AHDISTUSTA JA ITSETYYDYTYSTÄ
Hei pitkästä aikaa!
Pimeä on alkanut asuttaa taas ympäristöä ja kotinurkkia niin tiheänä, että aloin vajota tyypilliseen kaamosmasennukseen. Vaikka oikeastaan pidän pimeästä ja valvon pikkutunneille, valon kaikkoaminen tuntuu aina näihin aikoihin vuodesta luissa ja ytimissä. Kaiken lisäksi tyttäreni on sairastellut ja sitten sain kiikuttaa toisen kissoistani eläinlääkäriin tassussa olevan haavan takia.
Kirjoittamisestakaan ei tuntunut tulevan mitään. Huopasin ja suodin toisen tarinan kanssa niin,että kirjoitin kymmenittäin sivuja, joita täytyi muokata raskaalla kädellä ja toista tarinaa ei vain huvittanut kirjoittaa – mieliala ei ollut oikea kevyempään ja iloiseen tarinaan. Lopulta jäin tuijottamaan suoratoistopalveluiden tarjoomaa. What we do in the shadows jaksaa aina piristää, ja elokuvista päällimmäisenä mieleen jäi Rush. En olisi ikinä uskonut, että kiinnostuisin ääliömäisestä F1-autoilusta niin paljon, että katsoisin sitä koskevan elokuvan, mutta olihan se nyt ihan perhanan hyvä pätkä – ja avasi vähän sitäkin, mikä siinä päättömässä kaahailussa kiinnostaa.
Siinä ahdistuksen, kissanhoidon ja tympääntymisen pyhässä kolminaisuudessa pyöriessäni huomasin, että aloin kaivata itsetyydytystä tavallista enemmän. Masturboin iltaisin monta kertaa ja hain vibran esiin päivälläkin, kun tyttö oli koulussa.Jotenkin runkkaaminen tuntui laukaisevan huonoa oloa ja tyhjentävän päässä pyörivät juonikuviot.
Olen huomannut saman kuvion aikaisemminkin. Kun asiat ovat oikein hienosti, masturboin kyllä jollei seksiä muutoin ole tarjolla, mutta kun olo huononee, runkkaamisen tarve saattaa kaksinkertaistua. Aina orgasmi ei ole yhtä voimakas varsinkaan, jos asialla on jo monetta kertaa päivässä, mutta rentouttaahan se silti.
Huomaan myös mielikuvituksen toimivan tällaisena aikana aktiivisemmin kuin yleensä. Moni saattaa luulla, että kun kirjoitan erotiikkaa, kuvittelen masturboidessani aina jonkin tarinan tai asetelman, mutta näin ei ole läheskään aina. Aika usein hoitelen itselleni orgasmin mitään sen kummempaa ajattelematta.
Viime viikkoina mielikuvitus on kuitenkin pimeään vuodenaikaan sopivasti ollut erittäin paheellinen ja pimeä.
Kuvittelen olevani raskaana oleva nuori vaimo, jota appiukko panee perhejuhlissa. Saatan olla levottomaan maahan matkannut nainen, joka kaapataan, vangitaan ja jota miesjoukko käyttää seksilelunaan. Huomaan olevani oma itseni, jota pari alle kolmekymppistä, upeaa urosta nussii kiroillen ja kehuen. Minua vedetään tukasta, läimitään takamukselle, huoritellaan. Menetän neitsyyteni esiintymislavalla kymmenien silmäparien edessä.
Syksyn motto on ollut ”mitä rumempaa sen parempi”.
Kun joskus olen kertonut itsetyydytykseen liittyvistä fantasioista ystävilleni, olen saanut osakseni epäuskoisia silmäyksiä ja vaivaantunutta naurua. Voi tietenkin olla, että minulla on poikkeuksellisen likainen mielikuvitus, mutta joskus ihmettelen, olenko minä nyt tosissaan niin helvetin erilainen. Ehkä kaverini vain kerta kaikkiaan eivät halua tunnustaa kaikkea, mistä sooloseksin (tai seksin!) aikana haaveilevat.
Kun en mitään muutakaan yhtenä yönä keksinyt, hain uskon vahvistukseksi jopa tieteellistä tutkimusta asiasta.
