Yöllisen välikohtauksen jälkeen en nukkunut silmällistäkään. Makasin peiton alla käpristyneenä sikiöasentoon ja päässäni leijui irtonaisia ajatuksia. Miten minä olin saattanut? Miten Tamás oli saattanut? Oliko äiti kuullut jotain? Miten kehtaisin näyttää naamaani enää äidille? Miten pystyisin kohtaamaan Tamásin? Miten seksi saattoi tuntua niin jumalaisen hyvältä? 

Muistin, että emme olleet edes suudelleet. Olimme vain naineet kuin villieläimet. Muistin, kuinka olin purrut Tamásia olkapäähän, ja kuuma häpeän aalto vyöryi taas ylleni. Siitä oli taatusti jäänyt jälki. Huomaisiko äiti? Mitä hän siihen sanoisi? Tamás oli sanonut, että me puhuisimme asiasta. Mitä puhuttavaa tässä oli? 

Ajoittain minua suorastaan kuvotti.

Kaiken itseni ruoskimisen keskellä oli kuitenkin hetkiä, pitkiä hetkiä, kun mielikuvat minusta ja Tamásista kylpyhuoneessa valtasivat ajatukseni. Silloin kiihotuin uudestaan. Kiemurtelin peiton alla, kun lakanat liukuivat sähköisellä ihollani ja sivelin vartaloani petollisilla sormillani. Muistin, miltä hänen suuri kalunsa tuntui sisälläni ja miten räjähtävän orgasmin olin saanut. Miten hän oli sähissyt ja murissut matalasti, kun oli porannut sisääni kaikin voimin. 

Kymmenen aikaan aamulla luovutin ja nousin sängystä. Olin kuullut äidin lähtevän galleriaan ja nousin ylös. Minun piti päästä suihkuun ja saada jotain syötävää. Tamás oli talossa, mutta ennemmin tai myöhemmin minun olisi kohdattava hänet, ja ehkä oli parasta tehdä se ennemmin. Valitsisin itse ajan ja paikan. Puhuisin hänen kanssaan heti, kun olisin tullut suihkusta. Marssisin ateljeehen ja tekisin selväksi, että tällaista ei enää saisi tapahtua. Minä olin tunnettu järkevänä tyttönä. Nyt minun pitäisi vain näyttää itselleni, kuinka järkevä osasin olla.

———————————-

Kun tulin suihkusta, puin ylleni hihattoman ja lyhyen lempikesämekkoni. Se oli vihreä ja siinä oli pieniä kukkakuvioita ja mietin hetken, oliko se liian paljastava. Sitten puristin huuleni yhteen ja kovetin mieleni. En pukeutunut yleensäkään ylenmääräisen seksikkäästi, enkä alkaisi pelätä asuvalintojani yhden onnettoman virheen takia. 

Astelin paljain jaloin ateljeen ovelle ja kuulin, että Tamás puhui jonkun kanssa puhelimessa. Mies seisoi ikkunan ääressä, osin poispäin minusta ja ajatukset, joita olin vain hetkeä aikaisemmin luvannut olla ajattelematta valtasivat minut. Tamás oli niin syntisen kaunis. Hänen vartalonsa oli sopusuhtainen, lihaksikas ja jäntevä ja….sulavaliikkeinen. Hänen tukkansa kiilsi miltei mustana ikkunasta sisään lankeavassa auringonvalossa ja hänen äänensä pyöri ympärilläni kuin loitsu, vaikka hän puhui aivan toiselle ihmiselle.

Sitten tajusin, että en ollut tullut ehkä parhaaseen aikaan. Tamás kuulosti vihaiselta.

– Haben Sie gedacht, daß ich es nicht herausfinden werde…? Ich scheiße darauf! Egal ob es ein Unfall war oder nicht! Ich muss es selbst reparieren…

Olin jo perääntymässä ovelta. Joku oli ilmeisesti rikkonut Tamásin taideteoksen Itävallassa tai Sveitsissä ja yrittänyt pimittää tietoa. Mies kuulosti niin pahantuuliselta, että en halunnut häiritä häntä siinä mielentilassa. Tamás kuitenkin ilmeisesti huomasi liikettä silmäkulmastaan, ja kun hänen ärtyneet, kolean harmaat silmänsä kiinnittyivät minuun, en pystynyt liikahtamaan. Mies lopetti puhelun nopeasti ja laski kännykän ikkunalaudalle.

Vedin henkeä ja nostin leukaani. Ennalta harjoittelemani puhe suli ja katosi mielestäni kuin kuumaan veteen pudonnut sokeripala. Tamás lähti tulemaan minua kohti ja hänestä huokui edelleen suuttumusta, joka ei kohdistunut minuun, mutta joka teki hänet entistä suuremman ja vaikuttavamman näköiseksi. Ristin vapisevat käsivarteni rinnalle. Kun hän pysähtyi puolen metrin päähän minusta, sydämeni hakkasi kuin hullu ja tunsin, kuinka häpeämätön vartaloni alkoi taas olla valmis kaikkeen, mitä mies vain keksisi minulle tehdä.

– Se ei voi toistua, päästin suustani sen enempää miettimättä.

– Eikö?, Tamás kysyi pehmeästi, pieni paheellinen hymynkare huulillaan. – Se oli helvetin upeaa.

– Ootko sä vittu järjiltäs?, henkäisin yhtä aikaa järkyttyneenä ja kiihottuneena. – Sä oot naimisissa mun äidin kanssa!

– Ja meillä on vapaa suhde. 

Se ei sinällään yllättänyt minua. Äiti oli harrastanut sellaista aikaisemminkin. Mutta minä olin hänen tyttärensä.

– Pitääkö sopimus sisällään myös sun tytärpuolen?, kysyin vapisevalla äänellä. – Mä ymmärrän, että sähän lyöt tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nussit sekä äitiä että tytärtä saman katon alla.

Huomasin, että Tamás sävähti ja hento puna nousi hänen poskipäilleen. 

– Ei mun ollu tarkoitus…mä en koskaan oo tehny mitään tällaista, mies sanoi käheällä äänellään. Hänen ilmeensä oli vähän eksynyt ja silti yhtä aikaa periksiantamaton. Hän piti pienen tauon ja hänen katseensa terävöityi taas.

– Äläkä tuu jeesusteleen mulle Margareta. Sä halusit sitä. Mä en oo koskaan nähny niin kiimaista naista. Mutta sun ei tarvi sanoa kuin ei, ja ja mä lupaan, että mä en hyökkää sun kimppuun.

