HAASTE

-Mä oon ihan kauheen väsyny, valitin ystävälleni Henriikalle Helsingin keskustassa sijaitsevassa trendikkäässä kahviossa.

-Sä tarvit piristystä elämään, Henriikka vastasi viileästi ja vilkaisi minua sitten paheksuvasti hörpäten rasvatonta latteaan.

-Ja muodonmuutoksen, hän sitten lisäsi armottomasti.

-Mulla on ihan liian kiire mihinkään sellaseen, totesin ja kohautin olkapäitäni ja silmäilin itseäni.

Minulla oli vanha, väljä villapaita ja rähjääntyneet farkut – mukavuusvaatteeni. Olin sitonut vaaleat hiukseni epäsiistiksi solmuksi kuminauhalla niskaani, mutta olin kuullut, että se oli nyt muotia. Oli ollut ainakin pari vuotta sitten.

-Pihla, elämässä on muutaki kuin opiskelu. Kyllä sä ehdit sossun arkea elämään, vaikket painais niitä opintopisteitä sadan kappaleen vuosivauhtia.

-En mä nyt sataa vuodessa tee, protestoin vaisusti.

Tämä oli vakioväittelymme. Opiskelimme sosiaalityötä yliopiston valtiotieteellisessä molemmat, mutta Henriikka, joka oli kämppikseni ja josta oli tullut nyt parin vuoden aikana myös yksi parhaista ystävistäni, mahdutti elämäänsä lukemattomia bileitä ja poikaystäviä – tai ainakin seksikumppaneita. Ja huomattavasti vähemmän opintopisteitä.

-Kai sä tajuat, että Olli häipy just ton takia? Sulla on aina muka niin kiire, Henriikka kysyi.

Liikahdin epämukavasti tuolillani. Olli oli ollut poikaystäväni lukiosta saakka, mutta puoli vuotta aiemmin hän oli ilmoittanut tarvitsevansa miettimisaikaa. Miettiessään hän oli tullut siihen tulokseen, ettei meistä ollut enää pariksi. Ja että hän halusi nähdä maailmaa.

-Olli halus nähdä maailmaa…

-Suomeksi: se halus panna muita tyttöjä, Henriikka ilmoitti.

Se oli jo Henriikaltakin paljon ja hän oli varsinainen totuuden torvi.

-Ei meidän seksielämässä ollu mitään vikaa!, huudahdin jo vähän ärtyneenä.

-Ei varmaan – silloin kun se sai seksiä, Henriikka totesi ja virnisti minulle äkkiä.

-Millanen se oli sängyssä? Saitko sä orkkuja?, hän kysyi.

En ollut mikään siveyden sipuli, vaikka olinkin kiireinen, joten nostin leukaani ja katsoin vakaasti Henriikkaa silmiin.

-Mun oli aina helppo saada orgasmi sen kans. Ja sen mun kans. Siksi mä en ymmärtänykään, miks se halus lopettaa.

-Mä kerroin jo miksi se halus lopettaa. Se opiskelee Tampereella ja näki sua korkeintaan kerran kuussa, kun sulla oli aina jotain opiskeltavaa tai sä olit töissä. Eikä ekat suhteet ikinä muutenkaan kestä.

Henriikka kohautti sievästi olkapäitään, heilautti ruskeita hiuksiaan ja työnsi rintakehäänsä hiukan eteenpäin, jotta hänen tiukan mustan paitansa alla pullistelevat pyöreät rintansa olisivat paremmin esillä viereisessä pöydässä olevaa kahta meitä ainakin kymmenen vuotta vanhempaa miestä varten. Toiselta, pitkältä ja tummalta, ele ei jäänyt huomaamatta ja tämän suupielissä karehti hymy.

-Mutta se on mahtavaa, että sä saat orgasmeja. Mä rakastan seksiä, mutta en saa läheskään joka kerta.

-Se on pitkän suhteen etuja.

-Höpö höpö. Oon mäki ollu pitkässä suhteessa.

En väittänyt vastaan. Henriikka oli omien sanojensa mukaan seurustellut vuoden verran lukioaikoinaan. Hänen ruskeat silmänsä välähtivät ilkikurisesti ja tiesin, että jotain älytöntä oli luvassa.

-Sähän haluisit Kuntaliittoon kesätöihin? Sinne ei moni pääse.

-Mitä sitten?, kysyin varovaisesti ja maistoin teetäni.

-No, mun isä sanoi, että sinne tarvitaan joku kesätyöntekijä sähköisten palveluiden kehittämisprojektiin. Mä ajattelin heti sua, kun sä oot aikeissa tehdä kandin noihin etäpalveluihin liittyen. Mutta nyt näyttää siltä, että mun on asetettava sulle haaste.

Henriikan isä oli iso kiho ja tärkeässä virassa Helsingin kaupungilla ja hänen suosituksensa painoi taatusti vaakakupissa. Olin jo varsin tietoinen siitä, miten parhaat kesätyöpaikat jaettiin. Vaikka minua ärsytti se, ettei pätevyydellä niin ollut väliä, jos vain tunsi jonkun oikean henkilön, oli aivan turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin.

-Ja mikähän se haaste sitten on?

-Sä tuut ulos sun huoneesta viikonloppuisin, me mennään bailaamaan ja SÄ…sä hankit seksielämän.

Leukani loksahti auki.

-Sulje sun suu, Henriikka totesi ja laittoi kätensä puuskaan. Hänen rintansa kohosivat ennestään ja hän hymyili loistavasti viereisen pöydän miehille.

-Korjaa jos mä kuulin väärin, aloitin ja jatkoin sitten tiukasti:

-Sä yrität treidata mulle kesätyöpaikan sitä vastaan, että mä alan ryypätä ja ettiä poikaystävää?

-Ei, Henriikka sanoi vakaasti ja puisti päätään.

-Mä sanoin, että sä hankit seksielämän. Panet ainaki hmm…viittä eri miestä ennen kuin maaliskuu on lopussa. Mä voin auttaa sua.

-Sä oot hullu. Mikä helvetin sutenööri sä luulet olevas?

-Mikä ihmeen sutenööri? Sutenöörit vetää välistä, etkä sä sitä paitsi oo huora. Kesätyöpaikka on vaan…kannustin.

-Et sä pysty takaamaan, että mä saan sen paikan.

-En niin.Mutta mä pystyn takaamaan on se, että sä saat munaa. Mä teen parhaani sen työn eteen. Mä opiskelen enemmän, jotta isä nalkuttaa mulle vähemmän ja alan puhua susta sille heti. Jonku hyvän paikan sä saat varmasti. Tää on vaan sun hyväksi. Ja mun. Musta on aina kivaa käydä sun kans baarissa. Silloin kerran puolessa vuodessa kun sitä tapahtuu.

Vaikka pidin ilmeeni peruslukemilla, jotain sisälläni leimahti. Olin aina ollut varsin seksuaalinen ihminen, vaikkei se ehkä ollut näkynyt päälle päin ja ajatus lihan himolle antautumisesta kuulosti yhtäkkiä aika…jännittävältä. Olin 22-vuotias ja minulla olisi ikuisuus aikaa etsiä itselleni se oikea. Kuten olin jo ääneen todennut, aloin olla todella väsynyt. Olin ottanut jo viime syksylle turhan monia kursseja ja kaikki mitä yksityiselämässäni tapahtui, liittyi opiskeluun tai osa-aikatöihin supermarketissa, jos lukuun ei otettu lähes jokailtaisia masturbointihetkiä ennen nukahtamista.

Näin Henriikan ilmeestä, että hän oli luovuttamaisillaan ja niinpä päätin yllättää hänet.

-Hyvä on. Mä lähden viikonloppuna sun kans ulos. Voit esitellä miehenmetsästystaitojas ja jos mä päädyn petiin jonku kans, mä suostun sun haasteeseen.

____________________________

Parin päivän päästä katsoin melkein hämmentyneenä peilikuvaani Kaartinkaupungissa sijaitsevassa asunnossamme. Henriikan äiti oli saanut asunnon erossa ja ystäväni väitti, että äiti ei kehdannut ottaa meiltä kunnon vuokraa, koska oli häipynyt Rovaniemelle asti hyvän työn perässä ja näki nykyisin tytärtään vain pari kertaa vuodessa. Isältään Henriikka taas sai kuukausittain reilusti käyttövaroja, joten kun hän oli painostanut tarpeeksi, olin antanut hänen maksaa kampaajalaskuni.

Nyt normaalisti sotkuiset tummanvaaleat hiukseni oli raidoitettu kahdella eri vaalean sävyllä niin, että ne hohtivat ja liukuivat kevyesti kerrostettuina puoliselkään. Vihertävänsiniset silmäni oli rajattu ja varjostettu ja ne näyttivät oudon salaperäisiltä ja hiukan vinoilta meikin ansiosta. Koska silmämeikki oli mielestäni jo tarpeeksi voimakas, oli Henriikka myöntynyt maalaamaan huuleni vain huulikiillolla, joka sai huuleni näyttämään kosteilta ja paljon täyteläisemmiltä kuin tavallisesti.

