Maaliskuun viimeinen

Maaliskuun viimeistä viedään. Mitä fiiliksiä maaliskuun loppuminen sinussa herättää? 

Täällä puolen ruutua ollaan ainakin hieman pää pyörällä. Tapahtumien puutteesta vuotta 2022 ei ainakaan voi syyttää. Näiden kolmen kuukauden aikana tapahtumaa on riittänyt niin henkilökohtaisessa elämässä kuin globaalilla tasolla kiitettävästi. Ja vauhti vain tuntuu nopeutuvan – toivon, että etenkin positiivisessa mielessä. 

Maaliskuun alkamisesta tuntuu olevan vain lyhyt hetki ja toisaalta taas ikuisuus. Kevään on voinut haistaa ja sitten nenän ovat jälleen tukkineet lumihiutaleet – klassinen takatalvi on täällä.  Tuntuu myös hassulta, että kuun alussa juhlistimme herra aviomiehen uutta työpaikkaa ja huomenna hänen uudet kuvionsa jo alkavat. Olemme kuukauden sisällä käyneet katsomassa asuntoja, pyytäneet arviota omastamme, neuvotelleet asuntolainasta ja pohtineet mitä sitä tässä oikein tekisi näille tämän hetkisille neliöille. Pohdinnan määrä on vakio ja vielä emme ole asunnon osalta loppuratkaisuun päätyneet – ehkä tulevien kuukausien aikana olemme viisaampia.

Kaiken kaikkiaan maaliskuu oli itselleni tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa. Harvoin sitä voi todeta, että tapahtumien skaala vaihteli konkreettisesti hautajaisista polttareihin. Rakas isoäitini (eli mammani) nukkui pois eräänä aurinkoisena helmikuun päivänä ja hänet saatettiin uusia, pilvien päällä tapahtuvia seikkailuita kohti pari viikkoa takaperin. Hautajaiset olivat mamman näköiset, jos näin voi sanoa – lämminhenkiset ja iloisten muistojen täyttämä tapahtuma, jossa nauru sai säestää puheenvuoroja.

Jonain päivänä tulen kirjoittamaan mamman opeista, mutta vielä ei ole oikea aika. Kun opeista kirjoitan, haluan näiden saavan arvoisensa asettelun ja ajatustyön. Terkut mammalle sinne tähtitaivaalle, todennäköisesti tanssit taivaalla papan kanssa ja hänen hyräilynsä tahtiin. ✨

Hautajaisista tunnelmat vaihtuivat viikon päästä polttareihin. Viime viikonloppuna yllätimme 12 hengen porukalla rakkaan ystävämme ja juhlimme hänen tulevan avioliittonsa kunniaksi. Morsiamen yllättäminen onnistui täydellisesti, vaikka näin toisena kaasona sanonkin. Voisin jopa todeta tulevan morsiamen huijanneen itse itseään, niin vankasti hän uskoi minun ja toisen kaason puheisiin pyjamabileistä. Morsian siis luuli tulevansa viettämään kaasojensa kanssa rentouttavaa viikonloppua, mutta nämä suunnitelmat vaihtuivat nopeasti hieman isomman porukan kanssa rentoutumiseksi.

Viikonloppu oli ihana ja piti sisällään (ainakin omasta mielestäni) sopivasti kaikkea – rentoutumista, ulkoilmaa, nostalgiaa, naurua ja ruokaa. Päivämme ensimmäinen virallinen aktiviteetti oli Naturestedin Kaisan ohjaama metsäkylpy Birgitan polulla. Metsäkylvyn aikana teimme erilaisia rauhoittavia harjoitteita ja lopuksi nautimme kattavan brunssin nuotion ääressä. Lauantai oli viikon pahin myrskypäivä, mutta metsässä tuulta ei edes huomannut kuin ainoastaan huminaa kuunnellessaan – tunsimme tuulen voiman vasta metsästä poistuttuamme. 

