Ajatuksia puhelinseksihäiriköstä ja VELKA kaupassa

Hei!

Minua on jostain syystä ärsyttänyt pari päivää oikein kunnolla ja se johtuu entisestä poikaystävästäni – nyt jo viisikymppisestä miehestä – jonka käytös alkaa tuntua häiritsevältä. Löysimme toisemme sattumalta vuosikymmenien jälkeen, mutta vaikka tarjosin hänelle ystävyyttäni, se ei oikein tahtonut miehen mukaan olla mahdollista. Selityksenä oli se ,että hän oli naimisissa ja hänellä oli (jo aikuisia) lapsia.

No, mikäs siinä, minä ajattelin ja tyydyin siihen, että mies lähettelee silloin tällöin kuvia linnuista tai kitaransoitostaan. Tapasimmekin pari kertaa mutta silloinkin salaa vaimolta.

Vähitellen mies alkoi lähetellä kuitenkin myös toisenlaisia viestejä. Hän menee noin kerran kuukaudessa yksin mökilleen ja siellä hän lämmittää saunaa, juo olutta ja muuttuu kiimaiseksi. Silloin alan saada innokkaita viestejä, joissa hän haaveilee menneestä suhteestamme, siitä kuinka ihanaa olisi naida minua, ja mitä kaikkea hän minulle tekisi, jos olisin mökillä hänen kanssaan.

Hän vonkaa, kärttää ja tiristää minulta viestejä, alastonkuvia ja kehuja, eikä homma lopu, vaikka aika usein olen ollut tilanteessa, etten ole voinut tai halunnut alkaa seksiviestittelyyn, kun esim. tyttäreni on ollut kotona ja nukkunut saman katon alla. Minulla ei ole mitään suuren suuria tunteita eksääni kohtaan, joten olen suhtautunut näihin viesteihin olankohautuksella tai naurulla.

Nyt edellisesta seksikerrastani on kuitenkin jo paljon aikaa ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Kun seksiviestiruikutus posahti muutamaa päivää sitten päälle, päätin yllyttää miestä toimintaan. Aloin vastailla, kerroin tulevani hänen kotikaupunkiinsa ja että varaisin meille hotellihuoneen. Sain heti päivämäärät, jolloin mies olisi vapaana ja hän alkoi haaveilla, miten hän minua panisi yhteisenä yönämme. Keskustelimme pari tuntia kiihkeään sävyyn, kunnes valehtelin meneväni nukkumaan.

Aamulla vastassani oli sitä samaa kuin aina ennenkin. En voi pettää ja olisihan se ihanaa, mutta…Vaikka odotin täsmälleen tätä – katumusta ja krapulaa – minua alkoi ärsyttää. Eikö minun ikäiseni mies jo tajua, että toisella voisi olla suurempiakin tunteita häntä kohtaan, jolloin tällainen leikkiminen olisi loukkaavaa? Eikö se, että hän kehtaa jatkuvasti kärttää minua seksiviestittelyyn ilman, että mitään todellista koskaan tapahtuu, ole itsekästä? Jos olisin ollut valtavan toiveikas ja aktiivinen aina, kun mies sitä olisi halunnut, homma alkaisi minusta lähennellä jo hyväksikäyttöä.

Päätin, että nyt saa riittää. Joko herra alkaa käyttäytyä kuin ystävä ainakin tai sitten hän voi runkkailla jatkossa jotakuta muuta ajatellen. Olen vain tässä pohtinut, mitä hänelle sanon.

Tänä iltana taitaa kuitenkin viesti lähteä. Kerron sitten, miten asiat etenevät.:D

Mutta mennään tarinoihin ja Velkaan, joka on nyt viimein kaupassa!

Velkahan on vanha blogitarina, joka herätti aikanaan ristiriitaisia tunteita. Toiset tykkäsivät estottomista seksikohtauksista, mutta joidenkin mielestä se loppui äkillisesti ja keskeneräisesti. No, olen samaa mieltä kritisoijien kanssa. Minulle tuli Velan kanssa aikanaan kiire ja kyllästyin päähenkilöönkin, kun Linnea mielestäni oli ärsyttävän heikko.

Nyt olen muokannut tarinaa siten, että puolestavälistä siinä on joitain muutoksia. Linneaa olen kirjoittanut vähän uusiksi ja se vaati juonenkin muokkaamista, mutta kyllähän tässä stoorissa paljon paheellista seksiä on.:D Ja vaikka Linnea ei ehkä edelleenkään ole sankarittaristani vahvimpia, hänen peloton rakkautensa Leonardia kohtaan on sitäkin vahvempaa.

Juonesta sen verran, että nuori ja kaunis Linnea on päätynyt strippiklubille tanssimaan, kun hänen pelivelkansa ovat räjähtäneet käsiin. Sieltä hänet pelastaa salaperäinen Leonard, joka palkkaa sisustussuunnittelua opiskelleen Linnean sisustamaan saaressa sijaitsevaa huvilaansa ja lupaa työn valmistuessa maksaa Linnean velat. Linnea rakastuu Leonardiin melkein ensisilmäyksellä, mutta mies ei usko vaaleanpunaisiin unelmiin ja ehdottaa, että Linnea käyttää hyväkseen hänen henkilökuntaetunsa. Talossa olevat työntekijät ja henkilökunta tuntevat toisensa ja heillä on yhteinen harrastus – he huvittelevat työn lomassa harrastamalla seksiä estottomasti toistensa kanssa.

Tarkemman juonikuvauksen löytää TÄÄLTÄ, ja jos tarina kiinnostaa, sen voi ostaa omaksi 4,95 eurolla (sis. alv).