Punastuin ja napsautin suuni kiinni. Tamás oli oikeassa. Minä olin ollut kiimainen. Kiimainen, halukas ja täysin vailla itsehillintää. Mutta että kiimaisin koskaan? Tamásilla oli luultavasti ollut naisia enemmän kuin hän muisti. Havahduin, kun mies avasi taas suunsa.

– Pitääkö meidän olla huolissaan…mahdollisista seurauksista? Me ei käytetty kondomia.

– Ei. Mulla on pillerit. Mun kuukautiset oli tosi kipeät…ja onhan katumuspilleri olemassa, vaikka…

– Hyvä. Ja mulla ei oo tauteja. Mä yleensä aina käytän…

Tamás pudisti päätään ja kysyi sitten:

– Ootko sä harrastanu seksiä ilman kondomia?

Henkäisin ja punastuin lisää. Tämä oli varmaan oudoin ja kiusallisin keskusteluni ikinä.

– En mä oo harrastanu seksiä kuin pari kertaa aiemmin. Ihan nuorena. Poikaystävän kanssa. 

– Taivas. Sähän oot sitten luonnonlahjakkuus. 

Miehen silmät kapenivat ja hän astahti vielä hiukan lähemmäs. Liian lähelle. Päästin värisevän huokaisun, kun hän nosti kätensä hiuksilleni ja nykäisi pehmeästi yhden suortuvan sormiensa väliin. 

– Mulla on sulle ehdotus. Mä ajattelin ensin, että se ei olis sopivaa, mutta mä en keksi ketään parempaa. Ja mä haluun parhaan.

Minun pitäisi sanoa ei. Minun pitäisi perääntyä ja ottaa jalat alleni. Paeta kiljuen.

Tietenkään en tehnyt mitään niin järkevää. Seisoin vain paikallani ja tuijotin Tamásin silmiin, jotka näyttivät harmaan eri sävyjä täynnä olevilta kaleidoskoopeilta. 

– Mitä?, kuiskasin ja tiesin, että olin kääntymässä todella vaarallisille vesille.

– Mä tarvin naisen mun projektiin. Mallin. Sua ei tunnista lopputuloksesta, jos niin sovitaan. Jos sä haluut vaan poseerata ilman mun erikoistoiveita, se on ok. Mutta mä toivoisin enemmän, että photoshoppaus pysyis minimissä.

– Enhän mä oo ollu mallina. En mä osaa…

– Sun vartalo on jokaisen miehen märkä uni. Sä olisit kuvissa todellinen pin-up-pupu, Tamás sanoi käheästi ja hipaisi paljasta olkapäätäni ja sitten rintaani.

Vereni kuohahti välittömästi ja huojahdin miestä kohti. 

– Mitä se poseeraaminen tarkottaa?

– Poseeraamista. Vaatteissa ja ilman. Kameralle ja videolle, maalausta varten. Joidenkin välineiden kanssa. Ehkä…miehen kanssa. Ja mä tietenkin maksan siitä. Se on työtä.

– Sä puhuit jotain pornosta. 

Se ei ollut kysymys vaan toteamus. Miksi minä ylipäänsä keskustelin tästä aiheesta? Mitä äitini ajattelisi, jos ryhtyisin Tamásin alastonmalliksi ja tekisin herra ties mitä miehen niin kutsutun taiteen eteen.

– Niin puhuin. Mä kuvaan naista ihmisenä ja objektina. Tavallisissa arkisissa tilanteissa ja sitten…tavoilla, jotka voi ymmärtää esineellistäviksi. Mä voin näyttää mun aiempia töitä ja mun tyyliä, jos haluut.

– Äiti…

– Etkö sä oo täysi-ikäinen?

Puristin suuni viivaksi ja mulkaisin miestä.

– Tässä on kyse myös moraalista!

Tamás kohautti olkapäitään.

– Se näyttely tulee kiertään ympäri maailmaa ja sä olisit sen päätähti. Vaikka eihän me sitä kerrota, jos sä et haluu. Ehkä säkin saisit siitä jotain. Se saattais saada sut vähän vapautuun.

– Mä vapauduin viime yönä vähän liikaakin, ärähdin, mutta en voinut olla kysymättä:

– Tietäiskö äiti?

Tamás ei kääntänyt katsettaan ja hänen silmänsä hehkuivat. Olin järkyttynyt ja peloissani, mutta ainakin yhtä utelias ja kiihottunut. Mielessäni pyöri mylläkkänä kuvia minusta alastomana kameran edessä ja Tamásin silmien alla. Ja siitä, mitä voisi tapahtua. 

– Ei. Mä luulen, että se ei kuitenkaan ehkä tykkäis siitä. Mutta mun taide on tärkeämpää kuin luutuneet moraalikäsitykset.

Vannon, että olin kääntymässä pois ja sanomassa painavan EIn, mutta aivojeni aistillinen osa ja vartalossani kytevä kuumuus nousivat kapinaan ja pääsivät aukaisemaan suuni ennen kuin järki ehti paikalle.

– Voidaanko me kokeilla kerran? Jotta mä tiedän, mistä on kyse?, kysyin ja ääneni kaikui oudon karheana korvissani.

Tamásin kasvoilla välähti yllätys. Hän oli olettanut, että sanoisin ei. Se tarkoitti, että hän ei tiennyt, kuinka perusteellisesti hän oli minut jo orjuuttanut. Onneksi. 

– Joo. Totta kai. Loistavaa, mies sanoi nopeasti ja hän siveli poskeani sormellaan.

Katsoin, kuinka hopea välähti hänen tukassaan ja mieleni teki tukistaa ja suudella häntä yhtä aikaa. Samaan aikaan kunniallinen minäni yritti epätoivoisesti saada äänensä kuuluville.

Tämä on väärin! Tästä ei hyvä seuraa! Tämän ei pitänyt mennä näin! Sinä voit vielä perääntyä!

Kuulin kyllä, mutta päätin olla kuuntelematta. Tamás käveli huoneen toiselle puolelle, jolla oli valokuvaukseen liittyviä varusteita ja otti käteensä kameran. Sitten hän poimi suuresta sivellinastiasta pitkän ja paksun siveltimen ja nyökkäsi ateljeessa olevalle sammalenvihreälle sohvalle. 

– Istu ensin tohon sohvalle ihan normaalisti. Tai meneki lepäämään siihen. Kyljelles.