Polttari-viikonloppuun kuului metsäkylvyn ohella erilaisia aktiviteetteja pakopelistä biisiarvoituksiin ja morsiussaunaan. Tärkein, eli morsiamen viihtyvyys, vaikutti toteutuvan ja etenkin tämä ilahdutti mieltä. Lisäksi oli mukavaa tavata pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja samalla uusia kasvoja. Ja miten vapauttavaa oli olla viikonlopun ajan liki täysin ilman sosiaalisen median ja uutisvirran selaamista.

Palatessani kotiin tuntui, kuin olisin elänyt aivan eri maailmassa.

Mutta miltä huhtikuu näyttää? Vauhdikkaalta! En voi käsittää, että parin viikon päästä suuntaamme kohti Costa Rican seikkailuita. Siitä on yli kaksi vuotta, kun olen viimeksi lentokoneessa istunut ja on myönnettävä, että hieman jännittää. Osaankohan enää lentokentälläkään toimia?

Ja miten outoa, että palatessamme Costa Ricasta onkin jo melkein toukokuu.

Mutta ei nyt jumiuduta ajan nopeaan vierimiseen. Menneeseen ei voi vaikuttaa, tulevaan ei voi nähdä.

Elämä on tässä hetkessä.

Ihanaa maaliskuun viimeistä päivää ja huomenna alkavaa huhtikuuta 🌸

xx Krista

Nyt soi: Jamie Miller – Last Call 
”I hope that couple by the jukebox makes you smile
Has you thinking ’bout what it’d be likе if I was with you now”

Lue myös:
Kysymyksiä ja vastauksia – pieniä paljastuksia itsestäni
Kaikille heille, jotka uskaltavat unelmoida
Asioita, jotka auttavat elämään hetkessä

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään

Jos saisit toteuttaa kolme toivetta, mitkä toiveet toteuttaisit?

Disney-elokuvien klassikossa, Aladdinissa, on lampun Henki, joka voi toteuttaa kolme omistajansa toivetta. Tässä postauksessa haluankin kysyä sinulta: oletko koskaan pohtinut, mitkä olisivat kolme omaa toivomustasi?

Omaan mieleeni nousevat nopeimmin ne kovin pinnalliset toiveet. Ja niitähän on pitkä lista. Toivomukset taloudellisesta riippumattomuudesta, unelmien asunnosta, kirjan kirjoittamisesta ja pitkästä maailmanympärimatkasta ilmestyvät mieleeni ripeästi. Mikäli oikein hulluttelisin, voisin lisätä listan jatkoksi elokuvan ja musikaalin käsikirjoituksen laatimisen, oman yrityksen perustamisen, omakotitalon Pohjois-Amerikasta ja vaikka mitä muuta.

Todellisuudessa edellä kuvatut toiveet tai oikeastaan ennemminkin unelmat ovat sellaisia, joihin pystyisin itse jollain asteella vaikuttamaan. Mikäli pyytäisin Henkeä toteuttamaan unelmani kirjan, elokuvan tai musikaalin kirjoittamisesta, olisiko näiden toteutuminen todellisuudessa unelmieni täyttymys? Luovan kirjoittamisen ihanuus ja kamaluus kun piilee juuri osittain tuskaisessa prosessissa, niin hyvässä kuin pahassa. Mikäli en kokisi prosessia kokonaisuudessaan, olisiko lopputulos edes itseni näköinen? En usko. Lisäksi epäilen, että luovuuteen liittyvät toiveet olisivat liian epäselviä, mukaan lukien myös yrityksen perustamisen. Todennäköisesti joutuisin toivomaan todellisuutta, jossa joko luovuus vain iskisi minuun tai olisin hypännyt tulevaisuuteen, valmiin tuotoksen luokse. Eli ei – mitään luovuuteen liittyvää en siis pyytäisi.