En nyt jaksa kaivaa artikkeleita esiin uudestaan, mutta muistaakseni jopa 30 prosenttia naisista fantasioi raiskaamisesta. Rumista puheista vielä useampi. Itselleni ihan suoraviivainen raiskauksen kuvittelu ei koskaan ole ollut mikään juttu, mutta onhan minulla paljon alistamiseen ja sidontaan liittyviä kuvitelmia ja törkyiset puheet ovat mielikuvituksessani hyvinkin yleisiä.
En tietenkään usko, että nauttisin, jos minut kaapattaisiin ja minua hyväksikäytettäisiin oikeasti. Mielikuvituksessa olosuhteet kuitenkin voivat olla täydelliset. Sellaiset, jollaisia ei todellisuudessa ikinä syntyisi. Tosielämän kaappaajat tuskin olisivat alistavia juuri oikealla tavalla, he todennäköisesti olisivat väkivaltaisia ja pelottavia, eivätkä he varmasti tuntuisi harvinaisen puoleensavetäviltä kuten unelmissa.
Joka tapauksessa edustan siis varsin isoa joukkoa, jos puhutaan alistamiseen liittyvistä fantasioista, ja totta kai fantasiat valuvat myös tarinoihini. Tarinani ovat myös itsessään fantasioita ja sellaisia ovat usein niiden asetelmatkin. Niihin ei kuulu poliittinen korrektius, tasa-arvon syvällinen pohtiminen tai ylipäänsä sen vatvominen, onko jokin tilanteessa ”oikein”. Minulle riittää se, että osallistujat ovat täysi-ikäisiä ja suostuvaisia.
Olen aikaisemmin tainnut jotenkin kommentoidakin rankemmista tarinoista saamiani kommentteja, mutta kommentoin nyt uudestaan, kun luin taas erään närkästyneen viestin. Se puuttui Kartanossa käytettyyn kieleen eli esim. likaisessa ryhmäpanotilanteeseen esiintyneeseen dirty talkiin. Huvittavaa kyllä, lukija ei ollut tyytymätön itse joukkopanoon tai edes sidontaan (ainakaan hän ei nostanut näitä esille) vaan siihen, että kiimahuuruissaan miehet huorittelivat sankaritarta. Se sitten teki koko tekstistä naisvihamielisen, vaikka kuvatussa tilanteessa Inkeri epätoivon vimmassa nauttii puheista.
Olen nähnyt mielestäni aika paljon vaivaa sen eteen, että varoitan lukijoita tarinoistani etukäteen. Kolmen liekin tai punaisten kansien tarinoissa on selvällä suomen kielellä mainittu, että tarinat voivat olla teemoiltaan häiritseviä tai ahdistaa herkempää ihmistä. Mikä minua jaksaa ihmetyttää on se, että näiden palautteiden antajat näyttävät varoituksista huolimatta lukeneen koko tarinan esim. lukupalvelusta ja tulevat sitten paheksumaan linjoja pitkin. Kuka pakottaa aikuisen ihmisen lukemaan jotain, mistä hän ei pidä? Miksi hän on lukenut tarinan, jos se inhottaa häntä? Voisiko olla mahdollista, että jokin tarinassa sitten kuitenkin on kiinnostanut, jopa kiihottanut?
Ihmisillä on oikeus fantasioihinsa ja eroottisen kirjallisuuden itsestäänselvä ulottuvuus on mielestäni yrittää kiihottaa lukijan mielikuvitusta. Jos jokin rankemman puoleinen kuvio ei sovi yhdelle, toiselle se sopii mainiosti. Itse en voisi kuvitellakaan masturboivani jostain intersektionaalisen feminismin kyllästämästä lammasmaisesta miesoletetusta, joka haluaa vain antautua naisen valtaan, jotta tämä voi toteuttaa itseään seksuaalisesti juuri niin kuin haluaa. Joku toinen haaveilee kuitenkin ehkä juuri tällaisesta miehestä ja tilanteesta.
Aion siis runkkailla jatkossakin oman makuni mukaan, kirjoittaa häiritsevää dirty talkia, jos se tilanteeseen mielestäni sopii ja muutenkin pysytellä sopivan kaukana soveliaisuuden vaatimuksista. Mikään ei tapa intohimoa tehokkaammin kuin liian ahdistaviksi rakennetut rajat.
Hyvää pimeän ajan jatkoa toivotellen