En muistanut olleeni koskaan ollut niin laitettu. Yleensä tyydyin ripsiväriin ja huulipunaan ja nyt odotin hermostuneena, mitä Henriikka halusi minun pukevan ylleni. Hän oli kaivellut vaatekaappini läpikotaisin ja todennut sitten, ettei mikään kelvannut. Olimme suurin piirtein samankokoiset, vähän alle 170-senttisiä, mutta Henriikka oli minua huomattavasti rintavampi.

Katsoin b-kupin rintojani, jotka olivat uusissa tummanpunaisissa push-up-liiveissä ja alusvaatesettiin kuuluvia stringejä. Vaikka rintani eivät olleet suuren suuret, vartaloni oli sopusuhtainen ja minulla oli pitkät sääret, joita itse pidin vartaloni parhaimpana piirteenä. Jännitys kiemursi sisälläni, kun ajattelin, että löytäisin ehkä illalla seuraa. Jonkun, jonka haluaisin tavata treffeillä tai kuten Henriikka sanoi…jonkun, jonka kanssa halusin seksiä.

-No niin! Loistolöytö, mutta sun täytyy ottaa rintsikat veke!, Henriikka kajautti takaani ja ilmestyi peiliin mukanaan kullanvärinen mekko, joka riippui henkarista.

Silmäni laajenivat, kun katsoin vaatetta.

-Toi ei peitä ees mun vyötäröä saati persettä, älähdin kauhuissani.

Henriikka alkoi kikattaa.

-Kyllä se just perseen peittää, muttei sen muuta tarttekaan. Mä ostin tän Nizzasta viime kesänä, mutta tää näyttää mulla vähän liian lutkamaiselta, kun tässä on aika syvä kaula-aukko. Mun rinnat ei pysy tän sisällä.

Minua alkoi väkisinkin naurattaa.

-Mä luulin, että sä tykkäät esitellä sun rintoja.

-Joo mutta joku mummo vois soittaa poliisin, jos mun tissit vilkkuis paljaana – varsinki Suomessa. Kokeile nyt päälle.

Tartuin olemattoman pieneen mekkoon ja aloin ujuttaa sitä ylleni. Jos bilemekolle pitäisi antaa tarkka määritelmä, se vaate olisi saattanut yltää kärkikahinoihin. Kullanvärinen kangas oli täynnä kullanvärisiä paljetteja, mekko oli hihaton ja peitti nippa nappa yläreiteni. Yläosastaan vaate oli hiukan löysä ja sen v-mallinen kaula-aukko ulottui hyvin syvälle. Rintakehäni ja jopa osa vatsaani oli näkösällä. Vyötäröltä alaspäin mekko istui kuin hansikas.

-Mä arvasin, että toi sopii sulle! Hitto mä oon kateellinen, Henriikka julisti riemuissaan.

-Mä oon puolialasti, minä vastasin typertyneenä ja kysyin:

-Miten mä keikailen tän kans helmikuun säässä?

-Laita stay-upit, ne pysyy just ja just piilossa ton kans…ehkä, Henriikka virnisti ja jatkoi:

-Ja onhan sulla sun pitkä villakangastakki.

Katselin itseäni vielä hetken peilistä ja jännittynyt värähdys lävisti minut. Vaate tosiaan imarteli vartaloani, vaikka olikin huomattavasti rohkeampi kuin mihin olin tottunut. Henriikka oli valinnut päälleen punaisen mekon, joka oli vähintään yhtä paljastava, joten ainakaan en olisi yksin sellaisissa vetimissä.  Päätin alistua ja annoin Henriikan opastaa minut erään suuren ja ylellisen hotellin suosittuun baariin.

-Täällä on aina vähän vanhempia miehiä, joilla on rahaa tarjota drinksut, hän sopotti minulle korvaan, kun astuimme sisään hyytävästä helmikuun tuulesta.

-Mitä se sun ”vanhempia miehiä” tarkottaa?, kysyin epäluuloisena.

Minulla ei ollut aikomustakaan harrastaa seksiä raihnaisten pappojen kanssa oli näillä sitten rahaa tai ei.

-No siis sellasia jotka ei enää opiskele. Sellasia, jotka on töissä ja tienaa hyvin. Täällä liikkuu kaikentyyppisiä. Bisnesmiehiä ja taiteilijoita ja urheilijoita.

Henriikka silmäili ympärilleen baarissa, joka oli vasta täyttymässä ja viittasi korkeaan pöytään, jonka ääressä oli baarijakkarat.

-Otetaan toi pöytä. Mä haen meille juotavaa.

Meidän ei tarvinnut odottaa kauan, kun ensimmäinen yrittäjä tuli pöytään. Hän oli ainakin viisikymppinen pukumies ja kieltäydyin kohteliaasti lähtemästä hänen pöytäänsä. Kun tuli minun vuoroni hakea juotavaa, liu’uin huolellisesti jakkaraltani, etten olisi kuorinut kangasta reisieni ja takapuoleni yli ja suuntasin baarin luo.

Pujahdin tiskin ääressä istuvan naisen ja tämän vieressä seisovan pitkän miehen väliin ja kysyin:

-Voinko mä tilata tästä?

Pitkä, tumma mies kääntyi katsomaan minua. Hän oli pukeutunut pukuun, kuten puolet baarin miehistä ja hän oli varmasti parikymmentä vuotta minua vanhempi, mutta jokin hänessä sai vatsanpohjaani asettumaan odottavan, kuuman pyörteen. En erottanut hämärässä valaistuksessa hänen silmiensä väriä, mutta ne näyttivät hyvin tummilta. Hänen piirteensä olivat karhean komeat: suuri, hieman kyömy nenä, luja kapeahuulinen mutta leveä suu, toisistaan kaukana olevat silmät, suorat, ankarat kulmakarvat, vahva leuka. Erikoiset piirteet, jotka tekivät hänestä vastustamattoman jännittävän näköisen.

Mies silmäsi minua ja niukasti vaatetettua vartaloani, ja jotain vilahti hänen silmissään. Tunsin rintojeni kivettyvän ja jalkovälini alkavan kuumottaa, ennen kuin tämä oli edes vastannut mitään. Kyllä, ajattelin mielesssäni. Minä todella olin seksin tarpeessa, jos pelkkä katse sai minut näin kuumaksi.

-Totta kai. Elina, väistätkö vähän.

Vartaloni sähköistyi entisestään ja sydämeni jo kiihtynyt syke yltyi entistä nopeammaksi. Miehellä oli matala, pehmeä ääni, joka liukui iholla kuin turkis. Toisella puolellani istuva nainen oli ollut tilaamassa ja siirtyi hiukan niin, että pääsin väliin.

-Täällä alkaa olla tungosta, Elinaksi kutsuttu nainen kommentoi miehelle.

Minä vinkkasin baarimikolle ja tämä nyökkäsi, mutta huomasin, että joutuisin odottamaan jonkin aikaa. Lisää väkeä änki baaritiskin ääreen ja vieressäni seissyt muukalainen siirtyi niin, että seisoi osittain takanani. Tunsin hänen puvuntakkinsa ja reitensä hipovan paljasta ihoani ja mekkoni ohutta kangasta. Mieleni teki voihkaista ja painautua lujemmin miestä vasten. Seisoin hetken jähmettyneenä paikoilleni, mutta sitten en malttanut olla kokeilematta, oliko minulla lainkaan samanlaista vaikutusta mieheen. En tiennyt, kuka Elina oli – hänhän saattoi vaikka olla miehen vaimo – mutta kun pieni piru oli mennyt minuun, en voinut vastustaa kiusausta. Ehkä osatekijä rohkeuteeni oli myös se, että olin juonut jo lasillisen viiniä, mitä en ollut tehnyt pariin kuukauteen.

Siitä oli pitkä aika, kun olin flirttaillut, enkä hallinnut sitä elämänaluetta läheskään niin suvereenisti kuin Henriikka, mutta nyt olin niin täynnä sakeana sumuna pyörteilevää seksuaalista halua, että se melkein pakotti minut toimimaan. Kaarsin selkääni, jotta takapuoleni työntyi paremmin esiin ja nojasin hienoisesti taaksepäin. Olin liikahtanut hyvin vähän, mutta selkäni painautui nyt kiinteältä tuntuvaa rintaa vasten ja takapuoleni lepäsi kevyesti kovaa reittä vasten. Olin niin kiihottunut, että ihokarvani nousivat pystyyn ja tunsin, kuinka kosteus alkoi tunkeutua olemattoman pienten pitsipöksyjeni lävitse.

Mies takanani ei reagoinut heti ja ehdin jo pettyä pahasti. Olin juuri aikeissa liikahtaa poispäin, kun baarimikko tuli luokseni. Silloin tunsin kevyen kosketuksen vyötärölläni ja reiden takanani liikahtavan tiukemmin takamustani vasten. Sääreni avautuivat päästääkseen miehen raajan paremmin niiden väliin ja lopputulos oli, että melkein istuin hänen reidellään.

-Mitä sä haluaisit juoda?, mies kysyi minulta melkein kuiskaten. Hän käytti tungosta hyväkseen kuljettaakseen kenenkään huomaamatta kättään mekkoni etupuolelle, jotta pystyi hipaisemaan etusormellaan kaula-aukon paljastamaa ihoa ylävatsallani ja sitten kankaan läpi selvästi törröttävää kivikovaa rinnankärkeäni.