Kaupasta sen verran, että pistänen sen kiinni huhtikuun puolella, ellen siihen mennessä julkaise uutta materiaalia. Suuri osa nykyisen kaupan kirjoista menee pian kustannussopimuksen piikkiin, eikä kauppaa kannata pitää yllä, jos siellä ei ole tuotteita, joita myydä. Ilmoittelen tästä kuitenkin sitten lähempänä ja avaan kaupan sitten taas, kun minulla on uusia tarinoita. 🙂

Nyt kuitenkin hvyää viikonloppua. Alla on Velan ensimmäinen luku!

t. Lilith

Teosluettelo – Lilithin kaikki tarinat 

******

1

Kello oli yli puoli kaksitoista yöllä, ja seurasin lavan takaa Red-nimisen suuren ja maineikkaan helsinkiläisen erotiikkaklubin kuhinaa. Oli perjantai-ilta ja väkeä alkoi olla jo tungokseen asti. Tanya oli juuri lopettelemassa esitystään, ja minä aloin riisua lyhyttä mekkoani ja vaihtaa esiintymisasuun.

Olin Redin viimeisimpiä tanssijoita ja toinen talon suomalaisista esiintyjistä. Muut tytöt tulivat Baltian maista, Venäjältä tai kauempaakin ja viipyivät yleensä melko lyhyen aikaa. Minä olin tanssinut jo puoli vuotta, enkä jännittänyt enää läheskään niin paljon kuin alkuaikoina.

Kun olin esiintynyt muutaman kerran ja päässyt vähitellen sen tosiasian yli, että minusta oli tullut nainen, joka riisui itsensä rahasta miesten (ja naistenkin) edessä, olin tullut siihen tulokseen, että asiani voisivat olla huonomminkin. Red oli suosittu ja turvallinen, sen striptease-esiintyjät tienasivat hyvin ja järjestyksenvalvonta toimi. Kaiken kaikkiaan hyvä paikka tytölle, jonka oli pakko tienata rahaa paljon ja nopeasti.

Sitä paitsi, ammattiini liittyvä häpeä ulottui minun tapauksessani vain minuun itseeni. Toisilla tytöillä oli perheenjäseniä ja sukua, jopa poikaystäviä, joilta he salasivat tekemisiään, mutta minulla ei sellaista taakkaa ollut. Jos olisi ollut, olisin todennäköisesti ollut hyvinkin toisenlaisessa elämäntilanteessa. Olin kuitenkin oppinut olemaan jossittelematta ja hyväksymään elämältä saamani iskut – ja niiden laukaisemat mutta omaa syytäni olevat hankaluudet.

Isäni oli vieraillut 23-vuotisen elämäni aikana elämässäni vain ohimennen ja harvoin. Aivan kuin hän olisi muistanut vain parin kolmen vuoden välein, että hänellä oli tytär, jolle voisi käydä tuomassa jonkin täysin yhdentekevän lahjan kuten ruman huonekasvin, hirveältä haisevan tuoksukynttilän tai aikuistuttuani pullon halpaa viiniä. Äitini oli kuollut rintasyöpään ollessani 19-vuotias. Olin seurannut hänen taisteluaan ja vähittäistä hiipumistaan pois elämästä siitä lähtien, kun olin 13-vuotias ja elänyt alituisen pelon kanssa, kunnes olin keksinyt jotain, mikä helpotti ahdistustani.

Se jokin olin pelaaminen. Lapsena pelasin tietysti äidin valvonnan alaisena, mutta hän oli usein väsynyt ja antoi minun hakata kännykkääni tai tietokonettani paljon vapaammin kuin täysissä voimissaan oleva vanhempi olisi antanut. Olin juuri valmistunut lukiosta, kun äiti oli siirretty saattohoitoon. Silloin pelaamiseni oli riistäytynyt lopullisesti käsistä. Olin 18 vuotta täytettyäni jo silloin tällöin retkahtanut rahapeleihin, mutta istuessani äidin luona katsomassa hänen luurangonlaihaa olemustaan, nesteestä täysiä jalkateriään, syvälle päähän uponneita, valtavilta näyttäviä silmiään ja kuunnellessani yhä heikommaksi ja todellisuudesta irralliseksi muuttunutta puhetta, aloin paeta suruani ja pelkoani jo riippuvuudeksi kehittyneeseen paheeseen toden teolla.

Olin muodollisesti aikuinen ja minulla oli kesätöistä ja viikonlopputöistä ansaitsemiani rahoja. Ensin tuhlasin rahaa vähän, sitten paljon. Paljosta oli tullut vielä enemmän, ja vaikka olin äidin saattokotiin siirtämisestä lähtien asunut mummoni luona ja päässyt kuin päässytkin lukion jälkeen opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria, pelaaminen alkoi äidin kuoleman jälkeen syödä leijonanosan kaikesta vapaa-ajastani. Jaksoin opiskella yliopistossa kaksi vuotta, mutta minun piti tehdä koko ajan myös töitä yhä suuremmiksi kasvavien velkojen takia, ja lopulta yhdistelmä kävi mahdottomaksi.

Olin jatkuvasti kuolemanväsynyt ja minunhan piti saada myös pelata. Niinpä olin keskeyttänyt opintoni. Siinä vaiheessa poikaystäväni oli jättänyt minut. Olin pelannut entistä enemmän.

Ilmaiset ja viattomat kännykkäpelit alkoivat olla lopullisesti historiaa, ja olin siirtynyt pysyvästi odottamaan maailmaa mullistavia voittoja rahapelien maailmaan. Lepattava jännitys ja pelko vatsanpohjassa olivat tuntuneet kauhealta, kun olin ajatellut tuhlaamaani rahasummaa, mutta yhtä lailla olin tuntenut olevani enemmän elossa kuin koskaan ja täynnä päihdyttävää toivoa ajatellessani sillä hetkellä aivan mahdolliselta tuntuvaa tuhansien tai jopa miljoonien eurojen voittoa.  Olin pelannut kaikenlaisia nettipelejä. Lottoa. Kenoa. Eurojackpotia. Olin veikannut ravihevosia ja jalkapallo-otteluiden tuloksia. Olin häärinyt pelikoneilla. Raaputtanut arpoja.

