Miten ymmärtää toista kun… ei ymmärrä?

Huomenta kaikille, oliko mukava viikonloppu ja maanantai? ❤

Tällä puolen ruutua viikonloppu sujui leppoisasti Helsingissä kahden rakkaan ystäväni kanssa. Päivät pitivät sisällään paljon ruokaa, kuulumisten vaihtoa, elämän syvien vesien (ja ei niin syvien vesien) pohdintaa, naurua, rentoutumista ja pikaisen shoppailukierroksen. Mukaan tarttui paljettipaita koska – mitä enemmän strassia sitä vähemmän stressiä 😉 Etenkin marraskuussa!

Tänään haluan nostaa esille aiheen, joka on läsnä elämässä useaan otteeseen – eli miten ymmärtää toista kun ei, noh, vaan ymmärrä? Etenkin konfliktitilanteen ollessa päällä tuottaa tämä itse kullekin silloin tällöin haasteita. Ajatus lähti liikkeelle viime postauksesta, jossa käsittelin unelmia ja mainitsin seuraavasti;

”Ihmiset epäilevät, siitä ei pääse mihinkään. Mutta se miten nämä epäilevät lauseet käsittelet ja hyödynnät on omalla vastuullasi.”

Miten siis toimia järkevämmin ja rakentavammin tilanteessa jossa joko A) sinua epäillään/kyseenalaistetaan B) sinä epäilet ja kyseenalaistat toista? Koska en ole opiskellut psykologiaa lukion jälkeen, huomautan näin alkuun että ihan keittiöpsykologin pohdintoja siis luvassa 😉 Keittiöpsykologin sen vuoksi, että olen huomannut parhaiden keskustelujen syntyvän ruoanlaiton tai muun yhteisen tekemisen yhteydessä. Myös ”kävelylenkki-psykologi” olisi loistava termi! Mutta nyt asiaan.

(Edit:// Jahas, ajatukseni lähti laukalle ja tekstistä tuli super pitkä. Teille, jotka olette yhtä kärsimättömiä kuin minä – skrollatkaa alaspäin ja löydätte listauksen + konkreettisia vinkkejä rakentavan ilmapiirin luomiselle 😉 Ja kaikille teille kärsivällisille – ottakaa mukava asento ja ehkä kuppi kuumaa (tai kuohuvaa) lukemisen yhteyteen 😀 )

Jokainen meistä on varmasti ihmetellyt toisen henkilön toimintaa tai tunteita ja on myös itse vastavuoroisesti joutunut ihmettelyn kohteeksi. Uskallan väittää, että on mahdotonta selvitä elämästä ilman toisten toiminnan kummastelua  – olemmehan kaikki yksilöitä ja jokaisen tekojen sekä toiminnan taustalla ovat eri motiivit, arvot ja kokemukset. Olemme kiinnostuneita eri aiheista ja omat kokemuksemme heijastuvat siihen, miten koemme maailman ympärillämme ja mitä oletuksia luomme ympäristöllemme. Oma todellisuutemme muodostuu omista ajatuksistamme sekä tunteistamme, joiden kautta syntyvät ennakko-odotukset ja käsitykset ns. järkevistä valinnoista/arvoista/toimista. Joskus toisen henkilön toiminta ja ajatukset menevät niin ristiin oman todellisuutemme kanssa, että aivomme huutavat ”ERROR” ja tilttaavat kuin kodinkone konsanaan.

Tähän astisen elämäni aikana olen huomannut, että ihmiset janoavat turvallisuuden ja hyväksynnän tunnetta. Kuten aina, myös poikkeuksia löytyy, mutta yleisesti ottaen kaipaamme pysyvyyttä ja turvaa, joiden varaan rakennamme elämämme. Tämä selviää jo niinkin klassisesta psykologisesta kaavakkeesta kuin Maslowin tarvehierarkiasta, eli tämän osalta on turha keksiä pyörää uudelleen. Haluan kuitenkin huomauttaa, että pysyvyys ja turva tarkoittavat ihmisille eri asioita – toiselle nämä merkitsevät esimerkiksi omaa pihaa ja perunamaata, toiselle jatkuvaa ympäristön vaihtoa, joillekin taas jotain siltä väliltä. Yhteistä meille kaikille on se, että ne arvot joita emme itse jaa aiheuttavat meille päänvaivaa ja koemme haasteelliseksi ymmärtää. Tällöin emme löydä toisen päätöksille ja ajatuksille heijastuspintaa omasta elämästämme, jonka seurauksena koemme pudonneemme ”mustaan aukkoon”. Olemme henkisesti aivan päästämme pyörällä ja jopa hieman säikähdämme ajatusta, että meidän tulisi laajentaa omaa maailmankuvaamme.

