Olin juuri ehtinyt viettämään Potsdamissa neljä kuukautta ja asiani olivat  kaikin puolin kunnossa. Olin saanut uusia ystäviä Erasmus-stipendin mahdollistaman opiskelurupeaman ansiosta ja minulla olisi vielä pari kuukautta aikaa vaellella Sans Soucin puistossa, juoda hyvää ja edullista Rieslingiä ja kiertää Berliinin ihania museoita. Silloin äitini päätti armollisesti laittaa minulle tekstiviestin ja kertoa uutisensa.

Hän oli menossa naimisiin – neljättä kertaa. Huokaisin ärtyneenä. En ymmärtänyt, miten minusta oli tullut näin järkevä, kun oma äitini liihotti vielä 40-vuotiaana ympäri maailmaa ja etsi yhä elämänsä rakkautta.

Ehkä olin niin järkevä juuri siksi. Olin järkevä kaiken kaikkiaankin, mutta erityisesti rakkaudessa. Olin nähnyt äitini hullaantuvan kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei koskaan kestänyt. Kolmen isäpuolen lisäksi oli ollut pari kolme pidempää suhdetta ja tämän lisäksi loputon jono muita miehiä. Niinpä olin päättänyt odottaa jotain parempaa kuin hetken huumaa. Olin harrastanut seksiä pari kertaa poikaystävän kanssa, joka minulla oli ollut 17-vuotiaana lähinnä sen vuoksi, että muutkin tytöt olivat tehneet niin. Kokemukseni eivät olleet olleet kovin mukavia saati kiihottavia, joten olin päättänyt pidättäytyä ja odottaa. 

Jotain merkkiä. Jotain tunnetta.

Isä jaksoi nauraa äidin toilailuille, mutta hänen ei ollutkaan tarvinnut asua paikassa, joka oli tuntunut enemmän matkustajakodilta kuin kodilta. Kun äiti oli menestyvä taidegallerian johtaja, hänen seurapiirielämänsä oli suorastaan velvollisuus, eikä se ainakaan pienentänyt mahdollisuutta tavata aina vain uusia rakastajia. Olin toivonut saavani palata rauhalliseen kotiin viime vuoden alun katastrofin jälkeen. Silloin äidin edellinen liitto oli vedellyt viimeisiään ja ilmassa oli lennellyt ihan oikeasti lautasia, ja draamaa oli riittänyt enemmän kuin huonossa telenovelassa.

Ei sinällään ollut ihme, että äiti sai miehiä loukkuunsa vielä 40-vuotiaanakin. Hän oli edelleen näyttävä nainen, vaikkakin hänen viimeisin kauneusleikkauksensa teki hänen kasvoistaan vähän muovisen näköiset. Parjasin itseäni heti ilkeistä ajatuksistani, mutta en voinut olla ihmettelemättä, miksi äidin piti aina päästä naimisiin. Hänen ulkonäöllään ja karismallaan olisi voinut pitää vaikka useampaa rakastajaa yhtä aikaa, jos halusi. 

Olin aika näyttävän näköinen itsekin ja joskus melkein kirosin sitä, sillä vaikka treffikutsut olivat mairittelevia, harvat miehet olivat.

Minulla oli pitkä, tuuhea vaalea tukka ja olisin pitänyt sen lyhyempänä, jos olisin raaskinut käydä kampaajalla. Äitini olisi teoriassa voinut auttaa. Hän oli kohtuullisen varakas, mutta hänen elämäntyylillään ei rahoitettu yliopistossa opiskelevaa tytärtä. Kuten äidilläkin, minulla oli kirkkaan siniset silmät, nenäni oli pieni ja hiukan pysty ja suuni täyteläinen. Aistillinen, oli eräs minua treffeille pyytänyt poika sanonut. Asiaa ei yhtään auttanut, että vartaloltani tulin toisaalta enemmän isän äidin suvun naisiin. Rintani olivat suuret ja pystyt, vyötäröni kapea ja takamukseni pyöreä. 

Olin täyttänyt juuri 20 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana olin toiminut osa-aikaisena tarjoilijana. Takapuoleni oli kokenut niin paljon vaivihkaista puristelua ja läpsimistä, että olin matkaan lähtiessäni ollut todella iloinen siitä, että sain pitää peräpääni omanani puoli vuotta. Kun palaisin, hakisin muita töitä. Ja jos tilanne kävisi mahdottomaksi, muuttaisin johonkin vuokralle. Olin asunut tähän asti kotona, koska äidin asunto Kruununhaassa oli loistavalla paikalla, eikä minulla ikinä olisi varaa vastaavaan sijaintiin.

