Song For Friday – Fall In Line

FALL IN LINE –  Christina Aguilera & Demi Lovato

”All the youth in the world will not save you from growing older
And all the truth in the girl is too precious to be stolen from her”

Oletko joskus tuntenut olosi pieneksi tai heikoksi? Oletko pelännyt avata suutasi ja kertoa mielipidettäsi tilanteissa, joissa sinulla olisi todellisuudessa paljon sanottavaa ja annettavaa? Oletko puhumisen sijaan etsinyt huoneen kauimmaisen nurkkauksen ja vetäytynyt itseesi, koska et ole kokenut mielipiteelläsi olevan merkitystä? Ja sitten lopulta harmitellut miksi olit hiljaa?

Minä ainakin olen. Nuorempana enemmän kuin nykyisin, kokemus kasvattaa ja tuo itsevarmuutta. Etenkin yläasteella ja teiniaikoina pidin usein suuni kiinni, en uskaltanut tuoda omia ajatuksiani julki. Pelkäsin, että minut tuomittaisiin tai en sopisi ryhmään. En todellakaan ollut se luokan kovaäänisin. Pelkkä viittaaminen nosti punan poskilleni ja hien valumaan selkää pitkin. Ääneen puhuminen oppitunnilla muiden (enemmän tai vähemmän) kuunnellessa oli epämukavinta mitä tiesin. Puhumattakaan esityksistä luokan edessä, syke nousi korviin jo ennen omaa vuoroa. ”Minkä värinen on paloauto – punainen!” oli lause jota kuulin aivan liian usein, naurun saattelemana. Olin todella epävarma. Niin kuin varmasti usea tuon ikäinen on, sukupuoleen katsomatta. Toiset vain piilottavat epävarmuutensa paremmin kuin toiset.

Noina aikoina ihailin suuresti muun muassa perjantain biisin toista esiintyjää, Christina Aguileraa. Hänen karismansa, lahjakkuutensa ja heittäytymiskykynsä olivat piirteitä, joista olisin toivonut edes murto-osaa itselleni. Toki jokaisen artistin taustalla leijuvat kysymysmerkit – mikä on ns. totta, artistia itseään, ja mikä musiikkibisneksen luomaa. Mutta en tuolloin juurikaan näitä asioita pohtinut. Saati välittänyt, koitinhan vain itse selvitä esiintymistilanteista ”yhtenä kappaleena”.

Lopulta opin nauramaan paloauto-kommenteille ja elämään punasteluni kanssa. Kun heitin asian vitsiksi, ei se ollutkaan enää yhtään niin hauska muidenkaan mielestä ja kommentit loppuivat. Punastelen yhä, mutta enää se ei haittaa esiintymistäni ja uskallan sanoa asiani ääneen. Ja seistä sanojeni takana. Olen erittäin kiitollinen lähipiiristäni ja ystävistäni, he ovat opettaneet minulle oman mielipiteen merkityksen ja arvon. Olen kiitollinen myös opettajistani sekä työnantajistani (+ kavereistani), jotka ovat tarjonneet turvallisen ja kannustavan ympäristön avoimelle keskustelulle. Kuunnelleet ja uskoneet, mutta myös kyseenalaistaneet oikeina hetkinä.

Sekä heittäneet minut säännöllisin väliajoin ihmisjoukon eteen puhumaan. Ja punastelemaan. Heh.

Näin postauksen loppuun pieni ”motivaatiopuhe”:

Jokainen kohtaa elämässään hetkiä, jolloin usko omaan itseen horjahtelee. Näinä hetkinä pysähdy, hengitä ja pidä itsellesi tsemppipuhe. Ole oman elämäsi paras cheerleader, levitä tsemppiä ympärillesi ja luo itse kannustava ympäristö jos se uupuu. Muista että itseensä pitää luottaa, kokemuksista oppia ja kertoa mielipiteensä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin haluaa muutosta. Ilman puhetta ei tapahdu muutosta. Tuo siis mielipiteesi julki, seiso sanojesi takana. Kaikkia ”sammakoita” ei tietenkään kannata päästää suustaan, mutta jos niitä pääsee – opi niistä. Vaikka sitten kantapään kautta. Älä alistu huonoon kohteluun, pidä pää pystyssä ja puske eteenpäin. Mitä sitten jos naapurin Maija pyörittelee silmiään, pyöritelkööt! Kliseistä, mutta omasta mielestäni erinomaisen totta – et tule koskaan miellyttämään kaikkia, eivätkä kaikki maailman ihmiset tule koska miellyttämään sinua.