Minusta tuntui kuin olisin leimahtanut tuleen ja änkytin:

-Va-valkoviiniä. Ja kaverille gintonic.

Mies teki tilauksen puolestani, hänen kätensä liukui huomaamattomasti kylkeäni pitkin lantiolleni ja hän kiskaisi minua vielä tiukemmin reittään vasten. Tunsin alaselkääni vasten suuren, kovan kohouman, joka nytkähteli ja kasvoi, ja vaikka olin itse aloittanut tämän pelin, puna alkoi hiipiä poskilleni.

Kuinka puutteessa minä oikeastaan olinkaan, kun leikin tällaisia leikkejä keskellä ihmisjoukkoa?, mielessäni vilahti. Ajatuksenpoikanen katosi lähes heti, eikä se ollut läheskään tarpeeksi jäähdyttääkseen kehoani. Se eli omaa elämäänsä ja kiihottui kiihottumistaan niin että luulin tulevani hulluksi. Tuntemattoman miehen käsi kulki lantioltani hameenhelmalleni ja kun tunsin sormenpäiden sivelevän kankaan reunaa ja ohuen sukan peittämää reittäni, hengitykseni alkoi kulkea surkeina pihauksina. Kiemurtelin hiukan, kun mies livautti pari sormeaan helman alle ja löysi stay-upien reunan ja paljaan ihon.

Purini hampaani yhteen, mutta suustani pääsi silti tahaton, tuskaiselta kuulostava äännähdys. Kuulin miehen naurahtavan hiljaa. Hänen sormensa käväisivät sisäreidelläni ja stringien reunamilla. Vartaloni värisi ja tein kaikkeni ollakseni parkaisematta, kun mies pyöräytti sormiaan häpeällisen märällä, herkällä ihollani.

Muukalainen painoi päänsä ja hänen huulensa hipoivat hiuksiani, kun hän mutisi korvaani:

-Ootpa sä kiimainen. Tuhma, tuhma tyttö.

Siinä samassa baarimikko toi juomamme. Miehen käsi katosi helmani alta, mutta hän asetti sen vatsalleni ja painoi minua hetkeksi entistä tiukemmin itseään ja reittään vasten. Tunsin kovan, pitkän kohouman painuvan tiukasti selkääni vasten. Olin niin pyörryksissä, että kun mies äkkiä irrottautui minusta ja kääntyi, pystyin hädin tuskin kuulemaan, mitä hän sanoi.

-Mulla on valitettavasti töihin liittyvää ohjelmaa tänään. Mutta…

Hän otti paperinpalan, jonka oli ilmeisesti pyytänyt baarimikolta ja kirjoitti siihen jotain.

-Tässä on mun numero. Laita viestiä, jos haluut tavata.

Hän avasi pienen iltalaukun, jonka olin asettanut baaritiskille ja työnsi paperinpalan sinne. Otin juomat vapisevin käsin vastaan ja nyökkäsin silmät suurina, sanomatta mitään. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka pääsin takaisin pöytäämme, mutta kun saavuin, Henriikkaa jututti pari meitä muutamaa vuotta vanhempi mies.

Molemmat olivat vaaleita ja mukavannäköisiä, mutta jotenkin he eivät näyttäneet sopivan ylellisen hotellin baariin. Heillä oli päällään kyllä siistit farkut, mutta toisella oli yllään pitkähihainen rock-yhtyeen t-paita ja toisen t-paidan päällä oli hiukan ryppyinen napitettava paita. Asia selvisi, kun kysyin, mitä miehet tekivät työkseen.

-Me ollaan mekaanikkoja. Omistetaan autokorjaamo, Roniksi esittäytynyt mies selitti.

-Ja tää on Elias, Henriikka esitteli ja jatkoi:

-Ne on täällä, kun Eliaksen mukaan täällä on jotain olutta, mitä ei muualta kaupungista saa. Oluthifistelijöitä, Henriikka kiusasi ja tönäisi Eliasta flirttailevasti kylkeen.

Koska Henriikalla näytti olevan hauskaa, tein parhaani ottaakseni osaa keskusteluun ja unohtaakseni oudon tapaamisen baaritiskillä. Se ei onnistunut. Vilkuilin aika ajoin tiskin suuntaan, mutta väkeä oli jo niin paljon, etten nähnyt tuntemattomasta miehestä kuin vilauksen, kun hän siirtyi Elinaksi kutsutun naisen ja jonkun miehen kanssa baarin toiseen huoneeseen, jossa oli oli oma baaritiskinsä.

Melko pian sen jälkeen siirryimme Ronin ehdotuksesta toiseen pubiin ja kun kello alkoi olla puolen yön, Roni ehdotti siniset silmät vilkkuen:

-Lähtiskö tytöt jatkoille? Meidän korjaamo on Herttoniemessä ja mä asun siinä yläkerrassa.

Henriikka hymyili kutsuvasti miehille ja kysyi:

-Mitä teillä oli mielessä?

-En mä tiedä. Katsotaan mitä tapahtuu, Roni vastasi ja väläytti meille molemmille hurmaavan hymyn.

Henriikka katsoi minua tiukasti silmiin ja nyökäytin päätäni. Oloni oli edelleen himokas vaikkakaan ei Ronin tai Eliaksen ansiosta, joten lähdimme koko porukka taksilla Itä-Helsinkiin. Katsoin vasta siinä vaiheessa miehiä tarkemmin. Roni oli pitkä, hoikka ja kapeakasvoinen, kun taas Elias oli vähän tanakampi ja lyhyempi.

Kun saavuimme autokorjaamon pihalle, minun oli vaikea kuvitella, että kukaan asui siellä, mutta kun astelimme takaovesta portaat ylös, eteemme avautui tilava kolmio, joka oli yllättävän mukavasti kalustettu, jos lukuun ei otettu keskellä olohuonetta seisovaa painonnostopenkkiä ja -telinettä.

-Haluutteks te jotain juotavaa?, Elias kysyi, kun Henriikka istuutui vaaleanruskeaan nojatuoliin ja minä sohvalle.

Puistin päätäni. En ollut juonut erityisen paljon, mutta päässäni humisi jo miellyttävästi ja nojauduin paremmin sohvan selkänojaa vasten. Elias tuli viereeni istumaan ja näin Ronin asettuvan Henriikan tuolin käsinojalle. Mies siveli ystäväni reittä ja koska Henriikka ei kavahtanut yllätyksestä, epäilin, että tämä oli tehnyt niin jo aikaisemmin pubissa.

-Te tytöt ootte tosi kauniita, Elias hyrisi korvaani ja siveli olkapäätäni.

Hänen siniset silmänsä olivat vilpittömät ja kun hän katsoi vartaloani, näin halun kiristyvän hänen kasvoilleen. Nojatuolin suunnassa Roni oli pujottanut kätensä jo Henriikan reisien väliin. Kuulin ystäväni henkäisevän tyytyväisenä ja näin hänen sulkevan silmänsä. En ollut koskaan ollut tilanteessa, jossa minun ja seksikumppanini kanssa olisi ollut läsnä muita ihmisiä, mutta olin ollut niin kuumeisen kiihottunut koko illan, että suljin itsekin silmäni ja annoin Eliaksen pujottaa kätensä kaula-aukkooni ja paljaalle rinnalleni.

-Mitä jos me pidetään vähän kimppakivaa?, Roni ehdotti ja kuulin Henriikan hyrähtävän myöntävästi.

Eliaksen ote rinnastani tiukentui ja koko illan sisälläni takonut himo otti minusta vallan. Nyökkäsin ja käännyin hiukan Eliasta kohti, jotta pystyin riisumaan miehen paidan. Hänellä oli leveä rinta ja hiukan ylimääräistä vatsan seudulla, mutta se ei minua häirinnyt. Mies siveli kuumaa ihoani miellyttävästi ja pudotti mekkoni yläosan vyötärölle niin, että innokkaasti sojottavat nänninnipukkani paljastuivat. Nojasin niskaani sohvan selkänojaan ja nautin, kun miehen suu imi hetken rintojani ja karhea työmiehen käsi hieroi vatsanseutuani.

-Tule kulta tohon penkille, niin mä nuolen sua, Elias ehdotti ja osoitti painonnostopenkkiä.

Vilkaisin Henriikkaa, joka suuteli kiihkeästi Ronia. Vartaloni kiristyi odottavasti ja seurasin Eliasta penkille. Mies istutti minut penkin reunalle ja työnsi minut sitten selälleni. Hän avasi reisiäni, asettui sitten polvilleen lattialle ja kun hän alkoi nykiä mekkoni helmaa ylöspäin, nostin takamustani.

-Ihanat pikku stringit. Ja sukat. Vittu, että mulla seisoo. Saat pitää noi sukat ja korkkarit jalassa kun mä panen sua, Elias sanoi karheasti.