Puhelimeni kilahti vastauksena läjään kysymysmerkkejä, jotka olin lähettänyt.

Häät ovat toukokuun 17. päivä. Sori, että tää tulee vähän nopeasti. Salamarakkautta. Hihi. Toimithan sä mun kaasona nyt kun oot iso tyttö.

Tämäkin vielä, ajattelin ja tunsin oloni entistä turhautuneemmaksi.

Äiti mä oon Saksassa. Vähän vaikeaa toimia kaasona.

Älä nyt. Mä maksan matkat. Ihan pienet juhlat ja mä tiedän mitä haluan.

Kiristelin hampaitani. Tällä kertaa en antaisi periksi. Äidillä oli useampi hyvä ystävä, jotka voisivat toimia kaasona ja sillä siisti.

———————————

Pidin kuin pidinkin pääni ja äitini suuttumuksesta, vetoomuksista ja kiristysyrityksistä huolimatta vältin kaason velvollisuudet ja tulin paikalle vasta hääjuhlapäivän aamuna. Olin joka tapauksessa joutunut kuulemaan lukemattomia jaarittelevia puheluita häävalmisteluista ja siitä, kuinka lahjakas Tamás, hänen suomalais-unkarilainen taiteilijansa oli. 

Olin ostanut juhliin väreihini sopivan vaaleansinisen kietaisumekon, joka oli ohutta materiaalia ja istui kauniisti rintojeni ja lantioni kohdalta. Se ei ollut itsestäänselvyys minun vartalollani. Mekko oli hiukan lyhyempi kuin olisin toivonut ja ulottui kymmenen senttiä polven yläpuolelle, mutta jos yhtään tunsin äidin ystäväpiiriä, paikalla olisi paljon rohkeampiakin luomuksia.

Kun pääsin kotiin, äitini oli jo hotellisviitissä, jonka hän oli varannut valmistautumiseen ja minä sain meikata ja föönata tukkani rauhassa. Jätin pitkät suortuvani auki. Ne olivat luonnostaan laineikkaat ja riitti, kun suihkutin lakkaa hiuksiin föönauksen jälkeen. 

Kun kello alkoi lähetä kahta, tilasin suureellisesti taksin ja matkustin lyhyen matkan hotelli Havenin sisäpihalle. En tiennyt, millä ilveellä äiti oli saanut juhlat järjestettyä sinne tällaisella aikataululla, mutta hänen verkostoillaan se varmasti oli helpompaa kuin minun.

Esille oli pistetty noin kolmekymmentä taitettavaa tuolia molemmin puolin ja kohottelin kulmiani sille, että väkeä oli tulossa niin vähän. Istuin eturiviin, ja pian paikalle kaahasi kaksi äidin sydänystävää, Helena ja Katri. Tervehdimme hilpeästi ja vaihdoimme kuulumisia, kunnes paikat olivat täynnä ja häämarssi alkoi. Neljättä kertaa.

Se oli aina sama. Prinsessa Ruusunen. Ainakin jokin oli pysyvää äidin elämässä.

Tuolien välissä oleva käytävä oli sen verran lyhyt, että en ehtinyt kääntää päätäni pitkäksi aikaa, mutta sekin riitti. Pitkä ja solakka äitini käveli käsi kädessä häntä huomattavasti pitemmän, tumman miehen käsipuolessa. Silmäni rävähtivät selälleen. En ollut koskaan nähnyt niin upeaa miestä. En, vaikka ehdin nähdä vain vilauksen hänen kasvoistaan. Vartaloa sen sijaan ehdin tuijottaa sen parikymmentä minuuttia, mitä tilaisuus kesti. Leveät hartiat, pitkät raajat, melkein musta tukka, jossa oli hiukan harmaata. 

Kurkkuni tuntui kuroutuvan umpeen, kun koko vartaloni kihisi. Yritin lyödä itseäni henkisesti poskelle, mutta en saanut silmiäni irti hänestä. En vain saanut. Kun seremonia oli ohitse, pari kääntyi ja lähti takaisin päin. 

