Kun seinät kaatuvat päälle – lähde ulos

Tiedättekö kun joskus on päiviä jolloin seinät tuntuvat kaatuvan päälle? Päiviä, jolloin pienetkin ongelmat saavat isot mittasuhteet ja lopulta muodostavat yhden jättimäisen elefantin huoneeseen, eikä näe muuta kuin sen? Siis sellaisen henkisen elefantin, ei konkreettista elävää eläintä. Jos pienistä ongelmista saisi yhden oikean elefantin huoneeseen niin eihän se sitten enää olisi huono päivä. Ja eivät seinätkään voisi kaatua päälle, jos elefantti niitä kannattelisi….

Okei, teksti meni taas aivan sivuraiteille. Mutta pointti oli siis se, että joskus on päiviä jolloin asiat kasautuvat yhdeksi möröksi omaan pieneen mieleen ja sitä tuntee olevansa umpikujassa. Vaikkei olisi mitään syytä.

No eilen sunnuntaina oli itselläni tällainen päivä. Enkä edes tiedä miksi – heräsin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, söin hyvän aamupalan ja otin iisisti. Silti mielessäni kasvoi aiemmin mainittu elefantti, joka lopulta valtasi koko aivokapasiteettini vaikka yritin keskittyä ajattelemaan positiivisen kautta. Yleensä tällaisissa ”oloissa” ollessani vetäydyn ja koitan ratkaista ajatuksia omassa päässäni. Joskus onnistun, joskus en.

Syy vetäytymiseen on yksinkertainen – itken todella herkästi tällaisessa olotilassa, jos joku läheiseni erehtyy kysymään miten menee. Padot murtuvat ja se on menoa. Siinä sitten hyvä selittää hämmentyneelle osapuolelle itkun lomasta mikä ahdistaa ja kyynelten keskeltä nyyhkyttää ”mutta kaikki on ihan hyvin”. Todella uskottavaa, tiedetään, terveisin itkua stressin hallintaan jo vuodesta -92. Mutta minkäs teet kun itket helposti. Valitettavasti itku tällaisina hetkinä antaa usein aivan vääriä signaaleja. Ja sitä en halua, eikä se ole myöskään reilua toiselle osapuolelle.

Tässä vuosien varrella olenkin oppinut sekä kehittänyt tavan, joka avaa kaikki mielen lukot. Tapa on todella yksinkertainen – lähden ulos tai muuten liikkumaan. Miten yksinkertaista ja mahtavaa?! Kävely toimii itselläni parhaiten, mutta myös kunnon hikitreeni auttaa. Toki jokaisessa tilanteessa liikkumaan lähteminen kesken kaiken ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. Esimerkiksi töissä voitaisiin katsoa kummasti jos yhtäkkiä huikkaisi ”arridiverci” ja juoksisi pihalle kesken vakavan palaverin. Olenkin suuri ”walk and talk”-palaverien kannattaja, ideat pulppuavat niissä kuin itsestään eikä mieli mene lukkoon.

En myöskään suosittele, että kirjaimellisesti juoksee/soutelee yms. karkuun omia tunteitaan. Niitä syvimpiä tunteita kun ei lopulta karkuun pääse. Kuitenkin ulkona ja muutoinkin liikkuessa ajatus lähtee rullaamaan nopeammin, ongelmat ratkeavat kuin itsestään. Ainakin minun on helpompi käsitellä ajatuksiani erillisinä kokonaisuuksina kun en istu neljän seinän sisällä rypemässä ahdistavassa olossani. Lisäksi ulkoilun ja liikunnan aikana sitä alkaa ajattelemaan niin paljon kaikkea muutakin, että lopulta alkuperäinen ongelma ratkeaa muiden ajatusten lomassa kuin itsestään.

Nyt haluankin haastaa sinut! Jos sinulla on näin maanantaina tai jokin toinen päivä mörkö omassa päässäsi – lähde ulos. Mikäli asut lähellä metsää, puistoa tai mitä tahansa viheraluetta suuntaa mieluiten sinne. Edes 15 minuutiksi. Tai jos asut aivan kaupungin ytimessä ja aika on rajallinen, kierrä vaikka ihan vain kortteli ympäri. Ei tarvitse olla tunnin lenkki, pienikin happihyppely usein auttaa. Laita vaikka kuulokkeet korville ja kuuntele ”taustameluna” jotain mistä pidät. Epäilen, että olosi kevenee kummasti.

Tämä oli harrastelijan ja ei-ammattilaisen teksti. Jos kaipaat hieman faktoja ulos lähtemisen ja muutenkin liikkumisen terveyshyödyistä, niin tässä muutama linkki;

http://www.metsa.fi/luonto-ja-terveys
https://www.ukkinstituutti.fi/liiku_metsaan_ja_poluille
https://www.businessinsider.com/why-spending-more-time-outside-is-healthy

Ja ei postaus ei ole sponsoroitu vaikka linkkejä jakelenkin, tämä on vain täysin omasta tahdostani. :D

***********************************

Näin loppuun huomautan, että jos sinulla on päivästä toiseen yllä mainitun oloinen fiilis etkä pääse elefantista eroon – puhu. Puhu ammattilaiselle, ystävälle, äidille, isälle, rakkaalle… Älä jää yksin vatvomaan. Älä vetäydy, jos olotila seuraa sinua päivästä toiseen. Koska sinun ei tarvitse selvitä yksin. Yllä olevassa tekstissä käsiteltiin ainoastaan silloin tällöin olevia ahdistavia olotiloja, ei jatkuvaa ahdistusta.

*******************************

Aurinkoa ja tsemppiä viikkoon!

xx Krista

Lue myös;
4 x syytä lähteä kävelylle just nyt
5 x harrastelijan vinkkiä, miten liikunnasta tulee (ja tuli) rutiini