Kun odotin vedonlyönnin tuloksia tai yritin unohtaa taas uutta kirvelevää tappiota, temmelsin sotatantereella eri maista olevien joukkuetoverien kanssa tai liikuin haltijana vaarallisessa fantasiamaailmassa, ja jotta sain kaikki lisäosat ja koko maailman käyttööni, jouduin maksamaan lisää. Tosin siinä vaiheessa jokin plus-jäsenyyden 10 euroa kuukaudessa tuntui naurettavan pieneltä summalta, kun otti huomioon muun pelaamisen aiheuttamat kulut, ja sen, että niin vähällä pääsin edes hetkeksi jonnekin muualle ja pois masentavasta, yksinäisestä todellisuudesta. Jäin koukkuun kaikkeen ja ennen kuin huomasinkaan, kotitaloni myynnistä saatu pieni voitto oli kulunut vanhojen ja uusien velkojen maksamiseen. Olin siirtynyt ottamaan pikavippejä.

Kun mummo oli kuollut vuosi sitten, olin päättänyt yrittää ryhdistäytyä. Olin alkanut käydä terapiassa ja pelaajien vertaistukiryhmissä ja päässyt avustajaksi erääseen sisustussuunnitteluyritykseen Helsingissä, mutta avustajan palkka ei auttanut kymmenien tuhansien eurojen velkoihin. Nyt minulla nimittäin oli pelivelkojeni lisäksi mummon pieni mökki Kirkkonummella, joka oli ainoa asia, joka minulla oli jäljellä perheestäni – paikka, jota olin rakastanut pienestä pitäen. Mökki tuntui lohdulliselta asua, mutta raha-asioitani mummon kuolema oli vain mutkistanut. Mummo oli ollut velkaa hänkin – hän oli taannut ystävänsä velkaa, jota ei ollut maksettu.

Kun olin rimpuillut irti riippuvuudestani, joka poltteli ihoni alla joka päivä kuin kiirastuli, olin tajunnut, että en selviäisi kunniallista työtä tekemällä. Tunsin opiskeluajoiltani Millan, joka tarjoili Redissä ja hänen avullaan olin päätynyt klubille ensin tarjoilijaksi. Hetken päästä klubin omistaja oli houkutellut minut ottamaan tanssitunteja, ja koska olin hyvännäköinen ja minulla oli hyvä rytmitajua, aloin tienata enemmän. Paljon enemmän.

Jonkin ajan kuluttua tanssi oli johdattanut minut yksityisiin sylitanssihetkiin komeampien ja vähemmän komeampien ukkomiesten, polttarisankareiden ja aikamiespoikien kanssa. Kun sitten eräs möhömahainen ukkomies oli tarjonnut minulle humalapäissään tuhat euroa panosta, olin ottanut rahat ja antanut hänen nussia minua klubilla. Se ei tietenkään ollut sallittua, mutta sillä hetkellä en ollut välittänyt. Olin juuri repsahtanut pelaamaan Kenoa ja Lottoa sadoilla euroilla.

Mies ei ollut kiihdyttänyt minua millään tavalla, mutta seksi ventovieraan kanssa ja yllätetyksi tulemisen pelko jostain syystä oli, ja olin tuntenut hetkellistä nautintoa, kun mies oli ähkinyt päälläni, keskellä sylitanssitilan lattiaa. Jälkeenpäin olin hävennyt silmät päästäni ja itkenyt viikon. Seuraavalla viikolla olin tehnyt kaiken uudestaan toisen miehen kanssa. Olin ottanut tarjotut kahdeksansataa euroa, antanut asiakkaan avata sepaluksensa kesken sylitanssiesityksen ja kuvitellut vain tanssivani, kun ratsastin lyhyellä, paksulla kullilla inhonsekainen nautinto veressä kuplien. Olin tajunnut, että ennemmin tai myöhemmin jäisin kiinni, saisin heittää hyvästit lopullisesti sekä kunnialliselle työelämälle että klubille ja jatkaa huorana.

Olin ratkaissut ongelman omalla tavallani. Olin alkanut tehdä rohkeampia numeroita. Olin ainoa tyttö, joka riisui kaiken. Aivan kaiken. Olin ainoa tyttö, joka tarjosi miehille käsihoitoa sylitanssin yhteydessä – salaa tietenkin ja siten, että siitä saatava ekstra tuli minulle puhtaana käteen. En ollut varma, tiesikö omistaja Asko asiasta, mutta toin uusia asiakkaita taloon, joten hän saattoi olla hiljaa ja olla olevinaan tietämättä. Jos jäisin kiinni, hän voisi syyttää yksin minua.

Katsahdin itseäni nopeasti lavalle johtavien portaiden vieressä olevasta peilistä. Tänään päälläni oli läpinäkyvät, vihertävät haaremihousut, jotka ottaisin pois melkein heti, musta tiukka vyötärökorsetti, mustat rintaliivit, musta sukkanauhaliivi sukkineen ja pienet mustat stringit. Kaiken kruunasivat vihreät satiinikorkokengät, joissa oli kymmenen sentin korot. Luonnostaan viljanvaaleat hiukseni, joiden väriä pari astetta vaaleammat raidat korostivat, oli taivutettu viettelevästi laineille ja vihertävän harmaat silmäni näyttivät tavallistakin suuremmilta vahvan meikin ansiosta.

Tanya oli juuri tullut alas, ja lyhyen esittelyspiikin jälkeen kiipesin tilalle. En heti tarttunut tankoon vaan kiersin lavaa keimaillen, kuten opettajani oli opastanut. Heilauttelin kiiltäviä hiuksiani, otin katsekontaktia ja koskettelin itseäni samalla kun keinauttelin provosoivasti lanteitani. Kuulin vislauksia ja taputusta ja kuten aina, ne antoivat minulle itsevarmuutta. Pyörähdin ympäri ja aloin laskea haaremihousujeni joustavaa vyötärönauhaa hitaasti ja viettelevästi.