Mitä ihmettä tuo toinen nyt meinaa?

Mikäli yritämme ymmärtää, mutta emme siltikään ymmärrä yrityksistä huolimatta, sorrumme helposti tuomitsemaan päätöksen tehnyttä ja kauhistelemaan mahdollisten tekojen seurauksia. Sama toimii myös toisinpäin – mikäli itse kokee, että ei tule ymmärretyksi saattaa ajautua huokaisemaan ”et sinä nyt vain tajua” ja jättää asian siihen. Tämä jos mikä on täysin inhimillistä – kyseinen korostaa mielestäni loistavasti ihmisten erilaisuutta ja turhautumista tilanteessa, jossa ei enää osaa selittää näkemyksiään haluamallansa tavalla.

Näin sosiaalisen median kulta-aikana saatamme helposti hypätä ymmärtämisvaiheen yli suoraan tuomitsemiseen. Pahimmassa tapauksessa suollamme ajatuksemme sensuroimattomina kommenttikenttiin ajattelematta niiden vaikutuksia paitsi kritisoinnin kohteeseen, myös muuhun maailmaan. Mikä on sääli, sillä sosiaalinen media tarjoaa mielestäni keskustelualustan moninaisemmalle, ymmärtäväisemmälle keskustelulle. Mitä enemmän näemme ympärillämme ”tuomitsemista”, sitä arkipäiväisemmäksi se meille tulee. Tuomitsemisesta muodostuu uusi normi, mitä sen ei todellakaan omasta mielestäni kuuluisi olla. Tuomitseminen ja turhautuminen tarjoavat meille helpon väylän ulos tilanteesta, josta todellisuudessa voisimme oppia lisää elämästä ja eri näkökulmista. Annamme itsellemme luvan kulkea tuttua sekä turvallista polkua, vaikka todellisuudessa omat näkökantamme kaipaavat ravistelua säännöllisin väliajoin. Miten muuten voisimme edes tietää, mitkä ovat todellisia arvojamme? Tai miten voisimme oppia ja kasvaa ihmisinä? Tiivistettynä – on helpompi tuomita kuin ymmärtää.

Koska rakastan tehdä listoja, tein tästäkin kokonaisuudesta listauksen. (Edit:// Kyllä pääsemme tähän vihdoin… 😀 ) Listasin asioita, jotka itselläni helpottavat eri näkökulmien tarkastelua ja muiden ihmisten ymmärtämistä. En todellakaan ole tässä Rouva Täydellisyys, mutta yritän parhaani ja 10 vuoden myyntiuran aikana on tullut kohdattua mielipiteitä laidasta laitaan. Terveisin Sittenkin Rouva Täydellisyys, heh heh tämä oli sitten pilke silmäkulmassa ja vitsi… 😉

Pointti oli se, että myyntityössä näkemyksiäni on haastettu ja joudun yhä lähes päivittäin kyseenalaistamaan ajatukseni. Lisäksi olen kiitollinen kasvu- ja elinympäristöstäni, joka on mahdollistanut rakentavan keskustelukulttuurin syntymisen ja erilaisten mielipiteiden hyväksymisen.

Samaan hengenvetoon haluan vielä sanoa, että janoan oppia uutta ja haastaa näkemyksiäni eli jakakaa kommenttiboksiin omia ajatuksianne aiheeseen liittyen! <3

Miten ymmärtää toisten näkökulmia ja keskustella rakentavasti, kun toinen ”ei ymmärrä” sinua ja toisinpäin?

1. Kysymykset kunniaan

Ah, kysymykset ovat aivan mahtava juttu! Kannattaa suosia kysymyksiä, joihin vastaaja ei pysty vastaamaan yhdellä sanalla. Esimerkiksi ”Miten”, ”Mitä” ja ”Miksi”-kysymykset ovat omia suosikkejani, sillä näillä pääsee usein näkemään pintaa syvemmältä. Kunhan siis ei kysy näitä syyllistävällä tai halventavalla sävyllä. Äänensävyn kanssa kannattaakin olla tarkkana ja se ei ole aina helppoa, etenkään jos on kiihtyneessä mielentilassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että mitä tärkeämpi aihe on toiselle, sitä haavoittuvaisempia olemme kritiikille. Tästä pääsemmekin kohtaan kaksi eli…