Tunsin kokeilevan kosketuksen pitsin peittämällä hävylläni ja sitten sormet siirtyivät lantiolleni. Nostin taas lanteitani ja Elias kiskoi stringini pois. Olin alastomana ennen kuin kukaan muu lukuunottamatta sukkia ja myttynä vyötärölläni olevaa mekkoani. Elias levitti reisiäni enemmän, jotta näki jalkoväliini paremmin. Henriikka oli inttänyt, että minun olisi höylättävä kaikki karvoitus pois alapäästäni, jos todella halusin nauttia seksistä ja nyt, kun tunsin viileän ilman paljaalla, kiihottuneella lihallani, aloin ajatella että hän oli saattanut olla oikeassa.

Mielessäni vilahti se, mitä baaritiskillä aiemmin oli tapahtunut. Huokaisin ja työnsin lantiotani aivan penkin reunalle. Eliaksen sormet sivelivät liukasta häpyäni ja mies alkoi hengittää raskaasti. Tunsin sormien levittävän häpyhuuliani ja voimakkaan nestepurkauksen puristuvan pillustani. Mies vihelsi matalasti.

-Pihla pikkuinen ihan vuotaa, hän henkäisi kuuluvasti ja painoi peukalonsa klitorikselleni. Voihkaisin ja painoin itseäni tiukemmin sormea vasten.

-Niin tääkin, Roni vastasi matalalla äänellä ja sanoi:

-Litimärkä.

Vilkaisin nopeasti sivulleni ja näin, että Henriikkakin oli päässyt vaatteistaan ja istui Ronin sylissä, joka imi tämän rintoja ja siveli tämän jalkoväliä. Elias levitti reisiäni lisää ja hänen suunsa painui pilluani vasten. Hän nuoli poimujani ja paineli kielellään koko ajan turpeammalta tuntuvaa nuppuani ja kuulin päästeleväni pieniä kurkkuääniä. Miehen kädet tuntuivat karkeilta, kun ne puristivat ja hieroivat rintojani. Reiteni alkoivat vapista ja mielessäni väikkyi yhtä aikaa baaritiskin tumma mies ja se mitä autokorjaamon yläkerrassa parhaillaan tapahtui. Kun Elias äkkiä työnsi paksun sormensa pilluuni ja imaisi klitoristani,  minä voihkaisin ja orgasmi huuhtoi ylleni vapauttavana ja silti riittämättömänä.

-Kylläpä tyttö näyttää naitavalta. Mennään sänkyyn, että saat lisää, Elias hekotti, kun makasin raajat levällään ja silmät sumuisina keskellä penkkiä.

Mies tarttui käteeni ja talutti minut makuuhuoneeseen. Roni oli noussut nojatuolilta ja seurasi punehtuneen ja epätasaisesti hengittävän Henriikan kanssa perässä.

-Menkää tytöt kontillenne siihen vierekkäin. Me naidaan teitä molempia vuorotellen.

Pienen hetken minua jännitti ja kauhistutti, mutta ei riittävästi. Olin niin valmis, niin turhautunut, että minusta tuntui, että räjähtäisin kappaleiksi, jos en saisi miestä tänä iltana. Äskeinen orgasmi ei riittänyt mihinkään. Kiipesin kaksoisvuoteen toiselle puolelle kontilleni ja vilkaisin Henriikkaa joka asettui silmät kiiluen ja häpeämättömästi hymyillen viereeni.

Huomioni kääntyi kuitenkin nopeasti toisaalle, kun tunsin Eliaksen nykivän mekkoni polviini ja siitä lattialle. Hän tarttui lanteisiini, asetti takapuoleni pystympään ja avasi reisiäni. Kuulin Ronin murahtavan hyväksyvästi.

-Kaksi punaista, märkää posliinipillua vierekkäin. Mikä tuuri, Elias henkäisi ja tunsin hänen sivelevän takamustani ja painelevan peräaukkoani niin, että ihanat värinät kulkivat pitkin pakaroitani ja jalkoväliäni.

Suljin silmäni ja kuulin miesten riisuutuvan. Kun tunsin heidän kiipeävän sängylle taaksemme, kaarsin selkääni kutsuvasti ja odotin malttamattomana, mitä tuleman piti. Lämmin käsi painautui selälleni ja siveli sitä hetken ennen kuin se kahmaisi kourallisen hiuksiani käteensä. Tunsin kumin peittämän kullin hieroutuvan märkää vakoani vasten ja ähkäisin mielihyvästä. Nostin takamustani entistä paremmin tarjolle ja tunsin, kuinka lantiooni tartuttiin.

-Ihan vitun kiimainen narttu, kuului takaani yllättäen Ronin ääni.

Jäykistyin hetkeksi, mutta sitten uusi kiihkon aalto pyyhkäisi ylitseni. Roni ei ollut aikaisemmin vielä koskenutkaan minuun ja nyt hän oli polvillaan takanani, kova kalu valmiina työntymään sisääni. Se tuntui niin paheelliselta ja nautinnolliselta yhtä aikaa, että pyöritin lantiotani niin, että jalkovälini liukui tiukemmin hänen kaluaan vasten.

-Pakkohan sua on naida, kun sä noin kerjäät, kuulin Ronin sanovan takaani karheasti ja siinä samassa tunsin paksun terskan tunkeutuvan sisääni.

Mies otti aikansa. Hän työnsi terskansa sisään ja veti sen sitten ulos. Sisään, ulos. Sisään ulos. Toisella kädellään hän siveli kylkeäni ja hieroi rintojani. Henriikka vieressäni alkoi huohottaa ja katsoin silmäluomet raskaina, kuinka hänen vartalonsa heilui ilmiselvästi jo naimisen tahdissa.

-Pane jo…,suustani pääsi kimeällä äänellä.

-Suutele sun kaveria, niin saat kunnolla kyrpää, Roni takaani vaati ja tarrasi toiseen kovaksi paisuneeseen rintaani.

En ollut koskaan suudellut naista ja olin aina mieltänyt itseni tiukasti heteroksi, mutta kun Ronin kulli kiusasi minua, hänen kätensä hieroi rintaani ja Henriikan nautinnosta avoin suu oli aivan vieressäni, nostin kättäni kuin unessa, käänsin Henriikan päätä niin, että hän katsoi minua ja painoin huuleni hänen huulilleen. Henriikka päästi huokaisun suuhuni ja hänen kielensä työntyi suuhuni sillä tavalla, että tiesin hänen tehneen niin ennenkin. Hänen huulensa tuntuivat pehmeiltä, hän maistui huulipunalta ja hieman alkoholilta. Se tuntui oudolta, mutta olin entistä kiihottuneempi.

Avasin suutani enemmän ja suutelin ystävääni syvemmin, kun kuulin Ronin sanovan:

-Ihan helvetin ihanaa.

Mies vetäytyi hiukan ja aurasi tiensä kokonaan sisääni. Vinkaisin innosta, kun tunsin lyhyehkön mutta todella paksun kullin sisälläni. Pilluni nytkähti, tunsin uuden nestepurkauksen valuvan pitkin reisiäni ja Roni murahti takanani tukahtuneen voi saatanan. Hän alkoi viimein naida minua, ensin hitaammin, mutta kun työntelin lantiotani häntä vasten kärsimättömästi, hän kiihdytti tahtiaan. Käsi rinnallani puristi nänniäni niin, että siihen sattui ihanasti, koura hiuksissani oli taivaallisen armoton ja tiesin, että orgasmi oli sekuntien päässä. Roni nussi minua jo niin kiivasta tahtia, etten pystynyt enää suutelemaan Henriikkaa kunnolla, mutta näykin hänen huuliaan silloin kun pystyin.

Pilluni nyki ja sykähteli Ronin kalun ympärillä ja aloin voihkia hiljaa. Siinä samassa mielihyvä räjähti pillussani ja sinkautti suloisen kipeitä iskuja vatsaani ja selkärankaani pitkin rintoihini ja siitä kaikkialle hermonpäihini. Baaritiskin tumma mies tunkeutui hekumallisiin mielikuviini ja orgasmini kasvoi uusiin ulottuvuuksiin. Ulvaisin ääneen ja tunsin, kuinka pilluni lypsi Ronin kullia kuin mieletön.

Kuulin kaukaa naurahduksia ja jotain sananvaihtoa, enkä tiennyt mitä se oli, mutta kun kiemurtelin vielä orgasmini kourissa, Roni vetäytyi minusta ja äkkiä tiesin, että takanani oli jo toinen mies. Elias ei epäröinyt työntää kulliaan sisään ja hänen suuremmat kätensä ja paksummat sormensa puristuivat lantiooni ja levittivät pakaroitani. Parahdin onnesta ja pilluni puristeli jo toisen miehen kalua saman orgasmin aikana.

-Saatana, että puristaa tiukasti, kuulin Eliaksen ähisevän.

-Jooh, multa meinas tulla väkisin, kuulin Ronin kommentoivan hengästyneesti samalla, kun Henriikka vieressäni voihkaisi, kun sai mitä ilmeisimmin Ronin sisäänsä.