Tamásin silmät kohtasivat silmäni ja tuntui kuin minuun olisi iskeytynyt puukko. Kaarevat mustat kulmat kohosivat hiukan, suuret ja terävät harmaat silmät siristyivät. Hän näytti nelikymppiseltä, mitä hän olikin, mutta se sopi hänelle. Kaiken lisäksi hänellä oli suu, jota jokainen haluaisi suudella ikuisuuksiin. Heteromieskin. 

Vartaloni tuntui huutavan oudosta kivun ja jonkin muun sekoituksesta, vatsanpohjani tuntui painavalta ja kuumalta ja puristin reisiäni vaistomaisesti yhteen. Tajusin, että vartaloni tuntui samalta kun silloin, kun tyydytin itseäni. Tai no. Ei samalta. Tämä oli tuhat kertaa voimakkaampaa. 

Häpeän ja nolostuksen puna levisi poskilleni armotta ja nopeasti. Ei voinut olla totta.

Minä himoitsin uutta isäpuoltani.

———————-

Juhlat järjestettiin Havenin sviitissä herraties millä rahalla, ja väkeä oli liian vähän. Kaikissa edellisissä äitini häissä olin tuskaillut suurta väkimäärää ja hälyä ja nyt, kun toiveeni toteutui, minusta tuntui, että olisin mielelläni piiloutunut satapäisen yleisön joukkoon. 

– Greta kulta, tule tervehtimään Tamásia!, äitini hihkui heti hääseremonian päätyttyä. 

Kävelin tottelevaisesti eteenpäin.

Nopea kättely ja siirtyminen takavasemmalle, ajattelin tiukasti ja yritin pitää katseeni kaikkialla muualla kuin Tamásissa.

Tasapainoni tuntui heiveröiseltä ja kun saavutin parin, polveni tärisivät. Nostin silmäni varovaisesti ylöspäin ja tunsin, kuinka käteeni tartuttiin. Tamásin silmät olivat täynnä harmaan eri sävyjä kuin mustavalkoelokuvassa ja hänen kosketuksestaan ruumiissani alkoi kilistä kovaääninen ja varoittava hälytyskello. Vavahdin ja nielaisin ja mietin häpeissäni, huomasiko joku reaktioni. Sitten puristin lämmintä, voimakasta kättä heikosti. 

– Öö, mukava tavata. Ja on-…onnea oikein paljon, minä sopersin.

– Margareta. Mä oon kuullu susta niin paljon. 

Miehen ääni oli hiukan käheä ja hyvin matala ja olisin voinut kylpeä siinä tuntikausia. Sävähdin entistä kuumemmaksi ja todennäköisesti punaiseksi kuin tomaatti ja astuin nopean askelen taaksepäin. Siinä samassa korkoni tarttui paksun kokolattiamaton uumeniin ja tasapainoilin hetken ilmassa ennen kuin otin vaistomaisesti tukea sieltä, mistä pystyin. 

Tömähdin Tamásin rintaa vasten käsivarret edellä ja painauduin kovaa, miehekästä vartaloa vasten pariksi huumaavaksi sekunniksi. Huokaisin vaistomaisesti ja nuuhkaisin hänen tuoksuaan. 

– Hupsis, Tamásin äänestä paistoi nauru ja hänen pitkäsormiset kätensä – senkin olin jo huomannut – työnsivät minut kauemmas. Äitini kikatti vieressäni.

– Greta, mukavaa että sä tykkäät Tamásista, mutta vähempikin riittää näin ensi näkemällä.

Kun pääsin taas jaloilleni, vilkaisin hervottomana ensin äitiä ja sitten Tamásia, jonka kasvoilla välähti jokin nopea tunne. Miehen peukalo liukui kyynärtaipeeni sisäpuolelta ranteelle asti, ennen kuin hän irrotti otteensa. Silmäni laajenivat varmaan suuremmiksi kuin lautaset. Peräännyin nopeasti, änkytin jotain ja lähdin hakemaan tarjolla olevaa samppanjaa.

Tekikö hän sen tahallaan? Ei tietenkään! Nämä ovat hänen häänsä! Mutta kun se tuntui siltä? Haloo! Hänen häänsä! Mutta jos hänkin tuntee tämän oudon…? Älä viitsi olla naurettava!

Pääni oli kuin mehiläispesä ja vartalossani hakkasi ennenkokematon himo.