Asettauduin sohvalle kömpelösti sivuttain ja Tamás tuli asettelemaan käsiäni ja sääriäni parempaan asentoon. Sähköiskut singahtelivat sisälläni, kun hänen kätensä liukuivat paljaalla ihollani. Olin tuhon tiellä yhtä varmasti kuin maa kiersi aurinkoa. Olin niin keskittynyt olemaan huokailematta ja esittämään edes joten kuten normaalia, etten edes huomannut, kun kamera naksahti ensimmäisen kerran. 

Tamás pyysi minua vaihtamaan välillä asentoa ja aloin tuntea oloni vähän luottavaisemmaksi. Ei olisi kannattanut. Mies laski kameran hetken päästä ja sanoi:

– Nyt mä haluisin, että sä riisuudut. Kokonaan.

En sanonut mitään. Olin tiennyt, että tätä odotettaisiin ja jos tämä oli koekuvaus, niin totta kai minä myös riisuutuisin. Nousin sohvalta epävarmasti ja riisuin mekkoni. Minulla oli alla malvanväriset pitsirintaliivit ja niihin sopivat stringit. Huomasin, että Tamás jäykistyi.

– Käänny ympäri, mies komensi.

Minä käännyin selin Tamásiin ja katsoin epäröivästi olkani yli. Juuri silloin kamera naksahti taas.

– Pysy tossa asennossa. 

Naks. Naks. Naks.

– Käänny vähän eteenpäin.

Naks. Naks. 

– Mene sohvalle istumaan ja riisu rintaliivit.

Tottelin ja katsoin kameraan samalla, kun riisuin rintaliivini pois. 

– Sä näytät jumalaiselta, Tamás sanoi kameransa takaa ja kuvasi koko ajan.

Minulla oli vaivaantunut olo kameran alla, mutta tein parhaani. Halusin miellyttää Tamásia ja näyttää vielä jumalaisemmalta. Kun pääsin sohvalle kyljelleni, Tamás tuli taas luokseni. Hän siveli vatsaani ja katsoi minua tiiviisti silmiin. Aloin huohottaa pienin henkäyksin ja kun hän nipisti nänniäni, selkäni nytkähti kaarelle. 

– Nyt sä riisut noi pikkarit, kulta ja yritä pysyä lepoasennossa, Tamás sanoi.

Katsoin kameran linssiin himosta sumein silmin ja hivutin stringejäni pois, yli lanteideni. Koska en saanut nousta istumaan, jouduin kohottamaan takapuoltani sohvalta ja nostamaan sääriäni koukkuun, jotta sain alushousut lattialle. Kuulin, että Tamásin hengitys oli alkanut kulkea myös raskaampana ja sain jostain rohkeutta kiusata häntä hiukan. Nostin käteni rinnoilleni ja puristin ne yhteen samalla kun avasin reisiäni.

Mies käveli välittömästi luokseni. Hänen silmänsä olivat täynnä kuumaa, vaarallista savua.

– Sä sanoit, että se ei voi toistua. Kato nyt, kuinka sä tarjoot ittees mulle, Tamás murisi minulle matalasti, silmät siristyneinä ja vartalo hiukan kumartuneena ylleni. 

En sanonut mitään. Avasin vain reisiäni vähän lisää ja huokaisin, kun pyöritin rintojani käsissäni. Tällainen minusta on tullut, halusin sanoa Tamásille. Tällaisen sinä olet minusta tehnyt. 

– Katsotaan, mitä sä tästä tykkäät, mies sanoi ja näin, että hänen kädessään oli sivellin, jonka hän aiemmin oli valinnut purkistaan. 

Tamás pyöritti siveltimen kärkeä ensin ilmassa ylläni ja laski pehmeäharjaksisen pään sitten kaulalleni. Hän piirsi pienempiä ja suurempia ympyröitä ja kiekuroita iholleni ja kun hän pääsi rinnoilleni, minulta pääsi pehmeä, matala valitus. Sivellin tuntui pyörivän rinnoillani ikuisuuden. Se kovetti niitä liikkeellään, leikki kireillä kärjillä ja silitti rintavakoani, mutta sitten se liikkui alemmas vatsalleni. Tamás räpsi samalla kuvia kamera toisessa kädessään, eikä hän katsonut edes linssin läpi. Hänen silmänsä kiiluivat petollisen tummina ja arvaamattomina. Kun mies liikutti sivellintä alavatsalleni ja lanteilleni, aloin huokailla ja liikahdella malttamattomasti.

– Ei vielä kulta pieni. Ihan rauhassa, Tamás mutisi minulle. 

Hän liikutti siveltimen tarjolla olevaan jalkoväliini ja antoi sen lipua pitkin häpyhuuliani ja vakoani. Painauduin innokkaasti harjaksia vasten ja tuijotin Tamásia rävähtämättä. Äkkiä hän lopetti ja näin paholaismaisen hymyn hiipivän hänen huulilleen. Tamás käänsi sivellintä kädessään ja yhtäkkiä tunsin, kuinka puinen varsi painui ensin häpyhuulieni väliin ja sitten pilluuni. Parahdin yllätyksestä ja katsoin Tamásia silmät selälläni, kun hän irrotti otteensa ja kuvasi minua. Minä olin kiimasta sekaisin, nännini sojottivat jäykkinä kohti kameraa, selkäni oli tiukasti kaarella ja reiteni olivat auki, pillu levällään. Ja pilluuni oli tungettu paksuvartinen pensseli. 

Jos joku olisi kertonut minulle, että löytäisin itseni joskus tällaisesta tilanteesta olisin nauranut tai loukkaantunut. Nyt en tehnyt kumpaakaan. Annoin kaiken tapahtua. Tunsin, kuinka sivellin liikahti aika ajoin, kun himokas pilluni puristi sitä kiihottuneena. Tamás otti kuvaa uudesta kulmasta, siten, että jalkovälini tulisi varmasti kokonaan näkyviin. Kun hän lopetti, hän tarttui siveltimeen ja pyöräytti sitä sisälläni. Lantioni nytkähti ja tartuin vaistomaisesti miehen käsivarteen ja vedin hänet ylleni. 

– Suutele mua, läähätin Tamásille, kun tämä asetti toisen polvensa reisieni väliin ja nojautui minua kohti. Miehen silmät paloivat taas eläimellisestä himosta ja tunsin, kuinka hän liikutti siveltimen vartta sisälläni edes takaisin. 

Se ei ollut romanttista eikä hellää. Tamás imaisi ensin alahuuleni huultensa väliin ja sitten hän puri sitä. Minä voihkaisin nautinnosta. Kun hän irrotti hampaansa, hän ruhjoi huuliani, näykki, imi ja hieroi niitä omalla suullaan, niin kauan, että huuleni olivat turvoksissa ja suuni oli kutsuvasti ja ammollaan auki. Sivellin liikkui rytmikkäästi sisälläni ja Tamásin kieli liukui päättäväisesti suuhuni – kieltäni vasten,  hampaitani vasten. Se tutki jokaisen kostean sopukan ja notkelman. Kurkustani purkautui pieniä nyyhkytyksiä. 

Mies kiskaisi pensselin pois sisältäni.

– Ei!, minä vaikersin.

– Mitä ei?, Tamás kysyi pehmeän uhkaavalla äänellä ja nosti päätään.

Tuijotin miestä silmiin tajuamatta mitään. Minun oli saatava jotain sisääni. Minun oli pakko. Tamás piteli minua kiinni olkapäistä ja kysyi toistamiseen:

– Mitä ei? Eikö sua saa panna toistamiseen? Etkö sä haluu tätä? Etkö sä nauti tästä? Mä kerron sulle, mikä on ei, Margareta. Se, että sä sanot mulle ei. Sä et enää sano mulle ei.

Miehen ääni oli melkein raaka ja niin karhea, että se tuntui riipivän ihoani rikki.

– Onko selvä?, Tamás kysyi kovaan sävyyn ja puristi kouransa tiukasti rintojeni ympärille ja työnsi polvensa lujasti jalkoväliäni vasten.

– ON!, minä kiljaisin.

– Helvetin hyvä, Tamás sanoi äreällä pedon äänellään ja tajusin hänen avaavan housujaan. – Sillä nyt sä saatana saat kyrpää, halusit tai et.

Tamás ei vaivautunut riisumaan t-paitaansa tai farkkujaan, otti vain esiin kovan kullinsa ja survaisi sen sisään yhdellä rajulla työnnöllä. 

– Oiiiiiiiihhhhh, minä kiljaisin ja tartuin hänen hiuksiinsa. Puristin sormeni täyteen mustia ja harmaita hiuksia, lukitsin sääreni miehen lanteiden ympärille ja otin vastaan Tamásin rankaisevan suudelman samalla, kun hän runnoi kaluaan sisääni. Kuulin märän litinän ja maiskautukset, jotkä pääsivät kiimaisesta pillustani ja huutoni alkoi kulkea Tamásin työntöjen tahdissa. 

– Näin mä oon halunnu…tehdä sulle heti…kun mä näin sut, mies murahteli katkonaisesti korvaani ja puristi molemmat rinnankärjet kipeää tekevän tiukasti peukaloidensa ja etusormiensa väliin ja tunkeutui kovaa sisääni, niin syvälle ja niin suurena, että selkäni nousi entistä enemmän kaarelle Tamásia vasten. Ulisin kivusta ja kaiken alleen ajavasta nautinnosta ja aloin huohottaa miehen korvaan:

– Multa tulee. Tamás, multa tulee. Ihan kohta. Ihan kohta. Ihan…Aaaaahhh…!

Orgasmi rysähti ylleni kuin olisin paiskautunut läpi kolminkertaisen ikkunan ja siitä parvekkeelta alas, ainakin viisitoista kerrosta. Sirpaleita, putoamista, pyörimisen tunnetta ja painetta. Ja niin suurta nautintoa, että se oli melkein kipua. Pelkäsin menettäväni tajuntani, kun riuhdoin Tamásin kovan vartalon alla ja huusin suoraa huutoa. 

– Sulla on…Margareta…naitavin pieni perse, mitä mä oon…koskaan tavannu, Tamás ähki ja minä sain lisäkierroksia hänen rivoudestaan. Vääntelehdin ja raavin miehen niskaa, pilluni supisteli supistelemistaan ja kun se kouristui erityisen voimakkaasti miehen kullin ympärille, Tamás ärjäisi ja naulitsi minut vartalollaan sohvaan kiinni niin, että olin kuin kokovartalokahleissa. Tunsin, kuinka kuuma neste täytti minut. Tamás huohotti ja puristi reisiäni. Hänenkin laukeamisensa tuntui kestävän ja kestävän. 

Kun hän viimein retkahti päälleni voimattomana ja tyydytettynä, hän huokaisi pitkään. Sitten hän siveli kylkeäni ja kysyi:

– Mitä sä sanot?

– Mitä?, minä kysyin hajamielisesti, sillä olini palaamassa hitaasti maan pinnalle. Syyllisyys ja nautinto läikehtivät tietoisuudessani yhtä voimakkaina ja mietin, miten olin ajautunut tällaiseen tilanteeseen.

– Koekuvauksesta. Alatko sä malliksi?

Nielaisin. Olin työntänyt järjen pois päästäni ja nyt se hakkasi kalloani uhkaavan raivokkaasti. Tämä oli väärin. Tämä oli väärin, kieroutunutta, inhottavaa, petollista…adjektiiveja oli loputtomiin. Aistillinen puoleni puolusti minua. Se kertoi järjelle, että tämä oli tuhminta ja nautinnollisinta, mitä ikinä olin tehnyt. Suljin silmäni. Tiesin, etten malttaisi olla tekemättä tätä uudestaan. 

– Okei. Alan. 

– Sanotko sä mulle vielä ei?

– Sähän kielsit, minä vastasin käheästi ja Tamás puraisi kaulaani. 

– Mun tottelevainen pikku lutka, mies kehräsi ja alkoi levittää spermaansa ja nesteitäni reisilleni ja vatsalleni. 

Hän valmistautui uuteen kuvaussessioon. Tai seksiin. Tai molempiin. Enkä minä sanoisi ei.

Aloin olla epätoivoinen. Häistä oli kulunut jo kaksi ja puoli kuukautta, enkä löytänyt sopivaa asuntoa millään. Helsingissä asuvat olivat HOAS:n jonon perällä ulkopaikkakuntalaisiin nähden ja yksityisten vuokraamat asunnot tuntuivat hirvittävän hintaisilta. Aluksi asiaa oli helpottanut se, että en ollut nähnyt äitiäni sen useammin kuin ennenkään ja Tamás oli ollut heti häiden jälkeen kuukauden verran Itävallassa ja Sveitsissä organisoimassa uusinta näyttelyään. 

