Kolme arkista kiitollisuuden aihetta

Heippa kaikille ja iloista uutta vuosikymmentä! Mitenkäs vuosi on starttaillut? Itselläni vallan väsyneesti kiitos kysymästä. Mutta en jää nyt tähän ajatukseen roikkumaan sen enempään, sillä tänään käsitellään niinkin osuvaa aihetta kuin – kiitollisuutta.

Mainitsin pari postausta takaperin lukuhaasteen tulosten julkistamisen yhteydessä, että Originals-kirjan lukeminen jäi pahasti kesken ja muun informaation jalkoihin. Kuitenkin eräs kohta, jonka ehdin lukea, jäi mieleeni – alussa esitetty tutkimus koskien kiitollisuutta. Paitsi nyt tässä kirjoittaessani aloin pohtimaan olikohan kyseinen tässä opuksessa… Noh menköön, ajatus on tärkein eikö vain? Ei tässä mitään huipputason journalismia olla tekemässä 😀

Tutkimuksessa todettiin, että mikäli ihmisiä pyydettiin listaamaan elämästään kolme kiitollisuuden aihetta, kokivat he olevansa tyytyväisempiä elämäänsä kuin ihmiset, joiden piti listata 10 asiaa. Valitettavasti kyseisen tutkimuksen lähdettä en tosiaan muista, enkä löytänyt netistä. Muistan vain taulukon joka tästä oli piirretty kirjan sivulle. No mutta, etsin sitten toisen tutkimuksen jossa oltiin päästy vastaavanlaisiin tuloksiin. Kyseisessä ei verrattu listan pituutta vaan listauksen tekemisen tiheyttä. Ne ihmiset, jotka listasivat kiitollisuuden aiheita kerran viikossa saivat tästä enemmän positiivista hyötyä kuin kolme kertaa listauksen tekevät. Tutkimuksessa nostettiin esille, että useammin kiitollisuus-listauksen tehneet kokivat kyseisen rasittavampana ja konkreettisemmin pakollisena askareena, kuin kerran viikossa listauksen tehneet. (Lähde: Lyubomirsky & Porta, ”Boosting Happiness, Buttressing Resilience”)

Kuva: Tehty Canva-sovelluksella

Mielestäni edellä mainitut tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia. Yllättäviä, mutta samalla todella ymmärrettäviä. Miksi? Koska kolme kohtaa on huomattavasti helpompi keksiä kuin kymmenen. Myös listauksen tekeminen kerran viikossa tuntuu itsestäni helpommalta kuin kolme kertaa. Toki kiitollisuutta olisi hyvä kokea jokaikinen päivä, pitäisi olla kiitollinen niistä arjen pienistä asioista ja niin edelleen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, vaikka miten haluaisin valehdella tässä että ”juu juu helppo juttu!”. Ei todellakaan ole. Lisäksi jos yrittää listata asioita useaan otteeseen viikon aikana, saattaa helpommin kokea tyytymättömyyttä tilanteeseensa. Tai siis – jos listaa asioita useammin voi helpommin kokea, että kiitollisuuden aiheita pitäisi olla enemmän eikö vain? Koska pakostikin listalle eksyy samoja asioita kerrasta toiseen. Etenkin jos on huono viikko tai vaikka vuosikin. Mahdollisesti epäsuosittu mielipide, mutta ainakin itselleni tämä on yksi syy, miksen koskaan ole jaksanut kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa muutamaa päivää kauemmin. Koen kyseisen vähentävän elämäni kiitollisuuden aiheiden merkitystä, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Näin nopealla keittiöpsykologin analyysilla voitaisiin todeta, että laatu korvaa määrän myös siinä, mitä kiitollisuuden aiheisiin tulee.

Edellä mainittujen tutkimusten innoittamana päätin tarttua tuumasta toimeen ja alta löydätte kolme omaa kiitollisuuden aihettani kuluneelta viikolta. En lupaa että teen listausta kerran viikossa, tai edes kahta kertaa viikossa. Mutta jos nyt kerran kuussa edes pysähtyisi pohtimaan ja kunnioittamaan elämänsä pieniä hetkiä on se jo askel eteenpäin.

Asiat joista olen tällä viikolla ollut kiitollinen ovat…

1. Auringonsäteet pilvien takaa

Harmaiden ja synkkien päivien keskellä oli uskomattoman ihanaa, kun auringonsäteet lämmittivät kasvoja vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä. Auringonpaiste on tässä kuluneiden kuukausien aikana ollut harvinaista herkkua, joten näistä hetkistä on otettava kaikki irti.

2. Energiatasojen nousu (edes silloin tällöin)

Tämä kohta kulkee aikalailla käsi kädessä ensimmäisen kohdan kanssa. Auringonsäteillä on aivan uskomaton vaikutus aktiivisuuteen ja energiatasoihin. Normaalisti pimeä talvi on sujunut itselläni suhteellisen helposti, mutta tänä vuonna pimeys on etenkin parin viime viikon aikana yrittänyt ottaa niskaotteen. En muista milloin olisi ollut yhtä vaikeaa lähteä esimerkiksi kävelylle – tahdonvoima on ollut koetuksella. Mutta voiton puolella ollaan jo (toivottavasti).

3. Vastamelukuulokkeet

Sain noin kuukausi takaperin synttärilahjaksi vastamelukuulokkeet ja ai että kun rakastan niitä. Kyseiset ovat helpottaneet lenkille lähtemistä huomattavasti. On mahtavaa, kun voi kuunnella podcasteja, musiikkia tai äänikirjoja ilman että kaikki maailman äänet huutavat päälle niin ettei kuule sanoja. Lisäksi kuulokkeet lämmittävät korvia viileämpinä päivinä. <3

Mistä sinä olet ollut kiitollinen tällä viikolla?

Energiaa tammikuuhun ja muista – tänään on hyvä päivä olla juuri sinä. Vaikkei siltä ehkä juuri nyt tuntuisikaan.

xx Krista

Lue myös:
Salaisuus motivaation ja inspiraation takana
Perjantain ilon aiheita
Miten pysyä aktiivisena kaamoksen keskellä?

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Tulossa: Hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen kehityksen vuosi 2020

Tarvitaan ainoastaan yksi kellonlyömä puoliltaöin ja vuosikymmen vaihtuu uudeksi. Sitten paperille saakin kirjoittaa 2019 sijasta 2020.

2020, ah niin kauniin symmetrinen luku.

Vuoden vaihtumisen yhteydessä aina paasataan muutoksista, uusista aluista. Ja näköjään niistä aion nyt itsekin kirjoittaa. Tai ainakin nuo asiat päässäni pyörivät. Toiset pelkäävät sanaa muutos, itselleni se tuntuu olevan kuin rakas ystävä, joka kulkee vierellä käsikynkässä ja tökkii välillä kylkeen ihmetelläkseen elämää.

Mutta ensin pitää puhua hetki uudenvuodenlupauksista.

En ole enää viimeisten vuosien aikana uskonut uudenvuodenlupauksiin saati tehnyt näitä omassa mielessäni. Toki aina jonkinlaisia tunteita vuoden vaihtuminen herättää, mutta ei numeron vaihtuminen itsessään saa minua tekemään muutoksia elämässäni. Muutoksia tapahtuu ympäri vuoden, omaan tahtiinsa, pikku hiljaa. Olen oppinut, että yhden yön aikana tehdyt lupaukset eivät (ainakaan itselläni) toimi, mikäli näihin ei oikeasti keskity ja aseta itselleen välitavoitteita matkan varrelle. On epärealistista olettaa, että yhden yön aikana tehty lupaus esimerkiksi liikunnan aktiivisesta harrastamisesta viisi kertaa viikossa toteutuu pitkän päälle, mikäli takana on pidempi kausi liikkumattomuutta. Kunnianhimossa ja määrätietoisuudessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta liian kunnianhimoiset tavoitteet lähtökohtiin nähden osuvat useissa tapauksissa vain omaan nilkkaan.

Tuskin kukaan vaatisi ystävältään äärimmäistä täyskäännöstä sekunnin murto-osassa, miksi siis vaadimme tätä itseltämme?

Omasta mielestäni tärkeintä muutosten tekemisessä ovat edellämainitut välitavoitteet. Pysytään nyt yhä samassa liikunta-teemassa – jos et esimerkiksi ole liikkunut useampaan kuukauteen, tai vuoteen, on epäreilua tehdä itselleen lupaus liikkumisesta viitenä päivänä viikossa. Hetkellisesti tahti voi toimia, sitä en epäile. Todennäköisesti fiilis on alkuun mahtava. Ratkaisevin hetki ei ole lupauksen alkuun laittaminen (vaikka toki aloittaminenkin on joskus vaikeaa) vaan ensimmäiset negatiiviset tuntemukset ja miten toimii näissä hetkissä. Mikä on suunnitelmasi, jos esimerkiksi elämäntilanteesi ei yhtäkkiä sallisi urheilua viitenä päivänä viikossa? Tai kun lihaksesi huutavat lepoa elämänmuutoksen myötä? Lopetatko kokonaan?

Toivottavasti et. Mutta toivottavasti et myöskään väkisin, tuskahiki otsalla valuen yritä ylläpitää tahtia. Ratkaisujen ei tarvitse olla toistensa ääripäitä, välimuodot toimivat usein pitkän päälle parhaiten. Jos ei pysty liikkumaan vaikka tuona viitenä päivänä viikossa, ei se tarkoita sitä että hanskat täytyy heittää kokonaan tiskiin. Päinvastoin – täytyy löytää ne omat välit ja tavat, jotka tukevat juuri omaa hyvinvointia erilaisina hetkinä. Kävelylenkki ulkoilmassa ei ehkä ole yhtä tehokasta kalorien kulutusten kannalta kuin tunnin hikijumppa. Mutta joskus se ”löysemmältä” tuntuva vaihtoehto tukee hyvinvointia ja motivaatiota pidemmän päälle paremmin, kuin jatkuva verenmaku suussa eteenpäin paahtaminen.

Kuten tässä aiemmassa postauksessa totesin, motivaatio syntyy tekemisestä. Kunhan teet ja toimit jollain tavalla tavoitteidesi saavuttamiseksi, pysyt motivoituneena. Kyseinen ei vain iske kuin salama kirkkaalta taivaalta – sen eteen on nähtävä vaivaa ja oltava valmis astumaan pois omalta mukavuusalueltaan.  Lisäksi kannattaa henkisesti varautua ennakkoon edessä häämöttäviin negatiivisiin tunteisiin – tällöin osaat kampata ne nopeammin, eikä matkasi pysähdy ensimmäisiin töyssyihin. Kehitä sivupolun suunnitelmat B, C, D ja mieluiten vielä E näihin hetkiin. Kyseiset eivät tarkoita sitä, että lupauksesi muuttuu täysin – kyseisten sivupolkujen avulla pysyt koko ajan myös A-tiellä. Ja suunnan on aina lupa kääntyä myös täysin, mikäli alkuperäinen ei enää tunnu oikealta.

Näistä ajatuksista päästäänkin mukavalla aasinsillalla suunnitelmiin, joita minulla on tämän blogin, The Feels:n, varalle mielessä vuodelle 2020. Kuten postauksen alussa totesin, en usko yhden yön aikana tehtyihin lupauksiin vaan ennemminkin välitavoitteisiin ja jatkuvaan tekemiseen. Vuoden 2019 aikana tekstini ovat saaneet kevyitä painopisteitä itsensä kehittämisen ja hyvinvoinnin saralta. Tämä on ollut puhtaasti vahinko, mitään suurta suunnitelmaa minulla ei ole ollut. Olen vain kirjoittanut asioista joihin tunnen paloa. Mutta kyseisten kirjoitusten myötä olen ymmärtänyt, että juurikin hyvinvointi ja itsensä kehittäminen ovat aihepiirejä, joihin haluan täällä blogissa keskittyä entistä vahvemmin. Henkilökohtaisesti rakastan itsensä kehittämiseen liittyviä podcasteja ja kirjallisuutta – nyt onkin aika laittaa hyvä kiertämään eteenpäin.

Haluan tarjota teille siellä ruudun toisella puolella virtuaalisen yhteisön ja kotikolon, johon voitte tulla niinä hetkinä kun kaipaatte inspiraatiota ja tsemppiä tavoitteiden saavuttamisessa. Kun kaipaatte kannustajaa tai kun usko omaan tekemiseen on koetuksella. Nyt voi kuulostaa siltä, että ryhdyn opettajaksi – en todellakaan. Olen kaverinne täällä ruudun toisella puolella, joka myös haluaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä jatkuvasti. Uskon vuorovaikutuksen voimaan ja eniten odotankin keskusteluja, joita toivottavasti pääsen kanssanne käymään kommenttiboksissa tai ihan sähköpostilla. 🙂 Radikaaleja muutoksia ei blogissa tapahdu, painopiste siirtyy vain entistä vahvemmin syvällisempiin aiheisiin. Aion yhä pitää pilkkeen silmäkulmassa 😉

Vuosi 2020 tulee siis olemaan hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen kehityksen vuosi – startataan alkava vuosikymmen yhdessä asenteella!

Näin postauksen loppuun haluan sanoa vielä – KIITOS. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos tästä vuodesta. Kiitos jokaiselle teistä siellä ruudun toisella puolella, kun tulette tänne kerta toisensa jälkeen uudestaan. Kiitos jokaisesta kirjoittamastanne kommentista. Olen itse äärettömän huono kommentoimaan toisten kirjoituksiin, joten jokainen kommentti, jonka saan, yllättää minut aina yhtä suuresti. Olette ihania <3 (Ja  siinä olisikin itselleni hyvä kehityksen kohde ensi vuodelle, kirjoittaa enemmän kommentteja toisiin blogeihin heh).

Nyt haluan kohottaa jokaiselle teistä siellä ruudun toisella puolen (näkymättömän) skumppalasin ja sanoa;

Tänään on loistava päivä olla juuri sinä.

Huippuja juhlia kaikille, olitte sitten kotona, töissä, ulkosalla tai jossain aivan muualla. Palataan ensi vuosikymmenellä! <3

xx Krista

Hyvinvointi Oma elämä Mieli