Katseeni osui lähellä lavaa istuvaan seurueeseen, jossa oli viisi miestä. Neljä heistä näytti lörpöttelevän iloisessa humalassa samalla, kun he vislailivat ja huutelivat minulle, mutta yksi heistä oli kääntänyt nojatuolinsa niin, että se oli suoraan lavaa ja minua vastapäätä. Olisi voinut melkein luulla, että hän ei kuulunut seurueeseen, mutta yksi neljästä miehestä olisi kurottautunut huutamaan jotain tämän korvaan. Mies ei reagoinut toisen miehen huutamiseen mitään, tuijotti vain minua ja liikkeitäni kulmat miettiväisesti kurtussa.

Hän oli pukeutunut kauttaaltaan mustiin ja hänellä oli paksut, vaaleanruskeat hiukset, jotka oli kammattu tiukalle keskijakaukselle ja ulottuivat melkein olkapäille ja taipuivat houkuttelevasti latvoista. Hän näytti noin 35-vuotiaalta, mutta klubin hämärässä hänen ikäänsä oli vaikea arvioida varsinkin, kun toinen puoli hänen kasvoistaan näytti jotenkin epämuodostuneelta. Värähdin pelosta, jännityksestä ja jostain, mikä tuntui mahdottomalta. Himosta.

Siitä lähtien tanssin vain mustapukuiselle miehelle.

Potkaisin haaremihousut hänen eteensä, kaarruin tankoa vasten niin, että hän varmasti näki vartaloni profiilin, katsoin häntä silmiin, kun riisuin rintaliivini, ja vaikka taiteilin tangolla, katseeni etsi hänet aina tähtäimeensä. Miehen ilme muuttui mietteliäästä keskittyneeksi, ja hän nojautui taaksepäin nojatuolissaan ja laski kyynärpäänsä käsinojille niin, että saattoi ristiä kätensä eteensä kuin rukoukseen.

Halusin enemmän. Halusin yhtä voimakkaan reaktion, kuin minkä hän minussa aiheutti. Olin pienikokoinen, mutta poveni oli kokooni nähden melko täyteläinen ja sääreni pitkät. Puristin rintani yhteen ja avasin reisiäni kun liu’uin selkä tankoa pitkin alaspäin miehen edessä. Jalkoväliäni pakotti toisin kuin koskaan ja vatsanpohjaani kouri, ja toivoin kiihkeästi, että saisin antaa sylitanssin minut lumonneelle mustapukuiselle muukalaiselle – ja ehkä jotain muutakin.

Riisuin sukkanauhavyön hänen edessään, pyörähtelin ja taiteilin hetken tangolla ja sitten riisuin stringini. Laskeuduin reidet avoinna polvilleni lavalle, aivan miehen eteen. En edes kuullut aplodeja hengittäessäni kiivaasti pää pyörällä sekä tanssin että minussa syttyneen kiihkon ansiosta. Olin nyt sen verran lähellä, että onnistuin näkemään miehen kasvot kunnolla, kun lavaa kiertävä valo osui häneen hetkeksi.

Hänellä oli oudoimman väriset silmät, mitä ikinä olin nähnyt. Jos ne olisi pitänyt luokitella ihmissilmässä esiintyvän normaalin väriskaalan mukaan, niitä varmaankin olisi kutsuttu vaaleanruskeiksi. Oikeasti ne näyttivät lähes keltaisilta. Miehen kasvojen toista puolta peitti arpinen kerrostuma, joka ulottui ohimolta leualle, ja joka katosi mustan korkeakauluksisen, ohuen neuleen alle. Palovamma, tajusin nyt, kun olin tarpeeksi lähellä. Se väänsi kauniisti kaartuvia huulia toisesta ulkosyrjästä alaspäin, mikä teki hänen ilmeensä pysyvästi hiukan julmaksi.

Miehellä oli tuuheat, vaaleanruskeat kulmat, jotka saivat hänen silmänsä näyttämään siltä, kuin ne olisivat olleet syvällä päässä ja suuri, suora nenä. Ennen onnettomuutta hän oli ollut varmasti suorastaan jumalaisen upea ilmestys. Tosin hänen vammansa teki hänestä toisella tavalla vetoavamman. Hänestä ei huokunut haavoittuvuutta tai mitään, mikä olisi herättänyt sääliä. Päinvastoin – hän näytti järkähtämättömältä selviytyjältä.

Huohotin miehen edessä saamatta hänestä silmiäni irti. Vielä vähemmän, kun tämän katse lähti lipumaan hitaasti vartalollani. Rinnoilta vatsalleni, reisilleni ja paljaaseen jalkoväliini, joka sykähteli halusta. Jos tilassa kiertävä valo osuisi pilluuni, olin varma, että mies saattaisi nähdä, kuinka se kiilteli kosteudesta.

Tajusin hatarasti, että minun pitäisi nousta ja kierrellä yleisön joukossa. Ponnistauduin haluttomasti ylös. En pukenut stringejä ylleni, vain pienen vaaleanpunaisen silkkiviitan, jossa oli hiha-aukot ja joka ulottui juuri takamukseni alapuolelle. Lavalta laskeuduttuani lukuisat kädet kopeloivat vartaloani, kuten tavallista. Flirttailin asiakkaiden kanssa, halasin vanhempia ja nuorempia miehiä, istahdin jonkun polvelle ja annoin kaikkien halukkaiden koskettaa rintojani, vatsaani tai pakaroitani. Pillun kouriminen oli paikassa kielletty, ja asiakkaat olivat yllättävän tottelevaisia säännön suhteen. Harva halusi saada porttikieltoa Rediin.

