Keskustelun merkityksestä, iästä ja kirjoittajan umpisolmusta
Tiedättekö mitä? Kirjoitin tässä kolme päivää tekstiä, joka käsitteli ikää ja miten yhteiskunta mielestäni suhtautuu hieman hassusti kyseistä aihetta kohtaan. Kirjoitin siitä, miten ensiksi kuulee olevansa ”nuori ja aikaa on”, kunnes pikku hiljaa kyseisen laantuu ja lopulta sitä huomaakin saavansa kohdennettuja mainoksia ryppyvoiteista. Pohdin myös, miksi ikä määrittelee joidenkin mielestä henkilön x pätevyyden tiettyyn pestiin, kun pitäisi ennemminkin keskittyä henkilön kokemuspohjaan eikä siihen, kuinka monta vuotta hän on tällä pallolla tallannut.
Koska nyt kuitenkin luette tätä tekstiä, ettekä kyseisiä analyyseja, taitaa olla selvää etten saanut tekstiä päätökseen. Upposin kirjoittamiseen ja ajatuksiin todella syvälle, mutta samalla tuntui kuin olisin hakannut päätäni jatkuvasti seinään. Jokaikisen kirjoitetun kappaleen jälkeen nimittäin löysin taas uuden näkökulman, joka puolestaan johti umpikujaan. Umpikujaan, jota en saanut kirjoitettua auki vaikka kuinka yritin. Päättäväisesti koitin vielä tänäänkin saada tekstiä valmiiksi ja yhdisteltyä ajatukset järkeväksi kokonaisuudeksi.
Eihän siitä mitään tullut. Ärsyynnyin ja päätäni alkoi särkeä. Puhuin herra aviomiehen kanssa ja yritin saada ajatuksiani auki keskustelun kautta. Sainkin hyviä ajatuksia, mutta siinä yrittäessäni keskustelun jälkeen jälleen yhdistellä kirjoituksiani yhdeksi sujuvaksi kokonaisuudeksi huokaisin lopulta turhautuneena;
”En ole tarpeeksi vanha tähän.”
Tähän herra aviomies totesi;
”Jos kirjoittaminen ei suju, anna aiheen olla”.
Jääräpää kun olen, niin tietenkään en häntä heti uskonut vaan intin vastaan. ”En varmasti anna olla, menen lenkille ja yritän uudelleen”. Vetäisin ulkovaatteet päälle ja lähdin tuulettumaan pakkasilmaan.
Ja kummasti muuten ne ajatukset ja solmut aukeavat ulkoilmassa. Lenkin alussa pohdin yhä, miten saisin yhdistettyä kirjoittamani pohdinnat järkeväksi kokonaisuudeksi. Kunnes lopulta en enää jaksanut. Vaihdoin näkökulmaa, annoin herra aviomiehen ohjeiden mukaan osittain aiheen vain ”olla”. Pohdin, että miten aloittaisin postauksen nyt jos edessäni olisi vain tyhjä sivu? Mistä näkökulmasta voisin lähestyä aihetta ilman, etten kokisi olevani liian nuori?
Vastaus tuli mieleeni heti – jos en koe olevani tarpeeksi vanha tietämään, miltä konkreettisesti vanhuus tai edes nelikymppisyys tuntuu, voisin kirjoittaa siitä miten tärkeää on kuunnella eri ikäisten ajatuksia. Koska siis hei – en ole elänyt tällä pallolla kuin (toivon mukaan) vasta reilun 1/4 osaa elämästäni. Kokemusta toki löytyy asioista, mutta ei todellakaan yhtä paljoa kuin vaikka vanhemmiltani tai isovanhemmiltani. En koe, että voin millään asteella puhua toisen ikäryhmän suulla, sillä vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää en siltikään voisi tietää. En tiedä miltä tuntuu katsella elämää perspektiivistä, johon yhdistyy kokemuksia ajalta jolloin en itse ole ollut edes elossa. En tiedä miltä tuntuu katsoa peiliin ja nähdä kasvot, jotka ovat vuosikymmenien varrella kokeneet lukuisia fyysisiä muutoksia. Puhumattakaan mitä löytyy syvältä sisimmästä, kokemusten saralta.
Ikä, ja nuoruuden sekä vanhuuden mukanaan tuomat näkemyserot, ovat siis asioita joista voin puhua tasapuolisesti vasta voidessani todeta (huom. positiivisella äänensävyllä);
”Olen nähnyt kaiken, elänyt hyvän elämän. Huomenna ei tapahdu enää mitään niin yllättävää, ettenkö voisi todeta kokeneeni parempaa tai pahempaa.”
Mielestäni tämä jos mikä on osoitus eri ikäryhmien välisen kommunikaation merkityksestä. Oman ikäisistä löytyy toki useita eri arvomaailman omaavia henkilöitä, mutta muistathan myös keskustella itseäsi nuorempien ja vanhempien ihmisten kanssa. Vanhempi henkilö voi opettaa nuorelle elämästä, mutta vastaavasti nuorempi voi opettaa itseään vanhemmalle. Vastavuoroisuus on avain ymmärrykseen sukupolvien läpi. Ei ole olemassa ainoastaan yhtä oikeaa tai yhtä väärää. On olemassa elämää, eri vuosikymmeniä ja eri näkökulmia.
Maailma on upea paikka ja sen salat aukeavat entistä paremmin, kun uskallamme avata korvamme ajatuksille, jotka tulevat eri ikäryhmässä olevan henkilön suusta. Mielipiteiden ei tarvitse muuttua toista ikäryhmää myötäileviksi, mutta tätä kautta voimme rakentaa keskustelevan ilmapiirin ja paremman huomisen.
Näihin ajatuksiin – ihanaa tiistaita ja pian jo keskiviikkoa <3
xx Krista
Lue myös;
Miten ymmärtää toista kun ei ymmärrä?
Haaste loppuvuodelle; lue (vähintään) kaksi kirjaa!