Mitä kuuluu juuri nyt?
Bongasin pari päivää sitten Julian blogista postauksen, jossa hän kertoi ihan tavallisista kuulumisista. Tekstiä oli yllättävän mielenkiintoista lukea, ja lopussa Julia heitti haasteen: kirjoita siitä, mitä kuuluu juuri nyt.
Haasteeseen takertuneena aion kertoa ihan rehelliset perusjampan peruskuulumiset, ettei blogini ole täynnä vain kaikkia omituisia spesiaalijuttuja.
Kopsasin kysymykset Julian blogista, joten olo tässä on vähän kuin psykologin penkissä. Katsotaan, mitä saadaan vuodatettua.
Mitä oikeasti kuuluu?
Energistä. Tällaista oloa ei ole ollut koko talvena. Ehkä se johtuu siitä, että kevät on vihdoin alkanut näyttää keväältä, ja kesä tuntuu olevan ihan muutaman viikon päässä. Olen jaksanut kuoriutua vilttien alta, ja illat olen lähes aina ihmisten ilmoilla. Tai vähintään Antin ilmoilla.
Toisaalta kamalaa olla tällainen geneerinen ihmisriepu, joka möyrii koloonsa talven synkkinä hetkinä ja joka heti auringon pilkistäessä pilvikaavun takaa suitsuttelee someen “ihana fiilis, kun aurinko paistaa” -mantroja. Mutta tätä tämä ihmisyys kai sitten on.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Ei mitään radikaalia, onneksi. Teen viestinnän ja markkinoinnin juttuja Otaniemessä, Espoossa. Olen ollut samassa työpaikassa nyt yli vuoden, ja siellä tuntuu hyvältä. Meillä on todella hyvä työporukka, joten töihin on aina ilo mennä. Tai no, pakko myöntää, ettei nyt IHAN aina, mutta noin 95% aamuista.
Saattaa muuten olla, että tähän positiiviseen yleisfiilikseen vaikuttaa myös meidän uusi toimisto, joka on paljon edellistä viihtyisämpi. Se edellinen kun oli vähän liian ahdas ja ilmanvaihto-ongelmainen. Nyt meillä on myös pingispöytä, jonka takia työpäivät venyy usein kahdeksaa tuntia pidemmiksi, kun ei millään malttaisi lopettaa.
Parisuhde / perhe / ystävät?
Talven aikana tämäkin elämän osa-alue jäi vähän retuperälle, kun olin mieluummin kotona katsomassa sarjoja hupparissa ja juoksareissa kuin tuolla kaupungin melskeessä sosialisoitumassa. Nyt olen kunnostautunut ja nähnyt kavereita, joita en ollut nähnyt valovuosiin.
Myös Antin kanssa menee hyvin. Kevät tekee ihmeitä näköjään myös parisuhteelle, kun tekisi koko ajan mieli vetelehtiä yhdessä. Me myös odotetaan yhteistä Espanjan matkaa, johon on enää pari kuukautta.
Matkat?
Kuten juuri todettu: seuraava matka on parin kuukauden päästä Espanjan kotiin! Vuodatin siitä pitkät maireat puheet tänne.
Elokuussa on luvassa sitten vähän hasardimpaa reissua, kun lähdetään junalla Siperiaan, Mongoliaan ja Kiinaan. Tämä on matka, joka on ollut omalla unelmalistalla todella pitkään. Olen aivan sairaan innoissani, että reissu toteutuu vihdoin! Meidän Trans-Siperian matkasuunnitelmista voit lukea lisää täältä, täältä ja vähän myös täältä.
Tämä postaus muuttui näköjään hetkessä vanhojen tekstien linkkiarkistoksi. Oops.
Harrastukset / hyvinvointi?
Kuka olisi uskonut, että Essin elämässä voi sittenkin tapahtua jotakin tällä rintamalla?
Ollaan Antin kanssa käyty nyt kuukauden ajan joka sunnuntai yhdeksältä aamulla pelaamassa sulkapalloa. Herään viikonloppuisin ilman kelloa kuuden ja kahdeksan välillä, joten urheilu yhdeksältä aamulla ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Ja nyt kuukauden kokeilujakson jälkeen voin jo vakaasti käsi sydämellä vannoa, että vapaapäivä alkaa paljon paremmin tällaisella aktiviteetilla.
Edellisessä postauksessa kerroin myös ilmoittautuneeni kalpamiekkailun alkeiskurssille. Enkä kadu päätöstä vieläkään, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo useampi päivä. Kurssi alkaa huhtikuun lopussa ja siihen kuuluu kaksi treenikertaa viikossa. Kun sulkkiksen ja miekkailun ynnää yhteen, voidaan todeta Essin urheiluelämän olevan täydessä kukoistuksessaan!
Inspiroi eniten / vähiten?
Eniten inspiroi sisällöntuotanto ja kuvaaminen. Vähiten nappaa kokkaaminen ja ostoksilla käyminen. Oli kyseessä sitten vaatekauppa tai ruokamarket, yritän vältellä sitä viimeiseen asti. (Fun fact: ostan ruokani lähinnä kaupan läpi juosten. Jos joudun viettämään kaupassa enemmän kuin kymmenen minuuttia, alan ärsyyntyä ja kiukutella.)
Tällä hetkellä syön / katson / luen?
Syön liikaa nuudeleita. Pakkohan se on tunnustaa. Teen monena iltana viikossa töiden jälkeen itselleni maailman yksinkertaisinta ruokaa: pannulla ruskistettuja nuudeleita ja niiden päälle paistettu kananmuna. Niin hyvää, mutta ei kyllä kovin terveellistä.
TV-listalla roikkuu Selviytyjät Suomi, Sohvaperunat ja Bachelor. Lukuinspis puolestaan pysyy vuodesta toiseen samana: Harry Potter. Sain juuri hyppysiini kirjahyllystä puuttuneen Puoliverisen prinssin, jota alan seuraavaksi lukea.
Mitä odotan?
Kunnon kevättä, miekkailukurssia, synttäreitä, pääsykokeiden ohi menemistä, lomaa ja ihania kesäiltoja.
Mitä teille kuuluu?
– Essi
Kuvat: Laura Manninen
Kyseessä on siis laji, jossa yritetään osua vastustajaan kalpa-nimisellä pistomiekalla. Osumasta saa aina yhden pisteen, minkä jälkeen ottelijat palaavat takaisin lähtöviivalle. Yleensä pelataan viiteentoista pisteeseen, mutta meille amatööreille jo viidessä pisteessä oli aivan tarpeeksi työtä.
Minähän olin päättänyt voittaa. Olen niin huono häviäjä, että taistelen joka asiassa henkihieveriin asti.
Mutta enpä olisi uskonut, mitä muuta tästä kaikesta hyppimisestä, raakkumisesta ja jännityksestä jäi käteen. Voittajalle julistettiin ilmainen alkeiskurssi. Ja koska kultamitalisti jo harrasti lajia, palkinto lankesi minulle. Ja minä olen ihminen, joka kyllä ottaa vastaan sen, mitä ilmaiseksi annetaan.