Äläkä ole se henkilö kuka jyrää toisia alleen. Kuuntele, keskustele, opi, ole kiinnostunut. Ole inhimillinen ja kohtaa ihmiset ihmisinä. Näinä muuttuvina aikoina empatia on taito, jota tulee vaalia. Sinäkään et voi muuttaa toista, mutta voit yrittää ymmärtää. Älä kohtele toista niin kuin et haluaisi itseäsi kohdeltavan. Piste ja kippis sille. 😀

*****************************************************************************************

Itse hyppään nyt autoon ja lähden huristelemaan kohti Pori Jazzeja, ostettiin ex tempore liput perjantaille. Ja kukas muu siellä esiintykään kuin CHRISTINA AGUILERA. <3 Olen niiiiin fiiliksissä ja innoissani, varmasti huikea show edessä. Halataan jos tavataan! 

xx Krista

Psst. Tsemppifiilis hukassa? Lue myös: Jos et usko itseesi niin kuka sitten?

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Musiikki

4 viikkoa Kanadaan!


Oi Kanada, Kanada. Minkä teitkään varastaessasi allekirjoittaneen ja herra aviomiehen sydämet. Rakastuimme maahan viime syksyn reissumme aikana niin palavasti, että talven reissukaipuussa klikkailimme uuden reissun varaukseen tämän vuoden elokuulle. Viime syksynä kutsuivat Ottawa ja Toronto (+ Niagaran putoukset), tällä kertaa Edmonton ja Calgary. Reitti sujuu tuttuun tapaan road trip-teemalla ja huristelemme Calgarysta Banffin ja Jasperin kansallispuistojen kautta Edmontoniin. Kyseisiä kansallispuistoja odotan aivan järkyttävän paljon, ainakin kuvien ja kertomusten perusteella uskomattoman kauniita luonnon ihmeitä.

Tajusin muuten, että auto täytyy yhä varata…… no onneksi näitä varmaan riittää. Aina ajoissa ja sitä rataa. Älkää tehkö kuten minä vaan kuten neuvon 😀 

Vinkki vitonen alle 30-vuotiaille – Icelandairin nuorisohinnat ovat todella edullisia, vaihto Reykjavikin kautta. Omat lippumme kustansivat alle 600€/hlö.  Toki vastuullisuuden ja ilmaston näkökulmasta alleviivaan aina suoria lentoja ja niitä suosittelen ensisijaisesti mikäli haluaa karsia hiilidioksidipäästöjä. En nyt jatka tästä sen enempää, voisin jauhaa merkityksellisestä ja vastuullisesta matkustamisesta loputtomiin, erilaisista vaihtoehdoista matkustamisen saralla. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika ja suoraan sanottuna ei vain lähde, joten annetaan olla suosiolla.

Tulen todennäköisesti kirjoittelemaan reissusuunnitelmistamme tarkemmin lähempänä reissua tai sitten vasta reissun päältä – nyt hieman fiilistelyä viime vuodelta kuvien muodossa! Jos muuten sinulla on reissu suunnitteilla Ottawa – Toronto – Niagaran putoukset – akselille, kurkkaa aiemmat postaukset:

Mitä tehdä Torontossa? 
Ottawa – Kanadan sympaattinen pääkaupunki  
Niagaran putoukset, kylä ja viinitilavierailu

(Edit:// Noiden pstausten kuvat ja rivijaot ovat menneet sivun päivityksen myötä hieman ”hassusti”, mutta älkää antako häiritä 🙂 )

Yllä olevat kuvat ovat Torontosta ja kyseisestä kaupungista löytyy kyllä jokaiselle jotakin – on boheemeja asuinalueita, New Yorkin kaltaista meininkiä välkkyvien valotaulujen muodossa, ihmisvilinää, rauhallisempia katuja, ostoskeskuksia, outlet-kauppoja… Puhumattakaan baseball- ja jääkiekko-kulttuurista – nämä näkyvät (ja kuuluvat) pelien aikaan, aivan kuten varmaan muuallakin Kanadassa.

Niagaran putoukset ja sympaattinen Niagaran kylä ovat ehdottomia vierailukohteita – vaihtoehtoisesti Niagaran putouksia pääsee ihastelemaan myös New Yorkin osavaltion puolelta. Mikset vaikka ajaisi rajan toiselle puolelle? Muista tässä tapauksessa mahdolliset autojen vuokrauksen säännöt ja rajanylityksen byrokratia, kuulemani mukaan USA:n puolelta on helppo saapua Kanadaan, mutta haastavampaa toisin päin.


Ah Ottawa – viime reissun isoin yllättäjä – todella kaunis ja sympaattinen kaupunki! Koimme kuitenkin tuon viime reissumme aikana tornado-varoituksen ja sen mukanaan tuomat rajoitukset, joten kuvasaldo + kokemukset täällä jäivät hieman köyhiksi. Pitää siis palata tänne vielä myöhemmin ja ajaa alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti myös Quebecin puolelle, Montrealiin.

Kanada – pian tapaamme jälleen! <3 Onko muten siellä ruudun toisella puolella jokin reissu tiedossa ulkomailla tai kotimaassa? 

Kulttuuri Matkat