Tavallisesti vieraiden kähmintä sai minussa aikaan vain lievää jännitystä tai pientä kiihtymystä, mutta nyt olin niin kiimassa, että pelkäsin jättäväni märän jäljen niiden asiakkaiden polvelle, joiden syliin istuin. Olin kerännyt jo mahtavan saaliin tippejä, jotka piilotin kädessäni kantamaani iltalaukkuun, kun pääsin viimein vaalearuskeatukkaisen miehen seurueen luo.

-Tuu beibi istuun syliin, yksi seurueen jäsenistä hihkaisi.

Hän oli minua ehkä pari vuotta vanhempi, ruskeatukkainen ja iloisen näköinen mies. Komeakin omalla poikamaisella tavallaan. Vilkaisin mustapukuista miestä. Hän katsoi minua kiinnostuneena, mutta ei tehnyt elettäkään kutsuakseen minua syliinsä.

Pettymys karvasteli kurkussani, kun käänsin selkäni miehelle ja lähdin kohti kauempana olevaa tuolia, mutta sitten tunsin, että viittaani tartuttiin takaapäin. Kuulin hyvin matalan äänen, joka tuntui klubilla jyskyttävästä musiikista ja ihmisten hälinästä huolimatta kantavan kaikkialle.

-Ei niin nopeasti.

-Leonard! Mä ehdin pyytää ensin…, ruskeatukkainen mies aloitti.

Olin käännähtänyt takaisin Leonardiksi kutsuttua miestä kohti ja näin hänen kurottautuvan katsomaan nurisijaa.

-Kuka sulle tän illan maksaa?, Leonard kysyi pehmeästi.

Hän ei korottanut ääntään, päinvastoin, mutta siitä huolimatta ääni tuntui kumisevan ympäristössä kuin gongi. Nuori mies sulki suunsa ja huokaisi pettyneenä. Leonard nykäisi uudelleen viittaani, lujemmin. Minä putosin hänen syliinsä kuin kypsä hedelmä. Kuumuus hulvahti ylitseni, kun tunsin mustien housujen peittämän lihaksikkaan reiden paljaan takamukseni alla ja hetken tuijotin Leonardia silmiin osaamatta sanoa sanaakaan. Sitten keräsin itseni ja ammattimaisuuteni ja kysyin kevyttä flirttiä tavoitellen:

-Piditkö sä show’sta?

Leonard hymyili minulle hitaasti toispuolista hymyä, joka näytti paholaismaiselta ja sanoi:

-Se oli hyvin…intensiivinen.

Miehen käsi sukelsi viittani alle ja liukui toiselle rinnalleni. Olin tuskallisen tietoinen ruumiini vastauksesta. Koko vartaloni tuntui ylikuumentuvan ja kiristyvän, rintani paisui ja kovettui miehen kämmenen alla, ja rinnankärkeni sojottivat paljastavasti pystyssä jo ennen kuin Leonardin sormi hipaisi toista kovaa nipukkaa. Mies kosketti toisella kädellään reittäni ja antoi kätensä sitten liukua ylemmäs, kunnes se hipaisi kuin puolivahingossa sisäreittäni ja paljasta jalkoväliäni. Märkää jalkoväliäni. Sain tehdä kaikkeni, etten olisi voihkaissut ääneen.

-Haluaisitko sä yksityisen show’n, Leonard?, yritin kujertaa houkuttelevasti, mutta ääneni kuulosti lähinnä käheän rukoilevalta.

-Ehkä hetken kuluttua, mies vastasi.

Hänen katseensa nousi sylistäni, jossa se oli hetken vaeltanut. Kellanruskeiden silmien katse oli vakaa. Vaikutti siltä, että minä en tehnyt häneen olleenkaan niin suurta vaikutusta kuin hän minuun.

Hän jatkoi hitaasti ja pää aivan kuin arvioivasti kallistuen:

-Mutta mä haluaisin puhua sun kans yksityisemmin.

Nielaisin, kun pelko kaihersi sisikuntaani, ja kaikki mahdolliset kauhukuvat pyörivät mielessäni. Olinko jäänyt kiinni siitä, että olin ottanut rahaa seksistä? Omasta sivubisneksestäni? Oliko Leonard joku klubin osaomistaja? Poliisi? Askon salainen järjestyksenvalvoja?

Leonard nousi ylös, ja samalla hän työnsi minut lempeästi jaloilleni. Vaikka minulla oli kymmenen sentin korot, tunsin itseni kääpiöksi miehen rinnalla. Minua pelotti tuleva keskustelu, mutta vatsanpohjaani poltteli entistä tuskallisemmin, kun katsoin hartioita, jotka olivat leveät kuin ladonovet ja suurta, sopusuhtaista vartaloa. Vasta kun mies kurottautui nojatuolia kohti, huomasin, että hänen nojatuoliinsa nojasi kaunis musta kävelykeppi, jossa oli hopeinen kädensija.

Sanomatta sanaakaan lähdin johdattamaan miestä klubin hiljaiseen takaosaan ja huoneeseen, jota käytin sylitansseja antaessani. Muut tytöt käyttivät tiloja, joissa oli vain verho, mutta olin selittänyt Askolle, että pääsin paremmin tunnelmaan, jos huoneessa olisi ovi ja omaa rauhaa. Se oli tietenkin valhe. Halusin vain, ettei asiakkaiden voihkinta kuuluisi ulkopuolelle, kun runkkasin heitä polvillani heidän edessään ja otin siemensyöksyt rinnoilleni ja vatsalleni.

Etenimme kohtuullisen nopeasti, vaikka Leonard ontui vasenta jalkaansa, ja kun pääsimme huoneeseen, mies sulki oven päättäväisesti takanamme. Minä jäin seisomaan paikoilleni häpeä ja kuvottava pelko rinnassani korventaen ja painoin katseeni tummaan kokolattiamattoon.