Ei häämatkaa. Ei kikatusta makuuhuoneesta. Ei julkisia hellyydenosoituksia. 

Se oli pannut minut hetkeksi miettimään, oliko avioliiton takana jotain muuta kuin halu mennä naimisiin rakkauden tai minkä ikinä takia äiti naimisiin aina halusikaan. Heti kun ajatukset olivat karanneet pinnalle, työnsin ne takaisin aivojeni pimeimpään nurkkaan, mentaaliseen roskalaatikkoon. Tiesin kyllä, miksi halusin ajatella niin. Halusin antaa itselleni oikeutuksen haluta seksiä isäpuoleni kanssa. Aivan kuin avioliiton syyt oikeuttaisivat yhtään mitään. 

Mikään ei kuitenkaan estänyt minua fantasioimasta, ja vaikka taistelin vastaan joka päivä, hävisin yhtä usein. Tamásin poissaolo ei merkinnyt mitään. Hän ui uniini, kiihkeisiin kuvitelmiin ja sormenhyppysiini. Olin odottanut ja pelännyt hänen paluutaan. Molempia yhtä kiihkeästi.

Kun mies oli palannut puolitoista kuukautta aikaisemmin, elämästäni oli tullut yhtä helvettiä. Oli käynyt ilmi, että Tamás työsti uusinta projektiaan kotona. Ja minun olisi sitten pitänyt pystyä asumaan asunnossa, kuten aikaisemmin – vieläpä lukemaan kesätentteihinhinkin. Kummastakaan ei tullut mitään. Kuuntelin oven lävitse henkeäni pidätellen, milloin hän kävi vessassa tai keittiössä, jotta voisin kipittää esiin kuin viemärirotta silloin, kun hän ei ollut paikalla. Olohuone oli minulta kielletty alue iltaisin, kun tiesin Tamásin istuvan joskus iltaa siellä äidin kanssa tai ilman. Äidin ateljeehen en astunut enää varpaallanikaan, kun tiesin Tamásin työskentelevän siellä. En vaikka mies olisi ollut poissa. 

Kaikki tämä alkoi kuitenkin käydä hermoilleni. Oli rasittavaa hiiviskellä kotonaan kuin murtovaras ja silloin harvoin, kun olimme sattuneet välttelyistäni huolimatta ohittamaan toisemme tai kohtaamaan huoneistossa, olin ollut huomaavinani Tamásin katsovan minua outo ilme kasvoillaan. Hän ihmetteli taatusti, olinko täysissä järjissäni, kun en päässyt omasta huoneestani ulos, ellen sitten lähtenyt kokonaan pois kotoa. Jopa äitini, joka ei yleensä pannut merkille yhtään mitään, oli tivannut minua kuluneen viikon aikana kaksi kertaa ”lasilliselle ja leffaa katsomaan” olohuoneeseen.

Harkitsin jälleen, miten karata kotoa tällä kertaa ja selasin elokuvateatterien tarjontaa, kun ovelleni koputettiin. Äiti – tunsin hänen tapansa naputtaa ovea kärsimättömästi.

– Joo, tuu vaan, huusin oven läpi.

– Greta, ihan oikeesti, tänään istutaan vähän iltaa. Perheen kesken. Tamás haluaa tarjota ihanaa itävaltalaista viiniä, on Grüner Veltineriä ja Rieslingiä Kamptalista! Onko sulla jotain mieshuolia vai mikä sulla on, kun sä jumitat koko ajan täällä huoneessas?

Pyöräytin äidilleni silmiäni. 

– Totta kai sä aattelet, että mulla on mieshuolia, jos mä vetäydyn vähän yksinäisyyteen.

– No sä et oo kuten mä, mutta tää alkaa olla jo naurettavaa. Vai oot sä kipee?

Mietin, voisinko kehitellä itselleni jonkin omituisen oireiston, mutta hylkäsin ajatuksen. Vaikka äitini oli erikoinen, hän välitti minusta omalla tavallaan ja passittaisi minut heti jollekin yksityiselle klinikalle, jos hän epäilisi minun olevan sairas. Sitten klinikalla todettaisiin, että olin terve kuin pukki. Vain toivottoman hullaantunut isäpuoleeni. Varmaan kallis yksityisklinikka saisi senkin selville.

Huokaisin äänekkäästi. Tiesin, että minun oli annettava periksi tai tätä jatkuisi loputtomiin.

– Mä oon vaan lukenu tentteihin ja miettiny tulevaisuutta. Mutta okei, ihan kiva. Itävaltalaiset viinit on ihania. 

Ainoa, mikä puheissani oli totta, oli viimeinen lause – että itävaltalaiset viinit mielestäni olivat ihania – , mutta äidin ei tarvinnut sitä tietää.

– No niin, hieno juttu! Nyt tuut ulos sieltä. Mä hain tosta delistä meille salaattia ja leipää, ja Tamás haluaa kattoa jonkin kauheen väkivaltaisen toimintaelokuvan. Kuvittele. Lahjakas taiteilija ja sivistynyt kuin mikä ja sitten…

Äiti pudisteli surullisena päätään. Itse olin iloinen, että luvassa ei ollut jotain raskasta iranilaista tai makedonialaista taide-elokuvaa. Ei sillä, että niissä olisi ollut mitään vikaa, mutta nyt en ollut taideleffatuulella. Jos minun piti istua äidin ja Tamásin kanssa, saattaisin onnistua seuraamaan juonta paremmin, jos asian ydin oli vain pahisten tappaminen.

Kun astuin olohuoneeseen, se tuntui vieraalta. Varmaan siksi, että olin vältellyt huonetta kuin ruttoa viimeiset puolitoista kuukautta. Istahdin sohvalle. Äitini oli kadonnut johonkin, ja oletin Tamásin olevan vielä ateljeessa. Oletin väärin. 

– Margareta.

Yksi sana ja ihokarvani nousivat pystyyn, sydämeni alkoi takoa ja niskaani hiosti. Helvetti. Miten olin ollut näin huolimaton? Tamás oli tullut makuuhuoneesta, joka oli olohuoneen sohvaryhmän takana. 

– Ai hei, Tamás….

Hengitin jo liian tiheästi ja yritin keksiä jotain sanottavaa. Mieleeni juolahti ensimmäinen asia, joka tuli miehen nimestä mieleen. 