2. Ymmärrä, ennen kuin yrität itse tulla ymmärretyksi

On helpompi kehittää keskustelua, kun osoittaa arvostavansa toisen mielipiteitä vaikka ne eivät kulkisi linjassa omien ajatusten kanssa. Sain tähän uuden näkökulman kuunnellessani Think & Grow-podcastin jaksoa, jossa Ruben kehotti seuraavaan (vapaa suomennos);

Kuuntele ja tämän jälkeen varmista suoraan keskustelukumppaniltasi, että ymmärrät hänen sanomansa oikein. Kysy esimerkiksi, että ”ymmärsinkö oikein, että tarkoitat *blablabla* ja koet näin koska *blablabla*”. Jatka tätä niin kauan, kunnes saat keskustelukumppaniltasi myönteisen vastauksen ja tämän jälkeen esitä oma ajatuksesi.

Huomio – korvaa siis *blablabla*-kohdat sillä, mitä itse koet toisen ajavan takaa ja mitä tunteita se hänessä sinun näkökulmastasi herättää. Älä nyt herranjestas sano blablabla, siitä syttyy sota… 😀

Eli pyri ymmärtämään keskeinen ajatus, jota keskustelukumppanisi ajaa takaa ja vasta tämän jälkeen esitä omat ajatuksesi. Ja ymmärtämisellä tarkoitan sitä, että oikeasti koko sydämestäsi osoita haluavasi ymmärtää ja myös tarkoita tätä. Kuten Ruben totesikin podcast-jaksossa, tämä on todella haastavaa etenkin riitatilanteessa, mutta auttaa rakentamaan keskustelevan ilmapiirin jossa molemmat kokevat olevansa kuultuja sekä arvostettuja.

Podcast-jakson löydätte tästä. 

3. Kuuntele, äläkä ainoastaan valmistaudu vastaamaan

Tämä kohta on lähes tulkoon sama kuin numero kaksi, mutta helpompi toteuttaa mikäli oma kärsivällisyys ei riitä toisen syvien ajatusten selvittämiseen. Helposti keskustelun aikana emme kuuntele, vaan keskitymme ainoastaan miettimään omaa vastaustamme. Itse huomaan sortuvani tähän usein ja tässä kohtaa pyrin ottamaan mielessäni askeleen taaksepäin. Miksi? Koska mikäli valmistautuu itse ainoastaan vastaamaan, ei kuule toisen perusteluita. Tässä kohtaa olet jo päättänyt mitä mieltä olet, ennen kuin edes on sen aika – olet ”hyökkäys valmiudessa” vaikkei sille ole mitään syytä. Kannattaa jopa olla hetki hiljaa ja ajatella toisen sanomista, ennen kuin sanoo oman mielipiteensä. Ei ole helppoa, tiedän, mutta ehdottomasti sen arvoista.

4. Ota kiinni tunteesta, jonka pystyt heijastamaan omaan elämääsi

Tämän ajatuksen sain eräästä Emma Watsonin haastattelusta (fanityttö täällä hei), jossa hän totesi kaikkien olevan kykeneväisiä astumaan toisen asemaan vaikkei vastaavaa tilannetta olisi kokenut. Miten? Selvitä tunne, joka on henkilön toiminnan ja ajatusten takana ja tämän jälkeen etsi omsta elämästäsi tilanne, jossa olet tuntenut samoin. Tunteet yhdistävät ihmisiä, ajatuksia ja helpottavat ymmärtämistä.

Tämä kohta vaatii esimerkkiä, joten tässäpä yksi. Kuvittele, että läheisesi kertoisi sinulle yksinäisyyden tunteestaan ja siitä, ettei ole onnistunut luomaan työpaikalla/koulussa kontakteja yrityksistä huolimatta. Sinua ei välttämättä ole syrjitty, etkä ole kokenut oloasi yksinäiseksi, joten et oikein ymmärrä miten kyseinen on mahdollista tai miltä tämä tuntuu. Olet kuitenkin varmasti joskus ollut tilanteessa, jossa olet kokenut olosi ulkopuoliseksi. Mikä on elämässäsi ollut tällainen hetki tai tilanne? Missä hetkessä olet kokenut jääneesi hetkellisesti ”yksin” ja miltä se on tuntunut? En halua laittaa sanoja suuhusi, joten en jatka tätä esimerkkiä yhtään pidemmälle.