-Voi sentään. Mitä syntejä neidolla onkaan kontollaan, kun hän näyttää noin pelokkaalta, Leonard tuumi hiukan ivallisella äänellä ja istahti punaiselle samettipenkille.

Tartuin viittani liepeisiin ja yritin peittää sillä itseäni, mikä oli melko turhaa läpinäkyvän kankaan vuoksi. Mies katseli minua hetken pää kallellaan ja sanoi sitten ilmeettömällä äänellä:

-En mä ole täällä käräyttämässä sua mistään. Itse asiassa päinvastoin. Sun entinen opettaja on mun kaveri, ja se taivasteli pari viikkoa sitten, että yks sen parhaista oppilaista on vaihtanu alaa ja tanssii nykyisin korkean profiilin strippiklubin vetonaulana. Se oli ollu täällä polttareissa. Mä nauroin kuollakseni. Siihen asti, kun se sanoi sun nimen. Sä käytät täällä nimeä Lili, mutta sähän oot Linnea vai mitä? Linnea Vik?

Astelin polvet pehmeinä samettipenkille, istuuduin miehen viereen ja nyökkäsin.

-Sun äiti oli Tarja Vik. Sosiaalityöntekijä, mies sitten sanoi enemmän toteavasti kuin kysyen.

-Joo, vastasin lyhyesti.

-Mä en ole kenenkään suojelusenkeli, Linnea. Kaukana siitä. Mutta jos jollekin, niin Tarjalle mä oon velkaa, vaikka se ei enää ookaan elossa. Ja mä ajattelin kysyä, miten pahassa pulassa sä oot ja miksi, kun sä…esiinnyt täällä.

Katsoin miehen omituisen värisiin silmiin ja nielaisin.

-Rahapulassa, vastasin haparoivaan sävyyn.

Mies päästi kurkustaan lyhyen metalliselta kalskahtavan naurun.

-Harva täällä varmaan ilman sitä ongelmaa tanssii. Miksi sä keskeytit sun opinnot ja riisuudut rahasta? Ja teet ilmeisesti vähän muutakin, mitä mä nyt olen sattunu tutuilta kuulemaan, kun mä aloin kyseleen susta.

Oloni tuntui vaikealta, mutta minusta tuntui myös, että mies nykisi totuuden esiin ennemmin tai myöhemmin. Niinpä luovutin ja tunnustin.

-Mä oon pelannu. Ja mulla on perintönä velkaa. Mä oon ihan hirveesti velkaa, ja jos mä en tienaa kunnolla, multa menee mun mummon mökkikin alta. Seitkyttonnia. Pikavippejä iso osa, joissa on kauhee korko.

-Eli riihikuivaa rahaa sulle ei voi antaa. Liian suuri riski, Leonard totesi kylmän viileästi.

En pystynyt vastaamaan sanallakaan, ja hetken kuluttua Leonard jatkoi puhettaan.

-Mulla olis sulle homma, josta mä maksan hyvin. Niin hyvin, että mä käytännössä maksan sun velat, jos sä et hanki niitä lisää sinä aikana, kun sä oot mun palveluksessa. Ehtona on se, että mä valvon, että ne rahat menee sun velkoihin ja vain välttämätön osa sun normaaleihin kuluihin. Mä kunnostutan isoa vanhaa huvilaa ja johtuen mun omista…rajoitteista ja remontista, mä tarvin henkilökuntaa. Mulla on jo puutarhuri, keittäjä ja muita, jotka hoitaa rakennus- ja korjaushommia. Mutta sisustusihmistä mulla ei ole. Lisäksi…Mun keittäjä hoitaa osan taloudenhoidosta, mutta se ruokkii ison porukan monta kertaa päivässä, joten mä tarvin myös jonku, joka auttaa sitä siivouksessa ja sen sellaisessa. Mä olin palkkaamassa yhtä firmaa ja laittamassa taloudenhoitajan paikan auki, mutta kun mä kuulin susta…Ehkä sä voisit yrittää. Mä edellytän hyvää jälkeä, mutta sun opettaja antoi ymmärtää, että sä oot luonnostaan lahjakas.

Vetäisin henkeä ja kullankarvainen onnentunne täytti pääni, kun vain ajattelinkin, että pääsisin eroon tästä kaikesta. Itseni esittelemisestä ja vaarasta liukua prostituoiduksi. Joksi jo itseni tunsin, jos olin aivan rehellinen itselleni.

En tiennyt, pystyisikö Leonard todella maksamaan kaikki velkani, mutta ajatus jo osankin lyhentämisestä nopeasti sai minut toiveikkaaksi. Seitsemänkymmentätuhatta kuulosti hirvittävän isolta summalta työhön nähden, mutta mies oli sanonut olevansa velkaa äidilleni, mitä hän sitten sillä tarkoittikaan. Jos onnistuisin tehtävässä, voisin saada Leonardilta hyvät suositukset ja lisää töitä. Ja voisin jatkaa opintoja.

Olin niin onnellinen äkillisen, uskomattoman tilaisuuden siintäessä silmissäni ja toisaalta niin epätoivoinen, etten edes osannut tivata miehen henkilöllisyydestä enempää.

-Se…se olis mahtavaa!  Ihanaa. Ja ilman muuta…mä teen taloudenhoitajan hommia kans. Tosi mielellään. Mutta mä en ymmärrä, mitä mun äidillä on tekemistä tän kanssa.

-Ei sun tarvi ymmärtääkään. Teet vaan niinku mä sanon, Leonard vastasi kaikkialle tunkeutuvalla, matalalla äänellään.

Nopealla liikkeellä hän nappasi minua vyötäröstä, ja vaikka hänen vasemmen kätensä puristus tuntui heikommalta kuin oikean, hän istutti minut silti helposti uudelleen syliinsä.