En ollut koskaan kokenut mitään sellaista, enkä ollut tiennyt kiihtyväni niin paljon ryhmäseksistä , mutta vartaloni kivettyi sillä tavalla, että tiesin laukeavani pian uudestaan. Eliaksen kalu tuntui pitemmältä, mutta se ei ollut niin paksu kuin Ronilla. Se ei minua paljon häirinnyt. Olin niin turvoksissa, että tuntui kaikesta huolimatta siltä, että Elias täytti minut kokonaan ja kun hän alkoi nussia minua nautinnollisesti ähkien, ajatukseni hajaantuivat ja keskityin vain tuntemaan.

Tuskin huomasin, kun Elias käänsi minut selälleni, nosti sääreni olkapäilleen ja alkoi naida minua uudessa asennossa. Olin niin keskittynyt jahtaamaan uutta orgasmia, että en nähnyt enkä kuullut mitään. Mies painoi minua patjaa vasten ja lantioni oli ilmassa, kun hän puski sisääni kuin raivo härkä. Kuulin meidän molempien huohotuksen ja vinkaisuni ja tunsin uuden kliimaksin aivan nurkan takana. Kun se viimein tuli, se tuli äkkiä, välähtäen kuin salama ja läähätin nautinnosta, kun isku toisensa jälkeen levisi jalkovälistäni vartalolleni. Henriikka vieressäni kiljaisi kimeästi samoihin aikoihin, mikä vain lisäsi nautintoani. Elias voihkaisi hänkin ja tunsin kuminkin läpi, miten hänen kullinsa nytkähteli sisälläni.

Mies romahti päälleni ja siveli vartaloani kaikkialta, imeskeli rintojani ja liu’utti kättään sisäreisilläni, jotka olivat nesteistäni märät. Katselin, kuinka Henriikka lepuutti päätään ja käsivarsiaan tyynyjä vasten takapuoli yhä pystyssä, kun Roni porasi yhä hänen sisäänsä kaikin voimin. Hetken päästä mies ärähti ja läimäisi Henriikan takamusta, ennen kuin nykäisi tämän lantion aivan kiinni itseensä haltioitunut ilme kasvoillaan.

Henriikka hymyili minulle kuin kermaa saanut kissa.

-Eikö oo kivaa tehdä vaihteeksi jotain muuta kuin opiskella?, hän kuiskasi, käheällä, vapisevalla äänellä.

Minä hymyilin poissaolevasti, sillä Eliaksen käsi kiusasi jälleen jalkoväliäni ja suu imi toista nänniäni.

-Joo…sä saatoit olla oikeassa, minä myöntelin.

-Mä en sit toista kertaa lähe sun messiin. Tää oli niinku kenraaliharjoitus, Henriikka mutisi ja virnisti minulle tutulla tavalla.

Makasimme hetken aikaa ja annoimme hengityksemme tasaantua, kun Elias mutisi:

-Mä haluan panna teitä uudestaan.

Henriikka kikatti ja ehdotti minulle:

-Mitä jos sä otat toiselta suihin ja annat toisen panna ja mä hyväilen sua samalla? Sä et oo saanu seksiä piiiitkään aikaan.

Jos en olisi ollut kolmesta orgasmista niin raukea, olisin varmasti ällistynyt sanattomaksi. En ollut tiennyt, että Henriikka mitä ilmeisimmin oli bi-seksuaali. Tai sitten vain innokas kokeilija. Kenraaliharjoitukseni taitaisi kestää melko pitkään.

Tumma pitkä mies baaritiskiltä vilahti taas mielessäni ja pohdin, uskaltaisinko ottaa häneen yhteyttä. Jos sain näin ihania orgasmeja miesten kanssa, joita halusin vain sen vuoksi, että olin seksuaalisesti turhautunut ja että he sattuivat sopivasti paikalle, millaista voisi olla seksi miehen kanssa, jota vartaloni tuntui himoitsevan kuin janoon kuolemaisillaan oleva ihminen vettä?

 

KIINNOSTUITKO TARINASTA? HAASTEEN VOI OSTAA ÄÄNI- TAI E-KIRJANA USEISTA KANAVISTA, ESIM. ADLIBRIKSESTÄ.

Suhteet Seksi Runot, novellit ja kirjoittaminen Höpsöä

YSTÄVÄ 1

Seisoin Helsinki-Vantaan lentoaseman saapuvien terminaalissa ja naputtelin hermostuneena jalkaani lattiaan. Lento Los Angelesista oli laskeutunut myöhässä, mikä vain lisäsi kiihtyneisyyttäni. Olisi voinut luulla, että minulla ei ollut mitään syytä hermoilla. Odotin ihmistä, joka oli ollut seitsemän vuotta elämästäni paras ystäväni, ja jonka kanssa olin taas viimeiset pari vuotta kirjoitellut sähköpostia lähes joka päivä.

Santeri Aittamäki oli tullut elämääni, kun olin muuttanut Hämeenlinnaan äidin uuden työpaikan perässä 13-vuotiaana. Olin varautunut viettämään kouluaikani melkolailla yksikseni kuten aiemminkin. En osannut olla muodikas, en olisi saanut näppylöitäni piiloon meikillä vaikka olisin yrittänyt ja olin luonteeltanikin ujo lukutoukka. Kun siihen vielä lisättiin lievä ylipaino ja se, että olin uusi tyttö, en odottanut liikoja.

Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja kouluvuoden alussa viereeni istahti pitkä, laiha ja harvinaisen vaalea poika, jolla oli hammasraudat. Hän oli Santeri – tai Albiino, kuten luokkatoverit häntä kutsuivat. Santeri ei sanonut sanaakaan, eikä minullakaan ollut aikomusta aloittaa keskustelua, mutta kun hänen reppunsa avautui ja näin siellä vinon pinon kirjoja Sinuhe Egyptiläinen päällimmäisenä, avautui suuni automaattisesti.

Olin juuri päässyt Mikael Karvajalan loppuun ja ”Onko toi hyvä?”-kysymys vain livahti huulitani. Loppu oli historiaa. Olimme koulun eriskummallinen kaksikko, mutta oli mukavampaa olla eriskummallinen kaksin kuin yksin. Aluksi juttelimme vain koulussa, mutta kerran lähdimme yhdessä kirjastoon ja vähitellen etenimme siihen pisteeseen, että teimme läksyjä yhdessä ja vierailimme toistemme luona. Kasvoimme eroon näpyistä, hammasraudoista ja pussittavista vaatteista ja olimme parhaat ja erottamattomat ystävät 20-vuotiaiksi asti.

Silloin aloin seurustella Rikun kanssa. Santeri ei pitänyt Rikusta ja ymmärsin häntä tiettyyn pisteeseen asti. Riku oli ollut ylemmällä luokalla samassa koulussa ja tehnyt aika ajoin Santerin elämän hankalaksi. Pojat olivat ottaneet yhteen jopa nyrkein ja olin itsekin inhonnut Rikua yläasteella aktiivisesti. Hän oli kuitenkin tumma, pitkä, komea – ja minä olin vain ihminen. Kun hän suuntasi loistavan siniset silmänsä minuun, olin mennyttä kalua. Santeri väitti, että Riku petti minua alusta lähtien. Kun kysyin perusteita syytökselle, hän kertoi kavereidensa yökerhokohtaamisista Rikun kanssa. En ollut itse koskaan välittänyt baareista, mutta Riku viihtyi niissä. Nuoren, palavan rakkauden voimalla kielsin kaiken, suutuin Santerille ja kun viimein viiden vuoden päästä havahduin siihen, että Santeri oli ollut aivan oikeassa, oli ollut jo liian myöhäistä.

Santeri oli lähtenyt Yhdysvaltoihin, eikä ollut käynyt Suomessa sen jälkeen kuin pari kertaa – osin varmaan siksi, että hänen isänsä oli väkivaltainen rapajuoppo ja hänen äitinsä kuoli syöpään samoihin aikoihin, kun valmistuimme lukiosta. Hänellä ei ollut muita läheisiä sukulaisia kuin tätinsä ja ainainen syrjintä ei ainakaan varmasti lisännyt houkutusta palata Suomeen. Minä en ollut miestä nähnyt sen jälkeen, kun olimme olleet 20-vuotiaita. Santerin ensimmäinen vierailu oli tapahtunut aikana, jolloin olin seurustellut Rikun kanssa ja toinen silloin, kun olin ollut ystäväni Kertun kanssa Thaimaassa.

Olimme välirikkommekin aikana lähettäneet kohteliaat hyvän joulun toivotukset toisillemme, mutta vasta pari vuotta aikaisemmin – kun erostani Rikun kanssa oli jo vuosia – olin alkanut kirjoitella hänelle pitempiä viestejä. Pyysin anteeksi käytöstäni ja myönsin Santerin olleen oikeassa, mutta mies ei tehnyt asiasta numeroa. Vähitellen aloin saada Santerilta pidempiä viestejä ja nyt olin tässä: odottamassa miestä, joka oli tehnyt unelmistaan totta ja käsikirjoittanut ystävänsä kanssa yhden vuoden kiitetyimmistä ja katsotuimmista Hollywood-elokuvista.