5. Ymmärrä, että oma todellisuutesi ei ole ainoa oikea. Joskus olet jopa itse väärässä.

Tähän kohtaan haluan kertoa esimerkin omasta elämästäni. Olen koulutukseltani matkailualan restonomi, mutta vielä valmistumisenkin jälkeen olin enemmän kiinnostunut liiketaloudesta sekä muoti-maailmasta.  En hakenut ”oman alani” töitä ja tämän osalta jouduin vastaamaan kyllästymiseen asti kysymyksiin, jotka alkoivat sanalla ”miksi”. Väitin, että matkailuala ei kiinnostanut enkä kokenut siihen vetoa. Mikä oli vale, jota kerroin itselleni. Omassa maailmassani näin itseni toimimassa muotimaailman keskiössä, enkä jääräpäisesti nähnyt ympärilläni muuta todellisuutta. Todellisuudessa en uskaltanut päästää irti tutustua ja turvallisesta. Minua pelotti, koska matkailualan työkokemusta minulla ei ollut kuin lyhyet harjoittelut hotelli- ja ravintolapuolelta. Pelkäsin epäonnistumista, enkä edes halunnut nähdä totuuden hiukkasia matkailualan puoltajien sanoissa.

Pitkä tarina lyhyesti – lopulta hakeuduin matkailualalle ja siellä työskentelen nyt jo kolmatta vuotta. Onko ollut hirveää? No ei. Itseasiassa nautin matkailualasta ja rakastan olla mukana luomassa yhteiskuntaa, jossa nähdään maailman monipuolisuus ja erilaisuuden rikkaus. Työskentelenkö alalla loppu elämäni? Sitä en tiedä, koska koskaan ei voi olla varma mitä tapahtuu. Mutta jos en olisi edes yrittänyt, en olisi koskaan voinut tietää nauttivani alan töistä näin paljon. Tästä kiitos kuuluu siis ihmisille, jotka kyseenalaistivat näkemykseni yhtä jääräpäisesti kuin itse pidin kiinni omista ajatuksistani. He näkivät jotain, mitä itse en nähnyt.

6. Hyväksy, että kaikessa ei tarvitse olla samaa mieltä – ja se on hieno juttu

Etenkin näin parisuhteessa olevana tämä vaatii silloin tällöin muistuttelua. Itse olen oppinut kyseisen kantapään kautta – keskustelut sujuvat huomattavasti jouhevammin, kun toteaa välillä ”Meidän ei tarvitse olla tästä samaa mieltä ja se on täysin OK”. Ja siis positiivisesti, eikä tämän jälkeen murjota ja valita kun toinen ei ymmärrä 😃 Koska todellisuudessa toinen suurella todennäköisyydellä ymmärtää, mutta hänen oma mielipiteensä on niin vahva ettei sitä voi muuttaa vaikka sanoisi mitä. Ja sama toisinpäin. Ja tiedätkö mitä? Sinun ei tarvitse muuttaa kantaasi eikä toisen omaansa! Tässä kohtaa kannattaa tarkastella näkökulmia entistä suuremmalla mielenkiinnolla, sillä voit oppia paljon uutta niin itsestäsi, toisesta kuin muista ihmisistä. Älä keskity muuttamaan toisen ajatuksia, keskity siihen mitä voit oppia. 

Maailmassa on yhtä monta ajatusta kuin on myös ihmistä. Eli niitä on muuten paljon. Nämä ajatukset ja näkökulmat ovat aivan yhtä todellisia kuin sinun omasi – mitä voitkaan oppia muilta ja mitä sinä voit opettaa heille?

*******************************


Ja nyt lopetan tämän postauksen ennen kuin tästä tulee kolmannen kirjoitelman mittainen.

Aurinkoa viikkoon!

xx Krista

Lue myös;
Salaisuus motivaation ja inspiraation takana
Kaikille heille, jotka uskaltavat unelmoida
3 x ajatuksia herättävää podcastia

Kommentit (2)
  1. Tää oli mielenkiintoinen, aihe josta en muistakkaan juuri lukeneeni aikaisemmin 🙂 Totta, meistä on moneksi, ja näin ollen myös erilaisia mielipiteitä riittää. Ja se on hyvä niin!
    Kiitti tästä! 🙂

    1. Ihana kuulla, kiitos paljon kommentista Jerina 😊 Itseä inspiroi ja kiinnostaa juurikin tuo mielipiteiden erilaisuus!

      Huippua pian koittavaa joulukuuta 🤗

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *