Maaliskuun viimeinen

Maaliskuun viimeistä viedään. Mitä fiiliksiä maaliskuun loppuminen sinussa herättää? 

Täällä puolen ruutua ollaan ainakin hieman pää pyörällä. Tapahtumien puutteesta vuotta 2022 ei ainakaan voi syyttää. Näiden kolmen kuukauden aikana tapahtumaa on riittänyt niin henkilökohtaisessa elämässä kuin globaalilla tasolla kiitettävästi. Ja vauhti vain tuntuu nopeutuvan – toivon, että etenkin positiivisessa mielessä. 

Maaliskuun alkamisesta tuntuu olevan vain lyhyt hetki ja toisaalta taas ikuisuus. Kevään on voinut haistaa ja sitten nenän ovat jälleen tukkineet lumihiutaleet – klassinen takatalvi on täällä.  Tuntuu myös hassulta, että kuun alussa juhlistimme herra aviomiehen uutta työpaikkaa ja huomenna hänen uudet kuvionsa jo alkavat. Olemme kuukauden sisällä käyneet katsomassa asuntoja, pyytäneet arviota omastamme, neuvotelleet asuntolainasta ja pohtineet mitä sitä tässä oikein tekisi näille tämän hetkisille neliöille. Pohdinnan määrä on vakio ja vielä emme ole asunnon osalta loppuratkaisuun päätyneet – ehkä tulevien kuukausien aikana olemme viisaampia.

Kaiken kaikkiaan maaliskuu oli itselleni tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa. Harvoin sitä voi todeta, että tapahtumien skaala vaihteli konkreettisesti hautajaisista polttareihin. Rakas isoäitini (eli mammani) nukkui pois eräänä aurinkoisena helmikuun päivänä ja hänet saatettiin uusia, pilvien päällä tapahtuvia seikkailuita kohti pari viikkoa takaperin. Hautajaiset olivat mamman näköiset, jos näin voi sanoa – lämminhenkiset ja iloisten muistojen täyttämä tapahtuma, jossa nauru sai säestää puheenvuoroja.

Jonain päivänä tulen kirjoittamaan mamman opeista, mutta vielä ei ole oikea aika. Kun opeista kirjoitan, haluan näiden saavan arvoisensa asettelun ja ajatustyön. Terkut mammalle sinne tähtitaivaalle, todennäköisesti tanssit taivaalla papan kanssa ja hänen hyräilynsä tahtiin. ✨

Hautajaisista tunnelmat vaihtuivat viikon päästä polttareihin. Viime viikonloppuna yllätimme 12 hengen porukalla rakkaan ystävämme ja juhlimme hänen tulevan avioliittonsa kunniaksi. Morsiamen yllättäminen onnistui täydellisesti, vaikka näin toisena kaasona sanonkin. Voisin jopa todeta tulevan morsiamen huijanneen itse itseään, niin vankasti hän uskoi minun ja toisen kaason puheisiin pyjamabileistä. Morsian siis luuli tulevansa viettämään kaasojensa kanssa rentouttavaa viikonloppua, mutta nämä suunnitelmat vaihtuivat nopeasti hieman isomman porukan kanssa rentoutumiseksi.

Viikonloppu oli ihana ja piti sisällään (ainakin omasta mielestäni) sopivasti kaikkea – rentoutumista, ulkoilmaa, nostalgiaa, naurua ja ruokaa. Päivämme ensimmäinen virallinen aktiviteetti oli Naturestedin Kaisan ohjaama metsäkylpy Birgitan polulla. Metsäkylvyn aikana teimme erilaisia rauhoittavia harjoitteita ja lopuksi nautimme kattavan brunssin nuotion ääressä. Lauantai oli viikon pahin myrskypäivä, mutta metsässä tuulta ei edes huomannut kuin ainoastaan huminaa kuunnellessaan – tunsimme tuulen voiman vasta metsästä poistuttuamme. 

Polttari-viikonloppuun kuului metsäkylvyn ohella erilaisia aktiviteetteja pakopelistä biisiarvoituksiin ja morsiussaunaan. Tärkein, eli morsiamen viihtyvyys, vaikutti toteutuvan ja etenkin tämä ilahdutti mieltä. Lisäksi oli mukavaa tavata pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja samalla uusia kasvoja. Ja miten vapauttavaa oli olla viikonlopun ajan liki täysin ilman sosiaalisen median ja uutisvirran selaamista.

Palatessani kotiin tuntui, kuin olisin elänyt aivan eri maailmassa.

Mutta miltä huhtikuu näyttää? Vauhdikkaalta! En voi käsittää, että parin viikon päästä suuntaamme kohti Costa Rican seikkailuita. Siitä on yli kaksi vuotta, kun olen viimeksi lentokoneessa istunut ja on myönnettävä, että hieman jännittää. Osaankohan enää lentokentälläkään toimia?

Ja miten outoa, että palatessamme Costa Ricasta onkin jo melkein toukokuu.

Mutta ei nyt jumiuduta ajan nopeaan vierimiseen. Menneeseen ei voi vaikuttaa, tulevaan ei voi nähdä.

Elämä on tässä hetkessä.

Ihanaa maaliskuun viimeistä päivää ja huomenna alkavaa huhtikuuta 🌸

xx Krista

Nyt soi: Jamie Miller – Last Call 
”I hope that couple by the jukebox makes you smile
Has you thinking ’bout what it’d be likе if I was with you now”

Lue myös:
Kysymyksiä ja vastauksia – pieniä paljastuksia itsestäni
Kaikille heille, jotka uskaltavat unelmoida
Asioita, jotka auttavat elämään hetkessä