Santeri ei tietenkään ollut tulossa Suomeen vain minun takiani. Hänen isänsä oli viimein kuollut ryyppäämiseen ja tulipaloon, jonka oli kännissä aiheuttanut sytyttämällä tupakan ja nukahtaessaan. Santeri oli ainoana jälkeläisenä tulossa hoitamaan perunkirjoitusta ja käytännön asioita. Hän oli kirjoittanut, että olisi todennäköisesti saanut asiat hoidettua ulkomailtakin, mutta hän piti juuri nyt lomaa ja halusi tavata tätinsä – ja minut. Isänsä takia hän ei olisi matkustanut metriäkään, niin hän oli itse kirjoittanut.

Santerin isän vanha omakotitalo sijaitsi maalla Hauholla ja oli epäilemättä pystyyn homehtunut sikolätti. Vaikka miehellä taatusti oli nyt varaa maksaa koko vierailuajalleen hotelli, olin kuitenkin kutsunut hänet kotiini. Usean kohteliaan kieltäytymisen jälkeen olin saanut Santerin vakuutettua, ettei hänestä olisi vaivaa ja että olisi parempi viipyä kuukausi keskustan tuntumassa kodikkaassa ympäristössä kuin hotellissa.

Olin tietysti ahminut kaiken, mitä miehestä Suomessa ja ulkomaillakin kirjoitettiin. Santerin nimi oli yhdistetty moneen tähtöseen ja malliin, mutta mitään varmaa tietoa vakituisesta suhteesta kenenkään kanssa ei ollut. Mies oli myös ilmeisen haluton poseeraamaan julkisuudessa ja miltei kaikkien juttujen yhteydessä pyörivät samat pari kolme kuvaa, jotka olivat joko ylivalottuneita tai hämäriä.

Heräsin mietteistäni, kun jo pitkään tuijottelemani liukuovet avautuivat ja äkkiä jähmetyin paikalleni. Tunnistin Santerin heti. Enkä sittenkään. Mielessäni oli väikkynyt muisto melkein valkotukkaisesta, harmaasilmäisestä nuoresta miehestä, joka oli pitkä ja laiha kuin lipputanko, ja joka liikkui hiukan kömpelösti ja epävarmasti kuin ei olisi tiennyt, mihin hontelot raajansa asettaa.

Kun katsoin 30-vuotiasta Santeria, tunnistin hiukset, pituuden ja korkeat poskipäät, mutta en paljon muuta.

Miehen harvinaisen vaaleat, paksut ja taipuisat hiukset olivat tummuneet hieman niin, että ne vivahtivat viljanvaaleaan, ja hän näytti suuremmalta kuin ennen. En tunnistanut sulavaa tapaa kävellä, vahvaksi kasvanutta vartaloa, pitkiä lihaksikkaita raajoja tai leveitä hartioita. Miehen silmät liukuivat aulan halki tarkkaavaisesti mutta huolettomasti – melkein laiskasti.

Sydämeni jysähti rinnassani kuin gongi, ja jalkani liimaantuivat paikoilleen kuin ne olisivat kasvattaneet juuret lentokentän lattiaan. Voisin ruksia kömpelön, laihan ja epävarman pois Santerin ominaisuuksista pelkästään parin sekunnin seurannan perusteella. Totta kai hän on muuttunut. Siitä on kymmenen vuotta, kun olette viimeksi nähneet, toruin itseäni ja sain työnnettyä jalkani liikkeelle. Samalla hetkellä Santeri huomasi minut. Heilautin kättäni, otimme  muutamat meitä erottavat askeleet ja siinä samassa olin ilmassa, rutistettuna kivikovaa miehistä rintaa vasten.

Hämmennyin ja henkäisin yllätyksestä, mutta käsivarteni näyttivät tietävän mitä tehdä. Ne kiertyivät Santerin kaulaan. Sieraimiini vyöryi herkullinen, miehinen tuoksu ja nenäni painui vaistomaisesti nuuskimaan Santerin niskaa kuin vainun saanut vihikoira. Outo painava tunne asettui vatsanpohjaani ja hetken lilluin siinä lähes tiedottoman tyytyväisessä tilassa. Kun mies puhui, oli kuin olisin herännyt unesta ja huomasin, että toisen käteni sormet olivat uponneet Santerin pehmeisiin niskahiuksiin.

-Saakeli Sofia! Sähän oot kasvanu isoksi!

Santeri laski minut maahan ja vilkaisi 165-senttistä tummiin farkkuihin ja paitapuseroon verhottua, painoindeksin mukaan seitsemän kiloa liian muodokasta vartaloani ja sitten hän nosti katseensa silmiini. Se oli tulvillaan yhtä aikaa iloa ja ihmetystä, ja hetkeksi unohduin tuijottamaan hänen harmaisiin silmiinsä. Santerin epämuodollisuus sai minut kuitenkin viimein havahtumaan jähmettyneestä, oudosta olostani takaisin normaalimpaan olotilaan.

-Vihjaaksä, että mä oon lihava? Tosi kivat ekat sanat livenä!, heitin kevyen nenäkkääseen sävyyn.

-Älä viitti kalastella kohteliaisuuksia. Sä näytät mielettömän hyvältä.

-Ja mä onnistuin!

-Missä?

-Kalastelemaan kohteliaisuuden.

Santeri katsoi minua taas päästä varpaisiin, ja jostain syystä kihisevän kuuma puna alkoi hiipiä poskilleni. Siinä samassa potkaisin itseäni henkisesti persuksiin. Olin ollut liian kauan ilman miestä, jos parin sekunnin tapaaminen vanhan ystävän kanssa sai minut näin sekaisin. Ystävän, jonka kanssa minulle ei koskaan ollut tullut mieleenkään mikään muu kuin ystävyys. Tai no okei, ehkä jokin muu oli käynyt mielessäni pari kertaa. Mutta ei usein.

-Mennäänkö? Onko tossa kaikki?, kysyin ja viitoin Santerin isohkoon Samsoniteen.

-Joo, on. Mennään vaan, hän vastasi ja lähdin luotsaamaan meitä kohti parkkihallia.

Astelimme ulos lentokenttärakennuksesta ja aurinko paistoi hetken yllemme. Oli kesäkuu ja ilmat olivat lämpimät. Minulla ei ollut edes takkia mukanani, mutta Santerilla näytti olevan ohut villaneule ja turhan lämpimän näköinen tummanvihreä erätakki päällään.

-Oliko Losissa kylmä? Sähän oot pukeutunu kuin loka-marraskuuta varten.

-Ei, mutta mä oon ollu Kaliforniassa kauan ja musta on tullu vähän vilukissa. Otin varman päälle. 

-No, toivottavasti sulla on kesävaatteita mukana. Tänne on luvattu yli parinkymmenen asteen päiviä vielä ainakin kahdeksi viikoksi.

-Enköhän mä pärjää.

Katselin miehen profiilia sivusilmällä. Nuorempana Santerin kasvot olivat olleet kulmikkaat, eikä Santeri ollut nytkään varsinaisesti komea. Hän oli enemmän kuin komea. Hänen kasvonsa olivat miehekkäät ja kovat, ja kulmikkuus oli hioutunut kauniiksi luustoksi, josta poskipäät ja leuka erottuivat vahvoina kohoumina ja loivat hänen iholleen valoa ja varjoa. Silmät tuuheiden vaaleiden kulmien alla olivat terävät ja harvinaisen vaaleat, nenä suuri ja suora, suu leveä ja kauniin selkeämuotoinen. Seksikäs, mielessäni välähti. Uskomattoman seksikäs.

Santeri käänsi päänsä ja minusta tuntui, että olin jäänyt kiinni tirkistelystä.

-Mitä sä tuijotat?, hän kysyi huvittuneena.

-Sä…sä vaan näytät niin erilaiselta, vastasin hermostuneena.

-Niin no, niin säkin. Siitä on kymmenen vuotta.

Se oli tietenkin totta. Ja pojat kasvoivat miehiksi hitaammin. Olimme tulleet parkkihalliin. Johdatin Santerin vanhalle Golfilleni ja kaivoin autonavaimen esiin. Mies heitti matkalaukkunsa takakonttiin ja tuli sitten viereeni istumaan.

-Pitääks mun olla huolissaan?, Santeri kysyi kulmat koholla ja kiusoitteleva sävy äänessään.

Tiesin heti, mitä hän tarkoitti.

-Mä oon hyvä kuski. Ei yhtään vahinkoa tai sakkoa ikinä, vastasin puolustelevaan sävyyn.

-Sä ajat varmaan sitte kuuttakymppiä kaikkialla muualla paitsi keskustoissa. Joissa sä ajat alle kahtakymppiä.

-Hahhah.

Santeri osui melko lähelle. Olin varovainen kuski, mutta se mihin hän viittasi olivat epäonniset autokouluinssini. Olin saanut kortin vasta neljännellä yrittämällä, kun olin madellut liikenteessä niin hitaasti, että minun oli katsottu vaarantavan liikennettä. Lähdin liikkeelle ja Santeri sääti tuoliaan reilusti taaksepäin. Hänen tuoksunsa leijui taas nenääni ja ihokarvani nousivat pystyyn. Nielaisin vaikeasti. Tästä tulisi hankalaa, jos reagoisin jatkuvasti tällä tavalla hänen lähellään.

Aloin laskea, kuinka kauan olin elänyt selibaatissa. Erostani Rikun kanssa tulisi parin kuukauden kuluttua viisi vuotta. Olin yrittänyt aluksi käydä nettideiteillä, mutta olin pitänyt treffejä aina vaivaannuttavina ja lopulta olin luovuttanut, kun olin saanut tarpeeksi monta miestä haukottelemaan ja sitä myöten kipeitä iskuja muutenkin hauraalle itsetunnolleni. Viisi vuotta. Ei ihme, että vartaloni kävi ylikierroksilla. Toinen puoli aivoistani tiedotti, että en kylläkään ollut himoinnut ketään konkreettisesti koko aikana. Päätin olla huomioimatta tiedotusta. Santeri oli varmasti vain turvallinen kohde alitajunnalleni vapauttaa ruumiilliset tarpeeni. Aktivoisin nettideittitilini uudestaan vielä tänään.

Santeri huokaisi raskaasti vieressäni ja vilkaisin häneen.

-Sofia, me ollaan kehällä. Jos suomalaiset ei olis niin kohteliaita, ne näyttäis sulle kaikki keskisormea ja tööttäis.

Katsoin nopeusmittaria ja huomasin, että olin ajatuksissani ajellut tavallistakin hitaammin, melkein viittäkymppiä. Polkaisin vähän kaasua ja vastasin ponnekkaasti:

-Täällä on kuudenkympin rajoitus!

-Ja sä ajoit alle viittäkymppiä. Sitä paitsi noi mittarit näyttää aina yläkanttiin.

-Pää kiinni tai mä heitän sut ulos.

-Ei tässä saa pysäköidä. Saisit elämäs ensimmäisen sakon.

-Se vois olla sen arvoista. Ilta-Sanomat rääkyis huomenna kuinka kuuluisa Santeri Aittamäki on löytyny hylättynä ojanpientareelta.

Santeri räjähti nauramaan ja minä seurasin perässä. Oloni keveni, kun huomasin, että jotain entisestä oli sentään säilynyt. Jatkuvat sanasotamme olivat aina pitäneet minut virkeänä ja myönnän, että joskus olin jopa suunnitellut hyviä aloituksia.

Käännyimme hetken kuluttua moottoritielle. Santeri kertoili hiukan kokemuksistaan Hollywoodissa ja minä valitin olevani kateellinen. Kerroin sitten vähemmän hohdokkaasta työstäni palkanlaskijana ja listasin yksityiskohtaisesti, millaisia eroja erilaisten työehtosopimusten ylityökorvausmääräyksissä oli, ja kuinka minun joka päivä teki mieli mennä ja salamurhata EK:n ja SAK:n johtajia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Santeri roikotti päätään, painoi kätensä kasvoilleen ja hytkyi naurusta hukuttamis-, silpomis- ja myrkytysfantasioilleni.

Keskustelu soljui yllättävän vaivattomana, mutta välistä istuimme aivan hiljaakin. Hiljaisuus Santerin kanssa ei ollut koskaan tuntunut epämiellyttävältä. Hänen kanssaan ei tuntunut siltä, että hiljaisuutta oli pakko täyttää lörpöttelyllä, jos ei ollut mitään sanottavaa ja toisaalta tiesin, että kun lörpöttelin, hän ymmärtäisi huumorintajuani. Ainoa ongelma tällä kertaa oli vain, että mitä pitempään istuimme hiljaa, sitä tietoisemmaksi tulin oudosta kuumotuksesta ihoni alla, joka tuntui leviävän ja voimistuvan sitä mukaa, mitä pitempään olimme pienessä tilassa kahden kesken.

Tunnin päästä käännyin Hämeenlinnan keskustaan. Kun ohjasin auton puutalon pihaan, Santeri sanoi hyväksyvästi:

-Täällä on varmaan hieno tunnelma. Maksoiko paljon?

Kohautin olkapäitäni. Minua nolotti vastata.

-Äiti omistaa tän. Mä oon tässä vuokralla.

Santeri ei sanonut mitään, nousi vain autosta ja käveli auton takaosaan. Nousin muutaman rappusen ovelle ja tulimme sisään pieneen porstuaan. Siitä vasemmalla sijaitsi huoneiston keittiö, josta johti ovi pieneen käytävään, jonka toisella puolella oli makuuhuone ja toisella olohuone. Kaikissa huoneissa oli ovi, ja juuri siksi olin pystynyt esittämään kutsuni. Meillä molemmilla olisi mahdollisuus yksityisyyteen. Santeri saisi olohuoneen ja sen vuodesohvan käyttöönsä.

Vaikka asunto ei ollut omani, rakastin sitä yli kaiken. Keittiössä oli vanhat 1940-luvulta peräisin olevat kaapit, lattiat olivat lautaa, ja olin itse tapetoinut makuuhuoneen ja olohuoneen seinät vanhanaikaisin kukkakuvioisin tapetein. Olin kierrellyt loputtomiin kirpputoreilla ja seurannut nettikirppiksiä, jotta löytäisin sopivat huonekalut ja lopputuloksena oli hienoinen tyylien sekamelska. Suurin osa huonekaluista oli tummia tai puunvärisiä kalusteita 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Vain sohva, sänky ja kirjahylly oli ostettu uutena.

Ohjasin Santerin olohuoneeseen ja osoitin sohvaani.

-Se on vuodesohva ja ihan hyvä sellainen eli sun pitäis pystyä nukkumaan hyvin.

-Täällä on tosi kaunista.

-Kiitos.

Olin hyvilläni. Santeri kuulosti vilpittömältä, eikä hänen tapoihinsa ollut muutenkaan koskaan kuulunut puhua lämpimikseen. Mies kiersi huoneessa, pysähtyi katselemaan hetkeksi paria grafiikkatyötä, jotka olin ostanut pari vuotta aikaisemmin ja päätyi kuten olin arvellutkin, viisimetrisen kirjahyllyn äärelle. Yhtäkkiä en keksinyt mitään sanottavaa, joten päätin paeta paikalta.

-Mä jätän sut purkaan kamoja ja…no, suihku on tossa mun makkarin vieressä. Ja mä laitan sinne pyyhkeet valmiiksi.

Santeri kääntyi ympäri ja nyökkäsi Austenin Emma kädessään.

-Mä huomaan, että sulla on koko Austenin tuotanto, muttei edelleenkään yhtään Shakespearea, hän virnuili minulle.

Olin jo yläasteella lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon ja palannut siihen useamman kerran, mutta häpeäkseni Santeri oli oikeassa – en omistanut enkä ollut koskaan lukenut mitään Shakespearelta.

-Mullahan on kohta synttärit. Osta sä mulle koko tuotanto nyt kun sulla on varaa. Ensipainoksena kiitos, vastasin suloisesti.

Santeri huokaisi miettiväisesti, siirsi kirjan takaisin hyllyyn ja käveli luokseni keskelle olohuonetta.

-Kutsuitko sä mut tänne vaan kalliiden lahjojen toivossa?, mies kysyi silmät välähtäen.

Hänen äänensävynsä oli kevyt, mutta pelästyin silti, että hän ehkä ajatteli minun yrittävän lypsää häneltä rahaa.

-En tietenkään! Se oli…se oli vaan läppä. Huono sellainen, henkäisin osin hätääntyneenä, osin loukkaantuneena.

Mies hörähti ja sanoi sitten miltei hellällä äänellä:

-Että sä oot höntti. Näkisitpä naamas.

Santeri astahti vielä askelen eteenpäin, tarttui minua olkapäistä ja sitten olin taas hänen sylissään – toista kertaa parin tunnin sisään. Olin kauhuissani ja riemuissani yhtä aikaa, ja varsin omatoimisiksi osoittautuneet käteni livahtivat taas omille teilleen, Santerin vyötärölle. Mies silitti poninhännällä olevia hiuksiani ja sisälläni kasvoi kumina, joka kaikui korvissani ja tuntui panevan koko ruumiini värähtelemään. Kaikki mitä pystyin  aistimaan oli se lävitseni syöksyvä mielihyvä, jota pelkkä Santeriin painautuminen tuotti. Voihkaisin hiljaa ja hetken Santerin kädet tuntuivat puristavan minua entistä tiukemmin.

-Sofia?, Santeri sanoi pehmeästi päälakeani vasten.

-Niin?, kysyin tukahtuneella äänellä, pää pyörällä ja tulikipinät suonissani vilistäen.

-Kiitos, että mä sain tulla sun luo asumaan. Musta on kivaa, että me ollaan taas kavereita. Tai niinku jenkit sanois awesome. Tai amazing.

Kun Santeri nosti leukaani nähdäkseen kasvoni, tuijotin häntä sokein silmin osaamatta vastata mitään. Miehen kasvot lähestyivät omiani, kumina sisälläni paisui kuurouttavaksi ja huuleni raottuivat ahneina ja odottavina. Sitten tunsin siveän poskisuudelman poskellani ja minut vapautettiin horjumaan hyytelöltä tuntuvilla jaloillani huoneeseen, joka tuntui nyt kylmältä ja kalsealta.