Onneksi äiti oli tällä kertaa päätynyt lyhyen kaavan juhliin, eikä tilaisuudessa tanssittu. En tiedä mihin olisin joutunut, jos minut olisi pistetty Tamásin käsivarsille. Sen kyllä tiesin, mihin joutuisin jos en saisi päätäni selvitettyä.

Helvettiin. Suorinta tietä.

——————————-

Kun pääsimme juhlista, marssin huoneeseeni suorinta tietä. Olin suurin piirtein juossut taksin etupenkille, kun se oli saapunut, enkä ollut vaihtanut äidin tai Tamásin kanssa kuin pari pakollista sanaa. Suljin oven ja heittäydyin vuoteelleni. Kello ei ollut vielä paljon, joten yritin lukea paria romaania. Ensin vähän vakavampaa, sitten hömppää. Kumpikaan ei toiminut. En pystynyt keskittymään vakavampaan tekstiin ja hömppäromaanin seksikohtaus sai minut vain entistä turhautuneemmaksi. 

Surffasin hetken Internetissä ja sitten yritin katsoa True Detectiveä. Kummatkin aivan liian vaativaa aivoparoilleni. Käväisin varovasti keittiössä hakemassa jogurttia ja mysliä huoneeseeni. Kello oli onneksi jo armollisesti yli yhdeksän, joten riisuin ylle vaihtamani verkkarit ja topin ja pujahdin peiton alle.

Pinnistelin kaikkeni, etten olisi tehnyt sitä. Kääntelehdin ja pyörin sängyssäni ja yritin ajatella jäävuoria ja mutavelliä. Yritin ajatella muita hyvännäköisiä keski-ikäisiä miehiä. Javier Bardemia, Daniel Craigia, Matthew Goodea, Tom Ellisiä. Aivoni palasivat kuitenkin aina välkehtivän harmaisiin silmiin ja yhtä aikaa kovaan ja pehmeään suuhun ja siihen vartaloon. Siihen tuoksuun. Lopulta perustelin itselleni, että se oli vain järkevää. Olin niin herkkänä ja niin kireänä, että pahentaisin vain tilannetta, jos en tekisi jotain. 

Suljin silmäni ja päästin kaiken valloilleen. Hieraisin nänniäni ja melkein järkytyin, kuinka kovaksi ja kireäksi se nipistyi sillä sekunnilla, kun kosketin sitä. Puristin molempia nipukoitani kovempaa. Tunsin Tamásin tuoksun nenässäni ja kuvittelin hänen suutelevan rintojani. Henkäisin valtavasta kiihkosta, joka syöksyi koko kehoni lävitse. Sivelin vatsaani, kun toinen käteni leikitteli vielä rinnalla. Selkäni nytkähti rajusti kaarelle, kun ajattelin miehen katselevan minua ja liu’uttavan oman kätensä minun käteni päälle. 

Siitä lähtien en enää tiedostanut omaa kättäni. Se oli hänen kätensä, joka livahti pikkuhousujeni alle. Olin uskomattoman märkä, turpea ja valmis häntä varten. Tamásin käsi painautui häpyhuuliani vasten, hieroi klitoristani ja liukui helposti pitkin vakoani. En tarvinnut yhtään enempää. Kaarruin korkeammalle Tamásin silmien alla, hänen kättään vasten ja kuulin, kuinka hän kuiskasi minulle:

– Margareta, sä olet niin tuhma, tuhma tyttö.

Valtava orgasmi räjäytti vartaloni ja suustani karkasi pieniä, matalia voihkaisuja kerta toisensa jälkeen. Nappasin peittoa nyrkkiini ja painoin sitä suutani vasten samalla, kun valot välähtelivät silmieni takana ja jalkovälini sykki sykkimistään. Kun laukeamiseni hiipui hieman, koko kehoni tärisi. Käännyin vatsalleni ja minun teki mieleni itkeä. Millainen nainen minä olin? Kuka himoitsi omaa isäpuoltaan? Millaisen tyttären se minusta teki? Ja jumalan tähden, miten minä pystyisin elämään saman katon alla Tamásin kanssa?

Häpeä, syyllisyys ja kiihko kamppailivat minussa puoli yötä. Kiihko voitti joka kerran ja ennen kuin nukahdin levottomaan uneen, olin masturboinut isäpuoltani ajatellen vielä kaksi kertaa. Viimeinen ajatus oli kuitenkin järkevä. 

Minun olisi pakko muuttaa.