-Mulla oli tietynlainen ajatus siitä, että mä kunnioittaisin sua ihan Tarjan vuoksi. Mutta se mitä mä tuolla tanssilattialla näin ja siinä nojatuolissa tunsin, kertoi mulle, että et sä taida mitään kunnioitusta haluta. Sä taidat tarvita jotain ihan muuta. Rahan lisäksi siis. Mä otan sun tarjouksen vastaan. Alahan tanssia, Linnea ja tee kaikki muukin, mitä sun repertuaarissa on.

Mies kuljetti kättään kaulaltani rinnoilleni, siirsi viittani syrjään ja puristi molempia kumpujani, kunnes antoi sormiensa liukua sivelemään vatsaani ja reisiäni. Vartaloni leimahti taas liekkeihin halveksuvilta kuulostavista sanoista huolimatta ja liikautin levottomasti lantiotani. Leonard vei kämmenensä paljaille, nolottavan paisuneille ja liukkaille häpyhuulilleni ja liu’utti sormiaan märällä lihalla tunkeutumatta syvemmälle. Huokaisin ja ynähdin hiljaa. Mies kehräsi jyrisevällä äänellään:

-Tätä mä tarkoitan. Anna mennä.

Minua hävetti se, kuinka ilmiselvän kiihottunut olin. Halusin kertoa, etten normaalisti reagoinut asiakkaisiin sillä tavalla, mutta pelkäsin, että mies nauraisi minulle päin naamaa. Leonard ei vaikuttanut erityisen ymmärtäväiseltä tai empaattiselta ihmiseltä tarjouksestaan huolimatta.

Niinpä tein vain, mitä hän pyysi, ja mitä vartaloni kaipasi. Nousin miehen sylistä ja käynnistin kaukosäätimellä musiikin soimaan. Se oli pehmeää ja itämaishenkistä poppia, joka sopi erinomaisesti intiimiin kahdenkeskiseen hetkeen. Tosin en ollut koskaan huomannut, kuinka intiimiltä kyseinen musiikki saattoikaan kuulostaa, kun esiintymiseni kohde oli oikea.

Heitin viittani lattialle silmät Leonardin ilmeettömiltä näyttävissä silmissä ja keinuin ja kiemurtelin hetken miehen edessä. Sivelin vartaloani rinnoilta vatsalle ja lanteideni kurveille. Pyörähdin hetkeksi selin, heitin päätäni taaksepäin niin, että hiukseni lennähtivät alaselälleni ja työnsin takamustani miestä kohti samalla, kun notkistin polviani. Kun käännyin takaisin, Leonardin silmät olivat vähemmän ilmeettömät ja siirtyilivät vartalollani liikkuvien käsien mukana. Miehen ilme oli kaiken kaikkiaan edelleen tyyni, mutta minusta tuntui, ettei hän ollut aivan niin rauhallinen kuin hänen ilmeensä antoi ymmärtää.

En ollut koskaan tanssinut täysin alastomana yksityistä sylitanssia, mutta nyt en välittänyt. Painoin kaksi sormea kevyesti jalkoväliini, pyöritin lantiotani laajassa kaaressa ja hieroin itseäni samalla, kun Leonard tuijotti minua silmiin. Nostin toisella kädelläni paksut, pitkät suortuvani nyrkkiini ja annoin niiden pudota takaisin alas. En ollut koskaan ollut niin tuskallisen kiihottunut, enkä käsittänyt miten se oli edes mahdollista. Kun mies ei ollut edes juuri koskettanut minua.

Siirryin aivan Leonardin eteen ja nojasin vartaloani eteenpäin.  Mies nojautui taaksepäin samettipenkillä, ja minä kiehnäsin yhä lähemmäs. Asetin toisen polveni penkille niin, että sääreni puristui tiukasti Leonardin reittä vasten ja tartuin pitkään, vahvaan käsivarteen. Nostin miehen käden ylävartalolleni ja puristin pitkät, voimakkaat sormet rintani ympärille. Päästin pienen pehmeän voihkaisun samalla, kun jatkoin liikkumista musiikin tahtiin. Ohjasin Leonardin käden lepäämään niskallani, hieroin rintojani ja vatsaani miehen ylävartaloa vasten ja annoin jalkovälini laskeutua painautumaan miehen puvunhousuja vasten. Itsevarmuuteni kasvoi kohisten, kun tunsin pitkän, kovan kohouman kankaan alla.

Leonardin silmien tyyneys oli alkanut karista, ja tunsin hänen nostavan toisen kätensä lantiolleni. Se liukui takapuolelleni ja hyväili pakaroideni kaaria samalla, kun veti minua vielä lähemmäs. Jouduin nostamaan toisenkin polveni penkille. Mies oli niin suuri, että hädin tuskin pystyin pysymään hajareisin hänen sylissään, mutta unohdin nopeasti sellaiset käytännön haasteet.

Leonardin pää sukelsi ja hän imaisi äkkiä toisen rintani suuhunsa ja työnsi takamuksellani liikkuneen kätensä jalkoväliini. Hänen pitkä sormensa sukelsi kiimasta sykkivään litimärkään pilluuni, ja himo rysähti lävitseni, kuin jonkinlainen jo muutenkin murtumaisillaan ollut pato olisi hajonnut sisälläni lopullisesti. Suustani pääsi vain pieniä ähkäisyjä ja  ”voi luoja, voi luoja, voi luoja” hengästyneellä, tukahtuneellä äänellä.

Tajusin mieleni taustalla, että mies avasi housujaan, mutta en pystynyt tekemään mitään estääkseni häntä. En pystynyt, koska en halunnut. Pääni oli tyhjä kaikesta, eikä vartaloni halunnut lopettaa. Kaikkea muuta. Huohotin ja ynähtelin jo orgasmin partaalla, kun mies veti sormensa sisältäni ja kuljetti kädessä pitelemäänsä kaluaan pitkin avointa, märkää vakoani.