-Ja mä ajattelin kyllä lahjaksi jotain muuta kuin pinoa vanhoja kirjoja. Mun tulot on vuosien mittaan kyllä noussu, mutta ei mulla ihan vielä ole tuhlata miljoonia kirjoihin, joita sä et edes lue, Santeri vakuutti tasaisella, leppoisalla äänellä, silmät pahankurisesti kimaltaen.

Tuijotin Santeria vähän aikaa mitään käsittämättä ja auoin ja suljin suutani pari kertaa ennen kuin suustani pääsi ”niin” vaimeana henkäisynä. Lopulta nöyryytys työnsi tieltään seksuaalisen halun ja hyvän olon ja astahdin nopeasti taakse päin.

-Tuota…, aloitin vaikeana ja yritin sitten uudestaan.

-Tarkoitan siis, älä turhaan kiittele. Ja ei mitään lahjoja…tietenkään…en mä tarkoittanu…

Tajusin änkyttäväni ja astahdin vielä kauemmas Santerista, joka tarkkaili minua terävät, veden vaaleat silmät kiinnostuneina. Pelkäsin, että mies vielä lukisi himokkaat ajatukseni ja käänsin nopeasti selkäni lähteäkseni huoneesta.

-Mä teen meille jotain ruokaa. Valmista puolen tunnin päästä.

Niine sanoineni karkasin keittiöön kuin kannoillani olisi ollut lauma demoneja.

Idiootti, toistin itselleni kerta toisensa jälkeen, kun laskin kädet vapisten vettä pastakattilaan. Miten olin hetkenkään voinut kuvitella, että Santeri olisi kiinnostunut minusta naisena – seksuaalisesti? Santeri, jolla oli varmasti ollut lukemattomia suuren luokan kaunottaria tyttöystävinään?

Ja mikä helvetti minua vaivasi? Mies oli halunnut antaa minulle Amerikassa yleisen poskisuukon ja minä olin ollut valmis repimään vaatteet yltäni. Kuinka saatoin olla niin…pinnallinen, että himoitsin vanhaa ystävääni, kun minulla ei sellaisia muutenkaan ollut monia? Seksi pilaisi vain kaiken. Aivan kaiken. Luojan kiitos Santerilla näytti olevan sentään enemmän järkeä päässään ja housuissaan kuin minulla, ajattelin häpeissäni.

Istuuduin ruokapöydän ääreen päättäväisesti ja avasin koneen. Mikä se Kertun viimeksi suosittelema deittisivusto olikaan?

Aivan. Love & Lust. Melkoisen typerä nimi, mutta Kerttu oli vannonut, että sieltä löytyisi seuraa joka lähtöön. Minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni. Opettelisin kevyttä rupattelua, flirttailua ja olisin vähän helpommin lähestyttävä kuin aiemmin. Kuinka vaikeaa se voisi olla? Varsinkin, kun olin ilmiselvästi jo valmiiksi seksuaalisesti turhautunut. Kun pääsisin vireeseen, minulla ei olisi mitään hätää. Kävisin treffeillä, löytäisin mukavan miehen ja harrastaisin hänen kanssaan seksiä. Mahdollisimman nopeasti.

Täytin profiilia, kunnes pastavesi alkoi kiehua ja aloin tehdä yksinkertaista mutta herkullista tomaatti-vuohenjuustokastiketta. Hetken kuluttua huusin Santerin syömään ja kun mies istahti minua vastapäätä, mieleeni juolahti neronleimaus. Pyörittelin pastaa haarukkaani, söin pari suullista ja sitten tokaisin:

-Sullahan on ollu paljon tyttöystäviä? Sä oot maininnu sähköpostissa parista, mutta lehdet kirjoittaa…

Ääneni haipui, kun nostin katseeni ja näin, että Santeri katseli minua kulmat koholla, arvoituksellinen ilme kasvoillaan.

-Paljon on suhteellinen käsite, Santeri vastasi hitaasti, mutta lisäsi sitten:

-Mutta joo. On mulla ollu tyttöystäviä. Miksi?

-No. Mä yritin treffailla Rikun jälkeen, mutta mä oon tosi surkea siinä.

En halunnut mainita, että myös seksielämäni oli ollut melkoisen surkeaa koko elämäni ajan. Riku oli sanonut suoraan, että olin sängyssä kylmä kuin kivi. Se oli hänen mielestään oikeuttanut vuosien pettämisen. Kun olin kysynyt, miksi hän ylipäänsä oli halunnut olla kanssani, hän oli kertonut, että olin loistava koti-ihminen. Turvallinen. Mukava. Vaatimaton. Sellainen, joka ei aiheuttanut turhaa draamaa, ja jonka luokse oli helppo palata.

Paha mieli kuristi vieläkin kurkkuani, kun muistelin sitä viimeistä keskustelua ja haaleita adjektiiveja, joilla Riku oli minua kuvannut. No, nyt en tuntenut oloani lainkaan haaleaksi, ajattelin uhmakkaasti ja värähdin, kun silmäni osuivat Santerin suuriin, pitkäsormisiin käsiin. Suoristin selkääni ja nostin katseeni takaisin miehen silmiin.

-Mä ajattelin, että sä voisit opettaa mua. Kertoa mulle vähän niksejä. Mistä puhua. Ja mistä ei. Miten flirttaillaan. Sen semmosta.

Santerin kulmat kohosivat entisestään ja sitten hän sanoi pehmeällä, matalalla äänellä, johon kuitenkin tuntui olevan piilotettuna vaarallinen terä:

-Anna kun mä tarkistan. Me tavataan kymmenen vuoden jälkeen ja sä haluat aloittaa treffailun just nyt? Vuosien jälkeen.

En ollut ajatellut asiaa lainkaan siitä näkökulmasta. Olin ollut niin hädissäni Santerin minussa herättämistä tunteista, että olin rynnännyt tekemään suunnitelmaani huomioimatta lainkaan, kuinka tahdittomalta se ehkä Santerista tuntuisi. Mies tuskin olisi pahastunut, jos olisin käynyt parilla treffeillä hänen vierailunsa aikana, mutta oli eri asia paljastaa, etten ollut harrastanut deittailua vuosiin ja halusin aloittaa juuri nyt. Santerin suosiollisella avustuksella. Painoin pääni ja tuijotin pastalautastani.

-Anteeksi. Se oli tosi typerä ajatus. Ajattelematonta. Enkä mä tietenkään ajatellu, että mä juoksisin joka ilta jossain, kun sä oot täällä…, selitin naama punaisena ja ääni epätoivosta käheänä.

Samassa mieleeni muistui, että Santerin isän hautajaisetkin olivat vasta tulossa ja jos olin jo samana päivänä hävennyt itseäni, saavutin nyt todellisen pohjakosketuksen. Toivoin, että maa olisi nielaissut minut ainakin viikoksi.

-…ja sun isän hautajaiset ja kaikki, punnersin suustani.

-Mun kusipää isä saa palaa helvetissä. Mä en välitä sen hautajaisista hevonpaskaa, kuulin Santerin sanovan teräksiseen sävyyn, jota en ollut hänen vielä koskaan kuullut käyttävän.

Syntyi pieni tauko ja sitten Santeri puhui taas.

-Ehkä mä voin auttaa sua. Kolmella ehdolla.

Puristin käsiäni yhteen ja nostin päätäni toiveikkaasti.

-Mitkä ne on?

-Jos mä oon sun opettaja, sun täytyy totella mua, kun me harjoitellaan. Koska sähän olet mun oppilas. Eiks niin?

Santerin silmät olivat siristyneet ja hopeiset silmät näyttivät oudon päättäväisiltä. Minä nyökkäilin innokkaasti.

-Totta kai. Sitähän mä tarvinki. Harjoitusta.

-Toinen ehto on, että sä olet rehellinen sun treffeistä ja kerrot, mitä niiden aikana tapahtuu. Ei valheita, ei vähättelyä, ei liiottelua. Ethän sä muuten kehity.

Nyökkäilin uudelleen.

-Mikä se kolmas ehto on?

-Me ei riidellä ja katkaista välejä enää yhdenkään miehen takia. Jos sä löydät jonku, jonka kans sä haluat alottaa oikean suhteen, se tapahtuu vasta kun mä oon menny. Eli enintään kolmet treffit saman miehen kans.

Santerin äänessä oli ehdoton, painava sävy ja minua lämmitti ajatus, että hänkin oli mitä ilmeisimmin kärsinyt välirikostamme. Paljon.

-Enhän mä varmaan ees ehdi kolmille treffeille saman tyypin kans tässä ajassa. Mä ajattelin että voisin tavata pari kolme miestä, jos jotain kiinnostavan oloisia löytyy, totesin järkevästi.

En paljastanut, että aioin yrittää yhden illan suhdetta, heti kun sopiva tilaisuus tulisi. Sen voisi kertoa sitten, kun se olisi tapahtunut.

-Selvä, Santeri sanoi ja minulla oli outo tunne, että hän naulitsi minut katseellaan paikalleni.

-Aloitetaan heti huomenna.

KIINNOSTUITKO TARINASTA? YSTÄVÄN VOI OSTAA ÄÄNI- TAI E-KIRJANA USEISTA KANAVISTA, ESIM. ADLIBRIKSESTÄ.

Suhteet Seksi Runot, novellit ja kirjoittaminen Höpsöä