Tuolla nettipalstoilla pyöriessä ja kansan syvien rivien keskusteluista lukiessa erityisesti näistä suhdeasioista, sitä jää aina miettimään välillä erinnäisiä asioita. Tällä kertaa sellaista kuin että saako kumppanin jättää, jos kumppani lihoo. Tässä ei nyt ole kyse siitä viidestä kesäkilosta, vaan useammasta kymmenestä kilosta. Vaikea asia, on.

Eihän se ihminen muutu, jos se lihoo. Vai muuttuuko? Jokainen meistä vähän rupsahtaa painovoiman myötä ajan mittaan, ja se oma kulta on varmasti yhtä kultainen oli sillä naamassa yksi ryppy enemmän. Mutta mitä jos se kulta lihoo niin paljon, että sen kanssa ei voi enää tehdä kivoja asioita? Mitä jos se ei jaksakaan enää lähteä sunnuntaikävelylle? 

Tiina Jylhän mies meni kommentoimaan jossain lehdessä että jos Tiina lihoo viisi kiloa niin se on petos (tai jotain sinnepäin). Meneehän se joskus niin että eräänä aamuna katsot sitä vieruskaveria ja mietit että kuka ihme tuo on. Kun se muutti tänne se oli rastapäinen hippi, nyt sillä on slippattu tukka ja liituraitapuku ja mersu. Että ei ole sama ihminen enää. Samankaltaisesta asiasta siinä painonnousussakin on kyse. Jos ne asiat joihin ihastuit muuttuvat radikaalisti, pysyykö ihastus? Jos ihastuu hippipoikaan, niin sieltä kuoriutuva piinkova businessmies voi olla aika outo. Tai jos ihastuu urheilijaan, sohvaperuna ei ehkä enää jaksa innostaa. Entäs jos ihastuu pehmeisiin pyöreisiin muotoihin, ja toinen menee laihtumaan alipainon rajalle? Onko sekään sitten hyvä?

Mitä jos sitä ei enää halua kun toinen lihoo? Saako sitten jättää, vai onko sitä sitten vain sydämetön nirsoilija, joka tuijottaa ulkokuoreen?

Minä jättäisin. Olenko sydämetön?