Mutta entäs taloudellinen riippumattomuus, unelmien asunnot tai maailmanympärimatkat? Taloudellinen riippumattomuus kieltämättä kiehtoisi, mutta olisiko sitä sittenkään tyytyväinen. Tiettyyn pisteeseen asti taloudellinen riippumattomuus varmasti keventäisi mieltä, sitä en voi kieltää. Toisaalta taloudellinen riippumattomuus kytkeytyy vahvasti myös unelmien asuntoon ja maailmanympärimatkaan. Mikäli olisin aina ja ikuisesti hyvässä taloudellisessa tilanteessa, voisin luultavasti käyttää rennosti rahaa juuri asuntoihin ja matkustamiseen. Puolestaan taloudellinen riippumattomuus saattaisi lisätä luovuutta ja ehkä toteuttaisin luovat unelmani mikäli en joutuisi miettimään rahantuloa. Lisäksi voisin jakaa hyvää ympärilleni, enkä ainoastaan kasvattaa omaa tonttiani.

Nyt olen jo sanonut viimeisten lauseiden aikana niin monta kertaa sanat ”taloudellinen” ja ”riippumaton”, että voinemme muotoilla yhden toiveeni seuraavasti:

Toivoisin olevani ikuisesti taloudellisesti riippumaton. 

Tai toivoisin miljardin lottovoittoa, mikäli yllä oleva olisi liian epämääräinen pyyntö… 😀

No mutta, mitenkäs ne kaksi muuta toivetta? Koen, että mikäli olisin taloudellisesti riippumaton, en tarvitsisi itselleni enempää. Tai ”enempää” – taloudellinen riippumattomuus olisi aika järjetön juttu. Kaksi muuta toivomustani olisivatkin laajemman mittakaavan toiveita.

Toisen toiveen kohdistaisin lähipiirilleni. Toivoisin sukulaisilleni elämää ilman sairauksia. Oikeastaan haluaisin toivoa sitä koko lähipiirilleni, mutta en tiedä olisiko tämä toive jo liian laaja. Kaikille maailman ihmisille en kyseistä soisi, sillä koskaan ei tiedä millaisia muille pahaa aiheuttavia tyyppejä ulkoa löytyy. Niinpä rajaisin toiveen itsekkäästi sukulaisiini. Voisin taloudellisesti riippumattomana tehdä sitten lahjoituksia terveydenhuollolle maailmanlaajuisesti.

Kolmas toiveeni olisi kaikista suurin. Toivoisin ikuista maailman rauhaa. 

En tietenkään voi tietää, miltä ikuisen rauhan maailma näyttäisi. Tuhoutuisiko maailma omaan mahdottomuuteensa, vai voisimmeko elää tällä planeetalla sulassa sovussa?

Toisaalta voisin toivoa sotien loppumista, mutta vuodet ovat osoittaneet ihmisten olevan kykeneväisiä uusien sotien aloittamiseen. Todennäköisesti toive sotien loppumisesta olisi hetkellinen ja kestäisi ainoastaan siihen asti, kunnes saisimme päähämme uuden syyn tapella. Uuden sodan alkamiseen voisi mennä päivä tai vuosikymmeniä, kuka tietää. Ikuinen maailman rauha puolestaan – no, sen toiveen todellisuuden näkisi vasta sanottuaan sen ääneen.

Voisin vain toivoa parasta.

Näihin sanoihin ja ajatuksiin – toiveikasta viikkoa! 

xx Krista

Nyt soi: Sasha Sloan – WTF
”Sometimes I got a hard time seeing the good in the chaos
If there’s a meaning to my life then why the hell am I so lost?”

Lue myös:
Arkistojen raapustuksia – Ihmisyyden rajat
Asioita, jotka auttavat elämään hetkessä
Jos voisit, nopeuttaisitko vai hidastaisitko aikaa?

Hyvinvointi Ajattelin tänään Syvällistä