– Miten se muuten lausutaan? Tamás? Musta tuntuu, että kaikki täällä lausuu sen eri tavalla. Tamas. Tai Tomas tai Tomasch. 

– Ne on kaikki väärin, kuului takaani.

Aistin liikettä ja lämpöä aivan takaani ja tajusin, että Tamás oli ottanut sohvan selkänojalta kauko-ohjaimen ja käynnisti televisiota. Minusta tuntui, että pian tukkanikin nousisi pystyyn. Enkä ollut vielä edes nähnyt häntä.

Tamás käveli joustavalla verkkaisella tavallaan istumaan viereeni, kääntyi minuun päin ja nosti toisen pitkän jalkansa poikittain sohvalle. Tuijotin hetken hänen käsivarsiaan. Eikö taiteilijan pitäisi olla kalvakka, laiha ja löysänahkainen? Tamásilla oli jänteikkäät, lihaksikkaat käsivarret, joita peitti sopivan miehekäs tumma karvoitus. Kun tajusin taas tuijottavani, sinkautin silmäni hänen kasvoihinsa. 

– Miten se sitten sanotaan?, hönkäisin ja Tamás hymyili minulle tuhoisalla voimalla. 

– T ja m lausutaan kuten suomessakin.

– Okei.

– Tavallisena a:na kirjoitettu a lausutaan unkarissa ihan kuin sanoisit yhtä aikaa a:n ja o:n. Alma. Omena. Autó. Auto. Asztal. Pöytä.

Havaitsin eron ja yritin lausua omenaa unkariksi. Minulla oli hyvä kielitaju. Ehkä siksi myös opiskelin vieraita kieliä. Tosin en unkaria.

– Just noin, Tamás sanoi hetken kuluttua ja jatkoi sitten: 

– A, jonka päällä on heittomerkki on unkarissa pitkä a. Mutta se on pitempi kuin suomen kaksi a:ta. Vähän niin kuin kaksi ja puoli a:ta. Ja tavallinen s on suhu-s. Sähän luet saksaa., hän totesi.

– Joo. 

– No sittenhän sä tiedät. Schwanz. Schieben. Muschi. 

Silmäni ampaisivat Tamásin silmiin ja tunsin, kuinka puna alkoi värjätä koko vartaloani toivottoman paljastavasti. Verkkareiden lisäksi minulla oli vain ohutolkaiminen valkoinen toppi ja hehkuin varmasti koko rintakehän ja käsivarsienkin laajuudelta. Miehen ilme oli selvästi pahankurinen. Jäykistyin paheksuvasti ja mieleni teki paeta paikalta. Miten hän saattoi sanoa jotain tällaista keskellä kirkasta päivää? Minulle? Vaikka hän näkisikin, että himoitsin häntä, tuo oli ollut törkeää. Kulli. Työntää. Pimppa.

– Ahaa, sä näytät tietävän mitä ne tarkoittaa, Tamás sanoi vähän ilkamoivaan tapaan. – Sori. Mun nykyinen projekti keskittyy pornografiaan ja naisen esineellistämiseen ja noi sanat…ne on aina läsnä. 

Tamás otti minua kädestä kiinni ja säpsähdin vaistomaisesti. Hänen ilmeensä vakavoitui ja hän hieroi peukalollaan kämmenpohjaani. 

– Anteeksi. Se oli huonoa käytöstä. Sä vaan vaikutat vähän…vakavalta. Varsinki äitiis verrattuna. Se sai mut kiusaamaan sua, hän sanoi hiljaa.

Nyökkäsin vaivautuneena. Kämmenestäni levisi pelottavan polttava vana kaikkialle ruumiseeni, enkä tiennyt miten päin olla. Puistin päätäni ja yritin sitten unohtaa suhuässät ja lausua Tamásin nimen.

– Taomaaasch.

Syntyi pieni tauko, enkä uskaltanut katsoa miestä silmiin.

– Täydellistä. Sano se uudestaan, Tamás vastasi matalalla äänellä. Toistin harjoituksen. Nimi tuli oikein ulos, mutta aiempaa käheämmin. Tamás oli aivan hiljaa ja silmäni nousivat automaattisesti hänen kasvoilleen. Mies tuijotti suutani. Kun sanoin nimen kolmannen kerran, olisin voinut vaikka vannoa, että hän nielaisi. 

Äitini purjehti juuri silloin huoneeseen ja kantoi pöytään ison annoksen caesar-salaattia ja patonkia. 

– Missä ne viinit on, kulta?, äiti kysyi ja värähdin hellittelysanan ansiosta. 

Tamás nousi sohvalta nopeasti ja kävi keittiössä. Hän toi mukanaan pullon ja lasit, kaatoi meille kaikille lasilliset ja istui sitten siihen, mistä oli noussutkin. Minun viereeni. Valmistauduin henkisesti toisen maailmansodan kaltaiseen taisteluun ja vedin toisen jalan alleni. Kun Tamás käynnisti John Wick 2:n, yritin purra poskeani hetken, mutta sitten suustani pääsi hervoton kikatus. 

– Mitä?, äiti ja Tamás kysyivät melkein yhtä aikaa. 

– Ei mitään, minä sanoin ja lisäsin: 

– Ykkönen oli tosi hyvä. Mutta tää ei oo ehkä äidin tyyliä. 

Huomasin, että Tamásin suupielessä nyki ja sallin itseni uppoutua harmaisiin silmiin pariksi sekunniksi. Tamás käänsi päänsä pois ensin, kun John alkoi tahkota ruumiita ja äitini henkäisi – en tiedä oliko se kauhua vai pettymystä. Kun vilkaisin äitiä viidentoista minuutin päästä, huomasin, että hän kaatoi itselleen toista lasillista viiniä, ja että hänen silmänsä olivat lasittuneet. Mieleni teki nauraa uudelleen.

Elokuva oli juuri niin loistavaa hömppää kuin olin odottanutkin, ja kun olin lisäksi juonut kolme lasillista erinomaista viiniä ja syönyt ison lautasellisen salaattia, huomasin rentoutuvani vähäsen. Ehkä tämä olisi kuitenkin mahdollista. Pieninä annoksina. Nojasin selkääni sohvaan ja annoin vartaloni rentoutua. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka monta pahista John oli jo listinyt, mutta määrää ei laskettu yhden eikä edes kahden käden sormilla. Olin kuitenkin edelleen kipeän tietoinen Tamásin kehosta ja joka kerta kun hän nauroi tai kommentoi jotain, ääni tuntui väreilevän ihollani ja imeytyvän sitten suoniini.

Kun lopputekstit alkoivat hypähdin päättäväisesti ylös. 

– Kiitos. Se oli hauskaa, sanoin tomerasti.

Äitini näytti miettiväiseltä ja alkoi sopertaa:

– Tässä oli kyllä visuaalisia elementtejä, jotka…pulp on nyt kovasti nosteessa…mutta tuo tarkoituksellinen väkivalta, mikä sen merkitys voi olla…?

– Äiti, sen merkitys on se, että John Wick on kova jätkä, joka tappaa kaikki pahikset, minä lopetin hänen höpötyksensä ja hän rypisti minulle kulmiaan.

– Mä meen nyt nukkumaan. Oli kivaa. Hyvää yötä.

Vilkaisin varkain Tamásia, joka alkoi kerätä laseja pöydältä ja huokaisin. Miksei minun yliopistossani ollut ketään, joka olisi edes etäisesti muistuttanut häntä?

——————————————–

Havahduin keskellä yötä siihen, että oloni oli tunkkainen ja hikinen. Makasin päiväpeitteen alla vaatteet edelleen päälläni ja minulla oli kauhea pissahätä. Kurottauduin nappaamaan kännykän käteeni yöpöydältä. Kaksi yöllä. Olin nukkunut neljä tuntia, vaikka minun oli pitänyt vain levähtää ja vähän lepuuttaa silmiäni. Nyt minun piti kuitenkin päästä pissalle ja peseytymään. 

Livahdin kylpyhuoneeseen puhdas t-paita ja pikkarit mukanani. En halunnut käyttää suihkua, ettei kukaan heräisi, mutta riisuuduin ja pesin alapääni käsisuihkulla –  ja kasvot ja kainalot lavuaarin alla niin hiljaa kuin osasin. Nykäisin pyyhkeen peilikaapin vierestä ja silloin se tapahtui. Samassa naulakossa ollut hiustenkuivain tipahti lavuaarin päällä olevalle meikkilaukulleni. Kuivain ja avoin meikkilaukku rämähtivät kauhealla kolinalla ensin metallisen roska-astian päälle ja siitä laattalattialle ja kaikki pulloni ja purkkini vierivät meikkilaukusta lattialle.

Jäykistyin ja seisoin keskellä kylpyhuonetta ilkosen alastomana, pieni pyyhe kädessäni. Meteli soi edelleen korvissani, mutta mitään muuta ei kuulunut. Kyykistyin polvilleni ja kurotin kättäni päivävoidepurkkia kohti, joka oli vierinyt ovensuuhun. Siinä samassa raolleen jäänyt ovi tempaistiin auki. Säpsähdin säikähdyksestä. Tuijotin suuria, pitkävarpaisia miehen jalkoja ja purin huultani niin, että tunsin verenmaun suussani.

Kumpikaan meistä ei sanonut mitään pitkään hetkeen, ja aloin tuntea itseni s/m-leikkien orjaksi, kun olin alastomana siinä polvillani, katse maassa Tamásin edessä.

– Margareta, kuulin Tamásin kuiskaavan.

Hänen äänensä herätti minut eloon,  ja katseeni liukui pitkin vahvoja sääriä ja reisiä aina paljaalle lihaksikkaalle vatsalle ja rinnalle, melkein mustina kimaltaviin, vielä hiukan unisiin silmiin saakka. Tamásilla ei ollut päällään muuta kuin mustat bokserit. Hän oli upea vaatteet päällä, mutta alastomana…Aivoni eivät löytäneet sanoja. Itse asiassa ne eivät oikein osanneet tehdä mitään muuta kuin pitää yllä pakollisia elintoimintoja. 

Oli kuin olisimme siirtyneet uneen. Kun olin nostanut katseeni, olin myös noussut kumarasta asennostani ja Tamásin silmät alkoivat kierrellä paljaalla vartalollani kuumeisina ja niin täynnä avointa, palavaa himoa, että jopa minä pystyin tunnistamaan sen. Rintani kovettuivat ja kiristyivät, vatsassani tuntui kiemurtelevan kärsimätön suuri käärme ja kiima hakkasi jalkoväliäni kuin piiska. Se sivalsi ja iski kerta toisensa jälkeen niin, että olin hetkessä turvonnut, arka ja niin märkä, että tunsin nesteiden valuvan sisäreisilleni.

Tamásin käsi liikahti minua kohti aivan kuin hän olisi ollut aikeissa nostaa minut pystyyn. Sitten käsi kuitenkin siirtyi hänen boksereidensa vyötärönauhan alle. Hän venytti kangasta alemmas ja alemmas niin, että alushousut putosivat maahan ja olin kasvokkain kivikovana seisovan suuren, paksun ja suonikkaan kullin kanssa. Kuulin kaukaisuudesta, että suustani pääsi voihkaisu ja näin silmäkulmastani, että Tamás pudisti päätään. Hiljaa, hän komensi minua äänettä. Tuijotin punakärkistä elintä ja huomasin, että se oli hiukan käyrä. Pääni oli täysin tyhjä kaikesta muusta ja hengitykseni kulki vaivalloisena rahinana.

Revin katseeni irti miehen seisovasta kalusta ja siirsin silmäni taas Tamásin silmiin. Tuijotimme toisiamme kuin noiduttuina ja mies liikahti hieman eteenpäin, vielä lähemmäksi. Hänen liikautti lantiotaan ja yhtäkkiä paksu, samettinen kyrpä ja sen märkä kärki heilahti poskeani vasten. Suuni avautui, mutta Tamás ei työntänyt itseään suuhuni. Sen sijaan hän katsoi avoimia huuliani ja oli kuin se olisi työntänyt hänet rajan ylitse. 

Tällä kertaa hän ojensi kätensä, mutta kun nousin vapiseville jaloilleni, hän käännäytti minut ja perääntyi vessanpytylle istumaan. Ja veti minut perässään. Hän nojasi pitkää vartaloaan eteenpäin reidet hiukan avoinna ja nyökkäsi syliinsä.

– Istu, hän kuiskasi minulle. 

Seurasin hänen katsettaan ja kuin hypnotisoituna astuin hänen ylleen, jalat molemmin puolin pyttyä ja hänen reisiään. Kun aloin laskeutua kohti hänen syliään hajareisin, hän tarttui minua lanteista. Suljin silmäni. Päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin tämä repivä tarve, ja kun Tamás asetti minut ilmaan niin, että likomärkä pillunaukkoni painautui hänen kalunsa kärkeä vasten, silmäni rävähtivät auki ja vinkaisin taas ääneen.

– Shhhh…, mies sihisi minulle ja haukkasin alahuuleni suuhuni, etten olisi ääntelehtinyt. 

Tamásin katse ampaisi taas suuhuni.

– Ei saatana, hän sihahti.

Hänen kätensä puristuivat kovemmin lanteisiini, pitkät sormet pakaroillani ja kun hän liikahti ylemmäs ja alkoi hivuttaa minua ympärilleen, aloin vapista kuin horkassa. Polveni tärisivät, selkäni kaartui notkolle ja rintani kohosivat ja laskivat nopean hengitykseni tahdissa. Tamás tunkeutui huohottaen sisääni sentti sentiltä, ja pilluni tuntui kiristyvän ja venyvän äärimmilleen, kun valtava kulli pakotti tiensä perille, syvälle sisään niin, että minusta tuntui lopulta kuin se olisi seivästänyt koko ruumiini.

Kun mies viimein pääsi perille, hänen silmistään loisti vain eläin ja eläimen tarve. Tunsin hänen puristavan vyötäröäni. Hän nosti minua ylöspäin ja loksautin leukaperäni tiukasti yhteen, etten olisi huutanut, kun aloin ratsastaa hänen kouriensa ohjaamana. Ensin hitaasti, hyvin hitaasti, sitten yhä kiihtyvämpää tahtia. Silmäni olivat puristuneet kiinni, eikä ollut olemassa mitään muuta kuin tämä minut hengiltä kalvava kiima ja suuri ihana kyrpä, joka tuntui vielä paljon paremmalta kuin olin unelmoinut. Tällaista ei vain ollut olemassa. Tämä ei ollut totta.

Tunsin, kuinka Tamás siirsi toisen kätensä rinnalleni ja puraisi sitten toista kovaa nipukkaani, joka oli turvonnut suureksi ja punaiseksi kuin mansikka. Sekosin rytmissä ja suuni avautui. En voinut sille mitään. Parkaisu kaikui kylpyhuoneessa ja kuulin, kuinka Tamáskin huohotti ja sihisi. Vaikutti siltä, että hänkään ei enää tajunnut tilanteesta tuon taivaallista. Iskin itseäni koko ajan kovempaa miestä vasten ja vaikka olin kokematon, tiesin, että olin niin lähellä rajaa kuin nainen vain olla voi.

Lopulta Tamás ajoi minut hulluuden rajan ylitse. Hän laski kätensä takaisin lanteilleni ja perseelleni ja alkoi naida minua pitkin vedoin, mutta armottomaan tahtiin. Orgasmini lähti liikkeelle heti, kun en enää pystynyt kontrolloimaan tahtia. Kuuma ihoni tuntui kiristyvän ympärilleni kuin se olisi ollut liian tiukka ja pilluni tuntui kiertyvän ja köyttävän Tamásin kyrpää joka työnnöllä tiukemmin sisääni. Klitoriksestani leimahteli sähköiskuja kaikkialle ruumiiseeni ja kun mies tuntui entisestään kovenevan ja nussivan minua aina vain syvemmälle niin että se melkein sattui, pyörähdin akseliltani jonnekin, missä oli pimeää ja hehkuvan valoisaa yhtä aikaa ja aloin kouristella ja nytkähdellä avuttomasti Tamásin päällä. 

Tunsin ennemmin kuin kuulin, kuinka mies ähki ja kirosi vaimeasti samalla, kun yritti pidellä hallitsematonta vartaloani sylissään. Suustani alkoi päästä taas ääniä. Tamás painoi kasvoni vasten olkapäätään ja minä purin sitä. Kovaa. Silloin hän puski itsensä sisään väkivaltaisen rajulla työnnöllä ja jäykistyi. Tunsin kuinka hän kasvoi entisestään ja sitten räjähti. Tunsin kuuman sperman ampaisevan sisääni uudestaan ja uudestaan. Tamás säpsähteli ja liikutti lanteitani pitkän aikaa nautinnollisesti itseään vasten.

Se ei tuntunut loppuvan laisinkaan. Ruumini oli vuorostaan kylmä ja kuuma, raukea ja jännittynyt, enkä tiennyt mikä maa, mikä valuutta. 

Se kuitenkin loppui aikanaan. Palasin takaisin todellisuuteen vähitellen. Ensin minusta tuntui, että leijuin, mutta kun todellisuus iski, minä putosin ja tömähdin kipeästi maan pinnalle. Ihoni oli märkä hiestä. Jalkovälini oli märkä ehdottoman kielletystä himosta. Ja Tamásin kuuma siemenneste valui paksuna ulos minusta häpyhuulilleni ja reisilleni. 

Syyllisyys poltteli jo ihoani ja kuivasi kurkkuani, mutta en pystynyt vielä liikkumaan. En, vaikka tajusin, että minun olisi pitänyt. Tamás oli edelleen sisälläni ja puristi lanteitani. Sitten näin, kuinka ymmärrys palasi hänenkin silmiinsä. Mies vetäisi henkeä, mutta ei sanonut mitään. Ei hänen olisi edes tarvinnut. Tiesimme molemmat mitä olimme menneet tekemään. Hetken päästä Tamás kuitenkin puhui.

– Margareta, voi helvetti. Tää ei…, miten tää…? 

Minä en saanut sanaa suustani, mutta nousin Tamásin yltä ja peräännyin.

– Huomenna, mies sanoi karheasti. – Huomenna me puhutaan tästä.

En kieltänyt enkä myöntynyt. Peräännyin edelleen huomaamatta lattialla edelleen lojuvia purkkeja ja livahdin kylpyhuoneesta ulos ja omaan huoneeseeni.

Kylpyhuoneesta, jonka ovi oli apposen auki.

En välittänyt hiestä enkä spermasta, jonka peitossa olin. Päässäni takoi vain kauhea totuus, jota en pystyisi kiertämään millään keinolla.

Olin nussinut isäpuoleni kanssa. Olin nussinut isäpuoleni kanssa kaksi ja puoli kuukautta häiden jälkeen. Olin nussinut isäpuoleni kanssa heti tilaisuuden tullen, ja kuin halpa, kiimainen lutka, olin nauttinut jokikisestä sekunnista.