttö. Valmistus tarkoittaa sitä, että olen tehnyt ruokaa valmiiksi annosrasioihin pakasteeseen. On tillilihaa, lihapullia, makaroonilaatikoa, kaalipataa. Ihan tavallista. Niiden lämmitys,perunoiden kuoriminen keittämisvalmiiksi, jälkiruuan annostelu. Jokaisen käynnin yhteydessä suunnitellaan parin päivän ruokailuista eteenpäin. Tarkennetaan mummolle, mitä pakasteessa on valmiina. Otetaan huomista varten keitto sulamaan. Sen lämmityksestä selvitään itse.

Syyskuussa saatiin aikaan sentään jotain omaakin hyvinvointia edistävää: vanha mökki puuhattiin talviteloilleen ja siivottiin uusi mökki (siis 7 vuotta vanha) talvikautta varten. Kesällä se toimii vain ”huussina”. Siellä on lämmin ja kaikki mukavuudet, käymme siellä talviaikana pimeyttä ihmettelemässä ja rannan nuotiopaikalla makkaraa grillaamassa – joskus saunotaankin.

Kuukauden huippuhetki

Huippuhetkiä olisi montakin. Oma kunto kestää jo hyvin hengästyttävän kävelyn ja reippaan kuntosalin. Pallolaajennus siis onnistui hyvin.Pikkuneitikin ehti meille yökylään kahdeksi yöksi. Olimme elokuvissa. Sain kudottua pienelle Ahti-pojalle 1-vuotislahjaksi islantilaisneuleen. Olin hyvän ystävän kanssa Paimion parantolan opastetulla kierroksella.  Siellä 7. kerroksen mäntyjen huminassa olin hetken ihan leppeällä mielellä. Olkoon siis se. Jaettu hetki ystävän kanssa. Ensin lounas Mainio -ravintolassa ja sitten 90 mituutin kierros. Kyllä kannatti.

Ei mennyt niin kuin Strömssössä

Vanhan mökin talviteloille saamiseksi uusi mökki piti siivota. Kotiprofessori  lähti mökkireissulle syskuun viimeisenä lauantaina minua aiemmin, koska minulla oli alkuiltaan asti puuhaamista kaupungissa. Paneliseinien väliraot piti imuroida kesän pölyistä, matot tuulettaa ja jääkaappi laitaa päälle. Kaikki oli tehty, kun sateen keskeltä pääsin mökille. Sisään astuessani törmäsin  lämpimään seinään. Pikkutuvassa oli asteita 26,5. Asiaa ihmetellessäni selvisi, että ilmanlämpöpumppu oli kuitenkin asetettu ihan oikein 21 asteeseen. Sammutimme koko vehkeen varmuudeksi. Tuulettamalla saatiin asteet alemaan. Puuhamies kertoi olleensa ihan läpimärkä hiestä siivouksen päätyttyä. Että vaatteet olivat niin märkiä, että piti vaihtaa.

Siinä sitten päätimme nukkua vielä viimeisen kesäkauden yön vanhassa mökissä. Saunan, uinnin ja leppoisan illan  jälkeen oli hyvä nukahtaa. Iltalueskelemisen lomassa ennen nukahtamista seurasin puhelimestani uuden mökin lämpötilaa Netatmon avulla. Lämpötila sen kun nousi. Kun se oli kivunnut 28 asteeseen, oli pakko lähetä katsomaan tilannetta. Sysipimeän piharinteen läpi taivallus oli kieltämättä kiehtoavaa taskulampun valossa. Sisällä tilanne selvisi. Mökin patterin lämpötilanappula oli jostakin syystä asetettu 30 asteeseen. Normaalisti se on 10:ssä ihan varmuudeksi, jos ilmalämpöpummpu jostakin syystä ei toimisi. Oivalsin heti, miten se oli mahdollista. Kotiprofessori oli taatusti siivotessaan ja patterin päältä imuroidessaan (huomaamattaan) onnistunut siirtämään säädintä.

Näin se oli, kun aamulla asiasta raportoin.

Tervetuloa lokakuu.

Sellainen oli syyskuu.

Elämä on.

Terveisin EijaL