-Paljonko sä veloitat panemisesta, Linnea kulta?

Voihkin ja puistin päätäni.

-En mä pane…

-Väitätkö sä, että tää on eka kerta?

Purin huultani ja nipistin silmät kiinni. En halunnut vastata ja toivoin järjenvastaisesti, että mies panisi minua loukkaavasta sävystä huolimatta. Tartuin hänen pitkiin paksuihin hiuksiinsa ja keinutin lantiotani niin, että kivikova kulli hieroutui nautinnosta kipinöivää pilluani vasten.

-Hyvä on. Mä nautin susta sitten sylitanssin hinnalla, Leonard sanoi kovalla, karkealla äänellä, joka jyrisi huoneessa kuin maanvyörymä.

Kuulin foliopakkauksen rasahtavan auki ja siinä samassa tunsin ihanan paineen sisälläni, kun sisääni puski jotain suurempaa ja paksumpaa kuin mitä koskaan olin saanut. Parkaisin ääneen, ja Leonard piteli minua hetken paikoillaan.

-Mä oon iso, ja sä oot suloisen pieni, mutta et sä tarvi kuin hetken, kun sä totut, mies kuiskasi korvaani.

Leonard alkoi liikuttaa lantiotani hitaasti ylös alas. Haukoin hetken henkeäni, mutta sitten vartaloni alkoi keinua miehen ohjaamassa rytmissä itsekseen ja tunsin lujien, suurten käsien kohoavan hieromaan rintojani. Avasin silmäni raolleen.

Mikään ei voi tuntua näin hyvältä, mieleni perukoilla liikahti. Puristin miehen hiuksia lujemmin toisessa nyrkissäni ja otin tukea toisella kädellä vahvasta olkapäästä, kun notkistin selkääni. Leonardin suuri kulli osui g-pisteeseeni ihanammin kuin kenenkään muun kalu koskaan. Pillussani leimahti ja se supistui suorastaan kivuliaasti mutta yhtä aikaa niin pökerryttävän nautinnollisesti, että äkkiä olin aivan lopussa.

Aivan lopussa. Järjiltäni, kärsimätön, nälkäinen. Hulluna himosta, jollaista en koskaan ollut kokenut.

Kun mies imaisi taas rintani suuhunsa ja puristi toisen käteensä, aloin ratsastaa kuin henkeni hädässä. Olin purrut huultani jo valmiiksi, etten olisi liian äänekäs, ja kun tunsin orgasmin vyöryvän koko ajan lähemmäs, maistoin veren suussani. Paine pillussani, Leonardin ison kyrvän aiheuttama kitka ja tuskallisen kiimainen kouristelu jalkovälissäni kasvoivat sekunti sekunnilta sietämättömämmiksi ja taivaallisemmiksi.

Kun laukesin, koko kehoni villiintyi täysin. Tunsin Leonardin sormien puristuvan vyötärölleni, kun ääntelehdin tukahtuneesti samalla, kun vartaloni vääntelehti, nyki ja kouristeli ennenkokemattomalla voimalla.

-Vittu mikä näky sä olet, mies sihahti hiljaa ja siinä samassa hän tempaisi kiemurtelevan ruumiini penkille alleen ja nai minua niin syvälle, että se tuntui kaikkialla vartalossani sormenpäitä myöten.

Syöksyin edelleen oman kliimaksini syvyyksissä, ja pilluni sykähteli yhä tiukasti Leonardin kullin ympärillä, kun kuulin miehen henkäisevän terävästi. Siinä samassa hän puski murahdellen sisääni niin rajusti, että suustani pääsi väkisinkin kirkaisu.

Elämäni parasta seksiä. Elämäni uskomattomin orgasmi. Tuntemattoman miehen kanssa, joka aikoo pelastaa minut tuntemattomasta syystä.

Haltioitunut ja tyydyttynyt oloni jatkui niin kauan, kun mies makasi päälläni. Sitä ei kestänyt kovin kauaa. Kun Leonard vetäytyi minusta, hän totesi housujaan sulkiessaan, silmät puoliummessa:

-Ehkä mun pitäis jättää sut tänne, kun sä nautit sun…työstä näin paljon.

-Älä, minä henkäisin kauhuissani, kun kylmät väreet juoksivat selkääni pitkin.

Nousin istumaan, tempaisin mitättömän viittani päälle ja ristin sääreni surkeana.

-En mä yleensä…mä oon tehny vaan kädellä salaa ja ottanu siitä ekstraa…ja pannu pari kertaa rahasta, kun mä repsahdin pelaamaan, mutta se ei…mä en halua tehdä sitä…mä en oo…

-Mikä sä et oo? Huorako?

Tuijotin mitäännäkemättömin silmin Leonardin ohitse. Mies puhui matalalla, kantavalla äänellään hiljaa, mutta silti niin, että se tuntui kaikuvan huoneessa:

-Mähän sanoin, että mä en ole kenenkään suojelusenkeli, enkä mä ole sitä tyyppiä, joka yrittää kaunistella asioita, jotka on päivänselviä. Mä otan sut hommiin, mutta se, että sä oot Tarjan tytär, ei muuta tosiasioita miksikään. Sä oot matkalla huoraksi, Linnea. Ehket sä oo vielä ihan pohjalla, mutta kumminkin.

Minusta tuntui, kuin olisin saanut selkäsaunan ja poskeni polttelivat häpeästä. Miksi olin ylipäänsä mennyt tunnustamaan mitään? Sitten purin hammasta ja päätin olla välittämättä. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka Leonard oli, mutta jos hän veisi minut pois klubilta ja vetäisi minut turvaan syöksykierteestäni, en välittäisi, miksi hän minua kutsuisi.

Kunhan vain saisin mahdollisuuden korjata virheeni ja palata takaisin normaaliin elämään.

Teosluettelo – Lilithin kaikki tarinat